Toukokuun jälkipuolisko; pikkuraripetoja, perinnebiotooppitalkoot ja jänkäsirriäisiä

13.5.

Viikonloppulomalla Tvärminnestä, joten tämän kiikarinulkoiluttajan kalenteriin mahtu hyvin kevyt 12 tunnin staiji Vanhankaupunginlahdelle, tietty Hakalaan. Ennen aamuviittä kuittaan puhdistamon suoralta punavarpusen vuodariksi ja saapuessani Hakalaan nauttimaan matalista aamuvaloista huomaan, että koko lahdella ei oo ketään! Lauantaiaamu, paras aika vuorokaudesta ja aivan tyhjää. Vaan ällös huoli, hiljalleen ne tornit täyttyvät ja mm. Julia Palorinteen, Petri Lankilan ja Janne Bruunin kanssa tapitetaan taivaalle ja lietteille pitkin päivää. Lahdella riekkunut jalohaikara näyttäytyy aamuyhdeksän tienoilla (poistui alueelta NE iltapäivästä), lisää paikallista laatua tarjosivat Lemmenlehdon liepeillä notkuneet 2 sitruunavästäräkkiä (1k1n). Raripedoista elätellään toiveita ("kunhan ees macron näkis"), mutta yllättävän vaivihkaa ja varoittamatta se 2kv-arosuohaukka ohittaa idän puolelta, oli löytäjä seurannut sitä jonkin aikaa ja ensin luullut ruskosuohaukaksi. Noh, kiva että ehti edes yhden pyörähdyksen sitä näkemään, Julia tais kuitata puiden taakse pois päin liitävän linnun....

Arosuon lisäksi taivaalta löytyy jokunen kuikkaparvi, alueella harvemmin havaittu kaakkuri, petolintuja kohtalaisella diversiteetillä ja vähäisillä massoilla. Lahden kahlaajameno on edelleen monipuolista, vaikkei rareja taaskaan löytynyt. Silti 22 pikkutylliä, 74 suokukkoa, 24 mustavikloa ja 3 lapinsirriä ilahduttavat lirojen joukossa. Vesspuolelta vois mainita paikallisina 8 uiveloa ja koiras-punasotkan. Tervapääskyjä näkyy päivä päivältä enemmän, muitakin hysyjä on selkeesti saapunut kun hernekerttua ja sirittäjää laulaa tornin läheisyydessä. Se auringonnousun nokkavarpunenkin metelöi taas. Vuosipinnoiksi vielä Purolahdelta löytynyt pensastasku ja Fastholman suunnalla kukkunut käki.

Pikkutikka tornin juurella

Kalalokki iski silmänsä Jannen eväsleipään

14.5.

Sukulointipäivä, oli kiva huomata kohti Hämettä ajaessa että se mustatiira saapui Viikkiin vuorokauden viiveellä. Mutta niitä tulee ja niitä menee. - varsinkin menee. Illaksi taas takaisin Tvärminneen.

 
19.5.

Toukokuun Viikin retket jatkuivat melko maagisella päivämäärällä; omasta haviksesta löytyy kaikenmoist pikkurarii jääkuikasta punajalkahaukkaan ja pikkukiljukotkasta amerikanhaapanaan - ja kaikista tärkeimpänä elämäni ekaan ad-muuttohaukkaan! - eikä ne oikeet raritkaan oo kovin kaukana olleet =) ja tänäänkin tapahtui merkittäviä, kun Utöstä löytyi Suomen 2. nokitasku & Suomen 40 rusorintakerttu, siinä missä Porissa spedeili maan 25. pikkutrappi.

Vuoden 2017 versiossa kiipesin Hakalan torniin klo 10.15. ja elättelin toiveita, että josko sitä tänään näkis vähä muuttoo ja jonkun pikkurarin - ihan niin kuin joka kerralla kun tuohon torniin kiipeää =D tänään odotukset kävivät kuitenkin toteen, kun jo ensimmäisen puolituntisen aikana skannasin taivaalta useamman hanhiparven (yhdessä 300 valkoposken lössissä matkasi 8 sepelhanhea) ja yhden mehiläishaukan. Sit siinä varttia vaille yksitoista löysin länsipuolelta viistosti kohti liitävän pikkufalcon ja jo kiikareilla huomasin et tää pitää kattoo - putki kohti lintua ja siinä sitä ollaan naamatusten koiras-punjalkahaukan kanssa! Lintu liitää suoraviivaisesti ENE ja painelee Arboretumin taakse - oi että! Ohan näitä tuolla maailmalla nähty mutta kyllä niistä ilahtua jaksaa!

Just vesparin katoamisen jälkeen torniin saapuu väkeä, positiiviseksi yllätyksekseni myös Kalle Meller ilmestyy paikalle ahkeroituaan aamun laskemassa Viikin peltoalueiden lintuja. Samoin Janne Bruun saapuu asemiin ja hyvällä porukalla ihmetellään hiljakseen kulkevaa hanhimuuttoa, etsitään taivaalta lisää petoja ja syynätään Purolahtea parempien kahlaajien toivossa, mistä Kalle ansiokkaasti kaivaa esiin aikaisemmin löytyneen tp-kuovisirrin! 125 suokukon joukossa viihtyy myös jokunen mustaviklo sekä 8 lapinsirriä ja 5 suosirriä. Samoin koiras-heinätavi ilahduttaa. Lampivikloa ei yrityksestä huolimatta löydy, mutta eihän sitä kaikkee kehtaa samana päivänä nähdä. Taivaalta löytyy vielä 4 tuuli- ja 5 mehiläishaukkaa sekä 51 kurkea, just sopivasti pitämään mielenkiintoa yllä kuuden tunnin staijisessiolle. Siit' kotiin nauttimaan Susun loihtimista tarjoiluista ja kiskomaan skumppaa & portviiniä naamariin!

21.5.

Perusretkeilyn sijaan tänään kävi kurssi kohti Porvoota ja Uudenmaan Perinnemaisemaryhmän järjestämiä Stensbölen niittotalkoita. Paikalle saapui yli kaksikymmentä vapaaehtoista ja päivän ohjelmaan kuului mm. pääniityn vatukoiden raivaamista sekä lentoreittien raivaamista mm. puita kaulaamalla. Vajaan kuuden tunnin aikataululla suoritetut talkoot sujuivat ripeästi, joskin tavaroiden roudaamisessa meni se oma osuutensa. Kun sitä oli ensin kuorinut muutaman puun rungontyven ja sit riehunut pari tuntia viikatteen jatkeena, niin oli virkistävää saada välillä muutakin aikaiseksi kuin pelkkiä Tiiran havaintorivejä (tänään Stensbölessä 2 laulavaa pikkusieppoa!), vaikka kokemattoman kroppaa vähän jälkikäteen kolottaiskin. Kiitokset Marika Kuokkaselle, Tero Maliselle, Metsähallitukselle, Jukka Ilmoselle, Anna Pajarille & muille talkoolaisille.

Lähtökuopat talkootöihin

Käskyn jakoa ja infoa alueesta

Hyvinhän sitä vatukkoa raivattiin...

24.5.

Purolahdella klo 8:50-15:35, mennessä kuulin Viikinrannassa viitakerttusen ja justheti fillarihikien haihduttua syynään hoitoniityn lietteiltä jänkhäsirriäisiä, edelleen paikalla ruokailevan mustapyrstökuirin ja 2 pikkusirriä! Piakkoin torniin saapuva Gusse manaa sitä, kuinka minutat ei näkyny Hakalan puolelle, mutta minkäs minä sille mahdan =) lopulta ynnätään jänkäsirriäisiä 26 yksilöä (15 Purolahdelta ja 11 Lammassaaresta). 3 lapinsirriä koristavat myös kahlaajakirjoa. Lietteiden kyttäämisen jälkeen sai keskittyä paremmin staijaamiseen ja Helsingin eteläpuolella itä-länsi-suuntainen ohut saderintama kutkuttaa; tuo saattais työntää tänne jotain tai ohjata raripetoja liikkumaan pitkin rannikkolinjaa. Yllättäen molemmat skenaariot toteutuvat, kun rintaman lähestyessä staijataan tornin pohjoispuolelta pari hassua kuikkaparvea ja klo 10:54 parahiksi torniin saapunut Otso spottaa länteen suuntaavan haarahaukan! Just kun Hannu Varkin kanssa mietittiin, että onkohan se Vuosaaresta huudettu lintu menny jo ohi ja mistä. Siinähän se selvis =D eikä tää milvus tosiaankaan pitänyt mitään kiirettä, laiskanlaisesti eteni länteen ja se kait kopattiin parista muustakin Viikin kohteesta.

Loppusessio meni ilman sen suurempia yllätyksiä, sen kapean saderintaman väistyttyä napsittiin taivaalta parit muuttavat mehiläishaukat mutta sit hiljeni, ja meni enemmän paikallisten petolintujen ihmettelyksi. Tornissa kävi hyvin porukkaa, Otson ja Hannun lisäksi päivän aikana pääsi turisemaan Taavin, Nikon, Joskan ja Ilkan kanssa. Aamun puolella puhuttiin useammankin tahon kanssa lyhytnokkaisesta ja sirosta valkoviklosta, ja varmaan tätä lintua mietin kun rupesin yhtä vastavalovikloa Purolahdesta katsomaan. Ei näyttäny ainakaan heti valkoviklolta, vaan pienemmältä ja sirommalta. Stagnapotentiaalia? Kun siirtymä Arboretumin reunaan ei auttanut, niin päätin siirtyä muun porukan kanssa Hakalan puolelle - sainpahan varmistettua, että ei se stagna tietenkään ollu =D mutta pääsipähän fiilistelemään sirriäisiä vähän paremmassa valossa!


29.5.

Tämä pätkä huipentui kuunvaihteeseen; maanantaina notkuin Hakalan tornissa härskillä virkamiesaikataululla (klo 8:20-17:10), staijaaminenkin meinas mennä taas fiilistelyn ja sosialisoinnin puolelle. Aurinko paistoi ja oli mukavaa, vaikka petotutka ei taas pohjoistuulessa oikein toiminut. Olettelin toiveita myös lahden ohittavista kahlaajaparvista, mutta vähemmän yllättäen se paras kahlaajaanti löytyi puurajan alapuolelta; Taavi laski Purolahden lietteeltä ja Hakalan edustan särkältä samanaikaisesti näkyvillä olleet 68 jänkäsirriäistä! Sitä fiilisteltiin Viikin aikojen toiseksi kovimpana lukemana, mutta vielä samana iltana Mikola ja Lankila korottivat summaan 30 yksilöä lisää. Oli miten oli, jänkäsirriäisiä piisaa, todennäköisesti pohjoisvirtausten ansiosta, mutta Purolahden kasvillisuuden poistamisella ja lietteiden avaamisella on varmasti osansa ilmiössä. Komeaa katseltavaa, kun sirriäisparvia lehahtaa ilmaan milloin mistäkin syystä ja äänimaisemaan liittyvät soidin- ja lentoäänet.

Taavi skarppasi samoilta lietteiltä myös tp-tundrakurmitsan, joka on myös lahdella kovaa valuuttaa. Leppoisan staijisession muihin mainittaviin lukeutuivat hetken lahdella saalistanut naaras-sinisuohaukka, aamusella näytillä ollut pikkusirri, lahden vakiokamaa olevat 2 jalohaikaraa sekä muiden kahlaajien joukosta löytyneet suosirri ja 3 lapinsirriä. Illalla tehokokkausta (intia-thai-henkistä kasviskeittoa valmistui varmaan viikoksi) ja aikaisin nukkumaan, sillä...

Jalohaikara teki alkukuusta tiukkaa, mutta nämä kaksi yksilöä ovat asettuneet taas lahden vakiovarustukseen

Seuraavan aamun valoja

30.5. 

... tänään oli tiedossa todennäköisesti viikon kaunein aamu. Paras lepoikkuna tais jäädä kolmeen tuntiin ja klo 2.30 hyppäsin fillarin selkään ja suuntasin kohti Pornaistenniemeä. Pyörä parkkiin ja kiersin Lammassaaren pitkosreitin, Pornaistenniemen ja padon, saldona pensassirkkalintu, luhtakerttunen, 3 rytikerttusta, rastaskerttunen, muutama luhtakana ja viiksitimali. Eli jokseenkin tavanomaista tähän aikaan, mutta niistä pehmeistä, auringonnousua edeltävistä aamuvaloista ja sumuisesta maisemasta osasi kyllä nauttia niin ettei päivän päätteeksi väsymys juuri haitannut. Kaunista. Silkkaa parhautta tämäkin.

Yöllinen urbaani haapana

No nyt! Äänimaisemassa rastaskerttunen. Ainutlaatuisia valoja, mutta aina yhtä vaikea tallentaa kennolle...

Hakalan torniin sotken siinä aamuviiden jälkeen, matkalla ehdin kuulemaan 3 viitakerttusta ja yhden scirpin lisää. Julia Palorinne liittyy pian seuraan, ja sivullisena Raimo Metsomäki joutuu todistamaan melkoista tornissa käyvää sanahelinää. Ei se silti lahden idylliä särje, kun siinä samalla fiilistellään edelleen paikalla viihtyviä sirriäisiä ja muita kahlaajia. Pari suosirriä löytyy helposti, pikkusirrin kanssa tekee tiukempaa mutta kärsivällisyydellä sekin taas löytyy. Purolahden ja Lammassaaren lietteiden ihmettelyn ohella skannaan myös Fastholman ja Kivinokan edustaa; tiiraa ja naurulokkia on hyviä määriä hyönteispyynnissä, mutta parempia lajeja ei löydy.

Tyyni sää vaihtuu etelätuuleksi, ja taas skannataan taivaanrantaa muuttajien toivossa. Aamupäivän puolella tornissa käy taas kovempi trafiikki kuin muuttorintamalla, ja mm. Otso, Julia Palorinne sekä Kimmo Absetz liittyvät jälleen seuraan. Vipinääkin syntyy, kun takakulmassa päivystänyt Ilpo Kuusisalo vihjaisee että tuossa Purolahden lietteen rannalla makoilee pikkutiira! Ja oikeassahan se on, kalatiiraa puolet pienempi & keltainen nokka näkyy hyvin suorasta vastavalosta huolimatta! Tiedä sitten kauanko lintu siinä ehti viihtymään ennen löytöhetkeä - mutta hyvä kun löytyi! Pikkutiira kalastelee Purolahdella aktiivisesti ja ainakin paroni on tuosta keijukaisesta ihan fiiliksissä - vastavalossakin linnun valkoisempi habitus paistaa hyvin ja mulla tämän lajin liikehdinnän kuvailu menee kehumisen puolelle. =D Tämä herättää pientä bongariaaltoa, mm. Lågskärilta kotiutunut Jarkko Santaharju saapuu kuittaamaan Viikkipinnan! Samoin Taavi löytää tiensä jälleen torniin, ja tässä seurassa aika kuluu hemmetin leppoisasti sinne myöhäiseen iltapäivään asti. Mitä nyt kahdentoista tunnin valveillaolon jälkeen se väsymys meinaa iskeä. Taavi urakoi päivän jänkäsirriäisten summaksi 59 yksilöä, lahdella myös 14 tylliä, pikkusirrin lisäksi 2 suosirriä ja lapinsirriä, sekä Purolahdella kerran näyttäytynyt heinätavi. Sää pilvistyy iltaa kohden ja yöksi luvataan melko kovaa saderintamaa, joten...

Nyt piisaa sirriäisiä!

31.5.

... taas aamusta liikenteeseen! Sadetta ripsinyt koko yön ja hyvässä tihkusateessa painelen taas Hakalan tornille, auringon juuri noustessa. Kahlaajien syynääminen on vähän katkonaista, onneksi pahimpia kuuroja voi pidellä tornin alatasanteella ja samalla syynätä Purolahden lietteitä, mutta vaihtuvuutta on kovin vähän, tai ainakaan uusia saapujia ei odotuksista huolimatta löydy. Hajallaan olevien jänkäsirriäisten (54p) joukosta löytyy jälleen pikkusirri, pari suosirriä ja yht. 4 lapinsirriä, eli paikalla on aika lailla samat kahlaajat mitä eilenkin.

Aamun edetessä sateet laantuvat ja torniin saapuu iskuryhmä Vuosaaresta (Heiskanen-Salonen-Vainio). Ja samaan syssyyn huomaan, että aamun kadoksissa ollut pikkutiira on sittenkin palannut rikospaikalle. Muutoin ei kummempia tapahdu, jätkät syynäävät lietteitä ja koitan taas, joskin epätoivoisesti, syynätä taivasta ilmatilaan osuvien kahlaajaparvien toivossa. Myös Pekka J. Nikander saapuu torniin ja sen nojalla pääsen testaamaan Swaron uutta, kahden okulaarin BTX-kaukoputkimoduulia. On ne melkosia velhoja siellä Itävallan päädyssäkin...

Viiden tunnin päivystyksen jälkeen päätän kiertää pellot, ainoana varteenotettavana haviksena Viikinojan varrella huutanut ruisrääkkä. Prisman edustan, hulevesialtaiden viereiset mullokset eivät spondea keräkurmitssa anna, joten aika päättää tämä retkeilyputki ja suunnata kohti uusia vastoinkäymisiä. Tai ainakin kenttäkursseja!