Ahvenanmaan talvilintulaskennat 2019

Tämän ornipolon vuodenkierto alkoi jälleen Ahvenanmaan talvilintulaskennoilla. Rupeaman alku ei missään nimessä ollut helppo, kun modernin sääseurantahistorian voimakkain talvimyrsky ravisteli Ahvenanmaata sopivasti laskentojen ensimmäisenä päivänä. Lopulta autokunta Koivula-Meller-Aintila-Silvonen uhrautui saapumaan pääsaarille vasta seuraavana päivänä, jotta laivareittikin saadaan laskettua ajallaan ja asiallisissa olosuhteissa. Suurin osa kööristä matkusti ajallaan pääsaarille melko saatanallisessa myräkässä.

3.1.2019

Tohtori Koivula uskaltautui majoittumaan kantiksen 20 neliön luukkuun ja torstaiaamuna kuittaan vuoden kolmannen, neljännen ja viidennen vuodenpinnan Kalle Mellerin kotipihalta. Autokunta noukkii vielä Johannes Silvosen mukaan Ruskeasuolta, ja ajomatka Turkuun on tunnelmaltaan väsynyt, vaikka lääkitys hyvät yöunet mahdollistikin. Meriaamiaisella kiskaistiin niin kovat ähkyt että nälkä ei tullu kansistaijien jälkeenkään, ja perkele, staijeillakin tarkeni, vaikka pakkanen ja ennustetut tuulennopeudet toista enteilevätkin. Talvinen taivas antoi pitkästä aikaa valohoitoa.

Linnut kirjattiin neljässä eri etapissa ja jotain pikkukivaa mahtui jokaiselle välille: ennen Kihdinselkää nähtiin piekana, Kihdinselällä staijin ensimmäiset riskilät, Kihdin ja Herrön välillä vesilintulajisto monipuolistui mm. 3 pilkkasiiven ja 52 mustalinnun parvilla, ja Herrön jälkeen ynnäiltiin viidestä parvesta yhteensä 110 merisirriä. Vuoden ekat naurulokit ja merimetsot, hiljaisen alkutalven jälkeen, herättivät staijareissa myös tarkoituksellisen koomista riemua.

Isänmaallinen tunnelma

Laivatiimi lähettää manner-Ahvenanmaalle terveiset

Retkeä jatkettiin pääsaarille rantautumisen jälkeen. Ensin lähdettiin Laitasalon piippaaman mustakurkku-uikun perään Jomalan Hamnöraan – mukuru löytyi, tais olla lähimpänä rantaviivaa kellunut vesilintu. Samoilta mestoilta löytyy spondesti ja ilahduttavasti vuoden eka punarinta - viime vuonna eka eru löyty viimesen päivän viimeisiltä metreiltä, nyt linnut ilmeisesti ovat paremmin keskittyneinä rannoille ja harvemmille sulapaikoille. Seuraava pisto suunnataan Möckelön lahdelmille, eikä yhtä enempää tarvittu, kun mitä ihanaisemmassa vastavalossa kelluneiden sotkien syynäämisen keskeytti tiksuttava laulurastas. Matti lähti hakemaan pinnaa talvivalokuvaskabaan, ja samalla ympärillä möykkäs niin isokäpylintua, hippiäistä, puukiipijää ja jonkin sortin kekonokkaakin. Auringonlaskua vasten lensi pari harmaahaikaraa ja sotkien seasta löytyi uivelo.

Säätila pääsaarilla oli utopistisen upea. ”Iltahuudossa” laskijaporukka kehui, että liekö ollut puitteiltaan yksi upeimpia laskentapäiviä ikinä. Hyvin on ollu maastossa hysyä ja kurppaa, mukurun lisäksi päivän parhaimpiin haviksiin voi laskea useamman merisirriparven ja maakotkan. Ja tunnelma oli sitä ihteään =D

Puuta on menny nurin

Täällä nähtiin mustakurkku-uikku....

... ja täällä laulurastas

4.1.

Tutkapari Meller-Aintila suuntasi Emkarbyn sisämaareitille aika lailla samalla päivämäärällä kuin vuosi sitten. Säätila oli eilisen jälkeen vaihtunut perinteisen pilviseksi, aamusta luoteistuuli vielä vähän puhalteli, ja iltapäivän päätteeksi taivaalta satoi jotain hyhmääkin.

Mut oikein mukavaahan meillä oli. Ensimmäiset peipot ja reitin ainoa metsätiainen (kuusitintti) havaitaan jo Gölbyn kylässä, ja samaisen pitäjän itälaidalla laskijoiden korviin kantautuu kirjosiipikäpylinnun lentoääntä. Notta komeaa, aika harvalukuinen laji näissä laskennoissa. Seuraavaa talvikvalia ei tarvinnu kauaa odotella, kun Kalle spottaa Emkarbyn kylällä hiirihaukan.

Reitille kuuluu useampi jakautuminen, ja vähän väliä saadaan päättää, että kumpi ottaa ojanvarren kompatakseen tai tsekkaa minkäkin talon pihapiirin. Kalle saa kunnian löytää reitin ainoan peukaloisen, mutta Bjärströmin ojanpohjien potkimisen jälkeen oli kiva löytää yhden maalaistalon omenapuista kaksi pähkinänakkelia. Umpisponde vuodenpinna, ei näitäkään tällä reitillä joka kerta näe!

Kylien välillä on jokseenkin pitkiä ja puuduttavia talsimisväliä, mutta onneksi pari pätkää ovat hieman tuottoisampia, kun yhden peltoaukean yli katsellessamme löydämme jostain Bodafjärdenin reunapuista piekanan. Ja parin kilometrin päästä löytyy toinen yksilö. Omilla erkaantuvilla reiteilläni en peukaloista onnistu löytämään, mutta Hammarlandin ja Finströmin rajamailla möykännyt pyrstötiaisparvi paikkaa.

Bodafjärden oli tällä kertaa jäässä, eikä oltu riittävän hulluja komppaamaan melko kohmeisen näköistä Bodanäsetin niittyä. Loppuosuus olikin sit aika suoraviivaista kävelyä, ja päätien varteen ehdittiin hyvissä ajoin ennen auringonlaskua. Mainittujen lisäksi havaittiin pari harmaahaikaraa, kuusi merikotkaa ja yhteensä 27 peippoa. Mututuntuma kertoi, että urpiaisia ja keltasirkkuja oli heikonlaisesti edelliseen kierrokseen verrattuna.

Ruostesiiven toukat liikenteessä!

Kalle handlaa pikkuvarpusten etsinnän

Emkarby paketissa

Iltadatailua

5.1.

Laskentaurakkaa jatkettiin Kallen ja Jari Laitasalon kanssa Storbyn reitillä. Aamun logistiikkasähellyksestä selvittiyämme aloiteltiin laskentaa Käringsundista; Eckerön länsipuoleiset vesialueet olivat apposen auki, ja perusvessujen lisäksi nähtiin alleja, tukkasotkia ja kolme lapasotkaa. Jarin tsekkaillessa jossain satama-altaassa kelluneita sotkia hiffattiin pohjoisiin ilmansuuntiin lentänyt kulorastas, kerrassaan hyvä talvilaji siinäkin!

Storbyn postitalon aluetta kompattiin innolla ja saldoksi saatiin pari peukaloista, useampi punarinta ja neljä harmaahaikara. Laskentaa suoritettiin antoisan aurinkoisessa kelissä ja etenemistä raportoitiin tiuhaan myös sosiaalisen median puolelle. Talvisia laatulajeja piisas, lehtokurppaa, nokkavarpusta, kottarainen, parisenkymmentä peippoa ja useampi järripeippo. Storbyn peltoaukeaa halkova oja annettiin kantiksen kompattavaksi, ja sisis ilahtui kovasti jänkäkurpasta ja taivaanvuohesta.

Storbyn kylän jälkeen reitti menee melkoiseksi maantietalsimiseksi, mutta muutama hyvä piha osui kohdalle, melko mälsäksi ois nää siivut jääny ilman varpusia ja 300 keltasirkun parvea. Valohoito kelpasi eikä seurassakaan ollut valittamista. Päivän päätteeksi koko laskijatiimi kokoontui ravintola Dinosiin illallistamaan, piiitkän illan pääteeksi osa porukasta innostui lähtemään kaupungille, ja yhden hullun piti vielä katsoa pallon toisella puolella pelattavaa jääkiekkoa. Huh!

6.1.

Maarianhaminan citylaskenta aivan liian lyhyiden yöunien jälkeen. Kallen kanssa työstettiin koillinen sektori, Kallen parhaimpina löytöinä pari pähkinänakkelia, peukaloinen ja taivaanvuohi, kantis taas nautti taajamaosuuden syynäämisestä. Peippoja taas hyviä määriä, näin päivän aikana noin viitisenkymmentä yksilöä, ja poimin hautuumaan etelälaidan urpiaisparvesta tundraurpiaisen vuodariksi.

Suurin osa laskijatiimistä poistui päivälautalla, ja jäin vielä Matin sekä Johanneksen kanssa iltapäiväretkeilemään. Kaupungin kupeessa olevasta ojasta kompattiin jänkäkurppa ja pari taivaanvuohea, Matille etsittiin talvivalokuvapinnaksi Strandnäsin nokkavarpunen sekä eteläisen Maarianhaminan turkinkyyhkyt, mutta pikku-uikkujen bongaaminen ei tuottanut tulosta. Loput valoisasta ajasta sompailtiin Nåtö-Järsö -alueella sotkapaikkoja etsien, ilman sen kummoisempia havaintoja. Mut tulipahan katseltua paikkoja myös keväisten mustakurkku-uikkujen varalta. Päivällisen päätteeksi otettiin muutaman tunnin torkut ja lähdettiin yölaivalla Helsinkiin.

Lämpimät kiitokset laskennat koordinoineelle Matti Koivulalle sekä muulle tiimille: Heikki Eriksson, Jari Helstola, Timo Janhonen, Jari Laitasalo, Markus Lampinen, Sampo Laukkanen, Kalle Meller, Mari Pihlajaniemi, Tuomas Seimola, Johannes Silvonen, Tomas Swahn ja Vilppu Välimäki. Luonnontieteellinen keskusmuseo tuki laskentoja taloudellisesti ja henkisesti, mistä myös täältä kiitokset.

---

Loppuun Matti Koivulan tekemä yhteenveto:

AHVENANMAAN TALVILINTULASKENNAT tehtiin 2.-6.1. yhdellä laiva- ja 16 maareitillä. Sää oli vuodenvaihteen rajun myrskyn jälkeen melko hyvä, mutta runsas kaatunut puusto sekä jäätyneet kallio- ja tienpinnat toivat haastetta liikkumiselle. Lunta oli laikkuina 5-10 cm ja pienet vedet jäässä.

LAIVAREITILLÄ Turku-Mariehamn oli lintuja melko tavanomaiseen tapaan, mutta 2010-luvun huippuihin ylsivät laulujoutsen (118 yks), alli (120), riskilä (11) ja merisirri (111). Heikoin 2010-luvun vuosi oli isokoskelolla (360). Merimetsoja laskettiin 99 ja merikotkia 73.

MAAREITEILLÄ havaittiin 89 lajia mutta niukahkosti yksilöitä (29196); 2010-luvun keskiarvo on 39325 (27575-54884). Niukkuus selittyy vesilintujen viivyttelyllä mantereella sekä marjalintujen vähyydellä. Merimetsoja laskettiin tavanomaiset 61 ja merikotkia 76. 2010-luvun korkeimmat summat laskettiin kyhmyjoutsenelle (762), pikkuvarpuselle (1091), pähkinänakkelille (47) ja peipolle (357); käpylintuja oli runsaasti ja isokäpylintuja ennätykselliset 139. Melko vähän löytyi telkkiä (1824; 2010-luvun ka 3614), tukkasotkia (3684; 11491), tukkakoskeloita (19; 79) ja isoja lokkeja. Tilhet ja rastaat olivat mustarastasta lukuun ottamatta vähissä. Myös metsätiaisten ja puukiipijän alavire näyttää jatkuvan.

Maareittien runsaimmat 10 lajia olivat talitiainen (3737), tukkasotka (3684), sinitiainen (2943), keltasirkku (2627), telkkä (1824), sinisorsa (1758), naakka (1295), pikkuvarpunen (1091), varis (1003) ja punatulkku (839). Satunnaistalvehtijoista nostettakoon mustakurkku-uikku (1), pikku-uikku (2), luhtakana (2), jänkäkurppa (3), taivaanvuohi (17), lehtokurppa (8), turkinkyyhky (2), peukaloinen (76), punarinta (46; ennätys), rautiainen (4), kulorastas (1), mustapääkerttu (1), nokkavarpunen (3), vuorihemppo (1) ja pajusirkku (3).