Tvärminnefiilistelyt, haahkat ja haavitorspoilut 2017

Kenttäasemaputki jatkui seitsemän päivän Tvärminnekomennuksella. Kolmesta aikaisemmasta sesongista on blogissa (turhankin) kattavat stoorit projektin taustojen kera (2014, 2015 & 2016) ja tänä vuonna oma osuus jäi lyhyeksi, mutta ihan hyvin klassiset kopit, tuhoisat kämmit, torspoilut ja läpät tiivistyivät viikon mittaiseen jaksoon - vaikka kropassa olikin vähän sellainen kutina, että en mä enää sellaisiin vuosimallin 2015 räävittömiin koppeihin enää kykenisikään =D Tiimissä tänä vuonna Kim Jaatinen, Markus Öst, Ben Steele, Heikki Eriksson, Sara Neggazi, allekirjoittanut, Elina Ek, Jens Skog, Niilo Aro & Ida Hermansson - kiitos ja anteeksi!

Päiväkirjamerkinnät tältä vuodelta;

10.5.

Heksa poimi kantahämäläisen matkaan Ruoholahden metroaseman kupeelta aamukuuden jälkeen, ja Tvärminneen köröteltiin yhtä kyytiä ottamatta ollenkaan paineita mistään jenkkitukkasotkista. Asemalle saavuttiin hyvissä ajoin ennen yhdeksää, tsekattiin majoitus, järjesteltiin romppeita, katsottiin Markuksen ja Kimin kanssa monitorointivälineistö - ja sit merelle! Farskitgrundetilla, perinteisellä lämmittelypaikalla, onnistuttiin ehkä keskimääräistä paremmin näin kauden ekaksi pyyntisessioksi, kun saatiin haavittua kuusi saarella hautovasta kahdeksasta haahkamammasta! Okei, neljästä ekasta sohastiin hieman ohi, kukin haavimies vuorollaan, mutta alkuhaparoinnista huolimatta homma toimi ihan hyvin. Viime vuonna painajaisia ja paniikkipalaveri nostattanut Kummelgrund (rantautuessa parahdin, että "ei saatana tää on tää saari") ammotti tyhjyyttään vain parilla hautovalla mammalla, joista toinen saatiin jopa kiinni. Kantiskin kuittas ekan kopin jo aamupäivän aikana!

Lähtöfiilikset!

Eka kiinni!

... ja eka irti. Tiimi- ja vapautuskuva (c) Heikki Eriksson

Iltapäivän puolella päästiinkin sit torspoilun makuun. Heksa ehti vain Västra Flakaskärille ennen poistumista kohti Kirkkonummea (retkiopastus) ja Kimi unohti huollossa olleen haavin asemalle. Eikä siitäkään hyvää seuraa, kun haavimiehet pyörivät aivan eri puolilla luotoa ja potkivat haahkoja lentoon ilman passissa olevaa kaveria. Helvetin nohevaa taas. Päivän päätteeksi könytään läpi vielä kolme muuta avoluotoa, mutta ei niitä hötkyjä haahkoja saatais muutenkaan - eiku koppashan se Kimi Östra Pappasilta yhden! Karikukkoja ei vielä nähty, mutta iltapäivälle mahtui mukavat 6 luotokirvistä. Ja onhan niillä ulkomeren äären avoluodoilla steppailu myös ihan tunnelmallista. Paitsi jos ei tuule. Paitsi jos ei tarvii lähteä sieltä kotiin lumimyrskyn saattelemana. Kuulemma Pekka Poudalla oli pettäny pokeri suorassa lähetyksessä. "Ei näille voi ku vaan nauraa näille säille!" Aijjaa!?

Pyyntikauden avauksen jälkeen kävästiin viemässä Aronian vene Hankoon huoltoon (taas näitä mitä vois tehdä vähän aikaisemmin kuin ekana maastopäivänä), kaupoilla ja painuttiin takas asemalle juhlimaan. Klobvillaniin järjestettiin tällaset "dress fancy and point at things" -bileet. Kimi käski tuoda vaan jonkun hassun hatun, joten alipukeuduin sydvestiin ja maastokamppeisiin. Oli silti viinaa. Ja vähän hauskaakin ;)

11.5.

Jos säät mättää niin mättää kyllä haahkatkin. Tänään kirjoitettiin hyvin kyseenalaista Tvärminnehistoriaa, kun läpikäveltiin projektin suurin monitorointisaari ilman ainoatakaan elävää haahkaa! "Onneksi" tuhottuja pesiä löytyi vain muutama, supikoirien hallitsema Vindskär ammotti tyhjyyttään ja tämä hupi mahtui hyvin kokonaiseen päivään. Samoin suurin osa tiimin huumorikavalkadista, vaikka ollaan vielä kaukana liputtamisesta. Ei perkele, ei edes kannata referoida sitä möykkää.

Vindskärin ohella aikaa riitti Hamnskärien kaksikolle. Ei karikukkoja vieläkään, mutta kantis kunnostautui mukavuusalueen ulkopuolelle menneellä kopilla. Lähtötilanteena seisoin kallion laella haahkan oletetun lentoradan yläpuolella. Mamma otti siivet alleen ja se oli pakko lyödä haavilla katajikkoon, jolloin mun piti myös tiputtautua sinne alas ottamaan lintu kiinni. Ensin pelkäsin putoavani linnun päälle, mutta mamma pääs irti haavista, lähti juoksemaan eteenpäin mutta matka tyssäs ensimmäiseen oksaan. Siihen se jäi paikoilleen seisomaan, taisin katsoa sitä hölmistyneenä kriittisen sekunnin ennen kuin tajusin ottaa sitä omin käsin niskasta kiinni. Huhhuh.

12.5.

Alkutorspoilut jatkuu. Vika monitorointipäivä aloitettiin Spikarna -nimellä kulkevasta avoluotoryhmästä, aivan älyttömän siistissä kelissä älyttömän siisti mesta Svanvikin kaakkoispuolella. Haviksina mm. merikihu, 3 lapasorsaa (joista 1n lähti pesältä), pari kallioilla hyppivää leppälintua ja ainoassa pihlajassa lennellyt hernekerttu. Vastineeksi sattumuksia ja kunnolla, nyt ensin rantauduttiin väärän saaren puolelle ja sille oikeelle kivelle mennessä hajos munien kellutusämpäri - toinen jo tänä kautena! - ja paluumatkalla Heksa otti, liukasteli ja lens aika pahan näköisesti veteen, mutta onneksi pahimpana tappiona oli märät vaatteet. Tämän jälkeen päästiin taas pieneen kopittelun makuun Storsundsharunilla.

Avoluototunnelmia

Ennätystahtia taottu monitorointivaihe lopeteltiin Norra Vindskärenille. Parin ekan asiakkaan jälkeen haettiin Kimin kanssa tuplakoppia kahdesta vierekkäin hautoneesta mammasta, mutta ensimmäisen lähtiessä lentoon mie suoritin sesongin pahimman (toivottavasti) mokan lyömällä rystyn puolelta ohi! "V***u Aki tommoset pitää ottaa kiinni!", eikä Östikään hirveästi kuittailuja säästellyt. Neljäs sesonki menossa ja pitäshän nää osata. Tästä järkytyksestä ei seuraavan haahkan kohdalla toivottu, kun sekin meinasi karata pään jäädessä haavin reunan ulkopuolelle, mutta onneksi sain varmistettua. "No nyt otit hyvän kopin." "No enkä ottanu." Ei perkele, ei näin. Onneksi seuraava vaihe duuneissa jatkuu maanantaina ja viikonloppuna pääsee tuulettamaan päätä Viikkiin. Aseman pihalla jyykytti käenpiika.

15.5.

No niin taas, helvettiläinen. Yleensä nämä tutkimussaarten avauspäivät ovat melkoista sähellystä mutta ei sitä mitään näin pahaa uskaltanut odottaa. Välineiden kasaaminen oli suht kivutonta, mutta tekniset veneongelmat jatkuivat ja kriittisten osien puuttuessa Aronian vene otti "vähän" vettä välipohjaan. Hyvä ettei painunu pohjaan takaisintulomatkalla, takaisin kulkeminen oli melkosta akrbotatiaa. Tämän probleeman takia piti päivän päätteeksi säätää, ensin ajaa vene tiilitehtaan laiturille ja tuoda Heksan autolla sinne traileri, jotta veneestä saa vedet ulos ja tulpan oikeelle paikalleen (tätä operaatiota ei tietenkään voi asemalla suorittaa koska laituri on piiiikkasen matala). Sit iltapäivän aluksi ehdin suorittamaan ensimmäisen kastumiseni, Rovholmeniin rantautuessa lensin ihan komeasti kumoon. Onneks kastu vaan oikea käsi eikä kiikareillekaan käyny pahemmin. Mut ei vanha oikein jaksais tämmöstä. Onneksi saatiin haahkoja kiinni, rapiat 14 lintua lippuihin ja pesinnätkin näyttäis olevan ihan hyvässä vaiheessa! Niijja aamulla heräsin lehtokertun lauluun, sekin laskettavissa plussaksi.

16.5.

Alkusählingin jälkeen rutiineihin pääsee ihan mukavasti kiinni; hyvä meno Rovholmenissa jatkuu ja puolitoistatuntisen aikana kopattiin kuusi naarasta, joista suurin osa lippuihin. Pyynti avattiin myös Furuskärissä, missä meno meni enemmän päiväkävelyn puolelle - ja kävellessä on tietty se vaara että kävelee haahkan ohi. Onneks huomasin tarpeeks ajoissa enkä astunu päälle. Ja saatiin sekin mamma kiinni. Iltapäivästä saatiin hiton iso siivu Skomakarskäriä tehtyä, saaren etelä- ja lounaisosista löytyi useita merikotkien tappamia naaraita ja ryöstettyjä pesiä. Muutoinkin haahkoja alhaisella lukumäärällä, osa ei varmaankaan edes uskalla yrittää pesiä tässä pelon maisemassa. Päivän ehdottomana piristyksenä oli v. 2001 rengastettu haahkanaaras, todellinen Tvärminnen matriarkka, joka ei pesällä turhia hötkyillyt vaan otti käsittelyt aivan rutiinilla. Parin nuoremman mamman kanssa meno meni vähän pomppimiseksi, eivät oikein osanneet päättä mihin päin haavia paeta ja nämä sankarit palloilivat aika pitkäänkin eri suuntaan ennen verkon perukoille päätymistä. Päivän päätteeksi kuitattiin Majasgrund ja pääsin ite ottamaan tosisponden kopin ("Täällä mönkii joku!"). Sit kenttähommien jälkeen Lappvikin koululle aseman sählyvuoroon - parin maalin tekeminen puolesta kentästä tuntui vähän helpommalta kuin haahkojen pyytäminen =) eli kivaa oli!

Tämä haahkaemo harmaantuu arvokkaasti

Myös pesään nypitty untuva on valkoista!

Yllä olevat (c) Heikki Eriksson

17.5.

Kantis is disposable. Tänään Jens hoiti kolmannen haavimiehen hommat ansiokkaasti (otti aamupäivän aikana saman verran koppeja kuin mie tän sesongin aikana yhteensä) ja samoin koulutin seuraavan sukupolven digitointiurakoihin. Joten eip siinä, Rovholmenin, Skallotaholmenin ja Rovholmsgrundetin mammoilla tuli 30 liputettua naarasta täyteen. Ja Rovholmsgrundetilla oli vastakuoriutuneita haahkanpoikasia! Seuraavan päivän osalta todettiin, että eihän mua täällä oikeastaan tarvita (tai pikemminkin nyt kannattaa joustaa kun kerran pystyy joustamaan ja väkeä on), joten kantis kuittasi kevään 2017 haahkapyynnit ja läks kotio. Kiitos tsempeistä ja tsemppiä pyynteihin!