Harmaa marraskuu ja loppusyksyn talvilintulaskennat

Otsikko kuvaa tätä tarinointia riittävän hyvin. Batumin jälkeen ei oo oikein ollu energiaa eikä intressejä kiikarien ulkoiluttamiseen, mutta onneksi seurantoihin osallistuminen pistää liikkeelle...


4.11.

Talvilintulaskenta Janakkalassa. Aikaikkuna laskennan tekemiseen rajoittui kahteen päivään, eikä alapilvien, pienen sadetihkun ja harmauden keskellä kulkeminen ihan optimiolosuhteista käynyt. Tiaisia, pikkuvarpusia, keltasirkkuja, fasaanejä. Äh. Kulkeminen menee vähän puolivaloilla eikä aina oikein jaksa keskittyä. Aika usein sitä havahtuu omiin ajatuksiinsa seuraavaksi miettii, että jäikö mulla taas joku lintu kirjaamatta. Parisataa metriä eteenpäin ja ja pellon laitamilla pyörii pieni parvi keltasirkkuja. Hetkonen, oliko tuo järripeipon ääni? Havahtumisen jälkeen valot palavat vähän kirkkaammin kuin pelkällä puolitehoilla. 

Tutuilla metsätaipaleilla löytyy taas tuttuja metsätiaisia, yksi pate ilmestyy parin metrin päähän kuusen alaoksille ihmettelemään leuka rintakehässä kulkevaa ornia. Eikä tarvinnu edes piiskuttaa. Tuoreeltaan jäätyneeltä Suojärveltä löytyy viisi laulujoutsenta, Metsämaantien varrella huutaa päivän toinen harmaapäätikka. Hyvikkälän päädystä löytyy lisää järrejä. Järventaustantiellä meno meinaa jo revetä käsistä, kun yhden pienen peltoläntin laitamilla on onneton kaistale jotain riistapellon kaltaista ratkaisua. Käväsen vähän lähempänä ja ennen kuin ehdin ees syynäämään urpiaisparvea, niin isolepinkänen nousee pellosta reunapuihin. Siinä samalla urpiaisparvikin vauhkoontuu ja spottaan yhdestä erillisporukasta kolme hemppoa!

Mainittujen ansiosta laskennan diversiteetti nousi 34 eri lajiin; hemppojen, laniuksen ja järrien lisäksi tuloksiin kirjattiin Hyvikkälän ylittänyt kalalokki, Myllykylän ylittäneet 23 isokoskelon parvi ja Järventaustantiellä matalalla liitänyt kanahaukka. Tiklejä ja pikkuloxioitakin oli liikenteessä. Järripeippoja löytyi lopulta 5 eri yksilöä, toivottavasti niitä jäisi tänne vuodenvaihteeseen asti.  Viikonlopun sykähdyttävin havis saatiin kuitenkin laskennan ulkopuolelta, kun Viralantien varrella auton valoissa nähtiin viirupöllö, ensin laskentaa edeltävänä ja uudelleen seuraavana iltana!


7.11.


Taavi Sulander välitti Viikin alueella retkeileville tiedoksi, että Länsi-Herttoniemeä ja Etu-Viikkiä kiertävä talvilintureitti vapautuisi seuraaville laskijoille. Sopivaa ajankohtaa kytättiin ensimmäisen laskentaviikon yli ja lopulta reitin korkkaaminen osui mitä kauniimmalle syyspäivälle. Kalle Mellerin ja Niko Björkellin kanssa aloitettiin reitti Majavatien kalliolta kahdeksan jälkeen ja olihan siinä starttialueella jo ihmettelemistä, että ollaanko tässä kaupunkialueen vai minkä puolella, sekä mitä kirjataan vielä ylilentäviksi. Kun rastaita on perkeleesti liikenteessä, seassa niin punakylkeä kuin kulorastaskin, niin ainakin omalta osalta laskennan eka tunti meni vähän ihmettelyksi. 

Sisislaskentoihin tottunut höristelee korviaan Saunalahdella, kun ruovikossa rätisee päivän ensimmäinen peukaloinen. Fastholman ruokintaa lähestyttäessä seurue muistuttelee alueella pitkään olleesta pähkinänakkelista. En ehtinyt edes elättelemään toiveita, kunnes totean että "mikäs tossa tiksuu" - nakkeli ilmestyy näköpiiriin ilman sen kummempia yrityksiä ja piti tosiaan jännää, lähes nokkavarpusmaista tiksutusta. Fastholmassa yritän totutella myös siihen, että sieltä taivaalta oikeesti kuuluu hemppojen ja järripeippojen ääniä. Järrejä löytyy myös pihlajista, ja talvilintujen esiintymistä tutkinut Kalle kertookin, että juuri pihlajanmarjojen määrä on parhaiten järrien talviesiintymistä selittävä tekijä. Loogista, siinähän ne näyttää kiskovan marjoja missä tilhetkin. 

Reitti etenee Mölylän kalliolle, Kalle spottaa kohti Saunalahtea lentävän kuuden viiksitimalin parven ja porukalla ihmetellään Purolahdella lepäilevää merihanhea. Purolahden tornin tuntumasta puolestaan löydetään isolepinkäinen ja Keinumäen tornista staijataan lahtea ylittävä harmaahaikara. Metsät on väärällään mustarastaita ja saa niitä räksäparviakin seuloa. Vaan sendari sentään kun päästään Viikin koetilalle asti, jos siinä hevosaitauksen kulmilla pyörineissä neljässä västäräkissä ei olis ollu tarpeeksi kestämistä, niin samoilta sijoilta mennään ja löydetään mustaleppälintu! Lintu on tottumattomille hämäävään näköinen; ruskeanharmaat ruumiinhöyhenet, mutta selvä siipipaneeli näyttäis olevan. Pitäskö niiden +1kv-koiraiden olla jo aika mustia tähän aikaan? Lintu piti silti laittaa tiedotukseen, ja erehdyin ilmoittamaan naaraspukuisena vaikka kimpassa todettiin että koirashan se oli. Ja WhatsApp kyllä muistutti, useampaankin otteeseen, että linnulla on siipipeili. Upeaa =D

Mulelin myötä päivä rupesi maistumaan jo oikealta lintupäivältä. Loppupäivä kierrettiin Mäyrämetsää, Purolahden lavaa ja Länsi-Herttoniemen metsiä ennen paluuta lähtöpisteeseen. Tämän laskennan saldona oli lopulta 46 lintulajia; edelleen sulalla olevalla lahdella kellui merihanhen lisäksi pari laulujoutsenta, telkkiä, isokoskeloita ja sinisorsia. Marjalintuja oli näytillä runsaasti, räksiä laskettiin 309 yksilöä, punakylkirastaita 13 ja mustarastaita 89. Peukaloisia löytyi 4 lintua, järripeippoja 8, pikkutikkoja 5, seassa vielä yksi palokärki ja yksi pajusirkku. (Huomionarvoisena nollahavaintona voisi mainita, että laskennalle ei osunut ainoatakaan viherpeippoa!) Oikein kiva fiilis päivän päätteeksi, kyllä se tavallisten lintujen laskeminen antaa retkeilylle omaa näkökulmaansa, varsinkin tällaisessa ympäristössä. Kirjuri kiittää Kallea ja Nikoa laskentaseurasta!

... mutta ei näillä reiteillä pyyt viheltele, ei teeret lehahtele puiden latvoista, eikä vanha homenokka säikäytä lentoon lähtiessään. Harmaapäätikatkin on vähissä. Silti tämä laskenta, ja sitä pari päivää seurannut Anatheman sekä Sólstafirin keikat osuivat kyllä sopivaan saumaan.

"I had to let you go
to the setting sun
I had to let you go
and find a way back home"

- Anathema, Untouchable