Põõsaspea I - Heinäkuun arktika käyntiin

SOUNDTRACK

Ke 9.7.


Jjeh! Hyppäsin Juho Könösen kyytiin Koskelasta aamuyhdeksän tienoilla, hetken pitkin pitäjää sompailtuamme päädyimme Katajanokan terminaaliin ja  Viking Linen kyydillä Tallinnaan. Matka Tuksin majapaikkaan kesti yllättävän kauan, kun pizzalounaan ja kauppareissun kylkiäisiksi matkalle osui jokaista Viron reissua nostattavat kattohaikarat, pari hiirihaukkaa, ruskosuohaukka, turhan moni tietyö ja tukkoinen risteys. Heinäkuun ensimmäisestä asti paikalla staijannut Margus oli vastassa Tuksin majapaikassamme, kotiutumisen jälkeen kapellimestari heitti projektin untuvikon niemenkärkeen koulutusstaijille.

Projektin staijausprotokollan pakollisuuksiin kuuluvat neljän tunnin aamuvakio auringonnoususta eteenpäin ja kahden tunnin iltavakio ennen auringonlaskua. Tämä ilta oli tyyni ja kuulas, juuri laskevan auringon edestä viippovat mustalintuparvet ovat siistiä seurattavaa. "Mulleja" painelikin pitkin iltaa parinsadan linnun parvissa (yht. 3550m), telkilläkin oli hyvä meno päällä (336m). Ajankohtaan ja kellonaikaan nähden ihan kivaa menoa, ja eihän sen heti alkuun tarvitse sairasta revitystä ollakaan.


To 10.7.

Joskus jaksaa yllättävän pitkään 2½h yöunilla. Tänään ei, vaan aamusta univaje iski melkoisena väsymyspahoinvointina. Aamuvakio sujui hyvin eilisen jatkeena, staijiprotokollan opettelussa ja vessumuuton staijaamiseen sopeutuessa, mutta pian sen jälkeen meinaisivat jalat pettää alta ja karvanaaman piti ottaa hetki huilia.

Vartin torkkujen jälkeen Juho hakkaa ikkunaan. Vähemmästäkin havahtuu, mutta reaktio on heikkoa. Mitä tapahtui, näinkö mä unta? Hetken hiljaisuuden jälkeen pakun ulkoa kuuluu "amerikanmustalintu!", mutta Juho jää varmaan ihmettelemään, kun mies ei pääse pakusta ulos! Ovi kyllä aukeaa, mutta ei aukene kymmentä senttiä enempää. Miten täältä pääsee pois!? Tilanne oli oikeasti menetetty jo siinä vaiheessa kun Juho herätti, mutta koko homman tragikoomisuuden osasi onneksi ottaa huumorilla =D sivuoven rikkoutunut sisäpuoli otti kiinni patjan alla olleeseen levyyn, joka lopulta tyrehdytti unentokkuraiset yritykset nähdä reissun kiintiöelis. Ammattilainen jaksoi, amatööri hyytyi.

Iltapäivästä nukutut 4h torkut piristivät jo enemmän. Datauksen ja safkojen jälkeen iltastaijille; sikäli leppoisaa menoa, että nähtävää ja kirjattavaa löytyy vähän väliä, mutta kiire ei ole. Ensimmäiselle kokonaiselle päivälle ynnättiin 96 silkkiuikkua, 17.800 mustalintua, 857 telkkää, 179 tukkakoskeloa, 839 naurulokkia ja 63 harmaahaikaraa.

Vanhojen naurulokkien massat menivät jo...

... ja nuorten lintujen osuus kasvaa.

Pilkkasiipiä.

Silkkiuikkua & tukkakoskeloa.

Pe 11.7.

Toiselle päivälle osui pitkä iltavuoro, staijia klo 15.30-23.00. Iltakahdeksaan mennessä ei oikeastaan tapahtunut juuri mitään, ainoastaan silkkiuikkujen poimiminen taivaanrannasta kannusti skarppaamaan. Omalle vuorolle moisia osui 55 yksilöä, päivän kokonaissumman yltäessä yli 270 silkkiuikun.

Mustalintumuutto käynnistyi tasan klo 20, Juhon saapuessa täsmällisesti paikalle. Ihan mukavaa iltamuuttoa yli 6500 linnun voimin, joskin 8-10m/s pauhanneen itätuulen takia sessio piti suorittaa staijauskopin suojista. Päivän Eesti-kvalista vastasivat niemellä notkuneet 2 nuorta sitruunavästäräkkiä.


La 12.7.

Kun toissayönä ehti nukkumaan kunnolla, nyt sietää näitä lyhyempiä torkkuja. Aamu oli  tyyni ja nätti, joskin etelästä noussut pilvirintama blokkasi lupaavan oloiset lämmöt ja vakion jälkeen taas paleltiin. Jumalauta, Vienanmerellä lämmöt +25 asteen tienoilla ja täällä viluttaa! Iltavakio taasen oli pilvinen ja kolea, mutta laskeva aurinko pilkisti nätisti Osmossaaren takaa, jolloin illan saldona oli paleltuneiden sormien lisäksi pari nättiä auringonlasku ja mustalinnut -kuvaa.

Lintupäivää puolsivat harmaahaikaroiden muuttopiikki (yht. 216 mutkakaulaa, muuttosuuntana lähinnä koillinen) 4 mustakurkku-uikkua ja 80 silkkiuikkua. Mustalinnut ylsivät yli 4200 yksilöön. Päivän Eesti-kvalina kärjen kivikossa pyörinyt 1kv-mustaleppälintu.

Taltiointi kärjen mustaleppälinnusta.

Nuori sittisväinö.

Riuttatiiroja näkee päivittäin, vaan harvemmin eksyvät lentämään inhimmillisen kuvausetäisyyden päähän,

Su 13.7.

Aamuvuoron paikka, staijia puoli viidestä puoli kahteentoista. Harmaahaikaroita meni eilisen häntinä 73 m, mustalintuja vaisumman oloisesti 1284m. Aamuvakio oli jää-tä-vän kylmä, kohta pitää oikeasti kaivaa toppatakki ja kynsikkäitä lämpimämmät hanskat naftaliinista. Vakion puolivälissä tuuli kuitenkin kääntyi mantereen puolelle ja heitti sieltä niin helvetillisen lämpöpulssin, että kaikki käytössä ollut optiikka huurtui saman tien ja keli vaihtui arktisesta teepaitavaihteelle sekunneissa. Pärjäsin kolme varttia ilman paitaa, joskin tuulen käännyttyä taas meren puolelle vaatetta piti rivakasti lisätä.

Juho paineli pakuun nokosille vakion puolivälissä, ja karvanaama älysi onneksi vilkuilla myös mantereen puolelle. Niemen tyveltä löytyi tepastelemassa mielenkiintoisen näköistä faunaa; villisikoja, nisäkäselis! 9 sian jengi paineli samoin tein takaisin metsään. Juho tuurasi vielä vakion viimeisen jakson, jonka aikana komppasin niemeltä jokusen mulelin (rannoilla ja kärjessä yht. 6 mustaleppälintua) sekä 2 pikkusieppoa. Paikallinen puoli tuntuikin suht antoisalta, kun niemellä pyöri 1 kattohaikara, edelleen 2 sitruunavästäräkkiä, 2 riuttatiiraa sekä 3 lapinsirriä.

Villipossut niemen länsirannalla.

Ardeaa pukkaa.

Ma 14.7.

Iltavuoroon matkannut karvanaama näki Tuksin kylän viimeisellä peltoaukealla naaras-niittysuohaukan. Kovasti lämmitti petostaijarin sydäntä. Iltaa vietettiin SW/SE-tuulessa, alkustaijin vielä tarkeni, mutta paleluksi se taas meni. Massapuolen mainittavimmat 40 silkkiuikkua, 97 harmaahaikaraa sekä 480 naurulokkia, kvaleina jalohaikara 1m, lapinsirri 4p jne. Yöllä mökillä surisi kehrääjä.


Ti 15.7.

Olipa päivällä vaihtelua; aamu oli kolea ja epävakainen, sadettakin piti välillä pidellä staijikopin suojissa. Tervapääskyillä mukavaa menoa (471m), harmaahaikarat jatkoivat (89m) ja pilkkasiivillä jonkin sortin yritystä (91m). Silkkiuikkujakin mukavat 67m. Pitkien torkkujen ja dataamisen jälkeen fillaroin kesäisessä säässä iltavakiolle j a-vot! Tyyntä, aurinkoista, lämmintä, iltayhdeksään asti tarkeni ilman paitaa eikä sen jälkeenkään tarvinnu ulkotakkiin pukeutua. Pieniä suosirriparvia lappasi niemen vierestä (yht. 39m), horisontissa pörräsi pikkulokkeja (yht. 176m), riuttatiiroja (yht. 20m 8p) ja pikkutiiroja (yht. 6m) erehtyi inhimmillisille kuvausetäisyyksille. Kärjen itärannalla melko käsittämätön 58 rantasipin parvi ja pohjoisen puoleisessa horisontissa pörräsi reissun eka kihu. Oleminen tuntui sietämättömän kevyeltä.

Iltavakio ja komeat auringonlaskut. Mustalintuparvia kelpaa kuvata näitä värejä vasten.

Osumat vaan kallistuvat enempi yritysten kuin onnistumisten puolelle.

Ke 16.7.

Eilisillan vastineeksi pilvinen ja utuinen aamu. Ihan kivaa kahlaajamenoa (isosirri 10m, kuovisirri 4m, suosirri 25m, punakuiri 25m) ja hapuilun jatkuessa opettelin Juhon opastuksella määrittämään telkkien eri pukuja (tähän aikaan molemmilla sukupuolilla määritettävissä 3 eri ikäluokkaa). Reissun eka mustatiira piristi. Pieni ylläri oli myös Juhon spottaama 3kv-aroharmaalokki, poispäin loittonevasta linnusta en itse ehtinyt näkemään pyrstön kuviointia kummempaa. Niin'ikään 3kv-merikihu terrorisoi niemenkärjen lokkifaunaa. Aamustaijin jälkipuoliskolla Juho läksi komppaamaan Spithamin kylän niittyä - ja ilmoitti löytäneensä heinäkurpan! Margus hälyytettiin paikalle ja porukalla seuraavalle komppauskierrokselle. Miehen korkuisesta heinikosta lintua ei aktiivisesti haeta, vaan suuntaamme löytöpaikalle, matalakasvustoiseen kosteaan notkoon. Reunalla Juho miettii, jottako olisi palanut samoille sijoille, kun karvanaama ottaa pari askelta eteenpäin ja jalkojen juurelta humahtaa - heinäkurppa otti ja lähti vain metrin päästä! Helpompaakin helpompi tapaus.


To 17.7.

Ennen iltavuoroa sotkin Juhon fillarilla pitkin pitkin Noarootsin raitteja, Dirhamin kyläpuodista tarttui mukaan sellaisia peruselintarvikkeita, kuten suklaata, olutta ja viskiä. Muutenkin oli taas päivää mistä kertoa. Ennen iltavakiota staiji oli oikein aurinkoista ja linturikasta, siinä samalla tuli höpistyä sveitsiläisten lintu- ja espanjalaisten fillarituristien kanssa. Suht kivaa kahluri- ja lokkimenoa: suosirrejä paineili yht. 215 lintua, isoimmat parvet 55 ja 28 linnun luokkaa, joiden kylkiäisinä  1 isosirri ja 4 kuovisirriä. Pikkulokkeja 134m, mutta naurulokit näyttävät hiipuvan, enää 251 muuttavaa. Meriharakat virittelivät 38 ja 25 yksilön parvilla.

Ei sen tarvitse kummoisempi muuttopäivä olla, kun sektorilta saa poimia lintuja tylsistymättä. Lisäksi lintuja menee läheltä paljon, niistä ehtii näkemäänkin jotain, mutta vesilintujen tarkemmissa pukumäärityksissä saa luvan olla nopea. Niin, melkoisen sykähdyttävä havis oli aivan vierestä lentänyt 2kv-merikihu - jota en ens'alkuun osannut edes määrittää! Eihän tuo nyt tunturikihu voi olla... mutta hemmetin upea lintu joka tapauksessa! Julkaisukelpoiset kuvatkin tuli, tosin vähän alkaa kaipaamaan Sigman sijaan sitä Nikkorin 300-millistä teleä...

Marguksen saavuttua iltavakiolle niemen ympärille lensi sen verran sankka sumu, että muutto tössäsi lähes täysin. Kapellimestarin poistuttua oli omalla tavallaan aika nastaa seisoskella sumussa ja kuunnella ohi lentävien mustalintuparvien ääniä (ne laulaa!), spottasin sumussa yhden kuiriparvenkin.

Vienanmeren harakoita. Pahoittelen huonoa kuvanlaatua.

Kuirit sumussa.

Mainittakoon, että suurin osa mainitsemistani luvuista on omilta staijausvuoroilta, merkittävimmät päiväsummat yritän mainita aina erikseen. Projektin kotisivuilla on blogi, jonne päivitetään joskus muutakin kuin eestinkielistä sisältöä: http://www.eoy.ee/poosaspea/home