Shuamta, 11.10.
Aijjaijjai! Yöllä piinaava tuuli tyyntyi, aamu odotti
kirkkaana ja kuulaana, näkyvyyden ollessa vähintäänkin loistava kohti Kaukasian
vuoristoa. Sen haistaa heti, että tänään tapahtuu. Tämä on se päivä, kun
nähdään hanhikorppikotka.
Ja niin tapahtuikin, heti klo 8.10. kun kapusimme Shuamtan
laskentapaikalle revittämään. Ensimmäinen keisarikotka näkyi jo ennen aamuyhdeksää, nuorukainen sai muutenkin
olla päivän ensimmäinen kotka. Päivän mittaan nähtiin lopulta mukavat 4 keisarikotkaa; toinen lintu oli
Shuamtan nuotittama, kolmannen spottasin myös asemien välistä ja neljäs löytyi
Sakhalvashon laskemasta petovirrasta, kaukaa pohjoispuolelta, linnun kuitenkin
ottaessa vähän takapakkia pohjoisen suuntaan ja ohittaen lopulta
laskentasektorit ”meidän puolelta”.
10 400 hiirihaukkaa
toivat tietysti mukanaan muitakin kotkia, kun tänään ynnäiltiin komeat 36 kiljukotkaa (päivyrissä näkyy olevan
lisäkommenttina, että ”tämä tykitys vaan jatkuu!”) ja 25 arokotkaa (”taas pari ad-lintua aika perkeleen hienosti”), 90
pikkukiljukotkaa ja 94 määrittämätöntä Aquilaa. Korkealta zeniitistä muutti
koiras-sinisuohaukka, arohiirihaukkoja lokakuun linjan mukaisesti kolme lintua,
käärmekotkia riitti vielä 58 yksilön ja mustahaikaroita 43 yksilön verran.
Meno yllättäen hiipui aikaisin iltapäivästä, mutta
kvaliteettia löytyi sitä mukaa kun jaksoi taivasta seuloa. Tapitin kauas
pohjoisen puolelle kun hoksasin tosi hidasta kaartoa tekevän suuren silhuetin. Putki
löysi viistosti kohti liitävän ison pedon ja hitaasta siiveniskusta huomasi,
että nyt on. ”Tuossa tulee jäätävän iso lintu, jolla on vaalea pää.” Mitään
määrityspähkinää tästä ei varsinaisesti saatu, linnun hidastaessa ja kaartaessa
seuraavan kerran siipien muoto, onnettoman pieni pää, lyhyt pyrstö ja siipien
yläpinnan kontrasti kajauttavat ”GRIFFON!”
–huudon ilmaan ennen kuin sitä oikeastaan edes tajuaa, mitä on katsomassa. Odotettu
hanhikorppikotka ohittaa lopulta parin kilometrin päästä Sakhalvashon puolelta,
mutta pääsinpä lähettämään =) ja se oli tämän
jakson kolmaskymmenes petolintulaji!
”Pikkukotka, 1’m +-”
Sadepäivästajin ainoa havismerkintä maastopäivyrissä. Onneksi sain välillä
nukkuakin pitkään ja sateessa seisoskelu painottui iltapäivään. Alkaa käymään
mielenterveyden päälle, jos loppukausi kuluu tällaisissa tunnelmissa…
 |
| "Mental!" |
Shuamta, 13.10.
Vaihteeksi vähäsateisempi päivä, ja ailahtelevien kelien
takia tuntui siltä, että tämä saattaa jäädä kauden viimeiseksi järkeväksi
päiväksi. Tänään pitäisi sitten nähdä se maakotka, jos meinataan moinen nähdä ollenkaan. Aamu oli todella hiljainen eikä huono näkyvyys sen enempää
toiveita nostanut. Iltapäivästä kuitenkin tapahtui, juuri sopivasti
kotkafiilistelyyn. Hiirihaukkoja ei muuttanut reilua tonnia enempää eikä kotkia
nyt massapäivän veroisesti mennyt, mutta riittävällä variaatiolla kuitenkin. Päivän
ainoa keisarikotka meni melkein
ohariksi, Gabi spottasi sen itäsektorilta jo kauas loittonevana. Kiljukotkia
kirjattiin 11 yksilöä, vain yksi vähemmän kuin pikkukiljukotkia. Metkan
tuntuista, kun kiljukotkia löytää ja määrittää yhtä kovalla tahdilla kuin pienempiä.
Tai sitten siinä on kyse jostain aivan muusta… =)
Se päivän kvalitettii pääsi hiipimään esille taas vähän
salakavalasti, hyvä ettei mennyt ohariksi. Skannasin taas pohjoispuolen
kukkuloita ja katoin, että tuolla kaartelee hiirihaukan kanssa kotka. Putki
oikeaan suuntaan ja – kappas –
MAAKOTKA!
Sen verran aloillaan ehti olemaan, että kerkesin nuotittamaan radiolla
Sakhalvashon väelle, nuori kiertelijä otti ja suuntasi kohti koillista ja
katosi sen suunnan kukkuloille. Vähän tällaista viimeisen päivän deja vu –fiilistä
vuodelta 2012… Chrysa sai kuitenkin olla allekirjoittaneelle se jakson 31. petolintulaji.
Metkaa.
 |
| Taas o' pahannäköne, tuntomerkit menee täysin ristiin... |
 |
| Vähän helpompi clanga. |
 |
| Etelänkeltaperhosia näkyy vielä melko runsaasti, tämä aloillaan pysynyt kaveri sai melko hyvin huomiota. |
Sakhalvasho, 14.10.
”Haarahaukka 1’
S
Hiirihaukka 3 N
Kangaskiuru 2 S”
Siinä tämän aamupäivästaijin melko köyhä saldo, kangaskiurut
sentään pienenä piristeenä kun – muiden varpuslintujen ohella – nekin ovat
olleet kateissa tänä syksynä.
Suurin osa staijista meni jälleen sadesuojan alla
seisoskeluksi, seipiölle löytyi uutta käyttä – maapähkinänsärkijänä. Shuamtaan
ei lähetetty väkeä ollenkaan, joten miehitys vaihtui puoliltapäivin ja tämä
koordinaattori vietti iltapäivän toimistohommissa.
Sakhalvasho, 15.10.
Sateisen päivän jälkeen taas sateinen yö ja seuraava
sateinen päivä. Tänäänkään ei lähetetty väkeä Shuamtaan ja paronin tiimi hoiti
päivän ensimmäisen puolikkaan, niistäkin pari päivää meni puhtaassa
kaatosateessa. Suojan alla seisoskelu osoittautui eilistä palkitsevammaksi;
päitä ja sateensuojaa hipoen muuttanut koiras-sinisuohaukka,
arosuohaukkoja yhden nuoren ja yhden vanhan koiraan edestä, esiaikuinen kiljukotka, kymmenisen
tuulihaukkaa, 6 kangaskiurua, 2 vuorikirvistä ja vajaa viisi tonnia
peippoja. Ai että jos Suomessa näkis tällaisen päivän… =)
Shuamta, 16.10.
Viimeinen päivä, jumankauta viimeinen päivä, ja aamusta
sataa edelleen vettä ja koko tiimi nukkuu. Ei tätä jaksoa näin sovi lopettaa!
Tiukkaa se teki meikäläiseltäkin, mutta saimme sovittua lähdön Shuamtaan klo
10, pakkohan siellä on vielä käydä.
Keli oli täydellisen tyly vielä puoliltapäivin:
tihkusadetta, kylmä, tuulee. Hiirihaukoilla oli kuitenkin meno päällä, tuulen
tyynnyttyä ja taivaan poutaannuttua kotkakin alkoi lentämään! Hieman yllättäen
se vahvempi muuttoväylä kehittyi Sakhalvashon päälle ja siellä neljän hengen
kokoonpanolla taisi olla välillä melkoinen kiirus. Shuamtassa oli rennompi
meininki, laskenta pyöri todella itsenäisesti, lintua meni mukavasti ja
aurinkokin lämmitti. Tavallaan tuntui nurinkuriselta pyytää porukkaa laskemaan
hiirihaukkoja siltä vähemmän kotkia antavalta sektorilta, kun vastakkaisella
suunnalla näkyisi enemmän lintuja ja viimeisestä päivästä pitäisi päästä nauttimaan.
Vaan eipä hätiä, me nautittiin.
Viimeinen laskentapäivä toi tullessaan yhteensä 5700 hiirihaukkaa, joista vajaa puolet
laskettiin Shuamtan päädyssä. Lajikirjo oli mainiota; 15 käärmekotkaa, nuori sinisuohaukka, vanha arohiirihaukka, tumma
pikkukotka ja sääksi. Yksi
yllättävimmistä haviksista oli vanha
mehiläishaukka, kuinkakohan kaukaa pohjoisesta tämä lintu on lähtenyt. Kotkia
naputeltiin tietokantaan tasaisella tahdilla; pikkukiljukotkat olivat 14
yksilöllä hieman altavastaajina, oli vähän hassua vilkaista kerran yhtä nuorta
lintua ja todeta, että hitto vieköön tuo näyttää pieneltä. Suuremmat veivät, 20 kiljukotkaa ja 29 arokotkaa olivat
jälleen oikein nautinnollista seurattavaa.
Shuamtan miehittäjiä hemmoteltiin erityisesti 7 KEISARIKOTKAN PÄIVÄMUUTOLLA. Joojoo,
parhaimpien kotkapäivien keisarisummat on yltäny yli kymmenen ja muualla päin
maailmaa niitä varmasti näkis enemmän, mutta allekirjoittaneelle oli
henkilökohtaisesti tärkeää yltää edes lähelle kymmentä.
Rynnistys alkoi kahdella nuorella linnulla. John spottasi
länsipuolen sektorilta yhden, ja linnusta keskustellessa Gabi ilmoitti, että
täällä idässäkin olis keisarikotka! Seuraava lintu löytyi puoli tuntia
myöhemmin, maestro Wright spottasi viistosti kohti tulevan kotkan ja höpisi
jotain ”kultaisesta kruunusta”. Suuntasin Zeissin lintuun ja totesin, että
tuohan on taas keisari! Tämä lintu oli esiaikuista sorttia, samaa ikäluokkaa
(4kv) kuin 12.9. nähty tajunnanköyrijä, tosin tällä pään höyhenten sulkasato oli edistynyt
enemmän ad-tyyppiseksi.
Päivän neljäs lintu oli jo puhtaasti vanha yksilö, tämä lipui
lopulta melko lähelle laskijoita. Viides löytyy kaukaa pohjoispuolelta,
jumalattoman suuri ja hidasliikkeinen tapaus, taisin ilmoittaa että tuleeko
tuolta taas joku helvetin korppikotka! Tämä ohitti lopulta kaukaa
länsipuolelta, kovasti koitettiin nuotittaa Sakhalvashoon mutta eivät saaneet
koppia. Kuudes lintu oli puolestaan nuori, koppasin tämän matkalennossa yhdestä
meidän länsipuolen parvessa, ja matkalennossa ohittikin. Seitsemäs lintu oli
jälleen vanha, Gabi löysi tämän korkealta itäpuolelta, joka ei onneksi
hirveästi hötkyillyt vaan hyvin ehdittiin fiilistelemään. Näin saatiin kasaan todella
nätti ikäjäkauma: 3 juv, 1 2kv, 1 4kv ja
2 ad! Pjärkele kun riemuittiin!
Muutto hyytyi puolitoista tuntia ennen varsinaisen
laskenta-ajan loppumista. Roudasimme penkkejä takaisin turistisuojaan,
siivosimme ympäristön ja tsekkasimme muut materiaalit kantokuntoon. Hetki löi
ja Johannes Silvosen tuoma pullo väkijuomaa (kiitos!) narskahti auki. Fiilis oli haikea,
mutta jossain määrin myös helpottunut, tästä selvittiin ja tehtiin hemmetin
hienoa tulosta. Ampuhaukka sai
kunnian olla viimeinen tietokantaan kirjattu petolintu.
Loppubileissä kuitattiin viimein kaivattu Batumi-perinne,
kun Vincent kaivoi naftaliinista Chartreuse-pullon!
Tätä oli ikävä, ensin kaksi vuotta ja sen jälkeen kaksi kuukautta. Naurettiin,
ryypättiin, naurettiin, laulettiin ranskalaisia folkkilauluja ja naurettiin
vielä lisää. Loistavat päättäjäiset.
 |
| Nuori arokotka... |
 |
| Esiaikuista arokotkaa.. |
 |
| Nuorempaa kiljukotkaa... |
 |
| Vanhempaa kiljukotkaa... |
 |
| ... ja taas nuorempaa kiljukotkaa... |
 |
| ... ja sendari vieköön, vanhaa arokotkaa! |
 |
| Jebu ja jee, perkele! |
Sakhalvasho, 17.10.
Aijjaijjai, nyt helpottaa. Herätys klo 5.45. järkkäämään
aikaisille lähtijöille aamupalaa (isäntäperhe krapulassa) ja hoitamaan
viimeisiä koordinointihommia, niiden jäljiltä ehti nauttimaan mitä upeimmasta
aamusta: selkeä taivas, tyyntä, lämmintä ja näkyvyys huippuluokkaa Kaukasuksen
ulottuessa todella kauas länteen. Siinä oli hyvä nauttia aamun toista teesatsia
Ruslanin pihalla, kun yli lappasi hyvin varpuslintumuuttoa (peippoja, järrejä, pari nokkavarpusta ja arokiuru).
John, Diego ja Gabi jäivät vielä staijaamaan iltapäivään
asti, ennen kuin heillä lähtisi kyyti lentokentälle. Vaikka koti-ikävä painaa
armotta päälle, ihmisille on silti vaikea sanoa hyvästejä. Klo 9.30. vuokrattu
Pajero kokoonpanolla Wehrmann-Resetaritz-Hinckley-Aintila starttasi kohti
Batumia, ja Batumin kautta kohti Javakhetin ylänköä. This ain’t over yet.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti