Jos
edellisestä loppukesän Jurmon retkestä oli ehtinyt vierähtämään useampi vuosi,
niin edellisestä elokuisesta Haliasjaksosta vasta pitkä tovi onkin! Kauniina
elokuisena torstaina hyppäsin Jarkko Santaharjun ja Tuukka Kupiaisen kyytiin,
Hangossa jätkät kävivät ensi töikseen bongaamassa Hagan puistossa pesineen liejukanan Hankopinnaksi. Kaupoilla käynnin
jälkeen päästiin asemalle alkuillasta, ja jaksoa aloiteltiin kevyellä Gåbin
kallion iltaretkellä. Kahlaajilla ei ollu särkällä ruuhkaa, mutta iloitsimme
vilpittömästi kahdesta heinätavista.
Vielä enemmän oisin iloinnu siitä ukkojen iltahämärissä näkemästä kehrääjästä, mutta mitäs olin taas sijoittunut puhelimeni kanssa kymmenisen metriä väärään paikkaan. Näitä tulee vielä =)
Iltaretken tunnelmia |
Pe
17.8.
Liian
lyhyiden yöunien jälkeen aamuvakiota aloittanutta staijaria tervehti reipas
etelänpuoleinen tuuli. Ekaan puolituntiseen ei tapahtunut oikeastaan mitään,
mutta pian taivaalta rupesi löytymään metsäkirvisparvia ja vakion pari ekaa
tuntia meni ihan hyvässä sujauksessa. Sopivasti niin että kiire ei tullu, eikä
tylsääkään, kun vastatuuli painoi kirvisiä sopiviin havainnointikorkeuksiin.
Suurimmissa parvissa oli yli 80 yksilöä ja 50 linnun parvia kirjattiin useampi, joten
lopulta rapiat 900 metsäkirvistä ei tuntunut ollenkaan huonolta
lopputulokselta. Vähän laimeaa eiliseen pariin tonniin verrattuna, mutta kelpas
tuo silti. Keltavästäräkit näytti alottelevan vasta kirvisten lopetettua, parvia riitti vielä alkuiltapäivällekin ja päivän muuttosummaksi saatiin 228 keltavästäräkkiä.
Siiviilipalvelusta
Tringalle suorittava Tomas kävi verkkokierrosten välillä bunkkerilla ja näytti vakion loppupuoliskolla karvanaamalle, että miten tää homma oikein
hoidetaan. Ensin se spottas pohjosesta niemen päälle saapuneen
naaras-ruskosuohaukan, enkä ehtiny edes kirjaamaan lintua muuttolomakkeelle,
kun Tomas jo hihkuu notta länsipuolella näyttäis menevän riuttis! Hetki sitä
seurataan, ennen kuin Tomas hiffaa saman linnun seurasta toisen – siin’o nuori ja vanha riuttatiira kimpassa!
Ovat paikallisen oloisia, ja bunkkerille kavunnut Tuukka ehtii hyvin kuittamaan
Haliaspinnan.
Päivään
saatiin lisää säpinää, kun vakioverkkokierrosten ohella rengastajat harrastivat
pientä ruovikkopyyntiä. Yks kierros antoi samanaikaisesti kaksi juovatonta
acroa, kun Tomas kuskasi aseman pihaan sekä kauniin nuoren rytikerttusen, että
vähän mystisemmän näköisen vanhan kerttusen, joka ensimmäisenä herätti vahvoja
viitakerttusviboja! Kaiken lisäksi linnulla oli valmiiksi rengas. Määritystä
pähkäiltiin tovi ja lopulta tämäkin siivekäs todettiin rytikerttuseksi, oli
vaan mystisen näkönen kun linnusta ei löytynyt ollenkaan punaruskeaa sävyä.
Iltapäivästä otin parin tunnin tirsat, ja kesken torkkujen Jarkko kuskas mun
naaman eteen ruokokerttusen. Molemmista lajeista kuittasin henkilökohtaisen
Haliaspinnan =) kun on nää kesäkuukausien jaksot jääny vähän vähiin.
Illalla
kuumeni niin grilli kuin saunan tulipesäkin. Kyllä ihmisen on täällä hyvä olla.
Vanha rytikerttunen... |
La
18.8.
Etelätuuli
jatkuu eikä ne varpuslinnut jaksa ikuisesti vastatuuleen lentää. Massaa
liikkeellä eilistä vaisummin, mutta eilen löytyneet riuttatiirat todettiin
edelleen paikallisiksi. Löysin linnut taas länsipuolelta, joskin kaksikko
matkasi nyt määrätietoisesti kohti kaakkoa. Tuntia myöhemmin tiirat palasivat
länsipuolelle ja jäivät palloilemaan sinne. Vakion loppupuolella havahduin
asemarakennuksen suunnalta kuuluneeseen riuttiksen ääneen, ja näin molempien
lintujen putoavan Gåun särkälle! Vakiorengastusvuorossa ollut Santaharju ehti
ekaan riuttistilanteeseen mukaan ja kuittas itselleen Haliasprosun. Samalla
ihmeteltiin yhtä Gåulle pudonnutta, oudon näköistä kahlaajaa, jota Jarppi lähti
lopulta tsekkaamaan Gåbin kalliolta. Väärä hälytys, kuten suurin osa näistä
tilanteista onkin, mutta sen sivutuotteena karvanaama spottas itselleen
seuraavan Haliaspinnan – lapinsirrin!
Iltapäivää
vietettiin vaihteeksi Gåbin kalliolla ja koko miehittäjäköörillä oli nastaa.
Parin tunnin session aikana fiilisteltiin särkällä lapsenvahdissa ollutta
nuorta riuttatiiraa (jonka emo tuli lopulta noutamaan), kepitettiin muutama
etelään muuttanut merikihu, sekä etsittiin särkältä kolme isosirriä, nuori
kuovisirri ja nuori karikukko. Välistä käytiin komppaamassa Gåun niitty ja
lopulta Jarkko potkas aivan särkän tyveltä odotetun heinäkurpan lentoon! Haliaspinnaa siitäkin, #211! Ennen asemalle
paluuta jäätin vielä hetkeksi staijailemaan kalliolle ja nähtiin komea punakuirien
ja tundrakurmitsojen sekaparvi, (kuirit 20 ja kurmitsat 13), lisäksi kallion edustan ruovikossa traksuttanut
lintu varmistui vielä syksyn ekaksi sinirinnaksi. Muista havainnoista vois mainita vielä merikihut 7m 3p, kalatiirat 120p, keltavästäräkki 253m ja pikkusieppo 1p. Viimosen päälle lämmitetty
sauna ja erinomainen grillisessio paketoivat hienon päivän.
Su
19.8.
Säätyyppi
muuttuu: tuuli yltyi (12m/s), kääntyi lounaaseen ja toi mukanaan Hankoniemeä
piiskaavia sateita. Paroni staijas etelämetsän suojissa aamuvakion ja dataa tuli ainakin seitsemän merikihun (+2p), punakuirien (12m), tundrakurmitsojen (20m), suosirrien,
tyllien ja selkälokkien (5m) osalta.
Staijit
jäi tasan neljään tuntiin, jonka jälkeen suoritettiin seuraava Gåun ekskursio.
Kalliolta staijaaminen antoi retkenpinnaksi neljä harmaasorsaa ja kahlaajiakin
näytti tulleen lisää, särkällä mm. 4 isosirriä, 12 suosirriä ja 12 tylliä. Niityn eka haravointi anto tyhjää, mutta
kahlaajapyynnin virittelyn jälkeen se heinäkurppa nousi lentoon niityn tokalla
pyyhkäsyllä. Hyvä!
Aamuvakio eteläkalliolla |
Iltapäivällä
torkkuilua, kirjoittamista ja siivoilua. Jarkko ja Tuukka poistuivat kohti Helsinkiä, tein vielä alkuillasta pikaretken Gåbin
kalliolle, kesken staijin huomasin kun heinäkurppa lensi männikön edestä autokenttien suunnalta ja
putos niitylle! Aika pitkään se oli evakossa ja niitylle selvästi kannattaa tulla takas. Aseman pihalla todistettiin jotain vielä eriskummallisempaa,
puhuin puhelimeen saunan edustalla ja huomasin, kuinka se aseman pihalla
norkoillut kettu noukki Aatun Adidas-tennarin matkaan! Aatu huomas saman, me
juostiin Tomaksen kanssa perään, kettu hylkäs saaliin mut samalla löydettiin eilisestä lähtien
kateissa ollu Jarkon tossu! Repo tulee kyllä aiheuttamaan vielä isompiakin ongelmia syksyn aikana...
Ma
20.8.
Ilmatieteen
laitos ennusti hyvää aamumuuttoa ja sitä saatiin! Tuulta lounaasta 5m/s ja
sadekuuroja, joten oletusarvoisesti metsäkirvisiä ja keltavästäräkkejä pitäisi
putoilla niemen ilmatilaan mukavasti. ”Trivit” aloittikin heti vakion alussa ja
parin ensimmäisen tunnin aikana kasassa oli jo pari tuhatta lintua, liikenteen
keskittyessä aika hyvin niemen kärkeen. Puoli yhdeksän aikoihin saapui
ensimmäinen sadekuuro ja sekös pudotti entistä enemmän massaa laskettavaksi, välillä lintua oli
ilmassa koko niemenkärjen leveydeltä eikä enää pystynyt sanomaan, että mihin parvi
loppui ja mistä seuraava alkoi! 540 yksilöä tais olla lukumäärältään suurin
kirjattu parvikoko. Aika hienosti sitä pääsee sellaiseen moodiin, sitä vaan laskee
ja kirjaa, miettimättä yhtään mitään välisummia. Viimeset isot parvet
kirjattiin vakion jälkeisellä puolituntisella, ja klo 10.30 meno oli aika
lailla taputeltu. Lopulta summaksi saatiin rapiat 10 300 metsäkirvistä,
lienee Haliaksen (ja Suomen?) toiseksi paras syysmuutto!
Puoliltapäivin
alkoi yhtenäisempi sade, joka jatkui alkuiltaan asti. Tomaksen kanssa käytiin
iltapäivällä Gåulla, ja
tällä kertaa se heinäkurppa lensi vastaan kun tassuteltiin ruovikkopolkua pitkin niitylle =D samalla ihasteltiin särkälle pudonnutta hienoa 61 meriharakan parvea! Tomas viritteli särkälle
kahlaajapyyntiä ja kompattiin männiköstä mm. 16 harmaasieppoa, pari
kirjosieppoa ja sirittäjä. ”Nyt on tullu jostain!” Muina mainittavina haviksina aamuvakiolla muuttanut ampuhaukka ja nyt kaksi paikallista pikkusieppoa.
Loppuiltapäivästä
Jarmo Ruoho saapui asemalle ja Tomas kävi rengastamassa särkältä nuoren isosirrin ja yhden suokukon.
Ti
21.8.
Tuuli
yltyi taas ja kääntyi koilliseen, joten vakio taisi olla tämän jakson
hiljaisin. Mainittavimpina havaintoina 7 lapasotkan parvi (4 naarasta ja 3
nuorta), merikihuja 1m4p, sekä muutama etelään suunnannut kurki. Vakion jälkeen staijasin vielä ylimääräsen
puolituntisen, kunnes palasin asemalle lähtövalmisteluihin. Jake jäi kiertämään
verkkoja (taisi se muutaman varpushaukan saada), Tomas ja Aatu lähtivät
heittämään junalle. Ihan hyvä startti tämän syksyn rähinöihin, kiitos kaikille retkiseuralaisille ja syyskuussa
sitten taas!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti