Tammikuista ulkosaaristoa - Jurmo 25.1.-30.1.

Talvinen saaristo kutsuu jälleen! Tiiran etusivu on syöttänyt tiäs mitä myyränpurijameininkiä ja arktisia varpuslintuja legendaariselta saarelta, ja kunnon linturetki idyllisessä talvisäässä sopis tähän paikkaan ja aikaan. Liikkeellä vaihteeksi julkisilla, joka on sekin oma haasteensa, mutta hienoa jälleen todeta, että kotiovelta pääsee kaupungin sisäisen, parin bussiyhteyden ja yhteysaluksen avulla seitsemässä tunnissa ulkosaaristoon.

Ma 25.1.

Klo 11.00 hyppäämme Susun kanssa saaristobussista ulos ja kiikutamme matkatavaramme Eivoriin. Keli ei ole näkyvyyden puolesta parasta mahdollista kansistaijille, mutta muuten tarkenee, tuuli aivan nollilla. Laivalla myös Jurmoon matkanneet Matti Haikonen ja Esa Lahdenpää (majoittuivat Klasun mökkiin) ja yksi telttaileva ornikaksikko.

Kannelta tykitetään hyvin vuodareita ja retken kokonaissaldon kannalta hyviä lajeja. Jo ennen Nötötä spottaan yhdeltä pikkuluodolta yksinäisen merisirrin - joka osoittautuu Matille ja Esalle elämänpinnaksi! Calmareita en tällä reissulla Jurmosta nähnyt, joten tuo lintu näyttäytyi hyvään saumaan. Lisäksi samalla välillä nähdään 2 merimetsoa. Nötön satamalahdella n-puk lapasotka paistaa läpi tusoparvesta, jälkimmäisiä nähdään päivän aikana 31 lintua. Kalalokista (23 yksilöä) ja kyhmyjoutsenssta (yht. 156 yksilöä) myös vuodenpisteet.

Nötöstä pörhällettiin suoraa kyytiä Jurmoon. Välillä ei kummoisempia nähty, mutta ulkonakin keli oli edelleen tyyni. Tämä tilaisuus pitää hyödyntää: Eivor rantautui saareen klo 12.50, siitä heittämään tavarat asemalle, pienelle tauolle ja saarta kiertämään. Hyvä kun ehdimme aseman pihaan, emmekä edes ulko-ovea avaamaan, kun niityn yli porhalsi kaunis koiras-sinisuohaukka ja vieläpä läheltä! Pian tämän jälkeen kylän suunnalla metelöi nokkavarpunen! Jurmo tervehti tulijoita tyylikkäästi.

Tunnelma on todella surrealistinen ja talvisen saariston rauha on käsin kosketeltavissa, laine ei liplata eikä tuuli humise. Saarikierros länsiosissa tuottaa mm. 12 tukkakoskeloa ja 2 riskilää. Sääli, että Heinäsaareen ei kerkiä, vessut voisi laskea Skalmörenille asti. Saaressa myös 60 tilheä nauttimassa katajanmarjasatoa, joka on näin pihlajanmarjattomana vuotena oikein piristävää seurattavaa.

Teeren jälkiä Eteläkalliolla.

Saapumispäivän kohokohta alkaa auringonlaskun jälkeen, kun hämärissä seuraamme Jurmo Innin kohdalla männikössä pyöriviä sarvipöllöjä. Männiköstä linnut siirtyvät lammaslaitumen puolelle; ääneti lentäviä suuria lintuja, vaimeita huu-puhalluksia ja muutama naukaisu. Huumaavaa. Portti toiseen ulottuvuuteen. Saaren kolme sarvipöllöä näytillä samanaikaisesti.

Jurmossa on todetusti nastaa, mutta säätiedotukset näyttävät siltä, että loppujaksosta "tuulee" ja saaressa oleva lumikin saattaa vähän sulaa. Kirkkaiden ulkoilukelien sijaan saaristo tarjoaa jälleen klassista selviytymistaistelua...

Ti 26.1.

Eilinen idylli vaihtui tämän päivän inhorealismiksi. Atlantti heitti naapurilätäkön kiville lounaistuulta (14m/s) ja vesisateita. Yön aikana koko saari muuttui suureksi loskatantereeksi. Eipä siinä, orni lähtee säätä uhmaamaan ja intoutumaan koko saaren kiertämiseen. Aloitan satamasta, 4 tukkasotkan parvessa hengaa myös naaraspukuinen lapasotka. Siitä on hyvä kulkea vastatuuleen ja Heinäsaareen. Siinä sivussa komppaan järven ja länsilahden väliseltä kannakselta 7 tunturikiurun parven. Odotettu vuodenpinna ja Jurmospesialiteetti, joita on tänä talvena nähty saaressa enimmillään 12 yksilöä. Länsilahdelta löytyy telkkien seasta 2 naaraspukuista uiveloa, Heinäsaaressa eteläpuolen särkällä killuu koiras-haapana. Saaressa myös 5 tunturikiurua lisää ja niille seuraa pitävä pulmunen. Paluumatkalla etelälahdelta lähtee tavi.

Kivasta lajistosta huolimatta tällaisena päivänä ei tule ilmaiseksi yksikään havainto. Heinäsaaressa on aina armoton meininki tällä tuulella, ja sadekin tuntuu kastelevan paikka paikoin iholle asti. Selkeinä hetkinä tuuli kuitenkin kuivattaa. Kierrän saaren länsipäätyä ja lounaisriutan kärki antaa 2 pulmusta lisää. Sirrejä ei löydy mistään, edes Sorgenin luodoilta. Tämä nyt ei yllätä ketään, koska kaikkien lähiluotojen jäätyneet rannat lienevät ajaneet sirrit etelämmäs.

Sorgen ja itäpääty kerryttävät lähinnä vesilintusigmoja, joista muodostuu päivän päätteeksi ihan kelvollisia: 56 kyhmyjoutsenta, 18 laulujoutsenta, 160 sinisorsaa, 580 telkkää, 9 tukkakoskeloa ja 25 isokoskeloa. Lokkejakin on kerääntynyt mukavasti, lähinnä Heinäsaareen; 12 naurulokkia ja 160 kalalokkia ylittävät uutiskynnyksen. Harjulta löytynyt 4 teeren parvi ja pitkin poikin saarta hajaantuneet 6 räkättirastasta nostavat diversiteetti-indeksiä. Susu raportoi koko päivän niityllä saalistaanesta nuoresta sinisuohaukasta ja samanaikaisesti näkyneistä 2 piekanasta, joista onnistuin yhyttämään toisen männikön laidalla.

Sade kasteli, jalusta painoi ja päätä pakotti. Rääkin jälkeen osaa taas arvostaa perusmukavuuksia, kuten lämmintä hellaa ja vaatteiden kuivatusmahdollisuuksia. Teltalla en tänne tällä kelillä tulis.  Ja tietenkin hemmetin hyvää saunaa, suomalaisten saunojen parhaimmistoa Kilpisjärven biologisen aseman rantasaunan kanssa, ja se on paljon se. Sarvijomi huusi jäähdytellessä.

Ke 27.1.

Ei sitä samaa säätyyppiä toista päivää jaksanut, varsinkin kun vettä tuli aamuyhdeksän jälkeen enemmän kuin eilen yhteensä. Yöllä onneksi ihasteltiin komeaa tähtitaivasta, mutta tuuli ei houkutellut kuvaamaan. Saateen taannuttua, siinä puoli yhdentoista maissa, läksimme Susun kanssa saaren metsiä komppaamaan, pöllöt mielessä. Sarvipöllöt löytyivät männiköstä muinaismuiston puolelta. Ensimmäisestä pääsi ottamaan muutaman potretin, mutta kuvattava säikähti lentoon tuijotuskilpailua seuranneista askeleista ja veti mukanaan toisen pöllön. Kolmatta ei nähty ennen kuin sen pokeri petti, ja tietenkin kaikki kolme lähtivät seuraavalla kerralla pidemmän pakoetäisyyden jälkeen. Loputtomiin lintuja ei tietenkään pidä häiriköidä, eivätkä ne parin etsintäkerran jälkeen männiköstä poistuneet.

Lepikko kompattiin tarkasti, mutta buboa ei - taaskaan - löytynyt. Pihan yli lentänyt varpushaukka nassahti retkenpinnaksi, mutta enempää ei tämän päivän haviksiin kannata puuttua. Saaristotunnelmaa korostettiin lampaankyljyksillä ja paistetulla myskikurpitsalla (!?), Tobleronella ja punaviinillä. Totta kai Jurmossa pitää  wannabe-hipsteröidä.

Kurpitsaa palasiksi! Silpomisessa oli lisävalaistus tarpeen.

To 28.1.

Staijiyritystä tälle päivälle. Tuuli oli noussut eilisestä, joten suojapaikkoja sai hakea melko tarkasti. Yhdeksältä vaapuin täyspakkauksen kanssa Sorgenin kalamajalle, missä n. puolentoista tunnin staiji antoi yhden tukkakoskelon. Pilvisellä säällä moisessa on pientä järjenhiventä, mutta auringon astuttua esiin pilvien takaa vastavalo kävi järjettömäksi. Uusi ilmiö sinänsä tällä retkellä. Eteläkallio ei hirveästi suojaa antanut ja tarjosi lähinnä Heinäsaaressa päivystävän halin. Sinne asti ei ollut tällä kelillä mitään järkeä lähteä kaukoputkeilemaan, joten suoritin urheilusiirtymän Moringharulle. Tässä vaiheessa lännestä nousi taas uusi saderintama, eikä telttapaikan vieressä sietänyt puolta tuntia pitempään.

Satamasta löytyi hyvä tuulensuoja - sen järkälemäisen risukasan takaa. Eikä vaakatasossa sataneet pisaratkaan kastelleet, siitä kelpasi tapittaa aaltoja toista tuntia. Näistä tämän päivän paikallaanseisoskeluista satamasessio oli selkeästi antoisin, tarjoten 3 allia (retken- ja vuodenpinna) sekä 12 tukkakoskelon parven. Spottasin satamasta myös nummen puolella leijuneen vanhan sinisuohaukka-naaraan, retken kokonaissaldo on nyt kolme sinisuota! Kun kalalokitkin lopettivat lentämisen, päätin vielä kiertää nummen kautta tsekkaamaan saaren pohjoispuolen. "Aaltoja, aaltoja, harmaalokki, aaltoja, aaltoja... kas, tosa kelluu silkkiuikku!" Liekö ainoa havainto Suomesta viimeisen kahden viikon sisään, kiva havis varsinkin tuon pakkasjakson jälkeen.

Päivän päätteeksi kiersin vielä kylän ja poimin Jorma Keskitalon ruokinnalta mustarastaan retkenpinnaksi. Ne tarjonnat vetävät paljon enemmän lintuja puoleensa kuin aseman pöperöt, joten paikalla pitää käydä vielä uudestaan.

Iltaa kohti tuuli kääntyi koilliseen ja heitti 18 m/s voimin räntää ja jäähilettä naamalla. Sillä kelillä kelpasi tyhjentää aseman jälkikompostoria. Kun huussikuivikkeet oli pyyhitty naamalta, eilinen lampaankyljyskonsepti uusittiin. Saareen saapui myös lisää miehittäjiä, Mikko Ylitalo ja Kirsi Pekkala asemalle. Huomenna porukalla Heinäsaareen!

 

 

Niityllä päivittäin näkyvästä nuoresta sinisuohaukasta ei tämän parempaa irronnut. Tarjolla kyllä oli, mutta olis pitänyt vaivautua tekemään siitä projekti. Hienoa sen saalistuksen seuraaminen silti oli.

28.1.

Mun ja Susun viimeinen täysi päivä saaressa, sen siivittämänä saari kompattiin ja merialueet staijattiin melko tehokkaasti. Urakointi alkoi järvellä, missä räpsimme dokumenttikuvat tunturikiuruista talteen. Vissiin kaikki saaren kiurut lyöttäytyivät yhteen, kun myöhemmin Heinäsaareen pölähti 12 tunturikiurun parvi. Järvellä onnistuin lähestymään yhtä ja yksinäistä lintua, parvea on totaalisen mahdon kuvata, kun hysteria valtaa osan linnuista ja potentiaalisesti rohkeammatkin lähtevät samassa imussa karkuun.

Heinäsaaressa oli hyvä tuijottaa vesilintuja, paikalla taas naaraspukuinen uivelo, haapanakoiras oli vaihtunut haapananaaraaksi. Telkistä kertyi jälleen hyvää sigmaa, mutta enempää ei tästä pisteestä näkynyt. Löimme vaihdon Mikon ja Kirsin kanssa, mie ja Susu jatkoimme lounaiskärkeen etsimään pulmusia. Kärkeen saapuessamme riutan rannalta lähti pieni telkkälossi lentoon, ja Susu kommentoi lakonisen huomaavaisesti, että "yksi noista on tummempi". Siin mennöö naaras-allihaahka! Ilmeisesti sama lintu, mitä Santaharju fiilisteli reilu viikko sitten. Lintu jää ihanaisesti kellumaan kärjen ja Haahkasaaren väliin. Mikko saadaan puhelimen päähän, mutta ilmeisesti toinen porukka ei onnistu lintua aallokosta löytämään.

"Iih-dy!"

Etelän kautta länteen siirtyessä pilvipeitteiseen muodostuu huomattava ikkuna, ja monen harmaan päivän jälkeen saaren näkee aivan uusissa väreissä. Sorgenin luodoilta ei löydy sirrejä sillä kuudennellakaan vilkaisukerralla, Susu kuitenkin spottaa rantapajuista retkenpinnaksi urpiaisen. Itäreitti ei tarjonnut taaskaan muuta kuin hieman korkeampaa vesilintusigmaa. Päivän päätteeksi kiersin kylän ja löysin Keskitalon ruokinnan laitamilta koiras-peipon, retkenpinna siinäkin! Nalle Lindström yhytti miut Hembergetiltä, kertoi kylän kuulumisia ja näytti kellarimuseonsa Vrouw Maria -näyttelyn. Illalla teimme porukalla excursion kappeliin.

Monipuolinen lintupäivä antoi yhteensä 31 lajia, helposti olis tullu pari lisää jos joku olis jaksanut käydä satamassa tsekkaamassa ne sotkat. Anyway, oli kiva todeta että saaressa on paikallisena yhteensä 3 piekanaa, tänään yksi lintu männikön päällä ja kaksi eteläriutalla lähes samanaikaisesti. Yksittäin niitä on näkynyt vähän silloin tällöin, ei valittamista. Mikko näki eteläpuolella merimetson. Massoja kelluu 64 kyhmyjoutsenta, 29 laulujoutsenta, 110 sinisorsaa (pienempi sigma kuin tiistaina) ja 610 telkkää. Nummella 7 teeren parvi, juveniili sinisuohaukka edelleen niityllä, lännessä 15 naurulokkia. Päivän päätteeksi kelpasi jakson toiset löylyt aseman saunassa. Aijjaijjai, Jurmossa on kivaa.

Pakollinen alpakkakuva.

La 30.1.

Lähtöpäivä, aamusta pakkaaminen ja siivoilua, Eivorin kyytiin klo 11.15. Keli taas vaihteeksi vähän tuulisempi, joten kansistaiji jää vähemmälle.  Pärnäsin sataman terminaalin toiminta on lopetettu: kun laiva saapui sen puoli tuntia etuajassa, niin tunnin kestänyt bussin odottelu saattaisi heikommasta tuntua vähän nuivalta. Sitä se olis muutenkin, jos lämpöä olis esim. 20 astetta vähemmän. Kotiin kuitenkin päästiin.

Jaksomme anti ja haasteellisuus ovat jälleen huomattavasissa päivyrimerkinnöistä ja tuotetusta ornitologisesta datasta. Plussan puolelle jäätiin ja reippaasti. Kiitos Susu, kiitos Mikko & Kirsi, kiitos Jurmo, kiitos TLY. Ensi kertaan!

Nalle Lindström myy mainiota Jurmon kylä: lähimpänä merta -kirjaa, talvialennuksella, 10€ hintaan. Saareen menevät, hankkikaa tämä jos ei vielä hyllystä löydy. Loistava teos erityisesti saaren historiasta.