Sekaisin keväästä!

Pääsiäinen vierähti Mäntyharjulla. Mitä notkuvien pöytien ääreltä ehti, niin korpia ja raiskioitakin tuli vähän kompattua. Sunnuntaina vatsalaukkuun tehtiin tilaa komppaamalla Hietaniemen ja Enonlahden välistä löytyvä Siperianvuori. Sendari tarjosi tällöin neljä pyytä (yksittäisen räpistelijän, pariskunnan ja yhden viheltävän koiraan), soidintavan kanahaukan, ja pikkukäpylinnun. Jos tähän aikaan vuodesta Etelä-Savossa kuulee järven jäällä kaksi kiurua, se indigoi aika hyvin siitä että Haliaksella taitaa mennä tavaraa..

Metsoa ei kuitenkaan irronnut. Jos lenkin ensimmäisellä puoliskolla löytyi kolme hakomismäntyä ulosteineen, niin jälkimmäisellä osuudella vasta tihentymään osuttiin, todella suppealla alalla oli jätöksiä ainakin parinkymmenen puun juurella! Nyt ei itse pahantekijä pyrähtänyt pakoon, mutta täältä se on huomenaamuna haettava, saattais löytyä useampikin. Vielä samana iltana Hietaniemen ruokinnalle pamahti neljä ukkomustarastasta. "Nyt on tullu jostain!"

Jätöksiä o!

Pääsiäismaanantaina heräilin puoltoista tuntia ennen auringonnousua ja lähdin päivän ensimmäisissä valoissa lampsimaan kohti metsopaikkaa, puukiipijöiden laulun säestämänä. Ensijärkytys oli pienoinen, kun siltä paskatihentymältä ei kertalaakista lintua löytynyt. Hakemiseksi meni, mutta ennen pitkää se vanha homenokka otti siivet alleen ja korotti karvanaaman vuodenpinnalukemat numeroon 97. Sama aamu antoi vielä yhden lisää, kun lähtökuoppien laitamilla lauloi isokäpylintu! Molemmat käppärit ovat olleet vähissä, joten kahden lajin näkeminen kahden päivän sisään oli oikein mieluisa ylläri. Aamu antoi myös kolme harmaapäätikkaa, PHLY:n alueen neljännen peippohavainnon, laulavan kulorastaan ja muutaman kiertelevän joutsenen.

Eteläsavolaista raiskiota, matkalla metsolaikuille.

Tuolt jostain se lähti.

Pääsiäistä seuranneena tiistaina seurasi paluu Helsinkiin ja etelärannikon muuttoapajien äärelle. Jos jumankauta Mäntyharjulta Helsinkiin ajaessa näkee muutaman töyhtöhyypän, pari hanhiparvea, kulorastaita ja sepelkyyhkyjä, niin jotain tässä on täytyny tapahtua. (Saman on tietty nähny Tiiran etusivulta ja Haliaksen FB-syötöstä. Että kaks pussitiaista maaliskuussa, saatanan hullut.)

Viime Jurmon reissulta tuttu  Kirsi Pekkala kysyi opastusoptiota, joten iltapäiväretkelle Arabianrantaan ja Kyläsaareen löytyi sopiva sauma. Lahdesta on puolet jo sulaa ja lintujakin on saapunut mestoille! Nauru- ja kalalokit huutavat ja rannan tuntumassa huuteleva hemppo saa luvan olla päivän ensimmäinen vuodenpiste. Seuraava "oho"-fiilis tulee ynnätessäni paikalta yhteensä 32 nokikanaa. Haapanoitakin tuntuu olevan (5/4p), ruovikon reunasta löytyy tavi, ja tiäs kuinka monennella skannauksella hiffaan nukkuvan koiras-punasotkan.

Samalta päivältä ilmoitettiin Viikin kevään eka mustaleppälintu, joten lähdimme Kyläsaaren puolelle hakemaan toista. Tois puol jokkee näkyikin pari ornia kiikaroimassa intensiivisesti yhden maakasan suuntaan, ei perhana, nytkö ne vei multa tosisponden mulelin. Paikalla Petri Lankila ja Kari "tuhlasin retkestäni tunnin urpiaisten katseluun" Lindblom, jotka yllättäen katselivat tundraurpiaiskandia! Ja ihan oikeeksi se sitten osoittautuikin. Intuitio vaan kertoi ihan jotain muuta =)

Seuraavana aamuna paroni lähti pitkästä aikaa lahtea kiertämään. Matinsillalle näkyi eilinen punasotka ja 3 uiveloa, nokkavarpunen tiksui. Lammassaaressa tämä "nyt on tullu jostain" -ilmiö korostuu, kun pitkosten varrella laulaa useampi pajusirkku. Timalia ei kuulu, mutta meriharakka huutelee Arabianrannan suunnalla.

Jatkan eilisten WhatsApp-piippien pohjalta Pornaistenniemeen, mistä kahdeksasta eri yksilöstä on äänessä neljä luhtakanaa. Säynäslahden pohjukkaan kuuluu viides. Tiira salaa, vaikka kevätmuutollahan nää on tänne tullu. Punarintakin laulaa! Vuodareita ropisee lisää, kun Pornaistenniemen ja Hakalan välille osuus niin lehtokurppaa, taivaanvuohea, punakylki- ja laulurastasta. Puhdistamolla tiksui aamun toinen nokkavar Keinumäessä ihmettelen laulavaa isolepinkäistä ja yritän kopata lynohaa yhdestä läheltä menneestä, vajaan sadan metsähanhen parvesta. 8 tundrahanhea ehdin poimimaan, olis voinu olla enemmänkin, mitä nyt parvi meni vastavalon puolelta ja hiki huurutti optiikkaa. Hakalassa paukkuu lisää, kun lahdella kiertelee niin niittykirvistä kuin västäräkkiäkin. Sorsadiversiteetti jää yllättävän vaisuksi, vaikka massaa tuntuu tulleen Tiiran määrin verrattuna.

Purolahden tornilla staiji jää lyhyeksi, kun jatkan saman tien lavan puolelle haastattelemaan Otso Häärää ja Aapo Salmelaa. Hanhi- ja peippomuutto on ollut suht vilkasta, lavan takana olevassa metsässä rummuttuva pohjantikka on metka lisä päivän lajikirjoon. Täälläkin isolepinkäinen ja pari niittykirvistä. Muutto tuntuu hiljentyneen mereltä nousevan sumun takia ja karvanaaman saapuessa paikalle meno menee enemmän schaibanjauhannaksi (kuinka yllättävää), niin päätämme Otson kanssa koukata vielä Etu-Viikin pelloille. Aapo oli poistunut jo aikaisemmin paremmille retkeilymaille.

Pääsiäisenä some tykitti karmeaa hypetystä Viikin pelloilla levähtävästä kuuden hanhilajin parvesta - lyhytnokkahanhi tällä kolkalla bongattavissa pariinkymmeneen vuoteen, ja mennä päivinä paikalla on käynyt satoja bongareita. Täh? Oli miten oli, oli vaihteeksi pirun siistiä katsella muitakin tälle peltotilkulle kerääntyviä hanhia. Kanukkien määrä on selvästi vähentynyt, mutta tundrahanhia (83p) ja metsähanhia (rossicuksia 68p ja fabaliksia 18p) näyttäis olevan entiseen malliin. Yllättäen hanhipaikalle kuuluu aamun kolmas nokkavarpunen! Lakeuksien yli lentää myös pienkone, joka herättää hanhet ja paljastaa niiden seassa lymynneen lyhytnokkahanhen, aamun 13. vuodenpinnan. Aika hyvä aamu senkin puolesta, että vuodarisaldo kasvoi 115 pojoon.

"Sit mä katoin et nyt noi tulee hyvi mut prkl ehä mää saanu sitä tarkaks..."

Tundrahanhia. Viikissä. Keväällä. Kui siistii!

Hajisretkien putki "huipentui" Symbioosin linturetkelle Suomenlinnaan. Orastava tihkusade taisi karsia retkeläisiä, kun mukaan lähti neljä symbionttia. Tai sitten mä olen epäsuosittu opas. Mutta olihan se siistiä, kun jengi intoili jo ensimmäisistä Pormestarinluodoilla näkyneistä haahkoista ja merimetsoista! Se vaihe harrastuksesta, kun kaikki on uutta ja ihmeellistä. Sade ei meitä loppujen lopuksi paljoa kiusannut, utuinen näkyvys lähinnä häiritsi riskilöiden etsimistä Harmajalta - kolme nähtiin, joista yksi lopulta vähän lähempää. Edustan luodolla tietenkin kellui ja liikkui satoja haahkoja & alleja, mutta mitään eksoottisempaa vessua ei mestoilta löydetty. Puheet spondesta mulelista jäivät myös puhetasolle. Muuttoa sen sijaan tuntui menevän mukavasti, parhaimpina 22 kurjen parvi, yhteensä 29 tundrahanhea, siinä kiurujen ja peippojen lomassa. Melkoset kiksit porukka sai myös Kustaanmiekassa näyttäytyneestä niittykirvisestä. Kolmen tunnin täsmäretken paluumatkalla ynnäilin vielä Suokin ja Kauppatorin välisiltä luodoilta 32 selkälokkia. Kevät!

Lisäksi, tämä tapahtuma ansaitsee blogini palstoilta tilaa: hyvä ystäväni Kalle Meller väitteli filosofian tohtoriksi pe 1.4.2016. Kalle tutki ilmaston vaikutusta lintujen elämänkiertojen eri vaiheisiin, kuten muuttoon ja talvehtimiseen yksilö- ja populaatiotasolla. Kallen vastaväittelijänä toimi Prof. Thomas Alerstam Lundin yliopistosta. Alerstam piti edellisenä päivänä rautaisan seminaariesityksen erilaisista muutontutkimusmenetelmistä, aina 1970-luvun tutkatutkimuksista nykyisiin satelliittilähetin- ja loggeritutkimuksiin, sekä siihen mitä kaikkea tulevaisuuden menetelmät voivat lintujen muutosta kertoa. Itse väitös oli oikein nautinnollista seurattavaa ja ystävällisessä hengessä käyty keskustelu. Lämpimät onnittelut Kallelle ja työtä ohjanneille tahoille!