8.9.
Aamulaivalla Länsisatamasta Tallinnaan ja pienoisen sompailun jälkeen bussilla Haapsaluun, vastassa Tarvo Valker. Ruhtinaalliset ruokaostokset, paluu Tuskiin, kotiutuminen, Berlebach naftaliinista ja muutaman tunnin iltastaijille. Juho tahkonut koko aikaisemman päivän yksin, ainakin lapasotkilla ja pilkkasiviillä ollut pirteetä menoa.
Aika hassulta tuntuu palata näihin maisemiin kolmen viikon jälkeen. Tuksin männikkö, Spithamin kylän niitty, niemenkärjen avoin merimaisema ja Osmussaari. Syksyn etenemisen huomaa muustakin kuin alkavasta ruskasta; mustalintujen sekä pilkkasiipien sukupuolijakaumat ovat kääntyneet koirasvoittoisista naaraiden massoiksi, kaakkureita näkyy säännöllisesti muutamien lintujen parvissa ja lapasotka on peruslaji. Haapanaa, jouhisorsaa, tavia, lapasorsaa ja sotkaa sekaparvissa. Menneen kesän relikteinä kaksi muuttavaa riuttatiiraa, ensimmäiseen ääneen reagioi hieman huvittuneesti, "kuulinko mä riuttiksen..." =)
Päällimmäisenä sellainen fiilis, että tästä voi tulla tosi kivaa.
Merikotka terrorisoi kärkeä. |
Haapanaparvi ja auringonlisku. Tuo musta läntti keskellä valoilmiötä ei ole roska kennolla, vaan auringonpilkku! |
9.9.
Aamustaijille ruhtinaallisten 5½h yöunien jälkeen, vähän eri meininki kuin jakson avaus heinäkuussa. Parin teeannoksen avulla pysyy suht pitkään pirteänä. Keli on aamusta kohtuullinen, mutta kääntyy parin ekan tunnin jälkeen sateiseksi. Juho oli tässä välissä rakentanut tuulisuojan kärkeen (särmä kii-tos!), joka suojaa myös kevyeltä tihkulta. Aamupäivän saldoiksi saadaan 416 haapanaa, 93 jouhisorsaa, 1153 lapasotkaa (+532 tukka/lapasotkaa), 606 pilkkasiipeä, 118 kaakkuria, 5 isosirrin parvi ja tundrakurmitsa. Erityisesti 140 lapasotkan ja yli kymmenpäiset kaakuriparvet lämmittivät.
Tarjosi päivä paljon sykähdyttävämpääkin, kun se kovin pommi (vai sanoisinko ohjus) tallasi kiinni nuoreen kottaraiseen, painoi sen tornin lautoja vasten ja tippui alas vain muutaman metrin päähän staijareista; jumalaare, nuori ampuhaukka nappasi melko kookkaan saaliin ja tuossa se nyt poseeraa! Kottarainen pisti julmetusti hanttiin, mutta minkäs vahvemmalleen mahtoi. Havukka ei välittänyt tuulisuojaa vasten seisoskelleista staijareista mitään, ja Tarvo herättikin, että kuvaa, kuvaa! Ja minähän kuvasin. Staijaaminen taukosi hetkeksi ja haukan häivyttyä saaliin kanssa eteenpäin, olimme molemmat sen verran pahasti löysät housuissa ja sekaisin, että siinä meni vartti ja toinenkin ennen kuin keskittymiskyky palautui. Melkoinen näytös! Vieläpä menneenä kesänä syntynyt nuori lintu, yleensä tältä ikäluokalta ei parasta saalistuskokemusta löydy, mutta tämä oli sellainen näyttö, että sopii toivoa pitkää ikää ja rotosti fitnessiä. Suljen silmäni ja näen siivet levällään saalista pitelevän ampuhaukan ja henkihievereissä taistelevan kottaraisen... voi pojat, siinä linnussa oli vimmaa!
Iltapäivästä taas tapahtui: sitä oli juuri saanut sulateltua spondereseptillä toteutettua inkiväärikala-ateriaa ja lukemassa kaverin kronikan Varangin-matkaa, niin Könösen peeveli soittaa ja kertoo, notta kärjessä notkuu nuori mustanmerenlokki. Mainitsen asiasta Tarvolle, mies saa sätkyn, into tarttuu ja kai sitä voisi itsekin lähteä mukaan. Noh, juuri saapuessamme paikalle Juhon hallussa pitämä lintu mystisesti "katoaa" eikä löydy tehoskannauksista eikä komppauksesta huolimatta uudelleen. On se nyt hemmetti, elis lajista on muutaman vuoden takaa, mutta olishan se ollu kiva nähdä tuntomerkkien kertausta aatellen. Ja postata blogiin muutama kuva. Pjärkele.
10.9.
Ei ollu mumeloo enää niemenkärjessä. Aamu nätti ja tyyni (ihan kuin olisin joskus aikaisemminkin käyttänyt tällaista fraasia), mutta vakion jälkipuoliskolla alkoi pohjoistuuli puhaltamaan ja nostattamaan sumua Suomenlahden näille osin. Muutto oli välillä maleksinut, mikä kieli tällaisesta tulpasta. Toisaalta sumun laskeuduttua muuttoa saatiin välillä melkoisina pulsseina, ja myötuulen siivittäminä linnut ohittavat päältä ja nopeasti, jolloin suoraa edestä saapuvista linnuista ei erota mitään, loittonevista linnuista ei erota mitään, eikä nopealla ohitushetkellä kaikkea ehdi määrittämään.
Ornimisen ohella teimme merkittäviä nisäkäshavaintoja: mereltä ui niemenkärkeen kaksi villisikaa, jotka jatkoivat jalkautumisen jälkeen kohti Dirhamia - uiden tietenkin. Mistä lie saapuneet, kun suunta ei täsmännyt Osmossaareen. Aika pian tämän episodin jälkeen löysin mereltä kaakkoon suunnanneen lepakon! Merkittävät nisäkäshavainnot jatkuivat matkalla iltastaijille, kun Tuksin ja Spithamin välisessä metsässä näätä juoksi tien yli! Päivän merkittävimmät lintuhavainnot olivat aamuhämärissä Tuksin niityllä havaittu viirupöllö, kärjessä miehittäjiä kiusannut luotokirvinen ja illan paluumatkalla kärjen metsässä lentänyt kehrääjä. Muuttoa edustivat 2600 haapanaa, 390 tavia, 70 jouhisorsaa, 800 lapasotkaa, 225 pilkkasiipeä, 110 kaakkuria, (gaviat yht. 180), lajikirjoa täydensivät harmaasorsa, heinätavi, 2 tundrakurmitsaa, 3 merikihua, sinisuohaukka, ampuhaukka ja kärjessä kääntyneet 3 pähkinänakkelia.
Harmaahylje (oikealla) seuraa meressä uivia kärsiä... |
Rantautuminen |
Lokitkin ihmettelee, että mitä hemmettiä nyt taas. |
Kärjen luotokirvinen. |
11.9.
Sumupäivä; Tarvon kanssa nautittiin keskimäärin 150m näkyvyydestä, ehkä viiden minuutin ajan idän puolella näkyi horisontti kapeasta aukosta, mutta äkkiäkös sekin umpeutui. Aamuvakiolla yhteensä kolmetoista muuttohavaintoa, 2½h ilman ainoatakaan muuttolintua, aamun parhaimpina paikallisina lapinkirvinen ja 2 luotokirvistä.
12.9.
Näkyvyys paranee, muutto ei juurikaan; Tarvo staijasi aamun, Juho iltapäivää, karvanaama iltavakion. Ei mainittavia haviksia, Tarvo poistui paremmille lintumaille - mies lentää sunnuntaina kohti Batumia!
13.9.
Nyt! Viimein! Ja siinä kesti yli kaksi kuukautta!
Rutiininomaisesti laskin pientä (n.60) mustalintuparvea kaukoputkella Osmossaaren suunnalla, ja Zeissin kuvaan ilmestyy: "Falco merellä, on muuten hyvän näköinen." Mustalintujen lukumäärä unohtui sen sileän tien, kun seurasin hyvän ja ansaitun tovin lounaaseen suunnannutta nuorta muuttohaukkaa! Toiveissa olisi, että näitä näkyisi seuraavan kuuden viikon aikana lisää. Pyhä peregrinus sai seuraa pienemmistään, kun niemenkärjen ohitti myös 3 ampuhaukkaa.
Yllä oleva hehkutus kertonee myös siitä, että Suomenlahtea muutaman päivän piinannut sumu hälveni ja näkyvyys muuttui aina vain paremmaksi iltaa kohden. Koillistuuli puski lintuja hyvällä kyydillä eteenpäin, mitä melkoinen osa linnuista meni turhan kaukaa ja valaistusolot olivat välillä mitä sattuu. Vaan saatiin niitä parvia lähempää ja nätissä myötävalossakin. Päivän massoista vastasi hieman yllättäen mustalintu; aamun aikana tätä heinäkuun bravuurilajia paineli useiden satojen lintujen parvissa, varmaan parhaimpia syyskuun muuttoja lajilta näillä nurkilla. Suomeksi: mustalintu 19.700m. Muita sorsia seuraavin sigmoin: haapana 1800, tavi 450, jouhisorsa 160, lapasotka 209, pilkkasiipi 470 ja tukkakoskelo 168.
Kihuilla oli myös kovaa menoa 12 linnun edestä, mitä nyt näistä kahdeksan lintua muutti samalla, kun olin dataamassa ja torkkumassa Juhon pakussa. Ehti niitä silti muutaman näkemään. Lintupäivän lajikirjoa täydensivät maestro Könösen spottaama lyhytnokkahanhi, 4 paikallista kangaskiurua, 3 sääkseä, 8 selkälokkia - sekä yksi jännemmänpuoleinen, valokuvattu lokki, saas nähdä kuullaanko siitä enää sen kummempaa...
Nuoria selkälokkeja liikkeellä. |
Muuttohaukka lipui kuvausetäisyyden ulkopuolelta, ampuhaukat olivat yhteistyökykyisempiä. |
Kheehhe! Olis kai se parempi tietty kirjata ja lukea kronikoita vasta maastokauden jälkeen, niin ei tule moisen takia nuijauksia... Paitsi että teikäläisellä tämä "maastokauden jälkeen" käsite kuulostaa melkein samalta kuin tekstissä mainittu "poistui paremmille lintumaille"... Vähän kuin että "poistui keskuudestamme vehreämmille lintulahdille"......
VastaaPoista"13.9.
Nyt! Viimein! Ja siinä kesti yli kaksi kuukautta!"
*aplodeja*
t. Pohjanrölli
Viime marraskuussa nähtiin Jurmon rannalla villisian ruho. Että kai nekin matkoja ui (tosin tämä näköjään ei tarpeeksi pitkälle).
VastaaPoistaJa tulihan se pere sieltä ku vähä nylkytti :)