Merisirriexcu Jurmoon (30.11.-3.12.2017)

Buukkasin itseni ornisymbionttien järkkäämälle perinteiselle Jurmon kaamosreissulle. To-su-retki oli sen puolesta optimaalinen, että saaressa ehtisi viettämään kaksi täyttä päivää, eikä mökissäkään tarvitsisi vain käydä kääntymässä. Mukana myös Aapo Salmela, Tuomas Lahti, Niko Björkell, Melissa Rossi, Julia Palorinne ja Mikko Tiusanen.

Julian ja Mikon kanssa lähdettiin liikenteeseen Viikistä siinä puoli kymmenen aikoihin, aikaa oli runsaasti ennen Eivorin lähtöä ja tarkoituksena oli ehtiä tekemään joku täsmäretki matkan varrella. Vuodarihimoissaan jengi elätteli toiveita Salossa muutaman päivän pyörineestä isolokista; jokin sänkipellolla palloileva kanikkaparvi me kyllä löydettiin, mutta siihen se sit jäikin. Onneks spondet on mukavampia ja menomatkalla näkyneet 3 hiiripöllöä ja 5 isolepinkäistä paikkasivat oikein hyvin. Eivor starttas klo 15, kannella ei paljoa staijailtu, Jurmoon rantauduttiin siinä seitsemän aikoihin – ja ilta venyi yllättävän pitkäksi. Vähillä yöunilla pääsee maastokauden makuun!

Pe 1.12.

Joulukuun ensimmäinen helli meitä vesi- ja räntäsateella sekä 14 m/s NE-tuulella, joten saaristotunnelma on taattua ja laatua! Valoisa aika käytettiin hyvin hyödyksi ja saarikin saatiin koluttua melko kattavasti.

Ensin suuntasimme koko porukalla länteen. Kylän ruokinnalta löydettiin peippo, satamalahdella eläteltiin niitä iänikuisia (mutta toteutumattomia) toiveita pikku-uikusta. Järven kannakselta osuttiin punakylkirastaan kohdalle ja Länsiriutalta käsin tapittaminen antoi jo vähän parempaa, kun Tiu skarppasi Haahkasaaresta kottaraisen, paroni muutaman sinisorsan porukasta koiras-jouhisorsan ja riutan ohi lensi tusinan verran pulmusia! Lajikirjon kasvattamista jatkettiin Heinäsaaresta, kun lounaispuolelta löytyi yksinäinen pilkkasiipi ja Niko skarppas tällä kertaa haapanan ja reissun ekat merisirrit! Kolme calmaria pyörivät siinä Heinäsaaren eteläpuoleisella särkällä, näyttäytyen ensin lennossa ja hetken aikaa särkän kivillä, mutta aika helposti ne sinne matalan särkän tuolle puolen katosivat.

Staijia Heinäsaaresta

Tapittamisen jälkeen Niko & Melissa sekä Tuomas & Mikko lähtivät omille teilleen, ja jatkoimme vielä tovin Aapon ja Julian kanssa Heinäsaaressa, kun lintupoika Salmela myöhästyi ensimmäisestä sirritilanteesta ja kärsivällisesti ootellen saatiin laji vielä Aapon vuodarilistalle. Heinäsaaressa staijaamisen jälkeen suuntasimme kohti itää ja oikaisimme nummen halki kohti Sorgenia – lehdon eteläpuolen tulvilta potkaistiin lentoon taivaanvuohi ja lahdelmalta löydettiin kymmenen pulmusta lisää. Jatkoimme suon laskuojan kautta kohti Grundvikeniä, kuitattuamme siinä laskuojalla tiksuneen punarinnan. Itäreittiä kompattiin ankarasti, ja vasta viimeisellä mahdollisella lätäköllä Aapo komppas jänkäkurpan! Julia kuittasi vuodarin ja kelpasi joulukuista jänkälymnaria muutenkin ihmetellä.

Paluumatkalla paineltiin suorinta reittiä asemalle ja skarpattiin muinaismuiston tienoilla vielä räkättirastaan kanssa kulkenut kulorastas. Iltahuuto pidettiin suhteellisen aikaisin ja lomaketta koristivat, mainittujen lisäksi, lopulta 14 naurulokkia, 23 pulmusta, 3 tavia, 3 taivaanvuohea ja 2 punarintaa. Massoilla ei juhlittu, telkkiä noin 160 havaittua ja sinisorsien määrätkin jäivät suht alhaisiksi kun Skalmörenillä ei nähty mitään sen isompaa parvea lennossa.

Viimassa ja sateessa rämpimisen jälkeen oli aika euforinen olo, tällaisten talvilajien löytäminen näin haastavissa keleissä on aina palkitsevaa. Nyt on kämppä täynnä kuivuvia vaatteita, sauna lämpiää ja taustalla soi ”Ornileidi in Red”. Kaukana ovat stressi ja valosaaste, sapuskaakin on ja jos sitä yhden kuuskutosen sipasis…

Kylällä pyöri kesy urpiainen, mitä nyt valot ei oikein riittäny kuvaamiseen.

La 2.12.

Tuuli kääntyi lounaaseen ja räntäsade vaihtui poutaan, välissä saatiin jopa aurinkoa täysin pilvettömältä taivaalta! Saarta kierrettiin taas raivokkaasti ja dataa tuli jopa 35 lajin edestä. Suurin osa reiteistä myötäili eilistä, paremman sään salliessa vietimme enemmän aikaa lännessä ja idässäkin ehdittiin käymään. Metsien komppaaminen on jäänyt vähemmälle, mutta yleensä se onkin ollut sellaista välipäivien harrastusta…

Pääpiirteittäin kuljimme eilisen kaltaista reittiä. Kylän ruokintapaikalla notkutaan eilistä pitempään, ja Tuomaan peippokuvia odotellessa ehdin staijaamaan mereltä sekä kaksi mustalintua että yksinäisen merimetson. Vierailu satamalla on myös eilistä antoisampi, kun Aapo löytää tien varren katajikosta niittykirvisen. Saaren yli lentänyt kaakkuri keskeyttää matkan teon sinne läntisempiin osiin, nummelta lähtee kuuden teeren parvi lentoon, ja taas Heinäsaaren puolella ihmetellään milloin taveja, milloin haapanaa. Näkyvyys on eilistä parempaa, joten koitan tähyillä Skalmörenille mahdollisimman intensiivisesti. Niko kuitenkin keskeyttää tapittamisen, nuotittamalla pikkusärkältä 45 merisirrin parven. Kääntynyt tuuli on ilmeisesti ajanut sirrejä lähemmäs pääsaarta, hienoa! Vaan Heinäsaaren rannoilta sirrit puuttuvat, joten valokuvaaminen taitaa taas jäädä haaveeksi.

Skalmörenille tapittaminen tuottaa tulosta. Ajan pitkää yksi saaren merikotkista lähtee lentoon ja lässäyttää useita satoja sinisorsia lentoon. Saaren eteläpuoliskoa tsiigatessani sorsien mukana lentää tiheämpi parvi pienempiä lintuja – joita näyttää ensi alkuun olevan aivan jäätävästi. Epäuskosta toivottuaan paroni huutaa kuin hyeena. ”Hei! Tuolla on aivan perkeleen iso sirriparvi lennossa!” Ekalla kierroksella ei voi kuin ihmetellä ja ääneen äimistellä, tokalla kerralla saan itsestäni sen verran irti että pystyn nuotittamaan lintuja, ja kun parvi lähtee kolmannen kerran lentoon pienen odottelun jälkeen, niin niitä pystyy jo laskemaankin. Parvi kiitollisesti leviää pitkäksi nauhaksi, ja laskeutuessaan takaisin kiville se systeemi tuntuu vain jatkuvan ja jatkuvan, ja lopulta ynnään parvesta 400 merisirriä!

Skalmören on kuitenkin kaukana eikä sitä koko päivää raaski Heinäsaaressa tapittaa. Tiu nuotittaa kaukaa etelästä ohittanutta lokkilintua joka ehkä oli kihu, ja paroni puolestaan torspoilee Skalmörenin edustalla kelluneella tummalla vesilinnulla, joka ehkä oli nuori polysika, mutta mitäpä näitä ö-mapin haviksia enempää huutelemaan. Jatkamme takaisin järvelle ja lounaiskärkeen. Tiu, Aapo ja Tuomas komppaavat innokkaasti, mulla menee enemmän valokuvaamisen puolelle. Etelälahdelle on ilmestynyt uusi sotkaparvi, ja ilokseni huomaan tusojen kanssa hengaavat neljä lapasotkaa! Kun niemeä kompannut kolmikko eksyy paikalle, ehtivät ensin haukkumaan vääntäjäksi kun kerta eivät ite nähneet =D Tiu kertoo nähneensä eteläsärkän kärjessä pienen parvin merisirrejä, mutta mun ja Tuomaan kuvausyritys tuottaa tyhjää.

Montako lapasotkaa löytyy?

Reitti jatkuu jälleen Sorgenin kautta kohti saaren itäisimpiä osia. Tällä kertaa oikaistaan muinaismuiston puolelta, ja pysähdyksillä napsitaan retkenpinnaa niin tilhistä kuin Norrkläpparnien liepeille kelluneesta riskilästä. Itäsannat ovat entisensä: rarei ei löydy, mutta jotain maagista tässä hiekkarantapätkässä on. Rauhoittavaa päästä tyynemmän puolelle ja kuunnella rauhassa rantaan osuvia aaltoja. Jänkäkurppa löytyy eiliseltä paikalta, ja tällä kertaa lintu jää sen verran hyvin haltuun, että Tuomaan kanssa ehdimme räpsäistä siitä dokumenttikuvat.

Paluumatkalla jään kylän liepeille kuvaamaan iltavaloja, ennen kuin totean päivän olleen tässä ja jatkan muiden kanssa kamojen kuivattelua. Talvikengät ei pidä enää vettä, pitää varmaan siirtyä talvikumisaappaiden puolelle. Toisena kokonaisena retkipäivänä saimme kasaan mukavat 35 eri lajia, ja vaihtuvuutta näiden kahden päivän lajistossa ainakin on. 475 merisirriä on Jurmon enkka ja Suomen kolmanneksi suurin päiväkertymä! Muuta mainittavaa ainakin 9 tavia, 250 telkkää, 5 naurulokkia, 120 räkättirastasta ja 21 pulmusta.

Koska olimme viikon ainoat miehittäjät maanantain lähtöpäivän ohella, niin katsoimme hyväksi saunoa tänäänkin. Joskin kiukaan tulipesä vuotaa sen verran, että lämpö karkaa ja itse saunatilassa alkaa olemaan vaarallisen paljon nokea katossa.

Knölikset tuli hienosti

Itäreitin jänkäkurppa

Su 3.12.

Lähtöpäivä, tuuli voimistunut entisestään ja vettä tulee taas vaakatasossa. Korjasimme luumme, siivosimme aseman ja päivän vähäiset lintuhavainnot tehtiin aseman ja sataman välillä. Paluumatkalla vaihdoimme kuulumisia Jorma Tenovuon kanssa, poikkesimme asemanhoitaja Hellsténin luona palauttamassa kaksi tyhjentynyttä kaasupulloa, ja ensimmäiset kyytiläiset pääsivät kotiutumaan iltayhdeksän aikoihin. Kiitos reissuseuralle (Aapo, Tuomas, Julia, Niko, Melissa ja Mikko), kiitos TLY, kiitos sendari, kiitos Jurmo, ensi kertaan!