Ahvenanmaa ja täpläverkkoperhoset, osa III - kohti kylmenevää vappua feat. pakolliset nakkelikuva

Varmaan kaikki useamman pitkän kenttäkomennuksen tehneet tietävät, kuinka näissä hommissa joskus rutinoituu. Sama pönttö, sama luoto, sama niitty taas. Nämä ympäri maakuntaa sijaitsevat 13 habitaattilaikkua tuovat jonkin verran vaihtelua, varsinkin kun eri paikoilla käydään eri vuorokaudenaikaan. Silti tässä on tiettyä syklisyyttä; punnituksia, habitaattimuuttujia, valokuvaamista, punnituksia, habitaattimuuttujia, jossain vaiheessa näkee sen kiintiömustaleppälinnun, taas punnituksia ja habitaattimuuttujia. Sit jossain vaiheessa havahtuu siihen, että tässä on enää vajaa viikko jäljellä, ja viimeisten datapisteiden kasaaminen sekä stoppi pitää valmistella.

Meillä se havahtuminen tapahtui ennen vappua, kun siinä 26.4. satoi lunta niin sakeasti, että toukkia olisi pitänyt etsiä lumen alta lämpöpuhaltimien avulla. Onneksi seuraavana päivänä pystyi jo menemään maastoon, mutta niillä sijoilla piti myös miettiä että mitä tässä tarvitsee vielä tehdä ja missä järjestyksessä. Just ennen vappua saatiin viimeiset punnitukset tehtyä ja pesien paahteisuuteen liittyen ollaan valokuvattu sitä, kuinka valoisaa tai varjoisaa toukkien eteläinen sektori on.

Malliesimerkki työmaasta,. tuolla jossain risujen ja heinien keskellä mönkii joitakin kymmeniä perhosentoukkia.

Aikaa on kulunut myös excelöintiin, datan perkaamiseen ja analyysitaulukkojen tekemiseen. Ne työrutiineista irroittavat linturetket ovat osuneet lähinnä sadepäiville tai niille jaksoille kun pomo on tuulettunut hevosen selässä. Yksi vastaavanlainen pisto suoritettiin Saltvikin Hagan ympäristöön ja pisto osoittautui sangen tuottoisaksi; jätin staijit kungsgårdin puolella kokonaan väliin ja pyörin aamusta n. tunnin verran Lötön tienoilla. Fladanin puolelta löytyi mukavasti sorsia harmaasorsaa (1/1 ja lapasorsaa (6/5) myöten, mutta siinä vasta suupielet leviskin kun hoksasin rantapuista 18 vuorihempon parven!

Tää oli hyvä!

Fladanilta jatkoin Hagan eteläosiin, yllä olevan kuvan maisemiin. About siitä lähti yhteensä 46 taivaanvuohea ja kuutisenkymmentä niittykirvistä, mut parempia kahlaajia tai varpuslintuja ei sit tästä osunut. Haga onneksi tuotti ne laatupetonsa, kun tuota niittyä kompatessa piekana kiskasi komean ylilennon ja läheisen koivun latvassa päivysti hetken aikaa koiras-ampuhaukka! Paluumatkalla näky kevään eka kivitasku.


18. ja 19.4. mentiin taas rutiineista poikkeavalla ohjelmalla, kun Maria Kröger vietti pari aurinkoista kevätpäivää Ahvenanmaalla tämän cinxiatehoryhmän kanssa. Lyhyehkön toukkaduunijohdannon jälkeen Mariaa kuskattiin Bomarsundin hienoimmilla näköalapaikoilla, saarivaltion hienoimmassa pähkinäpensaslehdossa (Prästgårdsnäset tietty!) sekä Nåtön idyllissä. Päälle pizzat Diablossa ja kaakaot Dinosissa, joten kyl siitä päivän sai!

Tytöt Djävulsbergetillä. Kangaskiuru lens yli!

Merikotkat leijaa.

Präsgårdsnäsetin mystiikkaa

Ne pakolliset nakkelikuvat

Präsgårdsnäsetistä löytyi tällä visiitillä yht. 6 pähkinänakkelia. Muukin pähkinälehtolajisto oli edukseen, nokkavarpusesta ja pyrstötiaisesta alkaen, ja rastaita on maastossa edelleen aivan penteleesti.

Nåtön laitureita. Tuli nostalginen olo, varsinkin vanhojen ahviskuvien läpikäynnin jälkeen. Turkinkyyhky huuteli kylillä!

Viikko myöhemmin näytti sit tältä. Ei perkele, keleistä päätellen vappu on lähellä.

Enemmän lunta ku Kontiolahdella! Sanomattakin selvää, että se oli sisäpäivän paikka.

Onneksi kriittisimmät paikat sulivat - parissa päivässä. Mutta tappioita tuli.

Kevät kuitenkin etenee, ainakin siitä päätellen et pikkukivoja työntäytyy näköpiiriin.

Mustaleppälintu Jomalan Önningebyssä