Batumi 2015, osa II – Startti ja lämmittelyt

 17.8., Shuamta

D-day! Ja ihan hyvän startin saimmekin, vaikka kertaalleen Shuamtan asema oli kokonaan pilvien peitossa näkyvyyden pudotessa alle sataan metriin. Päivä oli enimmäkseen selkeä ja Shuamtan puolelta laskettiin 730 mehiläishaukkaa, enimmäkseen muutamien kymmenien lintujen parvissa. Muutolla myös 3 niittysuohaukkaa ja 3 pikkukotkaa. Loppupäivästä spottasin kaukaa itäpuolella kaartelevan mustan pisteen, tsekkasin kaukoputkella ja – oho, kotka! Pikkukilju-/kiljukotka siluetin perusteella, mutta lähestymisen sijaan tämä piste loittoni kauemmas koilliseen. Noitahan tulee vielä ja paljon, mutta olipa jännää nähdä moinen jo tässä vaiheessa laskentaa. Aseman ohi paineli myös mustapääsirkku ja pari lyhytvarvaskiurua.

18.8. Shuamta

Ei tämä mitään pelkkää pernismassaa ole, vaan lajikirjo tuntuu yllättävän monipuoliselta jo kauden alussa. Shuamtasta laskettiin tänään 1730 mehiläishaukan lisäksi 37 haarahaukkaa, 32 ruskosuohaukkaa, 43 niittysuohaukkaa ja 45 sirosuohaukkaa, 3 arosuohaukkaa, 4 pikkukotkaa ja sääksi. Aseman ympärillä pyöri hetken paikallisen oloinen nuori kanahaukka ja petovirrasta poimittiin myös 2 arohiirihaukkaa! Ensimmäistä, vähän vastavalon puolelta lentänyttä ja voimakkaasti sulkivaa lintua emme ehtineet kauaa seuraamaan, mutta seuraava meni vähän yhteistyökykyisemmin myötävalossa, joskin vähän edellistä kauempaa. Aamusta aseman vierestä lensi 12 kuhankeittäjän parvi!

Tämä koordinaattorin alku koki ensimmäisen tulikokeensa yhden muutaman sadan mehiläishaukan pulssin aikana, kun yht’äkkiä lintuja ilmestyi neljälle eri laskentasektorille. Kokonaisuudessaan laskettavaa ei hirveästi ollut, mutta samaan aikaan piti tehdä monta nopeaa päätöstä. Hiljaisina hetkinä asemalla nikkaroitiin; Jasper kehitteli uutta ja helpommin pystytettävää suojaa, jatkeeksi karvanaama hakkasi puumateriaalia pientä pöytää varten. Kun kädet eivät ole tottuneet moiseen työntekoon kirvesvarren kanssa (meillä oli siis oikea kirves siellä, seipiö ei ole lyömäase!) ja joka paikkaan pitää kiivetä sandaaleissa, niin päivän vammautumislistasta kasvoi kiitettävän monipuolinen; rakot käsissä, auringossa kärähtäneet jalat, oikean jalan laidalla jokin perkeleen kipeä itikan pisto ja saman jalan pikkuvarvas lähes toimintakyvytön siihen iskeneen tikun – ja tikusta hiertyneen rakon – ansiosta. Lahjattomat tarvii onnea, vai miten se menikään =D

Ilmankosteus on lähes sietämätöntä. Onneksi ei liian, niin lämmöstä pystyy nauttimaan. Kiikarin hihnasta niskaan kehittyy nopeasti ”macrokauluria” muistuttava rusketusraja.

Härveli.

19.8. Shuamta

No niin! Tänään siirryttiin jo tehokkaammin koordinoinnin teoriasta käytäntöön, kun 16 000 muuttavaa mehiläishaukkaa lämmitteli BRC-tiimin laskentataitoja. Nyt puhutaan siitä klassisesta mehiläishaukkavirrasta, kun lintuja lappaa yhtenäisenä massana nosteesta toiseen, siirtyen välillä pitkiäkin välimatkoja liitäen. Monotonisen laskemisen sijaan muuton kokonaiskuvan handlaaminen on todella mielekästä puuhaa, samoin laskijoiden kanssa kommunikointi ja eri tehtävien organisointi. Sen lisäksi, että linnut tulee laskettua projektin protokollan mukaisesti, pitää huolehtia siitä, että asemalla kaikki pääsevät tasapuolisesti seuraamaan muuttoa. Päivää täydensivät 39 ruskosuohaukkaa, 3 mustahaikaraa, 11 kattohaikaran parvi, lähirinteen puussa räyhännyt tammitikka (näitä kuuluu molemmilla asemilla päivittäin, mutta oli kiva päästä näkemään), 4 kuhankeittäjää ja Shuamtan ympäristössä yhteensä 4 kaukasianuunilintua.

20.8. Sakhalvasho

Kokonaisuudessaan hiljaisempi päivä, vaikka aamusta mehiläishaukkoja rysähti liikkeelle kova pulssi. Kun Shuamtan asemalle lähteneet kiipesivät oman kukkulansa laelle, oli aseman ilmatila jo täynnä mehiläishaukkoja! Eilisen muuton ”hännät” olivat jääneet yöpymään Batumin pohjoispuolelle ja suuntasivat jo valitsemaansa linjaa eteenpäin. Myöhemmin päivästä linnut painelivat itäisempiä reittejä pitkin, Shuamtan aseman huolehtiessa laskennasta. Kahden laskenta-aseman välinen kommunikointi radiopuhelimilla on edelleen tärkeää, jos petovirta lipuisikin lähemmäksi rannikkoa (tai toisin päin) ja laskentavastuuta pitää vaihtaa.

Eilisen vastapainoksi oli leppoisaa, suorastaan rentouttavaa, skannata rannikon puoleista ilmatilaa ja poimia taivaalta arosuohaukkojen, sirovarpushaukkojen, pikkukotkien ja ensimmäisten käärmekotkien kaltaisia laatulajeja. Koordinoinnin sijaan päivä oli varsin staijauspainoitteinen. Sakhalvashon paikallislajisto oli myös mukavan monipuolista: rinteellä huutelivat sekä kaukasianuunilintu ja tammitikka, pitkin päivää korviin kantautui keltahempon sirinää ja kukkulan laella käväisi 2 mustaotsalepinkäistä sekä 2 kuhankeittäjää. Täällä on myös purjeperhosia! 

21.8. Sakhalvasho

Toinen leppoisa päivä, joskin pilvien lomitse kulkeva petovirta sijaitsi tänään hieman lähempänä rannikkoa. Osa laskijoista on oppinut protokollan loistavasti, mutta pari laskijaa vaati tänään vähän tarkempaa ohjausta ja jatkuvaa tsekkausta siitä, mistä kohtaa lintuja pitää laskea. Protokollaa pitää osata myös soveltaa. Mehiläishaukkoja tänään rapiat neljä tonnia, petojen lisäksi harjalintu 1p ja aseman yli painelleet nummikirvinen, sitruunavästäräkki, 80 mehiläissyöjää ja n.50 peltosirkkua. 

22.8. Shuamta

”The flyway for Honey Buzzards is open!”

Tänään saatiin jo parempaa esimakua siitä, millaisilta hyvät muuttopäivät näyttävät. Iltapäivästä Batumin ilmatilassa kulki tuntikaupalla jatkuva tasainen mehiläishaukkojen virta, lähinnä laskenta-asemien välistä. Tietysti lintujen seuraaminen on sitä mielekkäämpää mitä lähempää ne lentävät, mutta putkella oli välillä hyvä tsekkailla rannikolle ja ihmetellä useissa nosteissa kuhisevia mehiläishaukkoja. Päiväsummana yli 25 000 mehiläishaukkaa! Piruuttani seurasin muuttavien lintujen tahtia, ja kiivaimmillaan saman linjan ohitti 130 mehiläishaukka minuutissa! Anna löysi tähän mennessä parhaimman kvaliteetin plokkaamalla pernisvirrasta esiaikuisen pikkukorppikotkan!

Saksalaista täsmäosaamista hyödynnettiin myös tämän suojan rakentamisessa. Toimii.

Roskia kennossa.

23.8.

Vapaapäivä. Jos syksyn summaksi odotetaan puolta miljoonaa mehiläishaukkaa, parinkymmenen tuhannen missaaminen on pientä siihen verrattuna, että ei jaksa nauttia niistä todellisista huippupäivistä. Illalla napsahti elis, kun vihdoin ja viimein onnistuin kuulemaan huutavan KYLÄPÖLLÖSEN! Oli jo aikakin, per-kele. Sesongin ensimmäinen viikko on paketissa ja laskenta on lähtenyt niin miehistön kuin lintujen puolesta erinomaisesti käyntiin!


Batumissa näkee muutakin faunaa kuin petoja: