Vuoden synkin laskentakierros

Sitä itseään. Joulukuun kahdeskymmeneskolmas ja ornin pitäisi olla tähän aikaan jollain oikealla lintupaikalla, esimerkiksi kaatopaikalla Omanissa. Viralan - Hyvikkälän tiaislaskenta kierrettiin pilvisessä pikkupakkasessa ja lumisissa maisemissa. Metsät aikalailla tyhjillään linnuista eikä harvoilla pihoilla ruokintojakaan ollut. Pari isompaa sinitiaisparvea vääristi lajien runsaussuhteita ja löi sintille uuden reittienkan. Metsätiaiset taas täysin kateissa, yllättäen pikkuvarpusetkin. Sinitiaisen lisäksi viherpeipolla ja keltasirkulla reittienkat.

Yllättäen päivän ainoa pienempi Carduelis oli Hyvikkälässä laskijan ylittänyt hemppo. Petolajisto monipuolista: Hyvikkälän taivasta kauhoi merikotka, Viralanjärven eteläpäädyn ylittää 2kv-piekana (tätä vähän toivoinkin kun myyränpurijaa on Janakkalan klassisilla paikoilla mukavasti), Järventaustantieltä löytyy kaksi kanahaukkaa ja melkein laskennan viimeisenä kirjauksena Myllynkylän sähkölangoilla päivysti isolepinkäinen. Reitin 20 lajia tuntui melko vaatimattomalta ja ilman näitä meno ois ollu vielä köyhempää. Metsämaantieltä taasen löytyi ilveksen jalanjäljet, pitkästä aikaa.

Viikin kierros kierrettiin vuoden toiseksi viimeisenä päivänä, ja sain kuin sainkin houkuteltua Hanna-Maija Kehvolan mukaan. Sää oli leuto, tyyni, pilvinen, mutta kulkupinnat olivat petollisen liukkaita ja osaltaan hidastuttivat matkantekoa. Reitin alkupätkä talsittiin ilman suurempia ihmeitä, Fastholma antoi tällä kertaa niemen kärjen ruovikossa häröilleen 18 viiksitimalin parven ja tornin vieressä huutaneen pähkinänakkelin. Mölylä ja Purolahti paineltiin ilman erikoisuuksia, mutta reissun kohokohta koettiin Hakalan ja Keinumäen tienoilla, kun laskijoiden korviin kantautui varisten pahaa ääntä. "Noilla on niin kova hätä että siellä on pakko olla huuhkaja." Ja olikin! Bubo istui Keinumäen tornin itäpuolella olevassa kuusikossa varikset riesanaan, joskin vähän välitti 20 m alempana kulkeneista maallisista tallaajista. Upea lintu, ja oli pirun siistiä päästä katselemaan päivehtivää buboa pitkästä aikaa. Ja mikä parasta, Hanskun toive pöllön näkemisestä toteutui!

Yhteenvetona muista havainnoista voisi mainita seuraavaa: lahti oli jäässä, ja ainoiksi räpyläjälkaisisksi jäivät lahden ylittäneet 2 laukkaria sekä 3 kiertelevää harmaalokkia. Lintuja nyt ei muutenkaan mitenkään massoittain tuntunut olevan, eikä tämän enempää jaksaisi analysoida, mainittujen lisäksi ainoaksi "vakiopikkukivaksi" jäi tällä kertaa Etu-Viikin puolelta löytynyt isolepinkäinen.

Vuodenvaihteen riennot ja soundtrackit tarjosi tällä kertaa Von Hertzen Brothers. Kiss a Wish ja Sunday Child, niin tämä hippi pärähti suoraan Siriukseen. Liian kova keikka, koska kropasta tais loppua endorfiinivarannot ja seuraavana päivänä masensi. Vuosi 2018 tais päättyä lopulta 241 vuodariin, joista alta kymmenen oli bongattuja, joten kai se 230 spondea muistuttaa siitä että päättyneessä vuodessa oli jotain hyvääkin.

Pari kuukautta kevääseen. Eiköhän tästä selvitä.