Klassinen yölaulajayö

Kyllä kerran alkukesässä tällaisia maagisia öitä pitää kokea. Itä-Helsingin ja Sipoon sijaan tämän kertain kierros suuntautui Mäntsälä-Pukkila-Porvoo-linjalle 3.6.2018. Lähtö edellisen vuorokauden puolelta, mutta havaintoja tehtiin vasta puolenyön jälkeen.


- Mäntsälän Metsäkulma, klo 0:55, tiedossa potentiaalisen oloinen kehrääjälenkki. Ensimmäinen yölaulajahavainto kuitenkin pienen peltoaukean kulmassa huutavasta ruisrääkästä.

- Klo 1:05, ja yön ensimmäinen kehrääjä surraa.

- Pukkilan puolella klo 1:25. Kuulo temppuilee ja epävarmuus kalvaa. Onkohan tuo kaukaisuudesta kantautuva surina oikeasti kehrääjä vai kuvittelenko vaan. Suuntaakaan ei osaa varmaksi sanoa, kokemus kertoo että stereokuulo hahmottaa joskus edestä kuuluvien äänien tulevan takaapäin. Nyt kehrääjät kirjaimellisesti kehräävät stereona, kun havaintopaikan etelä- ja pohjoispuolelta kuuluu surinaa samanaikaisesti. Yön saldona tähän mennessä neljä kehrääjää.

- Klo 1:40 kuunnellaan mahdollisesti uutta lintua, tällä kertaa ainakin vähän lähempää. Linnun sijainnin keskeyttää käheä, valittava haukahdus. Kettu? Aika ponneton ketun tyypilliseksi rääkäisyksi. Ääni kuuluu uudestaan ja ääntelijä lähestyy. Kauris? Lyö ihan tyhjää. Kolmas ääni kuuluu jo lähes päältä enkä voi uskoa silmiäni, kun kaksi huuhkajaa lentää yölaulajaretkeilijöiden yli toisen linnun jatkaessa rääkymistä. Ei. Tällaista. Tapahdu. Koskaan. Ikinä. Äänikin oli aivan vieras, jotain ihan muuta mitä esimerkiksi Vogelstimmenin repertuaarista löytyy. Vaan väliäkö tuolla, endorfiinipiikki on välitön ja kestää pitkään.

- Klo 1:55 ja seuraava kehrääjä surraa aivan tien vieressä. Sarjojen päätteeksi kuuluu siipien pauketta. Lintu ei kovin pitkälle karkaa, ja soitan piruuttani kutsuääntä puhelimesta. Surina jatkuu, mutta samalta suunnalta ilmestyy kehrääjä yötaivaalle, joka lentää lopulta aivan päittemme yli. Vartti myöhemmin kuulemme vielä yhden linnun, ja yön lopullisena saldona on 8 kehrääjää.

- Klo 2:35 ja parin välikuuntelupaikan jälkeen saavumme Kanteleenjärvelle. Aloitamme kierroksen bongaamalla järven eteläpuolella laulavan viitasirkkalinnun.

- Klo 2:56 ja järven länsipuolella sirisee illan toinen pensassirkkalintu. Tunnelma on edelleen sitä mitä pitääkin, tummansinisen taivaan rannalta kajastaa jo valoa.

- Klo 3:30 ja Kanteleen toinen ruisrääkkä kirjataan havikseen. Luhta- ja viitakerttusia ei olla kuultu ollenkaan. Onko ne kaikki jo pariutunu? Lähdemme paluumatkalle kohti Porvoota ja lisää yllätyksiä ropisee, kun jossain Askolassa tien yli juoksee saukko.

- Klo 4:30, aamun ensi valot ja Porvoon Ilola. Tsekattiin Tiirasta itäisen Uusimaan peltosirkkuhavaintoja ja päätettiin kokeilla täältä ilmoitettua kolmen linnun lauluryhmää. Ilmoitetuista havaitaan kaksi peltosirkkua, ja toista päästään katselemaankin. Sitä ennen kuittaamme yhden reissun parhaimmista havainnoista, kun Julia löytää pienen pensassaarekkeen reunalta kaksi peltopyytä! Paronille ensimmäinen havis Suomesta yli kymmeneen vuoteen.

 - Klo 6:00 ja retken ensimmäinen luhtakerttunen laulaa Porvoon Ruskiksella. Hetki aikaisemmin kokeiltiin pohjoisniityn tornia, mutta mitään rytikerttusta kummempaa ei havaittu, vaikka mustatiirasta ja ties mistä kehtas haaveilla. Takana on kuitenkin uskomattoman hieno yö ja jotain sellaista, jota kehtää muistella vielä pitkään. Ja siksi tällaisia reissuja tehdään, jotta harrastus ei nojautuisi pelkkään nostalgiaan...

Porvoon Ilola