Bongariliiton Ahvisralli (8.4.2017)

Kun viikko vierähti Symbioosin järjestämästä rallista, niin Ahvenanmaalla hurjasteltiin uudelleen, tällä kertaa Bongariliiton järjestämässä linturallissa. Paronin edellinen osallistumiskerta on keväältä 2014 ja kelpasihan taas, kun Nokelaisen Ossi jo hyvän aikaa sitten kyseli notta kiinnostaisko lähteä. Ja hyvinhän tuo lähtikin! Ossia on ollut ikävä kun ei olla kolmeen vuoteen tavattu lainkaan, ja tätä spektaakkelia varten tiimiissä olivat mukana myös Matti Häkkilä ja Teemu Fors. Bongariliiton rallin konsepti tosiaan eroaa tuosta Symbioosin vastaavasta, kisa-aika mahtuu yhden kakstoistatuntisen sisälle (klo 6:00-18:00). Eli tahti on pikkasen tiiviimpi, jos haluaa kaikilla tähän aikaan vuodesta oleellisilla paikoilla käydä.

"Missä o scolot?

Noksun ja kumppaneiden kanssa käytiin pientä tiimipalaveria edellisenä päivänä, ja vihdoin, lauantaiaamuna klo 5:45, keskisuomalaiset poimivat cinxiatyöläisen Bergön salmelta kyytiin ja otamme kurssin kohti Eckerötä. Aikataulun puitteissa otetaan ekat stopit Hammarlandin puolelta; punarinnat, rastaat ja peipot pitää jo melkosta möykkää. Toisella stopilla Hammarvallenin kohdalla kuitataan listalle myös soidintava taivaanvuohi. Keli on retkeilyä ajatellen ihanteellinen, kun tuuli ei käy ja taivas lupaa poutaa. Mutta missä ovat lehtokurpat? Hämärälajien ikkuna hupenee koko ajan eikä väyrynen soi. Ankeaa sitä on jostain metsäojan varrelta lähteä komppaamaan viideltä iltapäivällä...

Sopivaa hämärää riittää rallin eka puolituntinen, joten Eckerön Marbyn ja Björnhuvudin maastossa yritellään pöllöjä. Ihmislähtöistä ääntelyä kuuluu aika laajalla skaalalla, kun ensin yritetään apinoida huuhkajaa, josta on kuitenkin helppo vaihtaa varpuspöllövihellykseksi. Välillä pitää kiikaroida taivaanrantaan, ja yhtä kauempana lentävää ridiä ehditään jo nuotittamaan scolona. Herkillä on... Teeri kuitenkin pulisee ja onneksi rastaiden möykän taustalta erottuu pari monotonisempaa vihellystä ja todetaan yhteistuumin, että sehän peeveli vastas ja varpuspöllö kirjataan lajilistalle - ainakin rallin alku on hyvä!

Valkenevassa aamussa jatkamme metsälajien listaamista klassiselta Storbyn Södergatanilta, joka kulkee Långmon läpi Torpin puolelle. Ekalla stopilla kuitataan selustassa vikisevä nokkavarpunen, tokalla kaks lajia käpylintuja, ja kolmannella saadaan palokärkeä viheltämällä harmaapäätikka ääneen - ja samaan syssyyn kuitataan se rummuttava palohullu! Nyt on hyvä vaihde silmässä. Peruslajistosta kuitataan kuusitiainen, vihervarpunen, hippiäisiä, puukiipijöitä ja muutama peukaloinen, samoin peippoja ja järripeippoja painaa yli jatkuvaa kyytiä. Rautiaisiakin löytyy useita, runsastunut huomattavasti Symbioosin rallin jälkeen. Hömötiaisia ja punatulkkuja yritetään tiiviillä tahdilla, mutta siinä puoli kahdeksan tuntumassa on jo niin levoton olo, että merelle pitäisi päästä. 

"Kyllä tolta etäisyydeltä ja tässä valossa..."

Styrsin kärjen lähestyessä ihmetellään, että onpa täällä vähän väkeä. Vieläkö porukka on metsässä vai keskittyykö meristaijaus enemmän Långnabbanille? Paikalla kuitenkin Aallon veljekset ja yksi natiivijoukkue. Mereltä on helppo napsia lajilistalle haahka, mustalintua, tukkakoskeloa ja riskilää, näkyvyys on ihanainen ja nouseva aurinko heittää läntiselle sektorille hunajaista myötävaloa. Kiislan vois nyt helposti määrittää! Ruokkeja vaan menee hyvin harvakseltaan, mutta ei siihen aikaisemminkaan olla massapäiviä tarvittu.

Aika lyhyellä staijauksella lajilista (ja paronin vuodarilista) täyttyy muutamalla kaakkurilla sekä kahdella härkälinnulla. Tyynellä kelillä kuuluu myös ympärillä häröilevien lintujen ääniä; ensimmäinen kirvinen menee nitkuksi, mutta seuraava venyttää huutoaan vähän pidemmäksi ja saa luotokirvisen leiman. Välistä pitää käydä ihmettelemässä kärjen itäpuolelle ja kuittaamassa rallin ensimmäiset tavit. Sirrejä ei tunnu Degersandin edustan luodoilta löytyvän, mutta kellon lähestyessä yhdeksää Matti päästää tiimin piinasta vähän kysyvään sävyyn toteamalla, että "tuossa taitaa mennä kiisla..." Ja niinhän se meni, etelänkiisla listoille nätiltä etäisyydeltä ja hienossa valossa! Tällä kertaa ei tarvinnu seuloa junasta sitä erilaisen muotosta ruokkilintua =D Melkoista huomiota herättää myös kärjen alueella paikallisena viihtynyt kokonaan valkosiipinen mustalintu; yksilön siivet tosiaan olivat kokonaan vitivalkeat ilman mitään siipisulkien ja peitinhöyhenten kontrasteja, lisäksi jalat olivat punaiset ja kyhmyn päällä näkyi myös hieman valkoista. Ei hätiä, ei se mitenkään paksuniskaiselta näyttänyt, mutta aika villiltä silti!

Paluumatkalla takaisin autolle puolivahingossa huudatetaan metsävikloa ja metsälajien etsimistä jatketaan ennen Skeppsvikin tietä. Ossi työstää listalle niin närhen kuin pyrstötiaisia, jälkimmäisiä ihmetellessä auton yli painelee tumma merikihu! Hyvä paikko meristaijilta, varsinkin keskeltä männikköä! Yhden hakkuun yli rynnistävä varpushaukka oli myös hyvä ruksia tässä vaiheessa päivää, niitä näkyi rallin kulussa yllättävän vähän.

Tohtori Nokelaisen staijityylinnäyte

 

"Kai sitä suulaa kannattaa yrittää!"

Aallot näyttävät olevan meitä aina askeleen edellä, näemmä ehtivät Degersandin kärkeenkin ennen meitä. Ansiokkaasti kuitenkin nuotittavat yhdellä luodolla jäpittävää yksinäistä merisirriä, vastineeksi pääsevät varmistamaan määrityksen vähän korkeammilla suurennuskertoimilla. Samoilta sijoilta staijataan aamun toinen merikihu. Paikalle valuu lisää väkeä ja meno käy jokseenkin levottomaksi, joten todetaan lisälajien saaminen epätodennäköiseksi ja jatkamme matkaa.

Torpin Västerfjärden osoittautuu myös tuottoisaksi paikaksi. Muun tiimin ihmetellessä vesilintuja, paroni virittelee petotutkansa ja poimii koilliselta taivaanrannalta kanahaukan. Tämän jälkeen yritän syynätä tiltalttia rantaruovikosta, samaan aikaan kun muu tiimi listaa niin mustakurkku-uikun, ristirosan, hiirihaukan ja piekanan! Samoin mehtästä viheltävä punatulkku ja aikaisemmin kuitattu hömötiainen ovat hyviä paikkoja. Talttia ei löydy, ja komppauskeskittymistä häiritsee jostain kaukaisuudesta kantautuva "suula"-huuto. Päässä käy ensin "häh?", ja sen perään "eikä!" Samalla Aallon veljekset kruisaavat ohi ja toteavat, että kai sitä kannattaa yrittää. Heti perään joukkuetoverit taustoittavat, että Styrsiltä oli kymmenen minuuttia sitten muuttanut vanha suula, suuntaan SSE. Siinä on "pientä" väpinää ilmassa kun kurvaamme Degersandin puoleiselle rannalle ja aika monelta kantilta ehdimme horisonttia tuijotettaessa spekuloida sitä että miten, mistä ja koska se olis mahdollisesti Degersandista mennyt. Ilmoitettiinko kellonaika ohituksena vai siitä kun lintu katosi? Miten linnun kulkusuunnan voi Styrsiltä käsin tulkita? Oli miten oli, kymmenen minuutin tapitus ei meille suula enää antanut ja Istvan Keckskemeti, Jaakko Hynninen, Crister Casagrande sekä Seppo Grönlund voivat "Styrsin myöhäisinä" onnitella itseään jokaisen Suomessa staijaavan ornin unelmalöydöstä. Ja totta kai mekin onnittelemme teitä! Henkiset voittajat taitavat olla selvillä =)

Degersandin jälkeen stoppaamme Torpin kylällä. Uusia vesiäisiä tai pikkutikkaa ei tällä kertaa löydy, mutta Ossi ja Matti kuulevat autosta noustessaan töyhtötiaisen! Karvanaama kääntää tutkan nuotitettuun suuntaan ja noin minuutin odottelun jälkeen rantamänniköstä kantautuu metsätontun naurua. Metsälajit alkavat olemaan aika hyvin kasassa! Vaan jostain kumman syystä Eckerön jälkipuoli osoittautuu taas vähän vaisummaksi; Storbyn Sandvikenilta ei irtoa tyllejä ja ristisorsia kummempia, Postitalolta eikä Postbrygganilta löydy mustaleppälintua, myöskään Käringsundin ruokinnat "ei anna", mitä nyt paroni saa kuitattua salmella kelluneet 2 mustakurkku-uikkua vuodarilistalleen. (Myöhemmin nähdään Hammarlandin Marsundissa 2 mukurua lisää.) Sen sijaan Bölen liejukana on melko keljulla päällä. Autosta nousemisen jälkeen Ossi suuntaa lahden puolelle, me muut tsekkaamme sillan pohjopispuoleista lätäkköä. Sieltä käsin hoksaan että Ossin suunnalta kuuluu liejukanan ääntä - kännykästäkö se sitä soittaa vai huutako se lintu siellä. "Ooossi! Mistä se ääni tulee?" Vastauksena en kuule muuta kuin muminaa, joten siirrymme Bölevikenin puolelle ihmettelemään jostain ruovikon kätköistä huutavaa liejukanaa. Kelpaa!

"Kattokaas hei tota varpuslintuparvea..."

Hammarlandin puolella törttöillään taas Aalloille ennen Såliksen lenkin kiertämistä. Tämäkään kierros ei oikein anna, mutta onneksi pitkähkö stoppi Lillbolstadin pelloilla tarjoaa meille useampaa laatulajia - ja tällä kertaa tarjonta osataan hyödyntää! Peruslajistoa kertyy niin tundra- ja metsähanhista, uuttukyyhkystä sekä kapustarinnasta. Petotutka seuraa ensin piekanaa, ja vähän myöhemmin löytää kaakkoissektorilta ylös ja väreilyssä rundaavan pikkupedon. Päätän silti tsekata potentiaalisen nisarin putkella ja - hei, nyt on pitkää pyrstöä ja kaposaa siiven kärkeä, tuulihaukka! Nuotitus menee ehkä vähän kiireisemmän puolelle mutta kiireisimmät sen kiikareillaankiin kuittaavat. Pinnanhimot pojilla korkeella kun paronin määrityksiä ei näemmä erikseen tarvii tarkistaa =D joka tapauksessa näissä ralleissa usein aika vaikea laji ja tätäkään tuskin kovin monella tiimillä on.

Yksi päivän kommista yllätyksistä menee Matin krediitteihin, joka kesken staijauksen komentaa joukkuetta kiinnittämään huomiota pohjoispuolella lentävään varpuslintuparveen. Joo, ei oo keltasirkkuja, eikä peippoja, vihervarpusparveksikin aika löyhän näköinen. Onneksi laskeutuvat puuhun, eivät mitenkään hunajaiselle etäisyydelle, mutta määritettäväksi kuitenkin. Ja aika pian rupeaa kuulumaan; "hei, siinä on pari vuorihemppoa... ja tossa on lisää! Onko noi kaikki twaitteja!?" Ilmeisesti, haapojen latvoista saadaan määritettyä mukavat 42 vuorihemppoa eivätkä kaikki linnut tainneet edes laskeutua näytille. Monelle meistä tämä taisi olla suurin Suomessa havaittu parvi. Upeaa!

Hammarlandin osuus alkoi jälleen lupaavasti, mutta tässä kävi vähän samoin kuin Eckerössä, eli ihan kaikki klassikkomestat eivät lunastaneet täyttä potentiaaliaan. Tai sitten ei vaan osattu. Bodan Norrgårdin kohdalla ihmetellään sellaista 1600 räkättirastaan kerääntymää, mutta joukosta ei seraa löy'y. Bodafjärdenille on kovat odotukset, mutta niityn komppaus antaa lähinnä pässejä ja 3 metsävikloa, eikä ajatuksesta huolimatta saatu jänkäkurppaa ilmaan - jota paikalla ollut ahvenanmaalaistiimi samaan aikaan katseli! Lahden puolella kelluu ainoana uutena lajina uivelo, eikä tutkaan osu lapasorsaa, saati ruskosuohaukkaa. Viikko sitten täällä juhlittiin, nyt suussa maistuu multa.

Maku ei vaihdu Bjärströmsträskillä, vaikka uiveloita on nätisti 8 yksilöä näytillä. Punasotkaa ei oo, mutta ainakin itse jaksan luottaa siihen että Saltviksfjärdeniltä sellanen viimeistään löytyy. Pahimpia puutteita on muutenkin kosteikko- ja peltolintujen kohdalla, erityisesti puolisukeltajia näyttää olevan lajilistalla säälittävän vähän. Vandöfjärden ei tuo helpotusta tähänkään tilanteeseen, sillä suurin osa vessuista on sietämättömän väreilyn takana. Paroni osaa onneksi taas tähyillä oikeille kiville ja "tulkaapa tänne" -kehotuksen jälkeen keskisuomalaiset katselevat Zeissin läpi, vähän epäuskoisina, neljää suura tiiraa. Räyskästä kuitti!

Fladan

 

Hagassa on / Hagassa ei-oo

Täällä toistuu tuttu kuvio: ensin tsekataan Nääsin puolella olevat pellot (tällä kertaa ei hanhia), ja Lötön uimarannan kautta kungsgårdin puolelle staijaamaan. Samalla sitä klassista ampuhaukkaliikennemerkkiä on aina kiva hehkuttaa. Lötössä kulutetaan taas ihan hyvin aikaa ja vaihteeksi tuloksellisesti, kun selältä löytyy ne aamustaijilla nuijatut kuikat, parista aikaisemmasta paikasta etsityt punasotkat sekä Ossin spottaama aallokossa kellunut kalatiira. Petotutka pyörii ja tällä kertaa lahden pohjukan suunnalta löytyy matalalla kiertelevä sääksi! Samoin ahvisralleissa aina yhtä upea fasaani huutelee useampaan otteeseen. Tässä vaiheessa viimeistään paukku sataset ja rajapyykkiä juhlistetaan Juraa siemailemalla. Fladanin puolelta kompataan sorsia lentoon ja kuulostellaan rallusta ja timalia, mutta lisälajeja ei nyt tule...

... eikä oikein putoile kungsgårdin puolellakaan. Matti jätetään maatalon kulmille satelliitiksi mustavariksia etsimään, samalla kun muu kolmikko työstää peltoja. Paronin petotutka skannaa taivasta vimmatusti, mutta tällä kertaa uusia petoja (suohaukkoja, parempia kotkia tai lisää jalohaukkoja) ei irtoa. Eikä onni ole myötä hanhienkaan kanssa, maassa ruokailevia ei ehdi riittävän tarkasti katsomaan, kun koko massa siirtyy parissa erässä lahden puolelle kähmyilemään. Mustavariksia erillään etsinyt Matti höpisee jälkikäteen mahdollisista lyhytnokista, mutta kun Ossi ja Teemu kuittaavat että ei tossa ainakaan ollu, niin minkäs mahdat. Kungsgårdin ainoaksi anekdootiksi jäivät pelloilla viihtyneet 120 kapustarintaa, joka kyllä on oikein mukava summa tähän aikaan vuodesta.

Hajanuoteilla loppukiriin!

Staijin ohella mietitään jatkosuunnitelmia. Kun pellot ei enempää anna, niin vaikea se on koukkunokkiinkin luottaa. Kun ralliaikaa olisi jäljellä vielä kaksi ja puoli tuntia, nuoteissa on kokeilemisen arvoisia täkyjä ja listalta puuttuu esimerkiksi nakkeli, niin pakkohan se on jatkaa matkaa. Lisäksi Hagan arvoa "syö" myös aikaisempi rallimenestys, kun peltolinnustoa oli hyvin listalla esimerkiksi Lillbolstadista.

Reitin seuraavat täkyt sijaitsevat Finströmin kirkonkylän tuntumassa; Teemu kaivaa esiin Prästräskin harmaasorsat ja Prästgårdsnäsetin tuntumassa ei tarvitse vaivautua parkkipaikkaa pidemmälle, kun pähkinälehdosta kuuluu nakkelin ääntelyä. Samalla on hyvä muistella niitä taannoisia Nåtön sattumuksia. Näin tämän lopun olisi hyvä mennä, laji lajilta eteenpäin! Finströmin jälkeen suoritetaan yksi rallin pisimmisti yksittäisistä siirtymistä Jomalan kirkonkylän taakse. Överbyn puoleisilla pelloilla todetaan, että nuottipaikalla ei näy rastaita alkuunkaan, joten eilen löytyneen sepelrastaan etsimisestä luovutaan. Samoin Ytterbyviken haiskahtaa pettymykseltä; lintuja on kyllä nätisti näytillä, mutta punajalkavikloa tai pikkutylliä ei näkyviin löydy. Eikä kangaskiurujakaan, vaikka sellaisia on paikalta ilmoitettu. Laukaan palomiehistä koitetaan ottaa henkistä yliotetta, mutta ihan hyvin ne osaa vinoilla takaisinkin =D

Ytterbystä suunta kohti läntistä Jomalaa ja Torpfjärdeniä. Pohjoispuolelta yritetään ensin pari pistoa, mutta rallus on hiljaa eikä sotkien joukossa kellu listalle kolmatta lajia. Sektorilla kiertelevät 2 räyskää ja sääksi nostavat pintaan lievää ironian fiilistä. Puolisukeltajiakin on vähänlaisesti tarjolla, mutta sopivat tähystyspisteet eivät onneksi lopu tähän. Ramsholmin metsän reunasta käsin nautiskellaan paremmista sektoreista ja äkkiäkös tiimi mässäilee Ossin ja Teemun löytämillä heinätaveilla! 2 koirasta ihan mukavasti näytillä ja vuodaria putoaa. Haapanan, jouhisorsan ja lapasotkan kohdalla pitää todeta taas ”eioota” ja jatkettava matkaa.

Paroni sai pitkin rallia kuulla siitä, kuinka kehtasikin ehdottaa etteo Gottbyn pelloille välttämättä kannata mennä. Pieni piipahdus siinä peltojen keskellä piti tehdä, kun suuntasimme kohti alunperin suunnittelemaamme lopetuspaikkaa eli Hammaruddaa. Ennen viimeisiä peltoaukeita tehtiin vielä pari stoppia kangaskiurun toivossa, ja gårdin puolella korvat tarkentuvat myös tikliä etsimään. Pelloilla tuskin edes vaivaudun katsomaan siellä nurkassa lepäileviä hanhia, kun Matti vähän lakonisesti nuotittaa sieltä valkoposkihanhen! Aika yllättävä veto, vielä yllättävämpää että vasta tässä vaiheessa sain siitä vuodarin! Väliäkö sillä oliko se nyt haapana vai vapo, jokainen uusi laji on tässä vaiheessa arvokas. Siirrymme Hamnöran puolelle eikä sitä haapanaa löydy vieläkään, mutta nyt Häkkilä loistaa jälleen staijaamalla vastarannan puolella lentävän tiklin! Paikkoja tulee! Palatessa kohti Hammarudda gårdia komppaan Hamnörsvikenin rantaa ja sillä välin kollegat tapittavat havislistalle vielä 21 merisirrin parven, lahden eteläpuoleisilta luodoilta. Tällä välin toteamme, että aikaisemmin Team Ristisaaren Gottbyn pelloilta (*köh köh*) piippaama sepelrastas saattaa olla arvokas nuotti - ja 20 minuuttia ennen rallin päättymistä se todellinen lopetuspaikkakin alkoi hahmottumaan...

Gottbyn seraa haistellaan Gottbysundsvägenin puolelta, joka on ainakin mulle uusi näkökulma tähän paikkaan. Sektori kattaa ihan hyvän siivun ja tästä näkee vähän korkeammalta maastonkohdalta, eli seuraaviakin ralleja ajatellen varsin varteenotettava spotti. Vartti ennen loppua jalkaudumme pienelle peltotielle ja rastasparvia syynätään armotta. Kun kolme putkea tähystää samaan suuntaan, niin paroni tsekkailee sivumpana sähkölankoja, linjatolppia, kivikasoja ja talojen kattoja. Turhaan, mutta maestro Nokelainen iskee meille lopetuslajiksi pikkukuovin! En olis ihan näin aikaista osannu odottaa mutta kyllähän se sellaiselta näytti! Sopivasti kolme minuuttia ennen rallia, sepelrastasta ei taaskaan osattu löytää mutta ihan hyvä paikko tämä oli. Hymyt ovat vielä suht vaisuja ja kovia tuloksia odotellaan muiltakin joukkueilta, mutta kyllä ne ilmeet pehmenee niiden Jura-shottien myötä =)

111 ja purkuun…

Maarianhaminan Solhemiin kokoontuu rallin päätteeksi edustajia 11 joukkueesta. Liekö huono kuukausipinnapotentiaali karkoittanut osallistujia? Tiimin kanssa on hiton hyvä hype päällä, varsinkin Ossi jaksaa hymyillä ja lietsoa jännitystä =D päivällisen päätteeksi peruslajien tsekkaaminen vie jonkin verran aikaa, mutta kun noin kuudenkymmenen lajin osuus omista listoista on karsittu ja pahimmat puutteet myönnetty, niin purku lähtee aika jouhevasti käyntiin.

Oman lajilistan pahimmat aukot löytyvät jälleen puolisukeltajasorsista. Samoin joitakin peltolajeja jäi puuttumaan. Muut huutaa haapanaa, mustavarista ja lyhytnokkahanhea, vastaavasti ainakin varpushaukka puuttui yllättävän monelta tiimiltä. Meno on tiukkaa ja tasaista sinne sadanteen lajiin asti ja ässiä ropisee sinne tänne (meillä ässinä harmaasorsa, tuulihaukka ja varpuspöllö), lisäksi ilahduttavan moni joukkue yltää yli sadan lajin. Muita parempia lajeja ovat mm. sini- ja ruskosuohaukka, punajalkaviklo, mainittu jänkäkurppa, suopöllö sekä Aquila sp, jäi vaan vähän auki että haettiinko sillä sit maakotkaa vai clangarinaa. Loppukaneeteissa kuullaan myös hienoja puheenvuoroja mm. Styrsin suulasta. Yli sadan lajin jälkeen luotto kärkisijoihin oli kova, mutta ei tällaisina lintupäivinä turhan itsevarma saa olla. Silti se oli vaikea uskoa että ristisaarelaiset olisivat tykittäneet neljä ässää 107 lajin päälle =) joten Partavillit (elkää kääntäkö sitä) kuittasivat kärkipaikan ja ottivat kotkapystin kantoon!

Patsastelujen päätteeksi ehdin vielä vaihtamaan kuulumisia tuttujen kanssa, ennen kuin Ossi, Matti ja Teemu heittivät takaisin Husön asemalle. Veikee meno jatkui loppumetreille asti ja ihan hyvin tästä saatiin taas muisteltavaa seuraaville tapaamisille =D kiitti jäbät helvetin makoisasta rallista & seurasta, ensi kertaan! Kiitokset myös muille rallaajille, lisäkuvituksesta Petri Kuhnolle & Seppo Grönlundille sekä Pekka Kyllöselle rallin järjestelyistä!

Purun vetäjälläkin oli kivaa (c) Seppo Grönlund

Tulokset:

1. Partavillit, 111 lajia (3 ässää)

2. Team Ristisaari, 107 lajia (1 ässä)

3. Porvoon mitalla, 102 lajia

4. Aquila, 101 lajia (4 ässää)

5. Seagulls, 100 lajia (1 ässä)

6. AA-kerho, 100 lajia

7. Team Falcon, 98 lajia (1 ässä)

8. Laukaan Palomiehet, 92 lajia (1 ässä)

9. Kniporna, 88 lajia (1 ässä)

10. Apus flimmerit, 84 lajia (2 ässää)

11.  Eagle Eyes, 83 lajia (1 ässä)
 

Aina vaan pehmeämpiä ilmeitä. (c) Seppo Grönlund

Pysti kantoon! Ilmeestä päätellen näyttäis painavan vähän ememmän kuin alli... (c) Petri Kuhno