Sammuttijänkä

"Itkeä tekis mieli, mut kun on niin kylmä ettei pysty."
-Johannes Silvonen, Inarin erämaa 15.6.2014

Kuuden vuoden tauon jälkeen IBA-kartoittajan ura sai jatkoa. Ensikosketus tapahtui aikoinaan muutamalla linjalla Pelkosenniemen Lämsänaavalla, joka on sittemin syöpynyt mieleen komeimmaksi suoalueeksi missä olen kuunaan retkeillyt. Kun koko kesä ei enää kulu Kilpisjärvellä, niin hajanaisempiin aikatauluihin istui viikon kartoitus/vaelluskeikka Inarin Sammuttijängälle, mitä tietyt tahot ovat kutsuneet "Suomen parhaimmaksi kosteikoksi" - ja retkeilyolosuhteet tulisivat olemaan sen mukaiset.

Tutkapariksi valikoitui Johannes Silvonen (iso kiitos seurasta ja kuvista!) ja kartoitusalueeksi saimme IBA-alueen keskisen osan, vajaa 90 neliökilometriä laajan alueen. Matkaan lähdimme perjantaina 13.5. ja ekan telttayöpymisen jälkeen painuimme alueelle la 14.6. iltapäivästä. Sateettomien säiden ansiosta pääsimme alueelta pois jo seuraavan viikon torstaina, perjantaina matka Rovaniemelle ja sieltä seuraaviin seikkailuihin.

Sammuttijängän maisemia:

Itse Sammuttijänkä oli melko, noh, ristiriitainen kokemus. Mestat olivat yllättävän kuivia ja helppokulkuisia, vaikka eka linja meni vielä vanhan kerratessa ja maaston opettelussa. Melko yllättävää, että en mulahtanut suohon kertaakaan polviani myöten, vaikka pahimpia mestoja ei tarvinnut kaukaa kiertää. Toisaalta kuivuus näkyi yllättävän vaatimattomissa lintumäärissä ja moni kartalla lupaavalta näyttänyt lampare osoittautui pettymykseksi. Vesilinnuista tukkasotka oli selkeästi runsain, omaan havikseen kirjautui myös mukavasti jouhisorsia (3n) ja melanittoja (6 mustalintua ja 29 pilkkasiipeä, joista suurin osa kerääntyneinä Kuivajärvellä). Omalta kartoitusalueelta löytyi 1 kuikkapari ja 2 paria kaakkureita. Kanalinnuilla oli kova meno ja omilta retkeilyreiteiltäni komppasin yhteensä 23 riekkoa.

Peregrinusta lukuun ottamatta kovimmat odotukset kohdistuivat kahlaajiin, tältä IBA-alueelta pitäisi löytyä kaikki pohjoisen pesimälajit punakuiria myöten. Loppujen lopuksi ja totaalisen yllättäen lapinsirri ja vesipääsky jäivät uupumaan omista retkenpinnoista. Muutoin henkilökohtaiset kahlaajasaldot muodostuivat seuraavanlaisiksi: 3 tylliä, suosirri, 4 jänkäsirriäistä, 11 suokukkoa, 15 jänkäkurppaa (tuplasti enemmän kuin aikaisempina harrastusvuosina yhteensä!), 3 punakuiria, 13 pikkukuovia ja 9 mustavikloa. Petolintuja omalle alueelle osui mukavasti (merikotka, sinisuohaukka, piekana, tuuli-, ampu- ja muuttohaukka + tunturikihu ja suopöllö). Varpuslinnuista ei mainittavimpia havaintoja tullut (Jaak löysi yhden pikkusirkun ja muut ryhmät löysivät alueen pohjoisosasta joitakin lapinkirvisiä), mutta onhan tuo pohjoisten soiden peruslajistokin ihan kivaa. Keltavästäräkkejä oli kosteilla mestoilla yllättävän vähän. Sinirinnoilla oli laulukausi jo hiipunut, mutta komppaamalla niitäkin löytyi tasaiseen tahtiin. Lapinsirkku oli joillakin soilla yleisin (tai ainakin kuuluvin) pikkulintu, se jos mikä piristi myös.


Otteita jänkänpolkijan päiväkirjasta:

La 14.6.

"Epävakainen, mutta suht lämmin keli. Tämä sirkus lähti autolta talsimaan tunturikoivikkoon ja kahdelta ekalta lammelta takseerattiin mm. suokukko, pari mustavikloa, koiras-pilkkasiipi, 11 tavin parvi ja jokunen tukkasotka - lintuja! Sinirinnat laulavat ja liroa soidintaa siellä täällä. Fiilis on outo, odottava, innostunut, lähtöjännitys on tiessään ja nyt vaan toivotaan hyviä kelejä, koska sateella kaikki vaan on vaikeampaa..."

Lähtökuopissa.

Leiri #1

Su 15.6.

"Odotukset alkavat käydä toteen, herään yöllä riekon huutoon ja kahdesti jänkäkurpan koplotukseen. Epätodellinen olo.

Aamun linja nostattaa lisää odotuksia, joka toiselta lampareelta löytyy lisää vesilintuja ja reitin varrelle osuu sekä sinisuohaukka että piekana, suopöllö näyttätyy aamun aikana kolmesti. Lisää riekkoja, suokukkoja, jänkäkurppia ja pikkukuoveja. Linjalla kulkeminen vaan on vielä melkoista hapuilua, vasta sitä hakee tatsia paikoista, mistä kannattaa kulkea ja mistä ei. Onneksi "pahimmat" kohdat voi kiertää, tässä vaiheessa ei todellakaan halua ehdoin tahdoin jalkojaan kastella, koska saappaat tuskin tulisivat tällä reissulla kuivumaan.

Iltapäivällä se hauskuus sitten lopahti, kun rykäisimme 9 km siirtymän seuraavalle leiripaikalle - mukaanlukien kahluu vyötäröä myöten yhden joen poikki. Seuraavana yönä paleltiin ja aamulla kolotti niin perkeleesti, eikä kelikään suosinut linjan laskemista."

... yli että heilahtaa.

Ma 16.6.

 "Vaikka linjalle ei päästykään, aamun kierrosta on takana muutama tunti ja rundin kolmas punakuiri päätyi nenäilemään karvanaamalle kymmenen metrin päähän. Ens kerralla otan kameravehkeet mukaan, niin ei tarvitse ihailla näin upeita kuvausmahdollisuuksia melko eksoottisesta pesimälajista.

Keskipäivästä saatiin sitten lunta niskaan ja kunnolla; maa oli hetken aikaa vitivalkea, teltta ohuen kinoksen peittämä ja kokkaaminen melkoista taistelua. Seuraava leirisiirtymä ei onneksi ollut kolmea kilometria pitempi, ja saatamme viettää samassa paikassa parikin yötä."

Lunta tupaan!

Ti 17.6.

"Sen verran tehokasta tarpomista, että kolmannessa leiripaikassa ei viihdytty yhtä yötä enempää, ihan fiksua kartoituksen etenemisen kannalta. Alueemme pohjoispäässä oli yllättävän tyhjiä mestoja, jänkäsirriäinen sentään irtosi retkenpinnaksi, vihdoin ja viimein. Yhdellä erämaajärvellä sorruin ihailemaan pesivää laulujoutsenpariskuntaa, todellista Ultima Thule -fiilistä. 

Rymyämme seuraavalle leiripaikalle melkoisen  pajukkohelvetin läpi, rinkka tuntuu aina vain painavammalta vaikka ruokataakka (ja vatsa) kevenee reissun edetessä. Onneksi sopiva spotti löytyy alkuperäisen suunnitelman mukaisesti, eikä lisähortoiluun ole tarvetta."


Ke 18.6.

"Ankea, mutta suht tyyni päivä; tasaisen harmaa taivas, ainoastaan pohjoisessa kuurot rikkovat pilvimassoja. Tähän mennessä en ole kuullut ainoatakaan moottoripelin ääntä tai nähnyt muita ihmisiä Johanneksen lisäksi. Unet ovat lyhyitä ja levottomia, makuupussissa pyörimistä, mutta liikkeessä mieli rauhoittuu ja erämaassa kulkemisesta pystyy nauttimaan, vaikka olo alkaa siirtyä rikkonaiseksi ja askel hiljalleen painamaan. Jälleen kartalta katsottuna potentiaaliset lampareet osoittautuvat pienoisiksi pettymyksiksi, vesipääskyjä ei meinaa vieläkään löytyä. Puolikuivien lampien koluaminen palkitaan kuikkaparilla, kaakkurilla ja pilkkasiivellä, eikä jänkäkurpistakaan käy valittaminen.

Sääski-indeksi 20kpl/kämmenisku.

To 19.6.

"Vikat kartoitukset itse Sammuttijängällä, samanlaista kuivan ja pienilampareisen suon komppaamista. 1 sirriäinen, pari jänkäkurppaa, mustavikloa ja suokukkoa. Pohjoistuuli pitää sääsket ja lämmön loitolla.

Etelästä kuulunut sääennuste kannustaa lähtemään liikenteeseen hyvän sään aikana iltapäivästä, jolloin aloitamme yli 10 km pitkän patikoinnin takaisin lähtöpisteeseen. Klo 22.13. olemme enää kolmasosan päässä maalista, melko uuvuksissa, pitämässä taukoa kahden metsäsaarekkeen välisellä pienellä aukealla. Sitten mustaviklo varoittaa ja idästä saapuu jykevä jalohaukka, jäntevästi, matalalla, suoraa kohti; reissun ainoa MUUTTOHAUKKA, sillä yhdennellätoista hetkellä! Pitkään sai kairaa tarpoa, ennen kuin sendari salli taivaanjumalan näyttäytyä.

Puolitoista tuntia myöhemmin saamme leirin pystyyn, ennen kuin tihkusade yltyy jatkuvaksi sateeksi, jotka jatkuukin seuraavan yön, päivän, ja paluumatkan Rovaniemelle. Hyvä, että siltä vältyttiin."


Aintila-Silvonen-tutkaparin lisäksi Sammuttia komppasivat Margus Ellermaa, Andrea Maier, Kalle Meller, Timo Pettay, Indrek Tammekänd & Jaak Tammekänd. Cheers!

G palkitsi perehavainnon. Kiitokset!