Halias 6.-13.10. – rariteetteja & vaelluslintujen kirjoa

 

Syksy jatkuu Haliaksella otsikon mukaisilla teemoilla, Haliaspinnoja poksu kokeneemmillekin kävijöille, tinttien muuttoennätyksiä lyötiin uusiksi ja lajisto oli muutenkin mukavan monipuolista. Pe 5.10. Vapaasataman portista sisään Petri Saarisen kyydillä, asemalla Aatu, Tomas ja Tatu Hokkanen, Ina Tirri saapui vielä alkuillasta.

La 6.10.

Tätä odotettiinkin, tintit tulloo! 12 m/s puhaltanut länsituuli piti niemenkärkeen saapuneet parvet puidenlatvojen tasalla ja tulos oli odotettua. Ehdin seisoskelemaan bunkkerilla reilun tunnin, kunnes siirryin Tatun ja Inan avuksi verkoille ja seuraava kuusituntinen hujahtikin sit siinä. Tilanne pysyi onneksi koko ajan hallinnassa, kun kärjen ulkopuolella olleita verkkoja suljettiin sitä mukaa kun ne saatiin tyhjiksi linnuista. Linjaverkkoon lentänyttä töyhtötiaista kuskattiin kärjessä staijanneelle Tringan retkiporukalle ihmeteltäväksi, ja ehti Ina koppaamaan linjaverkkoon lentäneen pähkinähakinkin. Kuusituntisen assaroinnin jälkeen bunkkerilla olo meni lähinnä seisoskeluksi, enkä edes jaksanut lähteä Peten naisvankilalla kuulleen taigauunilinnun perään.

 

Asiakkatia ruuhkaaksi asti

Bunkkerin ohitti rapiat 2600 sinitiaista, 800 talitiaista, 920 kuusitiaista ja 280 pyrstötiaista. Verkoilla ahkerointi kerrytti yhteensä 1100 rengastusta, eli hyvällä prosentilla saatiin linnut kiinni =D muina anekdootteina ampuhaukka 2m, kanahaukka 2m, närhi 340m, pähkinähakki 30m, isolepinkäinen 1p1m, viherpeippo 304m, vihervarpunen 2755m, ja isokäpylintu 23m. Illalla saunottiin ja seuraavana aamuna Aksu saapui asemalle toteuttamaan sendarin tahtoa:

Su 7.10.

Tinttiryntäyksen jälkeinen päivä valkeni lämpimänä ja tyynenä. Mereltä oli hyvä poimia paikallisia vesilintuja, merisorsamuuttoa kulki horisontissa ja yli muuttavien varpuslintujenkin äänet kuulu hyvin. Tatu avas päivän iroittamalla keskikallion petoverkosta suopöllön, ja Pete ilahdutti bunkkerilla staijanneita löytämällä sekä mustakurkku-uikun että härkälinnun. Länteen suunnanneesta liikehdinnästä vastasivat erityisesti allit (18600m 5000p) ja haahkat (1800m 2200p).  Varpuslintumuuton massalaji oli jälleen sinitiainen (2149m), samoin urpiaisten (717m), pikkuvarpusten (319m) ja punatulkkujen (228m) meno oli pirteetä. Närhiä laskettiin tänään 267 ja hakkeja 9 muuttavaa. Varpuslintumuuton kvaliteeteista pitää mainita ainakin lapinkirvinen (vuodari, lokakuussa!), 19 kangaskiurua, räystäspääsky, 3 pähkinänakkelia ja 5 isolepinkäistä (2p3m). Tikkoja nähtiin ruhtinaalliset neljä lajia (harmaapää-, käpy-, pikkutikka ja palokärki).

Aamun suopöllö

Närhiä liikkeellä

Hieno aamu meinas kuitenkin jäädä rarittomaksi, kunnes Aksu lampsi Sylvian verkolle. Tarina kertoo, että pikkulintuverkossa killui kaksi lintua, joista eka oli punarinta, jota tohtorismies alko irrottamaan. Vilkasi siinä samalla, että mikäs toi toinen on. Pikkulintu, jolla oli punarintamainen habitus, mutta silmärengas. Vilkaisu ekaan lintuun, ei silmärengasta. ”Jaahas!” Kuulemma punarinta rengastettiin kylmän viileästi, ennen kuin siirryttiin toisen linnun irrottamiseen, jonka jälkeen Aksu huusi, että ”mulla on täällä SINIPYRSTÖ kädessä!” Pian koko porukka, Soljan vetämää Hakin retkikokoonpanoa myöten, oli kasassa bunkkerilla ja yhden staijarin piti kysyä erikseen lupa tulla alas kuvaamaan lintua, kun muuttoa meni. ”Laske sä vaan niitä närhiä siellä.” Ja sinipyrstö oli hieno, sendarille kiitos!

Ina jatkoi lomakkeen lisälajeja kepittämällä pohjoisen puolelta ohittaneen ja länteen suunnanneen jalohaikaran. Mulle tää oli aseman toinen ja lokakuiset on muutenkin kivoja. Myöhemmin iltapäivästä tuuli rupes puhaltamaan pohjoisesta, ja kaukoputket kääntyivät mereltä mantereelle ankaran petostaijauksen merkiksi. Maakotkaa odoteltiin, mutta oli tyytyminen kolmeen piekanaan, kolmeen sinisuohaukkaan ja kolmeen ampuhaukkaan, massoina varpushaukkoja 81m, hiirihaukkoja 12m.

Bunkkerilta poistuttiin lopulta klo 17:30. ja iltahuudossa lyötiin lomakkeelle huikeat 98 lajia! Huikea lintupäivä kruunattiin pohjoisen puolella näkyneillä revontulilla.

Nuori sinipyrstö, Roni Väisäsen mukaan naaras, heikot kuvelaikut eikä sinistä sävyä pienissä peitinhöyhenissä

Aseman saunarakennus, Aksu ja revontulet

Ma 8.10.

Viikko alkoi erinomaisesti, kun Ina herätteli aamukahden verkkorundin saldolla, sarvipöllö ja kaksi helmipöllöä! Oli jo vähän ikävä sitä fiilistä, kun tokkurassa ihmettelee näitä kiilusilmiä unirytmin tuhoavaan vuorokaudenaikaan. Unirytmi siinä sekottukin, mutta kait tää oli taas sen arvoista =D 

Aamulla sit kärsittiin näiden herkkujen edestä, kun lounaistuuli puhalsi ja tuulensuojat tärisi. Taivaalta kuului varpuslintujen ääniä jo aamuseitsemältä, ja puoli tuntia ennen vakion alkua oli täysi rähinä päällä. Suurin osa porukasta ahkeroi taas verkoilla, Aatu skannasi taivaanrantaa ja paroni yritti pysyä kärryillä siitä mitä bunkkerin päällä (ja vierellä) tapahtuu, kun tiaisia, peippoja, järrejä, viherpeippoja, vihervarpusia, urpiaisia, punatulkkuja ja harvalukuisempaa sälää paineli menemään suloisesti sekaisin. Mulla meni syksyn toinen isokirvinen ö-mappiin kun sain just kiinni verkoilla olleen Aksun huutamasta linnusta, mutta nokkavarpunen ja luotokirvinen sentään saatiin kirjata lomakkeelle =D intensiivisin vaihe oli taas kolmen tunnin staijien jälkeen ohi, jolloin rengastajakaarti uskalsi avata verkkojakin lisää. Sigmoista vois mainita ainakin 2366 peippoa, 747 viherpeippoa (Aatun mukaan paras päiväsumma viiteen vuoteen), sinitiainen 1755m ja niiden ohella meni isolepinkäinen, pari kanahaukkaa sekä useampi kyyhkyparvi. Tuuli ei missään vaiheessa laantunut ja sateen uhka hiipi päälle, joten staijit ja rengastus lopettiin jo yhdeltä iltapäivällä. Sitä ennen maestro Lehikoinen meni ja spottas länsipuolelta koiras-kyhmyhaahkan! Vaihtopukuinen vanha koiras löyty lennosta, mutta jäi hyvän etäisyyden päähän paikalliseksi.

Pienen tauon jälkeen lähdin Aksun ja Inan matkaan tsekkaamaan Gåsörsuddenin lintutilanteen. Vesi oli niin korkeella, että ruovikkopolkua pitkin kahlatessa saappaat hörppäs ja niitylle piti kiertää metsän kautta. Komppaaminen anto ensin muutaman nitkun ja taivaanvuohen, mutta lähtihän se jänkäkurppakin sieltä – Aksun jaloista, kuis muutenkaan. Havaittiin samalla reissulla päivän kolmas pähkinänakkeli, kun bunkkerilta käsin tulkittiin aiemmin 1m ja 1p, joista jälkimmäinen renkaisiin =)

Aksu ja Ina jännän äärellä

Tatu totes aika autenttisesti, että "mä en saa sitä tarkaks"

 

Dokkarikuva kyhmyhaahkasta. (c) Tomas Swahn

Ti 9.10.

Kovat lounaistuulet jatkuvat, mutta näkyvyys heikkenee. Vakion alussa taivaanrantaa peitti vahva utu, eikä pikkulintukaan liikkunut. Meristaijeiks meni, ja vasta puoliltapäivin alko liikkumaan närhiä ja tinttejä, varsinkin jälkimmäisiä vähäisissä määrin, närhiä sentään muutama parvi. Sitä ennen viihdyttiin lähinnä sorsien ja lokkien parissa, parhaimpina aaltojen seassa länteen mennyt 60 sepelhanhen parvi. Niemen puolelta mainittakoon nuori ruskosuohaukka ja kaksi pähkinänakellia. Asemarengastajakandi pääsi taas oppimaan uutta ja ihmeellistä, kun kävin ensin poimimassa ”linjan” pikkulintuverkkoon pudonneen närhen, ja myöhemmin irrotin samanlaisen perkeleen keskikallion petoverkosta. Sormet verillä, ja nää oli vielä helppoja =D

Päätettiin sinnitellä bunkkerilla kolmeen asti, ennen Hankoon lähtöä. Staijin loppumetreillä Aksu saa puhelun, kyttää samalla eteläpuoleiselle sektorille ja huikkaa mulle ja Tomakselle et ”menee kaks nuorta kihua länteen”. Ohittavat ensin reilusti yli kilometristä Granskärin takaa ja siltä etäisyydeltä nää olis menny merikihuina, mutta onneksi kihut lähtevät jaagaamaan yhtä kalalokkia, rosvoavat siltä sapuskat Kistskärillä, jolloin välimuotoisella linnulla erottuu vaaleampaa yläperää ja molemmilta luvattoman isot käsisiiven alapinnan laikut. Se vaaleampi lintu on vielä kalalokkia isompi, molemmat ovat vieläpä samankokoisia ja muotoisia, joten määritys kallistuu leveäpyrstökihujen puolelle. Vaaleammassa linnussa ei näkynyt lämpimiä sävyjä lainkaan ja tummempi vaan oli niin tumma, että yläperässä ei mitään kuvioita erottunut. Verkkorundilla ollut Ina ehti lintuihin mukaan ja kantis nautti tämän jakson kolmannesta Haliaspinnasta!

Sokerileipurit asialla

Ke 10.10.

Meristaijipäivää tästäkin ajateltiin, kun bunkkerille noustiin. Kova SW-tuuli piti aikaisen aamun varpuslintumuuton aisoissa, mut ei merelläkään sunnuntain kaltaisia massoja mennyt. Aamu oli silti nautinnollinen, kun Tomas irrotti bunkkerin petoverkosta nuoren kanahaukan ja sitä fiilisteltiin asiaankuuluvasti. Wannabe-asemarengastaja pääsi myös muihin kuin staijihommiin. Eka irrotettiin Tomaksen kanssa kaks närheä bunkkerin petoverkosta, toisen kävin poimimassa sieltä omin nokkineni, ja Accilinjan verkossa kiiluneen linnun kanssa sain treenata jo urakalla. Siinä samalla alko tinttiäkin menemään niin, että välillä piti käydä kärjessä irrottelemassa lintuja verkosta. Pahimman ryysiksen aikaan oli vaan linja auki ja viisi henkeä irrottamassa lintuja, sillä tänään ei ollut kyse mistään lauantain kaltaisesta lämmittelystä, vaan ilmassa oli todellisen rynnistyksen tuntua – nyt tapahtuu!

Kuulemma närhien rengastaminen kasvattaa luonnetta. (c) Aksu Lehikoinen

Yhdeltä iltapäivällä olin taas autaasti yksin bunkkerilla ja yritin pysyä jatkuvalla syötöllä ohi sujahtelevien tiaisten määrissä kärryillä. Sellanen kevyt tunnin kestänyt tiaisvirta. Jossain kohtaa Tomas huutaa linjalta, ja tajusin heti että nyt tärppäs. Laji selvis kiikareilla, kun jätkä piti käsissään tuoreeltaan verkkoon lentänyttä LAPINTIAISTA! Sankari itse toi sen bunkkerille, valokuvattiin ja riemuttiin niin perkeleesti. Tinttiä lappas samalla urakalla ja meno rauhottui vasta pitkällä iltapäivällä. Myöhemmin kuultiin bunkkerin vierelle lapintiaisen ääntä ja Tatu sai päivän toisen linnun verkosta.

Päivän tiaissummat kertyivät melkosen hurjiksi: sinitiainen 8617m (uusi Suomen enkka!), talitiainen 2734m, kuusitiainen 795m ja pyrstötiainen 667m. Tiaisten mukana meni 6 pähkinänakkelia, 835 närheä ja 16 pähkinähakkia. 89 hempon päiväsummalla pääsi näemmä Tiiran etusivulle, kuten Gåun särkältä löytyneellä valkoviklolla. Tänään myös varpushaukkoja 174m, ampuhaukkoja 3m, harmaapäätikka 1m, kangaskiuru 10m ja viherpeippo 446m. Lintupäivän rengastussummaksi kertyi 1597 rengastusta, joka on aseman neljänneksi suurin kautta aikain!

Raririemua. (C) Tomas Swahn

To 11.10.

Lokakuun yhdestoista valkeni tyynenä ja utuisena, ”tänään menee tintti saareen”. Säätyyppi vaihtuu, lämmin kaakkoinen virtaus uhkaa, jonka kunniaksi povattiin lintupäivää ja haastettiin muita lintuasemia päiväpinnakisaan. Lajeja kyllä nähtiin monipuolisesti, vakion ekan puolikkaan aikana näkyvyys oli vaihteleva, eka tunti oli oikein tunnelmallinen, mutta aika pian sävyt vaihtuivat harmaamman puolelle. Etelänpuoleinen tuuli virisi onneksi vasta iltapäivällä, joten tyynessä oli hyvä kuunnella korkealta yli ampuvia varpuslintuja ja tapittaa merelle. Laatua saatiin, kun Ina hiffasi latvaverkon ohittaneen ja linjaan pysähtyneen lapintiaisen, joka jäi meillä päivän parhaaksi lajiksi (ai miten niin ”jäi”, Aksu kuittas rengastuspinnan). Muutolla myös nokkavarpunen, 273 niittykirvistä, 174 pyrstötiaista, 5 kangaskiurua, 22 isokäpylintua ja 153 punatulkkua. Tomas rehki Gåulla melkein koko päivän ja tulosta tuli suokukon, jänkäkurpan, valkoviklon, lapinsirkun ja pikkutikan edestä.

Aamun edetessä näkyvyyskin parani, ja meri antoi mm. pari riskilää, lapasotkan, alleja 11795m 400p, mustakurkku-uikun ja 103 pikkulokkia. Petolinnut ei skabapäivää häirinny, vaan accien ja halien lisäksi nautittiin vain kaukana Bromarvin päällä rundanneesta buteosta. Töyhtötiainen piti vielä erikseen hakea naisvankilan tuolta puolen. Staijit kesti melkein 11 tuntia ja kepitys lopeteltiin parilla sepelhanhiparvella. Tällaset pinnaskabat on kyllä piristäviä, varsinkin kun saavutettiin 91 lajia aamuyöllä rengastetun lehtopöllön ja iltahämärissä helmipöllön avulla. Se oikea lintupäivä osui kuitenkin Lågskärillä, kun saaren putosi neljä tonnia hippiäisiä ja tonni punarintoja, massan seasta havainnoijat löysivät taigakirvisen, hippiäisuunilinnun, neljä taigauunilintua, parit mustaleppälinnut ja kaikenlaista muuta sälää päälle =) onnea!

Aksu ja rengastuspinna

Puolivahingossa otettu taideräpsy pyrstötiaisesta

Pe 12.10.

Sumu sakenee ja etelätuuli yltyy. Aksun kanssa aloiteltiin vakiota epäsuosiollisissa olosuhteissa, kun Tomas soitti ja kertoi potkaisseensa Gåun ruovikosta kaulushaikaran lentoon! Kun asematoimikunnan puheenjohtajalta saatiin lupa, niin läksin alas asemalle noukkimaan Inan mukaan ja siitä Haliaspinnaa etsimään. Treffaatiin Tomas Gåbin kalliolla, joka kertoi haikaran pudonneen jonnekin lahden puolivälin ruovikkoon, mutta tarkkaa sijaintia ei pystynyt sanomaan. Kompattiin ruovikkoa hyvä pätkä, mutta haikara ei noussu uudelleen ilmaan, ja bunkkeriltakin hälytettiin notta näkyvyys olis parantumassa. Hetkellisesti siinä saatto niin käydäkin, mutta aika tuhnupäiväksi tämä lopulta jäi. Paras muuttosumma taisi olla kottaraisella (425m). Keli parani päivän loppua kohti, joten kiertelin niemenkärjessä ruskaa fiilistellen ja hyvissä ajoin ennen auringonlaskua lähdettiin Tomaksen kanssa Gåbin kalliolla yrittämään uudestaan kaulushaikaraa. Ei antanu, mutta yksi merelle lähtenyt sarvi-/suopöllö sekä kallion lähempää ohittanut sarvipöllö piristivät. Lisäksi Ina toi pimeän ekalta verkkokierrokselta lehtopöllön. Jussi Lindström saapui asemalle.

La 13.10.

Voi pyhä sendari! Tästä povattiin taas tinttipäivää ja sitä saatiin. Sinttien sijaan pääosassa olivat talitiaiset, joita näytti rynnistävän satapäisissä parvissa. Samalla kun lintuja saapui puiden latvoja pitkin aivan niemen kärkeen, kauempaa näytti nousevan parvia ilmaan ja suuntaavan merelle, ja samalla kärjen saavuttaneet linnut kääntyivät takaisin uusien saapuessa. Sanoinkuvailematonta menoa, ilma oli sakeana linnuista ja tiaisten äänet kaikuivat korvissa vielä seuraavana aamuna. Muuttolomakkeille kirjattiin yhteensä 7761 talitiaista (edellinen Suomen enkka parani yli 1500 yksilöllä!), 5796 sinitiaista, 572 pyrstötiaista, 2 lapintiaista (toinen pari päivää sitten rengastettu), 4 pähkinänakkelia, 177 varpushaukkaa ja 434 närheä. Hyvä muuttoa taas myös kangaskiurulla (30m), hempolla (99m), viherpeipolla (860m) ja isolepinkäisellä (3m). Lajikirjoa laajensivat pajulintu, valkoviklo, mustakurkku-uikku, piekana ja 3 ampuhaukkaa.

Närhiä Hankoniemen ilmatilassa

Valitettavasti kantikselle tuli asemalta äkkilähtö lauantaina, ei liity mitenkään asemaan tai kanssaretkeläisiin. Seuraavana päivänä asemalla havaittiin hippiäisuunilintu, pikkusirkku, 2 europaeus-alalajin pyrstötiaista, yli 7500 talitiaista ja 2400 sinitiaista. Kyl lokakuu on hienoa lintuaikaa!