24.8.
BRC nautti sesongin ensimmäisestä virallisesta sisäpäivästä,
toisin sanoen kova ukkosmyrsky ja sateet takasivat karvanaamalle taas
sisäpäivän eilisen vapaapäivän jatkeeksi. Danielin kanssa seurattiin maailmanpinnabongari
Noah Strykerin matkaa. Kaverilla on kasassa melkoinen lajilista,
jäbä näki Madagaskarilla parissa viikossa enemmän endeemejä kuin meikäläinen
kahdessa kuukaudessa. Andienkurmitsa taisi herättää suurimmat "holy shit" -hehkutukset.
Illasta Anna Sandor piti laskentatiimille esityksen
metsästyksen seurantaprojektista. Edellisinä vuosina BRC on seurannut
metsästäjiä aktiivisesti, mutta hyvin rauhanomaisesti. Aineiston kerääminen metsästettävistä
linnuista, metsästäjien sosiaalisesta sekä taloudellisesta tilanteesta ilman
metsästykseen puuttumista ovat olleet tärkeitä lähtökohtia. Muutos pitäisi
alkaa paikallisen yhteisön tahdosta, ei ulkopuolisen tahon painostuksesta. Nyt
Batumissa on tarkoitus aloittaa pitkäaikainen ja systemaattisempi
metsästysseuranta, sekä aloittaa interaktiivisempi työskentely metsästäjien
kanssa; metsästäjien kanssa järjestetään tapaamisia ja koulutustilaisuuksia,
joiden avulla metsästäjät toivottavasti oppisivat olemaan ampumatta uhanalaisia
ja metsästykselle alttiita lajeja. Erityisesti suohaukkoja putoaa alas
taivaalta suhteellisen runsas osa alueen läpi muuttavaan populaatioon nähden.
Jos metsästäjillä olisi halua jättää tietyn näköiset linnut ampumatta ja keskittyä
yleisimpiin lajeihin (mehiläishaukat ja hiirihaukat), se olisi jo iso askel
metsästystilanteen parantamiseen. Aikaisempien selvitysten mukaan
metsästettävällä mehiläis- ja hiirihaukkojen määrällä ei pitäisi olla suurta
vaikutusta populaatioon.
Anna kertoi myös metsästäjien taustoista. Metsästys on
suurimmalle osalle metsästäjistä puhdasta hauskanpitoa, vain 11%
haastatelluista metsästäjistä metsästää ruoan tarpeeseen. Tosin neljäsosa
metsästäjistä tuo saaliin omaan ruokapöytään. Metsästys on sosiaalinen
ajanviete ja jonkin sortin köyhyysindikaattori, kun työttömillä ei ole
”parempaakaan tekemistä”. Petolintujen metsästys ei ole perinteistä, ja kaikki
metsästäjät tietävät rikkovansa maan lakia ampumalla petolintuja. Silti monien
metsästäjien mielestä alueen läpi muuttavat lintukannat ovat vähentyneet,
esimerkiksi kuhankeittäjiä ei näy enää samoja määriä kuin pari vuosikymmentä
sitten. Koska georgialaiset ovat hyvin ylpeitä omasta kansallisesta
identiteetistään, muutamat metsästäjät ovat ilmaisseet huolensa maan maineen
tahraantumisesta metsästyksen takia.
Annan antama tietopaketti kasvatti työmotivaatiota
entisestään. Seurantatieto alueen läpi muuttavista petolinnuista on tärkeää
myös pitkäaikaisten kannanarvioiden seuraamiseksi, mutta projekti tarvitsee
vuosittaista perustietoa metsästysseurannan tueksi.
25.8., Sakhalvasho
No niin, se oli sit 45
000 mehiläishaukkaa tänään! Kokeneempien mukaan ennusmerkit näyttävät
siltä, että se mehiläishaukkojen ensimmäinen aalto vyöryy yli jo ennen
kuunvaihdetta. Aamusta saatiin kohtuullinen pulssi suohaukkoja (sirosuot yht.
170m) ja sininärhiä (60m), ja koordinaattorin moniajotaidot joutuvat
melkoiselle koetukselle (”elä kiilaa kun puhun just toiselle tyypille; sinä
katot tuonne kun siitä menee sininärhien linja; sulla taas on siinä petoja,
laske perniksiä; aijjaha, Shuamta nuotittaa lisää lintuja; mitä, oliks jossain
naaras-macro?”). Kun Sakhalvashon itäinen taivas on täynnä petolintuja, siinä
menee muutama sydämenlyönti, ennen kuin muuttotilanteen kokonaiskuvasta saa
konkreettista selkoa. Seuraavien hengähdysten aikana taas selitetään
yksittäisille laskijoille sitä mistä kohtaa kukakin laskee ja miksi kaikkien
pitäisi laskea lintuja samalta linjalta. Kehittävää hommaa koko tiimille.
Iltapäivästä mehiläishaukkojen taival asettuu tasaiseksi
virraksi, lintujen rönsyily sinne tänne loppuu ilmeisesti siihen, kun nosteet
vakiintuvat ja hyvän näkyvyyden kanssa lintujen lentoreitti muodostuu
selkeäksi. Gabriel spottasi sesongin ensimmäisen muuttohaukan, mutta Shuamtan laskijat mukamas nokittivat määrittämällä
itäsektoriltaan nuoren aavikkohaukan.
Jostain syystä peregrinus ei osannut lohduttaa ihan kaikkia laskijoita =)
Sesongin eka! |
Kanta-Hämeen maakuntalintu Batumissa. |
Sininärhiä menee, mutta järkevää kuvaa niistä ei saa sitten millään. |
26.8., Sakhalvasho
Aamu ei lähtenyt mitenkään mairittelevasti käyntiin,
rannikolla jylisseen ukkosen takia toinen residenssi lykkäsi aamuherätystä ja
pari myöhäistä kapusi asemalle tunnin myöhässä. Sakhalvashossa oli heti aamusta
täysi petosirkus päällä, kun kertavilkaisulla sellainen tuhat mehiläishaukkaa
pyöri matalalla aseman itäpuolella. Valitettavasti metsästäjätkin olivat
tilanteen tasalla, pauketta kuului jatkuvasti ja Anna näki turhan monen
mehiläishaukan putoavan taivaalta.
Suohaukoillakin oli vahva meno päällä, Jasperin
koordinoidessa pernisten aamumuuttoa ynnäilin viidessä minuutissa rannikon
puolelta parisenkymmentä niittysuohaukkaa. Laskenta-asemien välistä
sirosuohaukkoja kulki jatkuvana virtana mehiläishaukkojen lomassa. Aamu oli
myös melkoisen kylmä ja aseman koordinointivastuu siirtyi karvanaamalle, kun
Jasperin piti palata residenssiin hakemaan lisää lämmikettä ylle!
Ennen koordinointivastuun vaihtumista läksin komppaamaan
kasaa kova uho päällä (nyt haetaan elis!), mutta sain palata asemalle takaisin
leuka rinnassa havaittuani vain muutaman vaivaisen kivitaskun. Tappioraportin
antamisesta ei kestänyt kymmentä sekuntia, kun Daniel spottasi kasan
länsipuolen kelosta sen kauan etsimäni AROTASKUN! Tasku nyt ei vaivautunut odottamaan dokumenttikuvausta, vaan väliäkös tuolla. Jakson toinen elis.
Laskijoiden työnjakoa muodostettiin mehiläishaukkaparvien
laskemisen ja suohaukkojen etsimisen mukaan. Kaikki tuntui menevän hyvin noin
klo 13 asti, kun säädataa kerätessä laskijat huutelivat levottomia ja Jasper
kaipasi kokonaiskuvaa muutosta. Lyhyesti sanottuna, mehiläishaukkojen muutto
räjähti käsiin vain minuuttien aikana ja aseman ilmatila oli kerrasta TÄYNNÄ
LINTUJA! Eiliseen verrattuna – tai siitä oppineena – käskynjako sujui entistä
paremmin ja suuremmalla itsevarmuudella (”sinä lasket tuosta; sinä taas, katos
nyt, kaverin virta menee tuosta, sun pitäisi laskea tuota ylempänä kulkevaa
virtaa; ei ei, elä laske sieltä kun sitä parvea lasketaan jo!”) Hommassa oli
mukana sopiva annos mustaa huumoria (”COUNT!”), pientä haparointia hommassa oli
aina silloin kun seuraava parvi pääsi yllättämään, mutta onneksi pahimman
piikin aikaan jostain löytyi aina vapaa laskija paikkaamaan seuraavaa
laskentatehtävää, vaikka asemalla ei seitsemää henkeä enempää ollutkaan.
Parin-kolmen tunnin ajan juoksin henkilön luota toisen luokse kertomaan, että
mistä pitää laskea ja missä muut parvet menevät.
Jossain vaiheessa suohaukkojenkin muutto voimistui, ja
niiden seulominen vei todella paljon työvoimaa näin pieneltä porukalta. Samalla
kun yritin pysyä kärryillä valtavien parvien liikkeistä, yli ja ympäri
sujahteli erinäköistä suohaukkaa jatkuvasti. Lopulta sinne tänne rönsyilevien
parvien kaaos tasaantui asemien välille kiinteäksi virraksi (aivan kuten
eilenkin iltapäivästä), jolloin lintujen laskeminen jäi yhden henkilön
harteille ja homman vaihtaminen onnistui edellisiä päiviä jouhevammin. Muun
miehistön syynätessä suohaukkoja, mehiläishaukkojen seuraaminen vei meikäläiseltä
kaiken huomion. Kun aseman ylle asettui toinen virta, Jasper auttoi parven
tarkemmassa syynäämisessä siten, että itse saatoin keskittyä seuraamaan
laskenta-asemien välissä kulkevaa parvea.
Päivän hiipuessa illaksi muu muutto hiipui, mutta mehiläishaukat
jatkoivat sitkeästi auringonlaskuun asti. Koordinaattorikin saattoi huokaista
helpotuksesta ja fiilistellä nätissä iltavalossa lentäviä lintuja, päivän
huipentuessa tumman muodon
ruskosuohaukan (2kv koiras) ohilentoon.
Tästä päivästä muodostui se ensimmäisen aallon ensimmäinen
massapäivä; 75 000 mehiläishaukkaa
ja moisen muuton onnistunut koordinointi tuntuu tässä vaiheessa hemmetin
huikealta. Melkoisen suohaukkahärdellin lisäksi voisi mainita lyhytvarvaskiurujen massamuuton
(asemalta nähtiin useita yli sadan linnun parvia) sekä yksinäisen ruostesorsan.
Roskia kennolla. |
27.8., Sakhalvasho
Pyhä sendari! Petolinnut petrasivat eilisestä ja täräyttivät
110 000 mehiläishaukan päivämuuton!
Linnut ohittivat Batumin kahdessa erillisessä aallossa, kun ensimmäinen pulssi
iski puoliltapäivin ja toinen myöhemmin iltapäivästä, ja pulssien välissä ehti
olemaan puolen tunnin mittainen lähes linnuton tauko. Tänään petovirrat
kulkivat säännöllisemmän oloisesti kuin eilen, helpottaen huomattavasti
koordinaattorivastuun hoitaneen Charlyn hommia. Paronilla puolestaan oli aikaa
osallistua mehiläishaukkojen massalaskentaan, matalalla lentävien lintujen
kuvaamiseen ja ikäjakauma-aineiston keräämiseen. Huikeeta menoa! Huippupäivän
muina haviksina voisi mainita sesongin
ekat käärmekotkat ja sirovarpushaukat, 151 pikkukotkaa, 92 sininärheä ja
kasan eteläosassa lyymyillyt pikkukultarinta.
Mutta perkele vieköön, meillä taisi mennä sesongin eka idänmehiläishaukka
ohariksi…
Eijjumankauta, niitä petoa puskee edelleen! Kolmas huippupäivä
jäi hieman kahta edellistä vaatimattomammaksi, mutta tänään saatiin kasaan 65 000 mehiläishaukan päivämuutto ja
yhteensä yli 250 000 mehiläishaukan
muutto kolmessa päivässä! Kahdesta eilisestä päivästä ilmeisesti opittiin
jotain, kun koordinointi tuntui enimmäkseen helpolta ja parvien liikkeitä osasi
ehkä vähän ennakoida. Parin viimeisen tunnin aikana kisaväsymys alkoi kuitenkin
painamaan päälle, ja protokollan vastaisesti käyttäytyvät parvet meinasivat
käydä hermoille. Niiden lintujen pitäisi lentää suoraviivaisesti pohjoisesta
etelään, eikä seilata levottomasti itä-länsi-suunnassa saati jo laskettujen
lintujen leijuessa takaisin pohjoista kohti. ”Lopettakaa jo!” =D
Kisaväsymystä ei yhtään helpottanut aamun ensimmäinen
valoisa tunti; suohaukkoja ynnäiltiin hyviä määriä jo auringonnoususta lähtien,
mutta kun hieman ennen seitsemää taivaalta poimittiin useiden kymmenien
lintujen parvia ja parvet tuntuivat pikemminkin jatkuvalta suohaukkojen
virralta. Jonkin asteisia ennätyksiä siinä rikottiin, kun Sakhalvashon
taivaalta laskettiin yli 400 suohaukkaa
vartissa! Homma piti hoitaa niin, että yksi laskija ynnäsi lintujen
kokonaismäärän, ja muut ottivat tarkempia otoksia omilta sektoreiltaan. Kovassa
kiireessä ilmapiiri meinasi mennä todella kireäksi, joka oli taas kerran
tärkein oppitunti koordinaattorille, että kaikkien lintujen näkeminen ja
tarkempi määrittämien ei saa mennä positiivisen laskentatunnelman edelle.
Kahdesta edellisestä päivästä poiketen meno ei mennyt täysin
mustien pisteiden laskemiseksi, vaan yhden sadekuuron pudottaessa linnut
alemmas ja myötävaloon kukkuloilla vellovia tummia pilviä vasten sai laskijat
haukkomaan henkeään, kun vanhojen mehiläishaukkojen koko pukukirjo on
moninkertaisesti näytillä upeassa valossa ja hienoja taustoja vasten. Klassisia
Batumi-hetkiä. Illalla pidin ensimmäisen sirosuohaukkojen määritysesitelmän
osalle laskijoista ja – kaikista tärkeimpänä – soitin kotiin.
29.8., Sakhalvasho
Just joo. Kun mehiläishaukkojen muutosta pääsee jotenkuten
kärryille, niin koko petomuuttokuvio menee täysin uusiksi yhtenä päivänä. Jos
eilisessä 400 sirosuota vartissa –pulssissa ei ollut riittävästi haastetta,
niin tänään petolinnut tuntuivat valuvan aseman ohi tasaisena
mehiläishaukkojen, suohaukkojen ja haarahaukkojen massana. Toisin sanoen, yhden
parven, virran tai sektorin seulominen vie paljon enemmän laskijatyövoimaa, kun
lajikirjon kasvaessa parvien syynääminen vaatii paljon enemmän työtä. Samalla
Sakhalvashosta käsin pitäisi laskea mehiläishaukkoja mahdollisimman kaukaa Shuamtan
väen etsiessä muut lajit omilta sektoreiltaan. Tämä parin viikon jakso on
poikkeus yleiseen protokollaan; normaalisti toinen laskenta-asema ei saisi
laskea lintuja omien laskentasektoriensa yli, mutta tämä mehiläishaukoista
kerättävä aineisto on seurannan pitkäaikaisinta vertailukelpoista materiaalia,
kun kaksi ensimmäistä laskentaa suoritettiin vain yhdeltä asemalta käsin.
Nyt laskijavoimat eivät yksinkertaisesti riittäneet
kaikkeen, vaan aloitteleva koordinaattori sai jälleen uuden oppitunnin, tällä
kertaa priorisoinnista ja monen erilaisen paineen alla työskentelystä. Samalla
kun Shuamtan asema patisti etsimään parvia kaukaa idästä, projektiin saapui
tänään kaksi uutta laskijaa opastettavaksi, asemalla pyöri myös nuorista
hollantilaisista koostuva rengastajaporukka ja ensimmäinen ekoturistien aalto.
Normaalien laskentarutiinien lisäksi sitä pitää huolehtia siitä, että
laskijatiimi toimii mahdollisimman yhtenäisesti, eikä sinne tänne
ekoturistimassan tai rengastajien joukkoon eksyneinä yksinäisinä toimijoina,
jolloin koordinointi, kommunikointi ja aineiston keruu on perkeleellisen
hankalaa. Samalla piti myös kohteliaasti ilmoittaa turisteille, että laadukkaan
laskennan takia laskijoille olisi hyvä antaa työrauha. Mitä, eikö se muka riitä
että mä pamputan seipiöllä länsieurooppalaisia laskemaan perniksiä? Noh, 21 700 mehiläishaukasta, 169
ruskosuohaukasta, 137 pikkukotkasta ja 128 sirovarpushaukasta sai ihan
hyvän päivän aikaiseksi. Eikä mun ollut mikään tarkoitus rengastajia mollata,
kun kaverit kerran kuskasivat näytille nuoren
mustaotsalepinkäisen, 2 samamisicus-alalajin leppälintua ja 3
kaukasianuunilintua.
Batumi sai lisää suomalaisvahvistusta, kun herrat Pekka
Komi, Ilpo Mutikainen ja Markku Huhta-Koivisto saapuivat viikon mittaiselle
dudeiluretkelle ;)
Kaukaasialainen siipijuovauunilintu. |
Yhteistyökyvytön mustaotsalepinkäinen ihailijoineen. |
Räikee kuin mikä. |
Samamisicus-leppälintu, juveniili koiras. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti