Tikkasyksyn rippeitä, talvilintulaskentoja, valkopäätiainen & ranskalainen maailmankiertolainen

Loppuvuoden tapahtumien synteesiä:

24.10. kävimme Susun sekä Jukka Ilmosen & Anna Pajarin kanssa tsekkaamassa Porvoon Stensbölen perhosmaisemat lammaslaitumineen. Roudasimme pässit talvilomille kauraämpärin, köysien ja käsivoimien avulla. Laidunvaikutuksetkin näkyvät hyvin. Syksyn tunnelmia loihtivat kuusikossa viheltänyt pyy ja yli tööttäillyt kirjosiipikäpylintu.

Porvoon Stensbölen niitty.

Oikealla aidan laidunnettu puoli. Keväällä se on sit täynnä kiurunkannusta.

Tämä sarvipää päätyy joulupöytään.

Karavaani kulkee.

Samana iltana Mäntyharjulle suunnatessa spottasin jossain Kouvolassa auton vieressä rundanneen maakotkan. Mäntyharjulla varpuspöllö vislaili syksyisä skaalavihellyksiä.

Pitäskö vaihtaa alaa? Tai edes blogin aihetta?

Melkein talvilintureitin varella. Vielä kun näkis itse eläimen!

Talven ensimmäinen talvilintulaskentojen kierros meni lauhoissa meiningeissä. Hietaniemessä pyrstötiainen kohosi valtalajiksi ja marraskuinen kulorastas ylsi ainakin PHLY:n alueellisesti mielenkiintoisiin haviksiin. Harmaapäätikoilta täällä ei oikein voi välttyä, ja pakkomielteeksi nousseen valkoselkätikattoman valkoselkätikkametsän liepeiltä löytyi sentäs naaras-pohjantikka. Ikonisesti puolitoista metriä korkeassa koivupökkelössä hakkuun reunassa. Hieno oli.

Viralan-Hyvikkälän reitillä vesistöt auki. Muutama telkkä ja isokoskelo edistivät tiedettä.

Loppuvuoden kohokohtiin lukeutuu vuoden 2012 Batumin reissulta tutun hahmon, Guillaume Peplinskin, ilmaantuminen Helsinkiin. Mies on kiertänyt minimibudtejilla Ranskasta Georgiaan, Kiinaan ja Kazakstaniin, sieltä Suomeen. Kierrettiin Vanhankaupunginlahti: melko osaamatonta, että tällaisena tikkasyksynä lahden rantamilta löytää kyllä kolme pikkutikkaa, mutta ei vasetia. Kivinokassa fiilisteltiin kivasti aloillaan pysynyttä vanhaa kanahaukkaa, Purolahden isolepinkäinen sai luvan olla Guillaumen yhdeksäs lepinkäislaji tällä matkalla. Eikä meillä ollut siinä sivussa hauskaa, ei sitten yhtään.

Sitten onkin havispäivyrissä melkoisia aukkoja. Maakuntamatkoilla, edustajiston kokouksissa ja Batumi-esitysten ohella kertyi hajahavainnoiksi Lahdenväylän varrelta spotattu piekana ja Hietaniementien varrella jäpittänyt varpuspöllö.

Joulukuun puolivälin jälkeen löytyi sopiva rako sille yhdelle täsmäretkelle, kun siviilikiireet hellittivät ennen joululomia. 17.12. sikabongasin Vanhankaupunginlahden Fastholmassa viihtyneen valkopäätiaisen. Painuin Fastholmaan jo auringon noustessa, mutta etsintäajan ensimmäinen tunti meni  haaskuuseen, kun ruokinnalla päivystäessäni huomasin kanssabongareiden keskittyvän rantaruovikon syynäämiseen. 

Kun samoille jalansijoille kuului valkoselkätikkakoiraan nakutusta, kärsimättömän piti välillä käydä päivittämässä vuodenpinnatilastojaan. Havahduin bongariporukasta kuuluvaan huutoon, kun joku oli nähnyt vaalean tiaisen lentävän ruovikossa parin sekunnin ajan kohti etuvasenta. Uuden staijisektorin hakeminen, ja kohtahan se sinisin sävyin koristeltu lumipallo nousi ruovikon latvustoon. "Näkyy!" Siinä saa jo vähän paleltunut karvanaama haparoivalla äänellä nuotittaa, että tuolla suunnalla, tuosta takana näkyvästä kalliosta vähän vasemmalle.

Valitettavasti tintti jäi kuvausetäisyyden ulkopuolelle. Riittävästi siitä sai silti irti ja ensimmäisen polven sinitinttiristeymän pystyi ainakin sulkemaan pois - uskomattoman räikeä lintu näytti lennossa vielä räikeämmältä; pyrstö, siipijuovat, siiven takareuna ja kaikkee. Lintu on pysynyt hyvin aloillaan, vuodari- ja kuukausibongareiden iloksi taitaa pyöriä paikalle pitkälle ensi vuoteen, ellei varpushaukka tai -pöllö vie. Kovemmat pakkaset ajaisivat tintin ruovikosta metsäruokinnalle, joka ei näin kuvausmielessä haittais meikäläistäkään. Krys!

Mestoilla liikkunut koiras-valkoselkätikka oli sentäs yhteistyökykyisempi.

Leppoisia lomia ja hyvää lintuvuotta 2016!

Tästä on hyvä jatkaa keskitalven talvilintulaskentoihin, EkaEkaa-pinnarallin pohjustuksiin ja itse kisasuoritukseen, sekä seuraavaan lintuvuoteen. Jatkumoa ja sillei.

Laadukkaan ornimisen lisäksi olut on taidetta.