Põõsaspea VIII - Kuunvaihteen tuulet

26.9.

Nyt oli väkeä niemenkärjessä. Eilen pelipaikoille saapuneiden mökkinaapureiden (Annika Forsten, Antero Lindholm, Ina-Sabrina Tirri) lisäksi kärjessä piipahti Tringan Viron retkue, niin betonilla meinasi tulla ahdasta. Oli melko metka päiväkin; kvalina melko kaukaa lounaaseen muuttanut nuori leveäpyrstökihu, päivän massoista vastasivat kaakkurit, suurimpien parvien yltäessä yli 50 yksilön ja kokonaissigman 1100 kaakkurin. Klassiseen tyyliin näitä meni joka linjalla horisontista mantereen linjaan. Moni Tringan retkueesta oli ekaa kertaa paikalla, ja mikäs siinä muuttoa seuratessa, kun keli on tyyni ja myötävalossa näkee kiikareilla kilometrien päässä lentävät vesilinnut. Keskipäivää kohden meno muuttuu pilvisemmäksi ja tuuli yltyy, enteillen huomista myräkkää. Muut havikset: lapasotka 1700m, alli 2150m, tukkakoskelo 257m, kuikka 71m, silkkiuikku 25m, härkälintu 15m, mustakurkku-uikku 1m, kalatiira 1m, pähkinänakkeli 1m.

Ai niin, sitten oli tapaus taigauunilintu. Juho painuu huussireissulle ja soitti sieltä Margukselle, että kärjen metsässä on inornatus. Margus ottaa fillarin alleen ja lähtee perään, karvanaama jää yksin staijaamaan. Lintu ei tietenkään ollut enää hallussa, kun muut laskijat palasivat betonille. Parin tunnin päästä Juho on seuraavalla huussireissulla, ja hiffaa (ilmeisesti saman) inon uudelleen! Nooh, jäämme Marguksen kanssa staijaamaan kahdestaan, ja nyt "muuttotilanne on ikävä yhden hengen hallittavaksi", eikä sinne auta lähteä sompailemaan. Sopii siinä silti eväitä syödä. Karvanaaman askel kulkee kohti kärjen metsää vasta sitten, kun Juho on tullut takaisin - eikä lintua enää löytynyt. Nojjoo, yks hemmetin ino, joita nyt on tullut jokunen nähtyä, jota nyt olisi kuitenkin ollut kiva käydä vilkaisemassa. Perus-menoa Spithamissa =D

27.9.

"Tuuli, tuo ihmiskunnan pahin vihollinen."
- Lauri Mäenpää

No ehkei sentään, tuulessa on kyllä tunnelmaa, kunhan optiikan kanssa pääsee suojaan. Mitä nyt tuulisuoja meinaa tarpeeksi kovalla tuulella käydä ahtaaksi kolmelle hengelle, kun tuuli riepottaa suojan reunoilta jalustoja. Eli putki tärisee, vaikka kuinka olis suojan keskellä. Silti, oli taas siistiä seurata läheltä myötävalossa lentäviä lintuja aallokkoista merta vasten.

Mutta mutta, kova W-tuuli puski kihuja taas liikkeelle 4 leveäpyrstökihun, 2 merikihun ja 4 määrittämättömän kihun edestä.  Turhan monen kihun suunta oli väärä (N-E) ja pari määritettävissäkin ollutta kihua tyytyivät vain liitämään poispäin. Karvanaamakin osoitti harjaantumista nuorten lepyjen määrittämisessä, erityisesti nuoren lepyn ja vanhan merikihun kimppalennon seuraaminen oli antoisaa, mutta eipä näitäkään turhan läheltä nähty. Muistakin lokkilinnuista intoiltiin, tosin se aroharmaalokki nyt koskaan niin sykähdyttävä ole ollut, mutta kyllähän noita voi opiskelumielessä kattella.

Pettay tempaisi jotain lepyä kovempaa ja odotetumpaa - mikäpä muu kuin paikallinen muuttohaukka sykähdyttäisi enemmän. Nuori peregrinus kiusasi naurulokkia kärjen länsipuolen lahdella, saumoja olisi ollut iskeä kiinni, mutta kovan tuulen takia ei kai pokeri riittänyt saaliin poimimiseen. Taisi jäädä paikalliseksi, joten lisää saalistustilanteita odotettavissa seuraavina päivinä =)

Oman staijivuoron päätteeksi oli virkistävää piiloutua rantakiven koloon kuvaamaan lokkeja sekä vessuja aaltoilevan merenpinnan tasolta. Tundrakurmitsasta, lapasotkasta ja sepelhanhesta tuli naulattua pari ihan hyvääkin kuvaa. Tai sitten kuvaaminen on hyvä tekosyy vaan istahtaa tunniksi merenrantaan kuuntelemaan tuulen huminaa ja aaltojen pauhua. Rentouttavaa.

Death from above!

28.9.

Iltavuoro. Aamuvapaalla tehty juoksulenkki ei tuntunut oikein hyvältä, onkohan tässä joku kuolemanlenssu taas iskemässä.

Klassinen karvanaaman iltastaiji; muutto hiljenemään päin (ja hiljeni) heti saapumiseni jälkeen, eikä mitään rariryntäystä saatu. Yksi suht hyvältä etäisyydeltä ja hyvään suuntaan (länteen) muuttanut nuori leveäpyrstökihu palkitsi, ilman sitä olisi ollut havisten puolesta aika ankea iltapäivä. Annika, Antero ja Ina pitivät onnettomalle seuraa, mistä kiitokset. Muina haviksina 116 sepelhanhea, 530 lapasotkaa, 214 kaakkuria, 2 tundrakurmitsaa, 28 suosirria, punakuiri ja 5 selkälokkia.

Lapasotkia tyrskyissä

Naurulokki seuraa pikkulokin menoa.

Sepelhanhia merellä.

29.9.

Lajipäivän makua, vaikka sääolosuhteet melko lailla eilisen kaltaiset. Aamuvapaalla ollut Margus riehui havikseensa 3 taigauunilintua ja yhden hippiäisuunilinnun. Ruokkilintujen liikehdintä viriää, lomakkeelle 21 ruokkia ja 5 etelänkiislaa. Petopuolelta piristyksinä 2 piekanaa ja 2 sinisuohaukkaa. Mustakurkku-uikku nyt on aina mainitsemisen arvoinen, samoin 5 harmaasorsaa ja 2 uuttupulua, joista Margus kuittasi huikean ekopinnan. Massoja 698 sepelhanhea, 1019 lapasotkaa, 465 tukkakoskeloa, 784 kaakkuria, 202 kuikkaa, 46 härkälintua. Niistä tosiaidoista merilinnuista nähtiin 5 leveäpyrstökihua sekä 2 merikihua - näitä nyt saa tulla just niin paljon kun on tullakseen.Juju lähetti Paldiskista värikkäämmänpuoleinen lapasotka, koiraalla kokovalkeat siivet ja kaulasepel. Lento Paldiskista Põõsaspeaan taisi kestää kolmisen varttia. Annika, Antero ja Ina poistuivat takaisin Suomeen muutaman päivän visiitin jälkeen, lämpimät kiitokset tälle seurueelle staijiseurasta!

Parvessa mielenkiintoinen koiras-lapasotka; siivet kokovalkeat ja kaulassa sepel.

30.9.

Kylmänpurkaus ja pohjoistuulta, tälle päivälle povattiin erityisesti hanhien massamuuttoa. Ensimakua tulevasta antoivat kihut: päivälle 7 leveäpyrstökihua, 7 merikihua ja 5 määrittämätöntä kihua. Yksi nuori lepy löytyi niemen tyveltä, ja me Juhon kanssa mietittiin, että nyt telelinssit ojoon ja hyvälle linjalle, nyt tulee nätisti ja kuvauksellisesti. Hitot! Tämä kaveri ei seuraa rantaviivaa yhtään enempää, vaan ohittaa mantereen puolelta, metsän ja staijimökin välistä vastavalon puolelta! Tumma, muutenkin kryptinen tapaus, lajituntomerkit näkyivät vasta kameran näytöltä.

Illan rynnistykseen varautuakseni lähdin Spithamin niitylle steppailemaan. Siinä missä itse tyytyy fiilistelyyn ja valokuvaamiseen, kaverit harrastavat enemmän hc-komppausta - ilmankos kun aina suu mutrussa kuullaan muiden parempia haviksia ja summia =) tosin tällä kertaa pääsin raportoimaan suht myöhäisestä ruisrääkästä, joka ei kummoisempia komppauksia vaatinut. Korjasin kaikessa rauhassa yhden niityllä kasvavan omenapuun satoa, kun rääkkä lähti vierestä lentoon! Pokeri petti... Ja vaikka aikaa kului hyvin, tällä kertaa osasin ajoittaa menoni oikein ja palata takaisin kärkeen ilman eri käskyä...

... missä Timo jo viittoileekin, että tänne tänne, hopi hopi, kohta tapahtuu. Ja niin tapahtuikin, osuin takaisin juuri hanhirynnistyksen ensi nuoteilla. Melkoista kaaosta se myötätuulessa kulkeva massamuutto oli, erityisesti merisektorista vastaava sai hikoilla peräkanaa puskevien satapäisten hanhiparvien kanssa, eivätkä pienemmätkään vesilinnut helpommalla päästäneet.

Hikoilu näkyy sigmoissa: metsähanhi 217m, valkoposkihanhi 17.345m, sepelhanhi 17.251m, määrittämättömät hanhet 13.067m, haapana 2747m, jouhisorsa 389m, lapasotka 1012m,  alli 1590m, tukkakoskelo 469m, kaakkuri 535m, kuikka 102m, silkkiuikku 49m, härkälintu 39m, suosirri 355m, kalalokki 1782m. Maalintujen koristuksina 1 sinisuohaukka ja 1 ampuhaukka. Jeah!

Tämä nuori lepy meni ja oikaisi mantereen puolelta - metsän ja betonin välistä!

Pari hanhiristeymää (valkoposki- x kanadanhanhi)

Myöhäinen hohtosinisiipi Spithamin niityllä.

1.10.

Hyvästi syyskuu. Eilisen puhuripäivän  jälkeen aamu valkeni tyynenä ja kirkkaana - sekä aina vaan kylmempänä. Aamu staijattiin taas "kovan yömuuton rippeitä", mistä todisteena yksi pieni itään lentänyt parvi lapasotkia ;)

Myötavaloa riitti, mutta kylmänpurkauksen jälkeen näkyvyys ei ollut ihan a-luokkaa, ja suurin osa aamupäivän muutosta kulki melko kaukana horisontissa. Sen nyt voi laskea aina plussaksi, kun lokakuussa merellä tarkenee ilman toppatakkia. Muuttosigmoista maininnat: sepelhanhi 1109m, haapana 2312m, jouhisorsa 512m, pilkkasiipi 2154m, kaakkuri 992m, kuikka 104m, merimetso 752m, projektin kohderyhmien helminä 2 jalohaikaraa, 2 pulmussirriä, 3 merisirriä ja 3 leveäpyrstökihua.

Sälää ne kuitenkin on muuttohaukkaan verrattuna. Vakion alkupuoliskolla skannasin itäpuolen sektoria, kun näin astetta jännemmän silhuetin merenpintaa vasten; pitkät, kapeat siivet ja pitkänomainen vartalo. "Mikä ******* tuolla tulee!?" Putkea oikeaan suuntaan ja tsäläm! Nuori Peregrinus saapuu mereltä saalis mukanaan! Painuu rantaan, mutta sen verran katveeseen, että betonila ei näe suoraan linnun laskeutumispaikkaan. Puoliltapäivän otan tääs vähän omaa aikaa staijaamisesta ja löydän niiltä sijoilta vanhan koiras-varpushaukan jäänteet.

Vanhan koiras-varpushaukan lento katkesi nuoren muuttohaukan kynsiin.

Lokakuun jalohaikarat.

Sekaparvea kerrakseen (laulujoutsen & kolme harmaalokkia).

2.10.

Parahiksi iltapäivästaijille, kärjen metsässä vastassa maestro Könönen jähistämässä kahta taigauunilintua. En muuten nähny kumpaakaan, pitäs jo oikeasti luovuttaa näiden rarien kanssa =D
Põõsaspeassa aurinkoinen keli, tuulta ei juurikaan, mutta keli on silti kylmä. Kaukana ovat heinäkuun lopun lämpimät päivät. Timo jaksoi pitää seuraa ja iltapäivästaijin kvalina jälleen paikallinen leveäpyrstökihu. Melko kaukaa, mutta sai sen naulattua, näitä epeleitä on ollut viime päivinä Itämerellä paljon, nyt niitä kannattaa katsella kun nähtävillä ovat. Mitä nyt Haliaspinna jää toistaiseksi kuittaamatta.

Iltavakiota kohden kaakkurit petrasivat, joskin pulssi jäi lyhyeksi (294m). Muutolla etelänkiisla ja määrittämätön kihu, paikallisina mustakurkku-uikku, merisirri ja myöhäinen riuttatiira, ihan kivaa lajikomboa. Siihen vielä Tuksin niityltä löytynyt viirupöllö päälle, niin tällaista diversiteettiä kelpaa rustata havikseen.

3.10.

Melko lailla eilisen kaltainen päivä: leveäpyrstökihu nähtiin, taigauunilintuja ei. Lapasotkia 1039m, alleja 1978m (Long live rock'n'roll!!), kaakkureita 943m, etelänkiisla, siinäpä ne elukat tältä päivältä.

Põõsaspean kärjen floran erikoisuuksia: ahokylmänkukka. Taustalla staijausmökki ja torni.

Spithamin kylän niittyä:

Hahnet iltamuutolla.

4.10.

Huh helvettiä, aika kieron päivän heitti: aamun ensi tunnit hiljaiset ja sumuiset; huono näkyvyys, ei lintuja, ja paikalle odotettiin yleisöryntäystä EuroBirdwatch-tapahtumaan kera yhden brittituristiryhmän. Margus hoiti opastuksia, Timon kanssa staijattiin tuulisuojalta kahdestaan, Juho vietti vapaata aamua muilla lintumailla. Keli oli kuitenkin lämmin, hyvin tarkeni ilman toppatakkia.

Muutto kuitenkin kasvaa salakavalasti todella intensiiviseksi; ensin salmen ohittaa alleja parvi toisensa perään, sitten muuttorintama levenee, lintuja menee sekä meren pinnassa, kaukana horisontissa että suoraan kärjen päältä. Vierailevana tähtenä Risto Lammin-Soila auttoi valkoposkihanhien laskemisessa. Käytännössä tuulisuojan ympärillä hääri viisi täysityöllistettyä staijaria, joista yhden piti käytännössä koko ajan kirjata lukuja ylös.

Sattui siinä sivussa muutankin; muuton käynnistyessä huomasin melko varhain, että nyt on vaikeeta. Keskittymiskyky ei riitä, luvut ei pysy päässä ja simppeleiden parvien kanssa homma ei yksinkertaisesti pysy hanskassa. Jokin naksahti päässä, liekö verisuoni tai riittävän moni synapsi, mutta merelle tapittaminen ja lintujen laskeminen meni tämän päivän osalta täysin poskelleen. Ihan omatoimisesti tarjouduin täyspainoiseksi kirjuriksi, koska hyödyttöminpänä laskijana koin olevani siinä toimessa edes jokseenkin hyödyllinen, ja tuijotin hemmetin nopeasti täyttyvää maastolomaketta useamman tunnin putkeen. Sikäli sääli, koska päivästä saatiin todennäköisesti kauden kovin allipäivä, ja katsetta piti nostaa paperilta sen verran, että huikkaili staijareille laskettavista parvista. Tosin se kirjurin hommiin kuuluva koordinointi sujui myös hemmetin heikosti.

Iltapäivästä muutto oli hieman helpommin hallittavissa, lintujen keskittyessä lähinnä salmeen lähelle pintaa. Sen varjolla saatoin poistua parin päivän lomalle Tallinnaan, tämän päivän alisuorittamisen jälkeen se taisi todellakin tulla tarpeeseen.

Klo 13.30 asti summatut luvut ovat silti sitä edustavinta Põõsaspeaa: valkoposkihanhi 6806m, sepelhanhi 2177m, haapana 6286m, jouhisorsa 1052m, lapasotka 2287m, alli 58.526m, mustalintu 1071m, pilkkasiipi 5506 (kauden paras päivä!), kaakkuri 720m, etelänkiisla 2m.

EuroBirdwatch-yleisötapahtuman myllerrystä. Kuva: Margus Ellermaa