Põõsaspea IX - Harmaata lokakuuta

7.10.

Paluu arkeen, aamuvuoro kahdestaan Marguksen kanssa. Koleaa menoa, kun vilu hiipii luihin ja ytimiin jo vakion ensimmäisen tunnin aikana. Mitään muuttorynnistystä ei vilkkaan viikonlopun jälkeen odotettu, mutta nähtävää riitti tasaisesti. Staijauskin sujui, yleensä vapaapäivien jälkeen se kärjessä työskentely vaatii pientä hienosäätöä. Haviksina punasotka 1m, lapasotka 549m, alli 2961m, pilkkasiipi 759m, kaakkuri 120m, mustakurkku-uikku 1m, ampuhaukka 1m.


8.10.

Iltavuorolaista odotti totaalisen hiljainen ilta, Marguskin varoitti hiljaisesta menosta. "Kattele edes lokkeja, jottei tule tylsää." Todella kannustavaa. Eikä siellä loppujen lopuksi mennyt edes niitäkään, kun lokakuun alusta näillä vesillä pyörineet kalastusalukset pysyivät satamassa. Ei mainittavia haviksia, ei mainittavia anekdootteja. Pilkkasiipi taisi olla runsain laji 76 linnun voimin. Siihen päälle kymmenisen kaakkuria, pari hassua silkkiuikkua ja 26 sepelhanhen parvi. Tsilviisii.

Kuusitiainen tutkii staijimökkiä.

9.10.

Voi hyvää päivää, eilistäkin hiljaisempi päivä. Ihanhetiaamusta turhan sankka sumu, maastolomake huusi tyhjyyttään ja staijarit turhautumista. Pääsee siinä onneksi välillä komppaamaankin; Spithamnin kylältä löytyy mustapääkerttu, isolepinkäinen ja pähkinänakkeli. Enemmän aika kuluu sumuisten maisemien kuvaamisessa. Komppaamisen jälkeen meinasi petotutka pettää, kun ehdin juuri ja juuri näkemään Timon nuotittaman nuoren muuttohaukan. Kaveri oli kärjessä, minä metsän reunalla, ja puusilmä löysi läheltä ohittaneen taivaanjumalan vasta ohituksen jälkeen. Olihan tuo "ihan kiva" nähdä pitkästä aikaa.

Könönen tuulettaa.

Sumuista Spithamin niittyä

Isolepinkäinen harmaassa maisemassa

10.10.

Muutto ei etene, sigmaa ei kerry, jos eilen aamuvakion aikana sumun seasta näkyi sinitaivasta, tänään ei näkynyt sitäkään. Tuuli puhalsi entistä kovempaa jostain lounaan suusta, puoliltapäivin näkyvyys kuitenkin parempi ja lapulle saatiin järkevämpääkin tulosta kuin sumussa huutelevia pyrstötiaisia ja niittykirvisiä. Eilinen hätäisesti nähty pere paikkautui tänään, kun nuori muuttohaukka jämähti kiusaamaan muuta niemen lintufaunaa. Useampaan kertaan sorsia ja lokkeja yrittänyt taivaanjumala viihtyi hyvän tovin rantakivillä ja oli näkyvillä n. tunnin ajan. Mitään järkevää kuvamateriaalia siinä sumussa nyt ei irronnut, mutta eihän se niin hienolta kameran etsimen läpi näytä. Põõsaspea sai lisää vierailijoita Suomesta, kun Hannu Juka ja Simo Jokinen piipahtivat hetkeksi pitämään sumua staijanneelle seuraa. Vaihtelevan näkyvyyden myötä muutollekin kirjattiin harmaasorsa, 1917 allia ja 28 kaakkuria.

11.10.

Tänään mentiin jo paljon, paljon parempaan suuntaan. Taivas ja horisontti selkeni, joskin vastatuuli liennytti lintujen pahimpia muuttopaineita. Ihan kivasti nähtävää riitti, oman staijivuoron sigmoina mm. haapana 397m, alli 8402m, pilkkasiipi 208m, tukkakoskelo 290m, kaakkuri 161m, kuikka 362m, härkälintu 34m ja varpushaukka 54m. Massojen päälle 3 tundrakurmitsaa, 2 ruokkia, 2 riskilää, 2 piekanaa, lapinisirkku, 3 sinisuohaukkaa, 3 ampuhaukkaa ja myöhäinen ruskosuohaukka.

Ja tänään nähtiin kvaliteetteja. Monikossa. Ensin otettiin revanssia eilisestä, kun ilmeisesti sama nuori muuttohaukka kävi vaihteeksi lähempänä staijareita. Mitä nyt siitä olisi ollut kiva kuulla kunnon nuotteja, takaa kuulen kameran raksatusta, ja erikseen kysyttäessä saan vastauksen kuvattavissa olevasta peregrinuksesta. Vaikka "onhan noita nähty", kyllä niitä silti kelpaisi katsella ja dokumentoida, jos kuvausetäisyyden paremmalle puolelle eksyvät. Perkele. Timo onneksi älysi vastata uteluihin ja paikkasi muille teille eksynyttä meristaijaria, mistä kiitokset. Ja jos työnjohtajalta tulee palautetta kurinalattomasta staijauksesta, mä voin aina vedota siihen surullisenkuuluisaan taigauunilintuun ;)

Niin, työnjohtaja uhosi näkevänsä jääkuikan tänään. Mieluiten silloin, että olisimme Timon kanssa komppaamassa. Kiitos taas tästä työilmapiirin nostatuksesta ;) fiilis olikin melko epäuskoinen, kun merijähistysvuorossa ollut Timo ilmoittaa neljän kuikan kanssa muuttavasta jääkuikasta! Mies ei edes korottanut äänenpainoaan, niin sitä hetken mietti, että meneekö siellä oikeasti sellainen. Nuotit kohdallaan ja - sendari vieköön - kuikkiin verrattuna jääkuikan vitivalkea nokka, kaulasepel ja selän kuviointi loistavat kilometrien päähän! Ohitusetäisyys oli kait jotain parin kilometrin luokkaa. Perässä roikkuu nyrkkeilyhanskojen kokoluokan räpylät.