Tosi-Lappia, kurssiassarointia ja lisää kärsimysornitologiaa - Kilpisjärvi 2014!

Sammuttijängästä oli turha edes yrittää palautua, kun juhannuspäivänä karvanaama hyppäsi Rovaniemeltä bussin kyytiin ja suuntasi kohti Suomen suurtuntureita. Koko bussimatkan ajan vettä tihutti taivaalta ja Yliperän brutaalin kolea alkukesä paljastui viimeistään Karesuvannon jälkeen: valtakunnan rajan tuolla puolen tuntureilla oli vielä peevelisti lunta, valkoista peitettä näkyi meidän puolella Ropin tienoilta alkaen. Saanan rinne näytti siltä, että edes muurainhopeatäplä ei siellä vähään aikaan lennä ja Iso-Mallan laella olisi asiaa ainoastaan suksilla! Tsiisus, saas nähdä kuinka monta linjaa sitä ehtiikään seuraavan puolentoista viikon aikana tekemään...

Biologisella asemalla vastassa Antero, parempia pyyntiolosuhteita odotteleva Kalle Männistö (oli miehellä sentään pari Acerbia alpinaa jo hyvässä tallessa) ja lintupojan pestiä ansiokkaasti jatkava Aapo Salmela. Olihan siinä pikkaisen pöllähtänyt olo, kaikki on vähän kuin jostain edellisestä elämästä, ehtihän se "Aki lähtee taas kesäksi pohjoiseen" -juttu elämään vähän omaa elämäänsä. Nyt on kuitenkin menty eteenpäin, ja Eurolan sijaan on oma huone päärakennuksessa, kolme kertaa enemmän tilaa ja kaksi kertaa vähemmän omaisuutta kuin aikaisemmin. Kun miettii, että pääsin edes pariksi viikoksi tänne asti ja mitä muuta tässä vuoden aikana on tapahtunut, niin en mie kokonaistilanteesta pahastu =)


Yhden sateisen sisäpäivän jälkeen päästiin vauhtiin; 23.6. vanhempi lintupoika Aintila ja nuorempi lintupoika Salmela suuntasivat laskemaan Peeran vakiolinjat, kun sääennuste hellitti sadetta ja vihmaa. Harmaa, pilvinen, ja rehkimisen päätettyä tihkuinen päivä, mutta saatiinpa kimpassa kolmasosa urakasta tehtyä. Ja hyvä se on surkean alkukesän surkeahko lintutilanne kvantifioida; pajulintuja jonkin verran, mutta sinirinnat, rastaat, urpiaiset ynnä muut melko kateissa, eikä näiden linjojen perusteella riekkokannatkaan ole juuri nousseet. Keltavästäräkkejä omalla linjalla vain yksi, viime vuonna Peerajärven linjalle osui 14 lintua! Aamun piristeinä kuitenkin menomatkalla nähty suopöllö, pääsaralle osunut sepelrastas sekä Mukkavaaran rinnekoivikossa ujosti laulellut punarinta, josta napsahti "Käsivarrenpinna". Vuorihemppo odotti linja-apinoita biologisen aseman ruokinnalla ja dataa näpytellessä hoksasin huoneen ikkunasta Saanan rinteellä lentävän kiirunan. Pari vuodenpinnaa epäilyttävän kepeästi. Iltapäiväksi käytiin Aapon kanssa pienellä kepityssessiolla järven rannalla ja tahkosimme Tiiraan dataa mm. 3 merimetson, tunturikihun ja riekkoa saalistaneen piekanan edestä.

On sitä linjaa joskus kirkkaammallakin säällä laskettu.

Ti 24.6. Subarktisen ekologian kurssi taas alkoi, perinteisen kaavan mukaan; johdantoluentojen jälkeen Saanan rinnekoivikkoon linnunpesiä etsimään. Meno on koleaa, mutta kirkasta, hiki ei virtaa eikä sääsket lennä. Suba v.2014 suoriutuu ensitehtävästään hyvin ja suurin osa löydetyistä pesistä osoittautui seuraavan päivän takseerauksissa asutuiksi. Kun Saanan rehevää koivikkoa oli riittävästi nähty, Pikkuvaaran reissulla koitettiin kompata lapintiaista ja petostaijata nyppylän laelta. Cinctus ei tänä kesänä ainakaan pöntöissä pesi, mutta petostaijilla onnisti! Nousun aikana nuotitin kurssille pari eri piekanaa ja laella Ollonen löysi hemmetin kaukaa ison pedon, joka taittui maakotkaksi! Vuodarii pukkas ja staijipaineet helpotti =) Mainittakoon, että hyvin näyttää porukalla roikkuvan optiikkaa ja haaveja mukana, yksi intoutui keräämään herbaariota, toinen virittelemään Ugglan-ansoja myyräpyyntiä varten. Nuoria, orastavia pakkomielteitä, nautinnollista seurattavaa.

Pe 28.6. se huvi vasta jatkuikin kolmen retkipäivän putkella; vuonoretkellä Kilpiksen ja Skibotnin välinen tietyömaa uhkasi pahoilla aikataulumuutoksilla, mutta Roviputouksen visiitti oli ainoa kohde joka piti jättää väliin. Sen sijaan Antero innostui johdattamaan kurssin Spåkenesiin! Koukkaus kalasataman kautta staijaamaan pikkukajava kurssilaisille elikseksi, siitä sitten tehokasta köröttelyä norjalaisen vuonoidyllin arkkityyppiin; upeita rantaniittyjä ja pienimuotoista arkkitehtuuria niemennokan ympäröimine vuorineen. Suurin osa lintuelämyksistä vaatii täällä ankaraa kaukoputkella tähystämistä, mutta kiitettävän hyvin kurssilaiset jaksoivat Zeissin luona vierailla. Paikalta tapitettiin 90 punakuirin parvi ja kohtalaisesti merilintuja, joskin taivaanrannassa lentelevien mustien pisteiden, joiden karvainen assari väitti olevan lunneja, spottailu tuntui olevan melkoisen vaikeaa. And I can't blame them =) Uddenissa ruokkilintuja näkyi jälleen vähän lähempää ja jokunen kurssilainen löysi mereltä lunnin ihan spondesti! Usko kiskoi merenviljaa yhden sein ja kahden turskan edestä, mutta lähtökuopissa sendari heitti vielä pientä kierrepalloa, kun parkkipaikan yli lensi kihu. Kaikki ehtivät näkemään, mutta määritys kuului vasta jälkikäteen: ei peeveli, tuo oli muuten tunturikihu! Skibotnin ja Kilpiksen välisen tietyömaan takia ei päästy Roviputoukselle ja joku peeveli oli lainannut joensuiston pensaskanervan omaan käyttöönsä, mutta tikankontit sentään löytyivät tänä vuonna. *hymiö*

Lunnin demoaminen kurssilaisille sai assarin vaipumaan syvään epätoivoon... Kuva: Joni Uusitalo

Tikankontit kuosissa.

"Pidetään appro 31.6., silloin ei pelata futista."
"Muuten hyvä, mutta kalenterista ei löydy sellaista päivämäärää!"

Onneksi FIFA oli suunnitellut sopivan tauon niille potkupallokisoille kurssiviikon perjantaille, jotta muutama subalainen sai lähteä rauhassa kiertämään Kilpisjärven juottoloita. Homma lähti kirkkaiden terassikelien kanssa liikkeelle Retkeilykeskukselta, mutta ilmeisesti siirtymä Retkulta Ravintola Kilpikseen oli liian pitkä, sillä toisesta rastista piti paeta sinne viimeiseen, jottei aika (ja ruokailumahdollisuudet) lopu kesken. Ja pitihän sitä päästä tiskijukkaa ja paikallisia kiusaamaan; melko täydessä baarissa suhtauduttiin aluksi nihkeästi rässin soittamiseen, mutta pyyntö "iskelmästä rokkimaisempaan linjaan" heitti ilmoille kuitenkin Peer Güntiä, Danko Jonesia (First Date!!) ynnä muuta kivaa, joten äkkiäkös kaksi pitkätukkaista jannua päätyi aiheuttamaan pahennusta paikallisten punaniskojen keskuudessa =) ja kun meno ei hirveästi laajaa yleisöä häirinnyt, niin yltyihän se meno Slayeriin ja Maideniin. Asemalla jatkoiltiin puolenyön jälkeen, eikä paikalle jämähteniltä hirveästi kyselty mielipiteitä trion Aintila-Salmela-Uusitalo suorittamiin Blind Guardian -tribuutteihin. Banish from Sanctuary!

Kurssilaiset pomppimassa mättähältä mättähälle.

Lauantaina kurssi käppäili tutustumaan Norjan puolella sijaitsevaan rautulampeen. Hiki virtasi kelien lämmettyä ja pitkän linjan "rautuassistentille" kelpo haviksia olivat lammen yläpuolisella vesiputouksella pesivä koskikara sekä 2 kiirunaa. Assari nautti perusleirissä vietetystä vapaa-ajasta torkkumalla ja antoi kurssilaisten remuta pitkin tunturin rinteitä (niin sitä pitää!). Voimia olikin hyvä keräillä seuraavan päivän suoretkeä varten, missä Iiton palsasuo tarjosi taas hyvää lämmittelyä suoluontoon parin liron, valkoviklon ja hyvin näytillä viihtyneiden keltavästäräkkien ja sinirintojen kera. Markkinan Hietajängällä painuttiin taas tositoimiin parin tunnin komppauslenkillä. Ekalla puoliskolla saatiin suolta ilmaan pari jänkäsirriäistä ja suokukkoa, joista jälkimmäisiä karvanaama ei muista tällä nevalla aikaisemmin nähneensä. Jälkipuoliskon suunnitelmat vesipääskyn komppaamisesta eivät ilmeisesti kaikille halukkaille kaikuneet, sillä mukaan lähti vain Ilkka, Minna ja Aapo. Info kuitenkin kulki =) ja melkoiseksi taisteluksi se taas menee. Jängältä kompataan vielä muutama sirriäinen (kokonaissaldona 4 jänkäsirriäistä) ja pari lapinsirkkua, ainoa viite vesipääskyyn oli epämääräisestä suunnasta kuulunut ääni. Ei perkele, ei tätä pidä tähän jättää, vielä piti muutama lampare tarkistaa ennen kuin karvanaaman kajauttama "Täällä on!" -huuto kaikuu parin subalaisen korviin. Koiras-vesipääsky ei muutamaa pällistelijää hätkähdä, eikä juuri varoittelekaan. Taas pientä oppituntia siitä, että havaintojen eteen pitää välillä tehdä töitä.

Tämä sankari paineli jäätikköretken paljain jaloin - eksoottisten hyttysten syömien jalkojen takia.

Maanantai ja tiistai menivät pakollisina sisäpäivinä; kurssitöiden ja -monisteen kanssa puurtamista sekä luentoja. Puurtaminen kannatti, sillä kurssilaiset pääsivät mitä idyllisimmässä säässä Furuflatenin jäätikköretkelle. Taisi olla meikäläiselle jo viides patikointi tuota U-laaksoa pitkin, ja kun siihen ei itse meinaa kyllästyä, niin luulisi ensikertalaistenkin viihtyvän. Utopistiset fiilikset alkoivat katkeilemaan laakson perällä olevalle "näköalatasanteelle" siirtyessä, kun ilmeisen kovat tulvat olivat huuhtoneet aikaisemmin käytössä olleen sillan matalaksi! Turhan leveää jäätikköjokea yritettiin ensin ala- ja lopulta yläjuoksun puolelta, mutta maan matosille näkyvintä jäätikön osaa piti ihastella keskimääräistä alemmilta, mutta ilmeisen riittäviltä, tasoilta. Mika oli onnistunut ylittämään joen parilla kakkosnelosella rakennetun sillan perusteella, mutta meinasi sillekin tulla hoppu, ja ylityshäsläämisen takia aika ei riittänyt sen parempiin suoritukseen koko joukkueelta. Joojoo, assarin insinööritaidot ja pelisilmä eivät osuneet nappiin, mutta pitihän se pakollinen häsläyskiintiö jossain vaiheessa täyttää.

"Ei haittaa vaikka ei pääsekään ylös asti. Sitä vois vaan istua tässä ja äimistellä maisemaa".
-Joni Uusitalo

En nyt muista menikö quote täysin nappiin, mutta jotain siihen suuntaan. Tuskin täältä kukaan poistui pettyneenä.

Heavy Metal Creatures!

Loppubileet. Saunaa. Metallia. Olutta. Paluumatkalla bussin ikkunasta havaittu muuttohaukka. Siinäpä se Yliperän osuus tämän vuoden osalta olikin. Lainauksia ja kiitoksia vaille.


"Kun kaksi galaksia törmää, syntyy aivan uudenlainen galaksi; hiirigalaksi."

"Saunaa."

"Aki, meillä ei oo pienintäkään aikomusta käyttää tätä sun dataa! Me ei haluta olla sun kaa enää missään tekemisissä!"

"Olutta."

"Kilpisjärven approt ja Kummeli-videotribuutit olisivat vain kertatempauksia eivätkä perinteitä, ainakaan ilman niitä subahyypiöitä jotka jatkavat moisia hulluuksia."

"Valhalla!"


Antero, Anneli, Ilkka, Pihla, Tanja, Tiia, Minna, Jon O., Niina, Usko, Joni U., Mika, Laura, Pinja & Léon. Kii-tos! Jälleen. Ei kesää ilman Kilpisjärveä.