Timaliralli2018

Kirjoitetun historian 19. Viikki-Vanhankaupunginlahden ralli kisattiin lauantaina 20. lokakuuta 2018 kauniin retkeilysään siunatessa tapahtumaa. Kantiksen edellisestä kerrasta on useampi vuosi, enkä turhan usein oo Viikissä tänä syksynä retkeillytkään, joten käyhän tämä näinkin.

Taaperran Majavatien kalliolle asemiin puoli kahdeksaksi just Niko Björkellin perässä, Aapo Salmela saapuu vähän myöhemmin ja tiimi on kasassa. Paikalta löytyy myös Erikssonin Heikki, joka on ilmeisen huolissaan oman joukkueensa sijainnista ja miten tää rallin aloitusaika nyt menikään – varmaan syystäkin =D , Santaharju, Koskinen ja Välimäki saapuvat siinä samalla ja kaaos on taattua. Taivaalla on ihan mukavasti liikennettä, kun rastaita ja peippolintuja painelee eteläisiin ilmansuuntiin melko tasaisesti. Asiaan kuuluvien ja kuulumattomien solvausten sekä suunsoiton ohella ehditään havaitsemaan useampi järripeippo ja rautiainen, aamun parhaimpina tyylikkäästi kilpailevalta joukkueelta pimitetyt kangaskiuru ja harmaapäätikka, sekä urpiaisparven mukana kallion viereisiin puihin laskeutunut tundraurpiainen! Oltiin jännän äärellä taas.

-          Otetaan se turpo tosta.

-          Siinä keskellä on itse asiassa yks hyvän näkönen.

-          Joo! Aika juovattomat kyljet ja puhtaan olonen alaperä.

-          *Lintu sukii ja laskee siipeään paljasten juovattoman valkoisen yläperän*

-          OOOOIIIJOIJJOIJJOI!!!

Linturallien ytimessä.

Majavatieltä siirrytään Saunalahden kalliolle. Viiksitimalit möykkää yhdeksän linnun voimin (timaleita havaitaan rallin aikana useampaan otteeseen) ja lampareilta poimitaan lapasorsat, harmaasorsat, tavit ja nokikanat pois kuleksimasta. Aapo skarppaa Kivinokan edustalta punasotkan, kantis korottaa kaivamalla samasta lampareesta lapasotkan ja spottaamalla lähilampareelta nuoren liejukanan!

Rantakalliolta siirrytään rantametsiin ja kerrostaloalueen puolelle etsimään jo tovin paikalla pyörinyttä viitatiaista. Paikalla kuluu hetki ja toinenkin, ja meidän tiimi on jo oikeastaan poistumassa alueelta (”se on vaan yks laji muiden joukossa”), kun metsän puolelta saapuu muutaman hömötiaisen poppoo. Yhtä hömppää jo vähän lämmitellään viitatinttinä (”eiku perhana, sillä onkin paneeli”), mutta sit yks lupaavan näköinen lintu siirtyy ohitsemme ja matalalla rudekasvillisuudessa pyörivä viitatiainen saadaan naulattua. Kiva vuodari, jos vielä Haliaspinnaks sais =)

Mukavien lajien spottailu jatkuu, kun viitatinttipaikalta poistuessamme kuulemme Herttoniemen siirtolapuutarhan puolella laulavan pähkinänakkelin. Fastholma menee vähän läpikävelyksi, ei tikkoja, kärjestä sentään paikataan pyrstötiainen ja laulurastas, ja lumenkaatopaikan tienoilla kuullaan pähkinänakkeli uudelleen, liekö sama vai eri yksilö. Hysykomppaukset Fastholman siirtolapuutarhallakaan ei tuota tulosta ja Mölylän kallio tuntuu taas heikolta stopilta, Purolahden tornista sentään isolepinkäinen lajilistaa täydentämään ja Hakalasta paikataan kadoksissa ollut jouhisorsa.

Arboretumissa pärisee taas. Kuljetaan rantapolkua ja ohitetaan semitiheää kuusikkoa, kun hoksataan mustarastaiden äkänen varottelu ja todetaan että tää pitäs tarkistaa. Varottelun kohde paikannetaan suht helposti, kun samaa kuusta soimaa rastaiden lisäksi tintit ja närhet, ja äkkiäkös Aapo hoksaa kuusen sisältä helmipöllön! Meinattiin, että tällaisella möykällä varmasti useampikin joukkue löytää, mutta purussa osoittautui ässäksi!

Iltapäivästä tsekkaillaan vielä Etu-Viikin peltoja ennen lahden toiselle puolelle siirtymistä. Västäräkki kuitataan helposti, mutta petolintu ei lennä – tai petotutka ei taaskaan toimi. Niko skarppaa mullokselta kivitaskun. Petostaijeja jatketaan Viikin kampuksen bussipysäkiltä, ja ilmassa on pientä ironian tuoksua kun Aapo spottaa bussin ikkunasta käsin jonkun ison petolinnun. Ei näin käy koskaan. Arabianrannasta kuitataan sepelhanhi rallin viimesenä pankkilajina, mutta hysykomppaus ei anna eikä jänkäkurppakaan lehahda. Rallin viimeinen vartti vietetään Kyläsaaren rannassa ja loisitaan Nikanderin, Heiskasen ja Hällstenin seuraa – onnistuneesti, kun isot pojat spottaavat Myllypuron päältä MAAKOTKAN! Eikä rallia ollu kun pari minsaa jäljellä. Jäätiin vielä skaban loputtua staijaamaan ja seuraamaan chrysan liikkeitä, ja äkkiäkös sillä oli sekä piekana että hiirihaukka seuranaan =D vaan minkäs teet, nää kuuluu pelin henkeen, mut lepposa, riemukas ja linturikas lokakuinen retkipäivä tästä kuitenkin saatiin. Kyläsaaresta lähtiessä kiitin Aapoa ja Nikoa ralliseurasta, en venyny purkuun kun piti lähteä taas Hämeenlinnaan. Kiitos ja anteeksi kaikille muillekin kanssarallaajille!

Ralli oli ennätysralli – kokonaislajimäärä ennätyksellinen 102, uusia rallilajeja havaittiin kolme (muuttohaukka, suosirri ja virtavästäräkki). Mainittujen lisäksi rallissa havaittiin mm. valkoselkätikka, nokkavarpunen, merihanhi, kapustarinta, ampuhaukka ja naurulokki. Voittajajoukkueella uutena enkkana huikeat 82 lajia, onnea Ellermaa, Tali ja Sulander! Salmela, Björkell ja Aintila ylsivät lajia vajaalla lajilla vanhaan rallienkkaan, 78 pinnaa antoi jaetun kuudennen sijan. Joukkueita mukana yhteensä 20 ja osallistujia yhteensä 50, ennätyksiä nekin.

Tuplaviski kuittaa.

Rallin tulokset. (c) Otso Häärä