Kanta-Hämeen EkaEkaa2016

"Se on taas yksi torni elämän hiekkalinnasta valahtanut alakertaan..."
-K. Viikate

Niinhän sitä luulisi, kun miehistöperuutusten takia suuntaamme Jaakko Kanervan kanssa kahdestaan suorittamaan KHLY:n 1.1.-pinnarallia. Välipäivien ja aaton pohjustuksissa löytyi muutamia hyviä nuotteja, joskin aikaisempi kokemus kertoo, että pohjantikka osaa vaihtaa ruokailumetsää, laulujoutsen sulapaikkaa ja vuorihemppo ruderaattia. Jaska sentään osasi kertoa, että KHLY:n ruokinta Aulangolla tuottaisi hyvin niitä tarpeellisia peruslajeja. Edellisen rallin aloituspaikka todettiin jälleen salonkikelpoiseksi.

Suuntasin Aulangon ulkoilumajalle puoli yhdeksäksi. Vuoden 2016 soundtrack alkoi osuvasti Deep Purplen sävellyksellä Soldier of Fortune. Vanhempi lehtori Kanerva saapui paikoille myös hyvissä ajoin, ja kiersimme Aulangon tyhjät pöllöpaikat ennen ruokintakyttäystä. Yltynyt tuuli ja orastava lumisade aiheutti pientä päänraavintaa, mutta keli on sama kaikille, eikä ne pöllöt koskaan aikaisemminkaan ole meidän tiimiä suosinut.

Hämärrä aloitetaan punatulkulla (#1) ja mustarastaalla (#2). Paikalle saapuu kolme joukkuetta, ennen kuin yksikään tintti saapuu rasvaa nokkimaan - tosin Kokkala-Lindberg-Ollila-Lehtonen -kokoonpanolla pettää hermo, ja lähtevät juuri ensimmäisten tinttien saapuessa muille retkeilymaille. Pidimme Jaskan kanssa päät kylmänä, vaikka vastustajien liike vaikuttikin omituiselta - ja kutkuttavalta.

Ensimmäisiä tali- ja sinitiaisia (#3, #4) ryntää hiljalleen ruokinnalle. Kuusitiaisia (#5) pyörii ruokinnalla lopulta kuusi yksilöä, ja puukiipijät (#6) spotataan äänestä. Töyhtötiaisesta (#7) saadaan ensin näköhavainto, mutta kehtaa ruveta huutamaankin, jolloin naapurijoukkuekin kuittaa pinnan. Paikalla myös kaksi käpytikkaa (#8), naakka lentää yli (#9) ja palokärki huutaa kahdesti (#10). Harmaapäätikka antaa vain yhen mahdollisuuden, joka Jaskan kanssa hyödynnetään niin kuin rallissa pitääkin (#11).

Hömötiainen (#12) osoittautuu peruslajeista vaikeimmaksi palaksi. Vähän vaatii odottelua, mutta lopulta yksi lintu saapuu paikalle, ja sekin vaati kiikarien käyttöä. Se kähmyilijä ei äännellyt, ainakaan meidän läsnäollessa. Aulangolla tehdään pari erillistä metsästoppia (joutsenlampien rannasta poimitaan hippiäinen (#13)) ja päiväkodin ruokinnan tsekkauksella poimitaan viherpeippo (#14).

Jaska oli nähnyt pohjustuksissa Lepaalla räkättirastaan, jolloin paikka kuuluu myös tämän rallin pysähdyksiin. Marjalinnut on tiukilla, ja samalta paikalta löytyäis varpusen (tätäkin lajia pitää nykyään pohjustaa!). Matkalla peruslajilista kasvaa harakalla ja variksella, varpunen ja pikkuvarpunen (#15 - #18) löytyvät sieltä mistä pitääkin, mutta räkättirastasta haetaan kahden kierroksen yrityksellä. Eiolee.

Ensimmäinen nuijaus pistää tietysti mietityttämään, että tätäköhän tästä taas tulee. Parolassa piipahtaminen auttaa vain kesykyyhkyn verran (#19), kun Jaskan ruokinta on aivan tyhjillään eikä aiemmin joulukuussa havaitusta peiposta tai pähkinänakkelista edes haaveilla. Samoin aikaa vievä pisto Vanajanselän sulille tämmösessä säässä tuntuu arveluttavalta. Lohtua tuo tyylikkällä tavalla Ihalemmen kylällä spotattu isolepinkäinen (#20). Kauraantien pääty tuntuu silti olevan suhteettoman kaukana, mutta sulalle saapuminen ja ensimmäisten isokoskeloiden (#21) spottaaminen antaa hieman toivoa. Rantametsästäkin vois hyvällä tuurilla löytää valkoselkätikan. Telkät (#22) nihkeilee, mutta onneksi Jaska löytää koskeloparven viereltä yhden naaraspukuisen päärynäpään. Pohjustuksissa löytyi kaksi lintua, mutta yksi riittää.

Koska takapenkin spottaajia ei rallissa ole, karvanaaman pää pyörii riivatusti. Silti on sellainen fiilis, että varmasti menee tavaraa ohariksi. Teeri, hiirihaukka tai tilhiparvi voi lymytä missä vain, laniuksen spottaaminen helpottaa hieman tähystyspaineita. Vanajanselältä tullaan oikeastaan yhtä kyytiä Hämeenlinnan keskustan tuntumaan, Vanajaveden Virvelinrantaan hakemaan aattona löytynyttä nuorta isolokkia. Harmaalokki on varma argari (#23) ja paikalla on myös neljä merilokkia (#24). Kuuden-seitsemänkymmenen lokin potti skannataan muutamaan otteeseen läpi, ja vaikka lintuja ei ole paljoa, osa niistä on silti hieman lomittain. Taisi onneksi yksi argari liikahtaa, kun seuraavalla skannauksella katon, että tossahan se on! Isolokki (#25) taitaa olla paronille maakuntapinna, jos sellaisia laskis.

Hämeenlinnasta kohti etelää. Miemalan kohdalla pöllytetään tien varrelta lentoon tikliparvi (#26). Koitetaan kompata jotain maankaatopaikan ja louhoksen välimaastoa muistuttavaa kukkulaa, josko parvi löytyis ja sen mukana muita lajeja, mutta linnut katosivat. Eikä sitä tunturikiuruakaan potkastu lentoon =)

Lanankosken kara piti.

Aikaisemmissa ralleissa legendaarisia hetkiä tarjonnut Viralan ja Hyvikkälän kierros aloitettiin korpilla (#27). Vuosi sitten nuotit pettivät ja pettymystä on vieläkin vaikea niellä, mutta nyt lajit haettiin silkalla taistelutahdolla: Haapajärven laulujoutsenet (#28) vaativat kärsivällisyyttä, samoin närhi (#29) ja keltasirkku (#30) olivat melkoisia työvoittoja. Jos kehtaan sanoa, niin rallitoveri oli noiden kahden peruslajin kohdalla hieman skeptinen, mutta näin sitä kisafiilistä kohotetaan, kun närhestä ja keltasirkusta osataan iloita. =) Kun Lanankoskelta kuitattiin ei-niin-itsestäänselvä koskikara (#31) ja Tarinmaalta Tiira-havainnosta nuotitettu naaras-pohjantikka (#32) piti, niin siinä alkoi olla taas sitä fiilistä, että lajeja tulee ja pankissa on vielä vaikka mitä! Saatiin siitä Räikälänjoesta ne ekat sinisorsatkin (#33).

Turengin kierros avataan hakemalla tavi (#34) Hiidenjoelta. Papintien ruokinta ei anna peippoa, mutta vihervarpuset (#35) ovat positiivinen yllätys. Pähkinähakin etsiminen tuotti tilastojen ja todennäköisyyslaskennan valossa odotetun tuloksen eli "eioo", viime rallissa se otus nähtiin kahdesti. Räkättirastastakaan ei keskustan koristeomenapuista löydy.

Turengin etutaltaaat ammottavat tyhjyyttään. "Tää on niin tuttu näky täällä tällä päivämäräällä", manaa rallitoveri. Pohjustuksissa lähdettiin tarkastamaan tiklitilannetta, löydettiin 110 linnun parvi ja niiden kylkiäisinä 2 vuorihemppoa. Lyhyellä komppausyrityksellä löydettiin "twaitit" (#36) kuviolla tuolta kuuluu ääntä, tossa ne on ja nyt ne lähti. Jatkettiin sen suurparven etsimistä sillä toivolla, että siitä parvesta vois vielä löytää jotain ekstraa.

Ruuhkaa Papintien ruokinnalla.

Sitten tapahtuu jotain, joka mullisiti koko rallin kulun, ja olisi hyvinkin voinut kääntyä katastrofiksi. Jatkamme eteenpäin allasalueella, Jaska kävelee kymmenisen metriä jäljessä ja sieltä kuuluu pienoisen muminan päätteeksi jämäkkä ilmoitus: "hei... äh... JALOHAIKARA LENTÄÄ TUOLLA!!" Vänrikki spottasi allasalueen reunalta lähteneen linnun, joka loittoni kohti Hiidenjokea. Lensi koivusaarekkeen taakse ja minä urpo en ehtinyt ensimmäiseen tilanteeseen! Onneksi jäin katsomaan Jaskan nuotittamaan suuntaan, sitten se maakunnan ensimmäinen talvijallu kaartaa saarekkeen takaa näkyviin ja laskeutuu ilmeisesti Hiidenjoen varteen. Herttileijjaa, sponde jallu eka tammikuuta Janakkalassa! Lajimäärä #37 oli jo parin verran ohi tavoitteen, joten nyt alkoi tuntua siltä, että tänään taotaan taas tulosta. Tuollaisen linnun löytäminen tällaisesta paikasta oli sellainen seipiönisku päähän, että piti vähän ottaa happea ja miettiä, että miten tän kisasuorituksen saa vielä kasaan ja kunnialla loppuun asti. Ja tätä hehkutettiin!

Rareista siirrytään pankkilajien poimimiseen. Fasaani (#38) hoidetaan Viralan kartanon maastosta (onko joku joskus muka hakenut tämän jostain Vanantaalta...), mutta joulun alla löytyneestä 40 kottaraisen parvesta ei näy jälkeäkään. Luultiin olevamme ovelia kun pohjustuksissa löydettiin yksi pahainen sivuoja, missä kävivät ruokailemassa, mutta ei ne linnut siellä nyt ole. Läheiselle hevostilalle vilkuilukaan ei tuota tulosta. Jatkamme eteenpäin ja tyylikäästi Linnatuulen tilhien ja Napialan uuttukyyhkyn ohitse.

"Hei oota mä otan tosta kuvan..."

Seuraavan kerran tärppää Tervakoskella, kun maakunnan toiseksi kuuluisimmalla ruokinnalla jään dokumentoimaan hupaisaa "Varpusen muona" -ruokintapönttöä, kun Jaska hiffaa pöntön takaa räkättirastaan! #39 ja hieno paikkaus! Turkinpulua (#40!) saa jonkin aikaa hakea ja tulosta tulee vasta Kokkalan luotsaaman joukkueen avustuksella. Kiitokset ja anteeksi, kun emme vastapalvelusta ehtineet heittää. Paikalla myös Jari Pasuri. Jokin sisäpiiriviestintärinki kertoo, että Hämeenlinnan Vanajaveden lokkihässäkästä on löytynyt myös naurulokki. Kokkalan tiimi lähtee saman tien perään, jäämme Jaskan kanssa vaihtamaan Pasurin kanssa kuulumisia - ja havaintoja. Kottaraiset ovat kuulemma olleet siinä hevostilalla, mistä mekin niitä etsimme. Vastineeksi tiedoista Jarille nuotitetaan Kissanhännäntien ruokinnalta peippo (#41), joskin pohjustuksissa löytynyt naaras vaihtui koiraaksi.

Vielä muutama päivä sitten nihkeillyt Paiston peltojen tuulihaukka (#42) osuu petotutkaan kylmän rauhallisesti pelkääjän paikan sivuikkunan yläsektorista ("Tossa."), joten meille jää hyvin aikaa palata takaisin pohjoiseen. Kottarainen (#43) löytyy siitä hevostalleilta mistä sitä aikaisemminkin haettiin, mitä nyt parvesta oli vain yksi lintu jäljellä.

Suuntaamme päivän viimeisissä valoissa takaisin Virvelinrantaan, lokkeja on kerääntynyt paikalle lähes tuhat. Piskuisen naurulokin esiin kaivaminen otetaan vastaan hyvänä haasteena, kun sama isolokki löytyy helposti uudelleen. Parin skannauskerran jälkeen Jaska yrittää nauttia ansaittua kahvitaukoa autossa, mutta karvanaama keskeyttää tiukalla koputuksella ikkunaan: "ridi!" Naurulokki (#44) löytyy jään reunalta, muun lokkimassan takaa. Pässinlihaa ja sillei.

- Yritetäänkö me vielä sitä lehtopöllöä?
- Joo!
Rallin loppuosuus meni pienoiseksi Tervakoski-Virala-Hämeenlinna-Tervakoski-Hämeenlinna -sahaamiseksi, kun Virvelinrannasta lähdettiin takaisin Tervakoskelle murtamaan joukkueemme huonoa pöllökarmaa. Tai, ei se yltiöpäisen huono ole, kuten viimevuotinen viirupöllö muistuttaa, mutta voishan se tilastojen valossa parempikin olla. Lehtopöllön nuotti pitää, kun pelipaikalla kuuluu kimeä "ki-vit!" vartin odottelun jälkeen, ja tämä rallisuoritus päättyy tyylikkääseen täsmäiskuun. Kun lajilistalta löytyy myös harmaahaikara, 46 lajilla kehtaa mennä purkuun.

Purkupaikka perinteisesti Aulangon hotelli Rantasipin kokoustiloissa, paikalle saapuu yhteensä neljä joukkuetta ja tuloksensa ilmoittaa vielä yksi lisää. Kauas on pudottu vuoden 2012 noin kymmenen joukkueen osallistujamäärästä. Vähäisellä osallistujamäärillä ässiä ropisee yhdestä sun toisestakin lajista, meille taputetaan telkän, vuorihempon, naurulokin sekä jalohaikaran kohdella. Neljän vuoden takainen kokoonpanon Kanerva-Hakala-Aintila-Viisainen takoma lajiennätys (48) jäi kahden lajin päähän ja nyt tämän kulttikilpailun voitto irtosi useamman lajin marginaalilla. Vähän sääli, että sisävedet eivät pysyneet sulana, mutta ehtiihän niitä silkkiuikkuja sekä kyhmyjoutsenia ihmettelemään sit loppuvuodesta.

Kiitos kisan järjestäjille ja purun vetäjälle, muille osallistujille, tukijoukoille sekä kanssarallaaja Kanervalle! Tässä tiimissä ei hymy hyydy, vastoinkäymisille ja puutelajeille osataan nauraa. EkaEkaa2016 sisämaassa ja 46 lajia, EI PAHA!

Vuoden päästä on tiedossa 1.1.-pinnarallin 30v.-juhlaralli. Toivottavasti silloin saadaan runsaampaa osanottoa. Voi olla että konsepti muuttuu sen jälkeen, esimerkiksi loppiaisralliksi.

Tärähtäneet rallaajat. Silti riittävän skarppeja!