Kooste alkuvuoden talviretkistä

19.1.

Keski-Suomen talvilinturalli palautti mieleen virkistyslintuharrastuksen keveyden - ja kasvava työlista sen tarpeellisuuden. Lupasin itselleni rutinoitua lähiretkeilyyn, ja alku oli taaskin aika kankea, mutta tarpeellinen. Lauantai-iltapäivän kierrokseksi riitti Vallilassa talvehtivien mustavaristen etsiminen (kaksi vanhaa lintua näkyi Puu-Vallilan kalliolta) sekä sulapaikkojen tsekkaaminen Vallilanlaaksosta - sulapaikkoja ei ollu, joten ei tarvii enää tänä talvena vaivautua. Askel kantoi vielä Kyläsaareen, ja maan tasalla ruokailevia urpiaisia (parvessa naaras-tundraurpiainen) jaksaa aina ihmetellä.

Tuossa niitä möyrii

23.1.

Pitkästä aikaa talvisessa Korkeasaaressa. Partakorppikotkat ja lumileopardit jaksavat sykähdyttää edelleen, ja tällä kertaa myös kääpiömangustit ja harvinaisen eläväinen saukko lämmittivät paatuneen ornin sydäntä. Jottei totuus unohtuisi, niin pikkutikasta napsahti vuodenpinna. Retkiseuralle kiitokset =)

26.1.

Sikabongasin sikamessiaan. Pekka Komille kiitokset ;)

27.1.

Pihabongausviikonlopun sunnuntaina pakkanen kiristi otettaan ja helsinkiläisiä hemmoteltiin kirpeän kuulailla ulkoilukeleillä. Klo 9.30 aloteltiin Aapo Salmelan kanssa pihabongaussessiota Viikin tiedepuistossa Symbioosin ruokintapaikalla, ehdin pohjustamaan paikalla viihtyneestä urpoparvesta kaksi tundraurpiaista (koiras ja juveniilin näkönen). Muutoin paikan edustus oli sitä normaalimpaa talvilinnustoa.

Niko Björkell liittyi myöhemmin seuraan, ja pienen välilämmittelyn jälkeen jatkoimme Etu-Viikin peltojen kautta Fastholmaan tikkajahtiin. Tikat ei keskipäivästä oikein antanu, sekoiltiin varmaan väärillä paikoilla, mutta niemenkärjen ruokinnalta löytyi spondesti punarinta, ja pähkinänakkeli jaksoi möykätä pitkin päivää.

Fastholmassa tikkapuiden kyttääminen vaihtui ruovikon komppaamiseksi, ja siirryin lahden jäille, nokka kohti Saunalahtea. Pääsin jo aika lähellä pohjukkaa, Kivinokan lintulavan itäpuolelle, ja liekö se yksi yli lentäneistä koptereista joka laittoi lahden viiksitimaliparveen ääntä ja eloa. Hyvän oloinen parvi olikin, pikaisesti katsottuna, mutta hetken odottelu rantakalliolla pistikin veren kiertämään, kun parvesta löytyi 37 viiksitimalia! Huh! Hyvän kokoinen porukka, mutta vasta myöhemmin tsekkasin, että tää on suurin yksittäinen Tiiraan kirjattu talviparvi Vanhankaupunginlahdelta, nice!

Timalien voimin jaksoin koukata Saunalahden pohjukan kautta ja suunnata uudelleen Fastholmaan. Väkeä on sunnuntain kunniaksi liikkeellä, ja kun Fastholman sivupolutkin tuntuivat vähän rauhattomilta, tuntui että enäänkö tässä mitään löydetään. Vielä mitä, alta sadan metrin päässä niemen länsirannasta kuulin tikan koputusta, ja kysyin nakutuksen suuntaan tarkkailevalta kollegalta, että sullako on siinä joku tikka. Ja näin, kuvankaunis naaras-valkoselkätikka siellä kurmootti paksua ja kaatunutta raitaa! Enkä kauaa ehtinyt fiilistelemään, kun takaoikealta pamahti läheisen haavan latvaan koiras-harmaapäätikka, paineli siitä vielä alemmas vasetia haastelemaan. Haluttua tavaraa se raita, mutta harvemmin näin näitä pääsee näkemään! Kaksi laadukasta vuodenpinnaa samoilta jaloilta.

Viihdyin paikoilla hyvän tovin, ja tikkojen avulla sain houkuteltua muutaman viattoman sivustakulkijan 100 lintulajia -haasteeseen mukaan. Tikat pistivät parastaan, vasetin ja picuksen lisäksi samoilla paikoilla hääri kolme käpytikkaa, koputusta ja kujertelua tuntui kuuluvan koko ajan, milloin mistäkin lajista. Kun meno viimein laantui, lähdin vielä bubon toivossa jäitä pitkin Etu-Viikin peltojen puolelle. Tunnelma kohdillaan ja parta huurussa, mutta ei siellä usvaisen ja hämärtyvän pellon keskellä mitään kanahaukkaa ja isolepinkäistä kummempaa havainnut. Vaikka kivoja nekin on.

Upea talvinen retkipäivä takana! Ja vuodenpisteitäkin koossa mukavat 82.

Valohoitoa

Fastholman tikkametsää

Etsi kuvasta vaseti!

"I usually don't take a selfie, but when I do, I do it with frostbites in my beard"

30.1.

Olenko mä joskus julistanut että en ikinä käy linturetkellä talvisessa Tokoinrannassa? No nyt kävin. Ja onneksi kävin, neljän vuodenpinnan lisäksi (tavi, haapana, kanadan- ja valkoposkihanhi) lisäksi tapasin paikalla Aarni Nummilan. Vartin sessio venähti pariin tuntiin, ja hyvä niin, oli mukava turista ja tutustua. Aarni on ollut Haliaksen havainnoijille avuksi mm. saaristolintulaskentojen venekuskina.


8.2.

Edellinen ilta vierähti Swallow the Sunin keikalla ja melodisen doomin jälkeen olo oli niin euforinen, että univelkaa kertyi. Perjantain ohjelmaan kuului matka Hämeeseen, mummun luona vierailu ja KHLY:n hallituksen kokous - etäjäsen tais olla mukana ekaa kertaa ainakin kolmeen vuoteen. Ja mikäs sen parempaa, kun kokouksen jälkeisellä matkalla Viralaan spottasin auton valoissa viirupöllön - alle sadan metrin päässä siitä "perinteisestä puusta".


9.2.

Vuodesta 2014 alkaen järjestettyä lintulaskijatapaamista on Oriveden kokouspaikan jälkeen viety muihinkin maakuntiin, ja tänä vuonna tapaaminen järjestettiin Lammin biologisella asemalla!  Otin tapahtumaan varaslähdön ja retkeilin aseman tutuissa metsissä pari tuntia ennen lounasta. Enkä nähny yhtään mitään. Lunta piisas lähinnä maassa ja sekin vähän mitä puissa oli jäljellä, ropisi tuulen ja tihkusateen myötä alas. Mut tulipahan rämmittyä, teki liian paljon aloillaan olleelle ihmiselle hyvää. Itse tapaaminen olikin sitten klassista itseään, ja nimenomaan hyvällä.

10.2.

Laskijatapaamisen taputeltiin päättyneeksi puoliltapäivin, ja eilisen kaltaisena jatkunut keli ei kannustanut retkeilyä muilla Lammin kohteilla. Paluumatkalla oli tien huonokuntoisuudenkin takia pakko ajaa hitaasti, ja sivuikkunoista tihrustaminen palkittiin vuodenpinnalla, kaksi teeriukkoa jaksoi päivystää koivunlatvassa Janakkalan Metsäkulman tienoilla. Vuodari numero 88!


22.2.

Tämän talven talvilintulaskennat taputeltiin Etu-Viikin/Länsi-Herttoniemen reitillä. Helmikuun säät ovat olleet melkoisen vaihtelevia, ja tätä laskentaa varten koitin tsekata mahdollisimman optimaalisen päivän. Aamulla elohopea putosi alle kymmenen pakkasasteen, mutta iltapäivää kohden aurinko lämmitti laskijoita jo oikein mukavasti.

Edellisiin iskuryhmiin nähden nyt oli poluilla ruuhkaa, kun mukana oli viisi laskijaa! Reitille uusina hahmoina Reetta Schroderus ja Meri Back, ja toista kertaa mukana Valtteri Lehto ja Niko Björkell. Lintuja nähtiin mukavasti, Fastholma antoi jälleen innokkaasti rummuttaneen harmaapäätikan sekä talvella vakiokamaa olevan pähkinäkkelin. Havikseen myös punarinta, kaksi pikkutikkaa, isolepinkäinen ja kuusi peippoa. 

Sit Haliakselle!