Batumi2017, osa IX – takaisin laskijavahvuuteen

6.10. Sakhalvasho, D 51

Paronin pääkoppa oli tänään melkoisen haasteen edessä. Syyskuun jälkipuolisko sekä kuunvaihde menivät henkisten ja laskentaan liittyvien myllerrysten kanssa kamppaillessa, ja ne lokakuun alun huippupäivät, joiden takia sitä yrittää elää, hengittää ja selviytyä eteenpäin, tuli nuijattua petiin kaataneen kuumevatsataudin takia. Sitä vois viettää loppukauden umpikatkerana, tai sit ainakin yrittää nauttia niistä linnuista mitä on vielä jäljellä. Ja viimeiselle kymmenelle päivälle on vielä pakko riittää pari hyvää päivää. Pakko.

Tänään kapusin asemalle pitkästä aikaa aamun ensin valoissa. Päivä oli nätti ja pilvetön, joskin kahden hyvän päivän jälkeen tämä tarkoitti sitä, että linnut karkaavat enimmäkseen itään. Saman oikeastaan huomasi porukassakin, jengillä ei oikein riittänyt staijimotivaatiota kahden edellisen huippupäivän jälkeen. Aamulla riitti silti katsottavaa, ainakin omilla standardeilla, kun kepitin 3 sinisuohaukkaa ja 3 ampuhaukkaa (molemmat mulle syksyn ensimmäisiä!) samalla sai pidettyä myös muiden mielenkintoa yllä.

… tai ainakin yritin. Jossain vaiheessa huomasin, että liian meluisiin hollantilaisiin tehoaa paremmin laskenta-alueelta poistuminen kuin petolinnusta nuotittaminen =D (hiljainen protesti tehosi, ne oikeesti hiljeni hetkeks!) joten melko iso osa päivästä tuli staijattua taas suomalaiskoplan kanssa – ja hauskaa oli, juttu kulki ja pitkin päivää riitti ihasteltavaa, jos ei kovin intensiivisen muuton niin ainakin komean lajikirjon puitteissa. Yks päivän kohokohdista oli Shuamtan meille lähettämä kaunis fulvescens-kiljukotka. Olikohan se Mikko, joka puhui jotain tosi vaaleasta kotkasta pohjoispuolella mut lintu katos, ja lopulta se saapui noin kilsan etäisyydelle itäpuolelle. Mä en oikein tajunnu, en enää muista mitä mitä Mikolle kandista mumisin mutta lopulta sieltä tais tulla se "Ai joo, tota sä varmaan tarkotit!" -reaktio. Paroni kuittasi Shuamtalle että kyllä täältäkin kohta kuuluu, kun löysin kaukaa pohjoispuolen sektorilta jäätävän kokoisen linnun ja jo ennen kuin suuntasin kaukoputken lintuun, totesin että tossa tulee varmaan kauden eka gypsi – ja niin tulikin! Vastineeksi hanhikorppikotka ohitti laskentalinjan aivan Shuamtan päältä…

Varpuslintupuoli oli myös ihan pirteetä, taivaalta kuului ainakin kolme lapinkirvistä ja kangaskiuru, lisäksi staijipaikan rinnemetsissä rätisi pari pikkusieppoa. Sakhalvashon lukemista voi vielä mainita 524 haarahaukkaa, 8 arosuoaukkaa, 17 pikkukiljukotkaa ja 4 kiljukotkaa, siinä missä Shuamta kepitti yhteensä yli 900 suurta petolintua, mukana mm. 2 keisarikotkaa, 10 arokotkaa, 73 pikkukiljukotkaa ja 43 käärmekotkaa.

Fulvescens!

Tää on poma, mut hieno poma onkin

... tämä sen sijaan määritettiin maastossa clangana, ja kiinnitin siinä tilanteessa huomiota tuohon siipisulkien juovitukseen. Aika rajua? Mikä lie takaisinristeymä.

7.10. Shuamta, D 52

Tähän tämä sit meni, toista päivää peräkkäin täyssininen taivas ja linnut menee Azerbaidzanin puolelta. Tänään ei tapiteltu kuin yksittäisiä lintuja ja pieniä parvia, mutta päivään mahtui useampi ilopilleri, kuten nuori kiljukotka, vanha arokotka, muutama arosuohaukka (pari naarasta ja nuori), ja ampuhaukka. Muita mainittavia lienevät 3 sinisuohaukkaa, 24 ruskosuohaukkaa – ja 6 arohiirihaukkaa! Oikein kiva päivämuutto verrattaen suht alhaisiin hiiri- ja haarahaukkalukemiin. Lapinkirvisiä kuuluu taivaalta päivittäin, samoin taivaalla huudelleet järripeipot muistuttivat paahteen keskellä siitä, että mitä vuodenaikaa tässä eletään.

Linnuista kyllä osais nauttia, mutta tänään mulla ylittyi kärsivällisyys meluisien hollantilaisten kanssa. Aivan kuin se rasittava puheenplörinä ei riitä, niin kaiken lisäksi niiden pitää ruveta vielä pelleilemään pitkin asemaa. Lisäksi lintujen katselu tuntuu kiinnostavan vain silloin kun jotain tulee näkyviin alle puolen kilsan säteellä. (Sitä ensin nuotitta jengille lintua, kukaan ei tietenkään kuuntele, ja viiden sekunnin päästä joku havahtuu. ”Oh, there’s a bird!” ”Yeah, I called it out already 20 seconds ago.”) Oli PAKKO poistua alemmas ottamaan vähän happea, eikä senkään jälkeen oikein pystyny olemaan ylhäällä muutoin kun parin valitun Omnium Gatherum – raidan avulla. Onneksi tänä syksynä ranskalaisista on löytynyt tuki ja turva, ja esim. tänään oli antoisaa staijata Philippe Malenfertin kanssa. Sääli että mies poistuu Batumista jo huomenna.

Tänään jäin yöpymään Shuamtaan pariksi yöksi! Olinkin Elzalle visiitin velkaa ja tämän isäntäperheen suojissa on aina viihtynyt. Omaa tilaakin on enemmän. Eli päivän päätteeksi oli tiedossa aika intensiivistä kuulumisten vaihtoa, mutta sai siinä rauhoittuakin. Illallisen ohella Elzan isä lätkäisi karvanaaman kouraan gruusialaisen perinnesoittimen – ja siinähän sitä riemua sit riitti =D

 

Paahteista menoa

Ruskosuohaukalta ammuttu siipi paskaksi

Kaikkeen sitä täällä joutuukin.... (c) Elza Makaradze

8.10. Shuamta, D 53

Ei jumalauta ei taas. Protestoiko eilinen illallinen, vai vaivaako vanhat vaivat, mutta heräsin aamuviideltä törkeän pahoihin vatsakramppeihin, juoksin aamulla wc:n puolella riesaksi asti ja kapuaminen ylös laskentapaikalle oli aika tuskallista. Muuttoa ei aamun puolella mennyt juuri ollenkaan, mutta oli ihan mukavaa viettää se ensimmäinen tunti omillaan. Suurin osa päivästä menikin sit puolimakuulla eikä oikein riittäny voimat muuhun kuin nestetasapainon ylläpitoon – ja huussivisiitteihin.

Päivän mittaan nähtiin muutama suohaukka (4 arosuota, 12 ruskosuota), muutama oikein nätti haarahaukkaparvi (yht. 337m), mutta korkeapaine piti vulpinusmassat loitolla. Sakhalvashon puolelta näkyi mm. 11 arosuohaukkaa, 2 sinisuohaukkaa, 375 haarahaukkaa ja 3 arohiirihaukkaa. Sen mitä jaksoin, niin staijasin lähinnä itään, ja sieltä kuitenkin löyty se nuori arokotka ja vanha arohiirihaukka. Koska tiimi oli tänään vähälukuinen ja Giacomo myös pahoinvoiva, niin suurin osa laskentavastuusta jäi brittipariskunnan (Rick & Heather) harteille. Ja hyvää duunia tekivätkin.

Nesteytys ja puolivaloilla staijaaminen ilmeisesti toimi, kun loppupäivää kohden olo vähän piristyi. Kun laskennan vikan vartin aikana nähtiin itäpuolella samassa nosteessa vanha kiljukotka ja kaksi nuorta arosuohaukka, siinähän suorastaan riehaantu =D ja Sakhalvashossa päivystäneen Johnin reaktio (”You fuckin’ cunts!”) kuvasi myös tilannetta aika hyvin.

Pikkukiljukotka jälleen kuvausetäisyydellä

9.10. Shuamta, D 54

Korkeapaine vaihtui kertaheitolla alapilviksi ja tihkusateeksi. Aamulla saatiin pari pientä kuuroa, mutta ilma pysyi yllättävän lämpimänä. Havikseen kirjattiin taas muutama suohaukka (12 ruskista, 2 sinisuota, naaras-arosuo ja muutama nuori), sekä yksi 240 hiirihaukan pulssi jonka mukana meni pikkukiljukotka ja käärmekotka. Mutta siihen se sit jäi, suurin osa päivästä meni alapilvien ympäröimänä. Ja aina kannattaa lepuuttaa silmiä kun siihen on mahdollisuus, tänään meni tunti ja toinenkin turistisuojassa Ghost Brigaden ja Insomniumin Winter’s Gaten parissa.

Päivän paras anekdoottikin jäi aamuun, kun sain Elzan talolta autokyydin ylös laskentapaikan kupeeseen! Elzan isä ja veli lähtivät perheen klassisella Lada Nivalla jonnekin Mtiralan rajamaille kastanjoita keräämään, ja napsivat karvanaaman mukaan. Oli aika nostalginen olo, kun mieleen muistui petostaijaukset kauempana Batumin itäpuolella sillä ekalla, vuoden 2012 reissulla. Yksi ympyrä sulkeutui taas, tuntuu olevan muutenkin tän syksyn teema…

10.10. Sakhalvasho, D 55

Sade- ja sumupäivä, muutto taas nollissa ja hyvä sauma seuraavalle toimistopäivälle. Päivän ohjelmaan sisällytettiin mm. blogin työstämistä, viestintää ja rästihommien hoitelemista, mitä nyt Johnin kanssa päätettiin avata pullo punaviiniä jo alkuiltapäivästä! Ekan pullon jälkeen lähetettiin lisätilaus Shuamtan tiimille ja lopulta alkuiltaan mennessä saatiin kolmeen pekkaan tenutettua neljä pulloa gruusialaista punkkua =D oli hyvää, oli tarpeellista ja helvetin hauskaa.

11.10. Shuamta, D 56

Epävakainen päivä, mutta huomattava parannus kahteen edelliseen! Pressu riitti hyvin sateensuojaksi ja suurin osa sateista osuikin lähinnä aamulle ja päivän päätteeksi, joten linnuilla oli suht hyvä aikaikkuna liikkua. Muutto meni lähinnä itäsektorilla, mutta pääsi sitä välillä itekin ynnäilemään länsipuolella mennyttä muuttoa – ja sihtaamaan joitakin yli menneitä kotkia (lähinnä pomarinoja ja 3kv-arokotka itäpuolelta), mutta sihdin kanssa oli vähän hakemista…

Päivän ehdoton kohokohta oli Valentinin löytämä vanha kotka, joka saapui estradille matalalla koillisesta ja pudottautui seisomaan puuhun just laskentalinjalla olevan kukkulan rinteelle. Lintua nuotitettiin ensin vanhana arokotkana, mutta kun sain linnun lopulta oman kaukoputken kuvaan, niin sehän taittui VANHAKSI KEISARIKOTKAKSI! Täydellinen kruunu, pyrstön leveälti tumma kärkivyö ja vaalea tyvi, selässä kahdet vaaleat laikut ja kokonaan mustat käsisulkien yläpuolet, upea lintu! Tuijotettiin sitä kaunotarta yli 10 minuuttia, ennen kuin se nousi siivilleen ja poistui tulosuuntaan.

Tätä spektaakkelia todistaessa ei hirveesti haitannut, että kotkameno jäi muuten vähän vaisummaksi. Siellä 5 700 hiirihaukan seassa lajivariaatio oli lopulta suhteellisen köyhää, sen heliacan lisäksi mainittavimpana varmaan 64 mustahaikaraa ja 4 arosuohaukkaa. Päivän jälkipuoliskolla satuin kiikaroimaan vanhan laskentapaikan suuntaan, ja löysin sieltä vesisäiliön päällä pomppivan koiras-mustaleppälinnun!  Lähdettiin Bjornin kanssa sitä kuvaamaan (joka tässä seurassa tietenkin osoittautui fiaskoksi), mutta mennessä nähtiin rappusten yläpäästä karkuun lähtenyt SAKAALI! Kuinka monta vuorokautta sitä onkaan täällä viettänyt ja tämä on toinen kerta kuin näin. Ja siinä oli jälleen yksi viittaus vuoteen 2012.


Huomenna kelin pitäs taas parantua, ja toivottavasti tälle sesongille rakentuisi taas kunnon kliimaksi!