Ahvenanmaan linturalli - Symbiååsi

Lähtökuopissa. Kuva: Andrea Maier

Ja aika koitti myös Symbioosi ry:n Ahvenanmaan linturallin. Pari viikkoa olikin ehtinyt kulumaan edellisestä kisakokemuksesta. 37 joukkuetta ja yli 160 osallistujaa riittänee kertomaan tämän rallin suosiosta bilsan opiskelijoiden keskuudessa. Karvanaamalle ralli oli jo seitsemäs, ja yhteensä sitä on tullut rallattua  eri kokoonpanoissa yhteensä 16 eri henkilön kanssa. Tällä kertaa kokoonpanon muodosti väkeä neljästä eri biologisukupolvesta ja kolmesta eri kansallisuudesta; mukana Margus Ellermaa, Andrea Maier ja Kalle Saramo. Melkoinen sekamelska.

Kisa käytiin pe 11.4. klo 17.00 - la 12.4. klo 17.00. Kahden viikon takaisen Bongariliiton pinnaskaba nostatti toiveita korkeista lajimääristä ja aikaisista saapujista. Kelistä kuitenkin lupailtiin haastavampaa: puhalluksen pitäisi käydä luoteesta hyvää muuttosäätä luvaten, mutta perjantain sadekuurot ja sumuriski saattoivat vähän mutristella suupieliä. Lauantaille onneksi huhuiltiin aurinkoista menoa.


1. Menomatka

Kärsimysaikaisia herätyksiä. Margus ja Andrea poimivat kyytiin klo 5.05, kymmenen minuuttia myöhemmin poimimme Kallen Ruskeasuolta. Turkuun saavumme ennen kuin laivalippujen jakelua on edes aloitettu. Hyvin ehtii kasvatella rallifiilistä muiden joukkueiden kanssa. Laivalla olisi jokaiselle joukkueelle hytit tarjolla, mutta enhän minä siellä viihdy kuin rallipalaverin verran, vaikka ulkona käy viima ja tihuttaa vettä. Kannella staijaaminen kuitenkin kannatti, kun keskimääräistä pienemmällä porukalla jäpitimme 4 sääkseä, kala-/lapintiiran, merikihun, sekä kohokohtana hienosti kannen ohittaneen suopöllön.


2.  Pohjustus

Tämä vaihe meni pahasti läskiksi. Nåtön biologiselle asemalle majoittuminen kestää suunniteltua pitempään ja paikallistuntemuksen "kalibroinnissa" taisi olla jotain häiriöitä, kun Nåtön salmien tsekkaaminen menee helvetilliseksi häröilyksi. Emme juuri muuta ehdi, kuin katsomaan Tiiraan ilmoitettujen turkinkyyhkyjen mestat. Ei ole, ei löydy, eikä ihmekään. Taas kerran voimme todeta, että on jokseenkin tärkeää tietää, minne rallissa EI kannata mennä.


3. Ramsholmen & Torpfjärden

Vartti ennen rallin alkua kapteeni nakittaa miehistön rämpimään Ramsholmeniin nakkelin perään ja painuu päivystämään Torpfjärdenin lintutorniin. Ei liene suuri yllätys, että paikalla on muitakin rallaajia. Tavien kanssa heiluva harmaasorsa haltuun ja tornin edessä huutaa peeveli vieköön luhtakana! Niitä sopii demota nuoremmillekin. Olen kuulevinani torniin kaulushaikaran, mutta vanhan korvat taitavat temppuilla. Kuoveja tuntuu pyörivän siellä täällä, tämän lajin kanssa ei tule olemaan hankaluuksia. Puolen tunnin odottelun jälkeen pähkinänakkelin ja punajalkaviklon avauslajiksi kompanneet joukkuetoverit suvaitsevat saapua torniin, pohjustusten lisäksi paikalta kuitataan kosteikon päälle pyörimään saapunut räyskä.


4. Gottby

Ennen Gottbytä pysähdymme Brändön pohjoispuolen pelloilla. Oma silmä ei löydä kuin muutaman joutsenen ja ehdotan jatkamista, mutta Marguksen näkökenttä tavoittaa enemmänkin lintuja. Kannattaa kuulemma pysähtyä, ja hetken tapittamisen jälkeen Kalle huomaa varisten seassa mustavariksen! Painui nopeasti katveeseen, juoksemme perään ja kirjaamme 2 mustavarista lajilistalle! Hyvä putki jatkuu heti Gottbyn puolella, kun tien vierestä löytyy pieni parvi hanhia. Ja peeveli, ensimmäiset tarkemmin vilkaisemani - ja määritetyt - hanhet koko rallissa ovat lyhytnokkahanhia! 2 lintua hienosti näytillä, kiikareilla katsottuna auton ikkunasta. Parvesta löytyy myös tundrahanhi. Näähän näkee kaikki muutkin, mutta tulipahan kiva fiilis. Vaikka mestat syynätään huolella läpi, Gottby ei tarjoa enää selkälokkia kummempaa. Kuoveja tosin löytyy joka toiselta läntiltä.


5. Hammarudda

Pellot tuottavat tyhjää: ei kangaskiurua, ei mustaleppälintua, ei mitään. Alkaa olla paineita iltastaijille, mutta mereltä noussut sumu ei hirveästi naurata. Päätämme kuitenkin jähistää merilajeja sen turvin, josko Styrs olisi huomisaamulla aivan sumusta ummessa, ei siinä mitään kuitenkaan häviä. Tai hävittiin me, kun olimme kuulevinamme tööttäilyä tien varteen parkkeeratun auton suunnasta, Margus kävi tsekkaamassa ja havaitsi samalla kangaskiurun - sitä puutetta emme missään vaiheessa saaneet paikattua. Meristaiji palkittiin kuitenkin kala-/lapintiiralla, riskilällä ja pilkkasiivellä. Kai sinne Styrsille pitää kuitenkin aamusta mennä... perjantai-iltana tsekattiin vielä Torpfjärdenin pohjoispuoli, josko botte huutaisi. Ei huutanut, mutta pinnoiksi hoidettiin lehtokurppa ja taivaanvuohi. Peruslajituntumaa. Tuulen ja sumun takia nukkumaan jo 21.50, varmaan oman rallihistorian aikaisimpana ajankohtana.


6. Lauantain aamuyö

Herätys 2.50 ja liikkeelle 3.45, vartin alkuperäisestä aikataulusta myöhässä =) taas Torpfjärdenille jähistämään kaulushaikaraa, mutta taisi eilisen puhallukset olla tuulen huminaa. Tyynessä yössä soidintavat ristisorsat ovat silti upeaa kuunneltavaa. Finströmin Storträskillä sen sijaan tärppää; vaikka metrintarkasta sijainnista ollaan hukassa, kuulemme tien varrelle sekä kaulushaikaran että luhtakanan. Pitäähän nää hoitaa.

Finströmin ja Eckerön välillä koitamme pysähdellä riittävästi pöllöjen varalta - kuuluvuus on upea, mutta MITÄÄN ei vaan kuulu. Eckerön Björnhuvudin pomminvarma huuhkainpaikka on ensin hiljainen, vaikka Marguksen pöllögeneraattori päästää neljää eri lajin ääniä ilmoille. Björnhuvudissa paikalle saapuu myös natiivi, joka tarkkaili toimiamme turvallisen välimatkan päästä ennen luoksemme ajamista. Kertoi epäilleen meitä salametsästäjiksi! Tästä muotoutui myös joukkueemme nimi, "The Tjuvjägare".

"Pitäskö jatkaa?"
"No ei nyt hemmetissä!"
Karvanaama pitää reittisuunnitelmasta itsepäisesti kiinni, ja onneksi - ensimmäisten kärsimättömyysmerkkien jälkeen saatiin odotella viitisen minuuttia, kunnes skarppasin eteläisen horisontin suunnasta puhaltavan huuhkajan! Vähän lisäduunia, niin muutkin kuulevat - rallin pöllötili avattu!


7. Metsälajit

Käännös Skagin tiellä tuottaa muutaman peruslajin lisää, mutta eteläiseen Eckeröön vievällä sivutiellä (Långmo) alkaa tapahtua; teeri, urpiainen ja närhi kirjataan hyvää tahtia lajilistaan, nokkavarpunen poimitaan jälleen muutolta keskellä metsätietä ja Margus hiffaa yhden hakkuuaukon kelosta paikallisen tuulihaukan! Styrsintien varrella kova meno jatkuu (molemmat käpylintulajit listoille) ja skaala laajenee myös petolintuihin. Joukkue on levittäynyt vaarallisen laajelle tien molemminpuoleisille hakkuuaukoille, kun Margus huutaa lentävän petolinnun; ampuhaukka! Kalle on pahasti sivussa ja karvanaama joutuu ottamaan monen komean juoksuaskeleen, niin pinna saadaan poimittua talteen. Hyvä veto! Vaan minä erehdyn palaamaan takaisin tielle, niin Andrea huutaa seuraavaksi kanahaukasta! Taas ravia samaan suuntaan, tosin tätä ehtii katsomaan pitempään kuin puolitoista sekunttia. Kun seuraavalla hakkuulla pointsaamme kaukaa muuttaneen sinisuohaukan, niin petolintuja on yllättävän hyvin hallussa ennen meristaijin aloitusta!

Ruuhkaa Styrsillä. Kuva: Andrea Maier

8. Styrsingsudden

Klo 7.30 vaapumme legendaariselle särkälle - huomataksemme, että väkeä on kuin pipoa! Ylempien tasojen hyvät staijaussektorit on tehokkaasti miehitetty, joten valitsemme alemman tason nähdäksemme sekä itään, että länteen. Asetumme kaiken lisäksi johonkin hemmetin kuoppaan - ja Långnabbanilta meitä tarkkailleet kilpailevat joukkueet kuittailevat purussa, että jossain hemmetin poterossako sä Aki staijasit!

Noh, tulosta Styrsillä tulee melko tehokkaasti. Peruslajistoa hoituu ja puolentoista tunnin aikana niemennipukan ohittaa n. 250 allia, 200 mustalintua, 10 pilkkasiipeä, 30 tukkakoskeloa, tuuli- ja varpushaukka, 9 kuovia, 40 ruokkia ja 20 riskilää. Perusmukavaa menoa, ja skarppina saa olla. Meriteeren, luukun ja turren lisäksi paikalta pinnataan haapana (1n m), punasotka (1n m), 2 kuikkaa, 6 kaakkuria, härkälintu (8m), mustakurkku-uikku (5m, joista 4 yhdessä parvessa!) - ja koko homman kohokohtana karvanaama spottaa läntisestä horisontista merikihun! Margus kehtaa epäillä havistani, mutta homma varmistuu kun Sterco nousee horisontin yläpuolelle lokkia jaagaamaan. Vaikka kiislaa ei naulattu, nyt alko paineet viimein hellittämään =D


9. Epätoivoisia paikkausyrityksiä

Kuusitiainen ja tulkku aiheuttavat harmaita karvoja. Koluamme Styrsintien uudelleen ja käymme erikseen Långnabbanilla, mutta ei ne metsät siitä parane. Joku on välillä kuulevinaan jotain sellaista jostain, mutta mitään uutta ei ryteiköistä saada naulattua. Långnabbanin kärjessä hajaannumme taas: komppaan pienen lahdenpohjukan ja muut siirtyvät syynaamaan merisirriluodot läpi. Calmareita ei löydy, mutta luotokirvisen saavat rutistettua pinnaksi. Minä jään tien varteen kuuntelemaan ruotsalaisen turistin kalajuttuja. Kellon lähestyessä puoltapäivää kapteeni käskee, että uupuviin metsälajeihin ei kannata takertua, vaan puutteista on osattava luopua ja pitäs painaa eteenpäin - lajeja on pankissa vaikka kuinka hemmetisti!


10. Torp, Storby ja Böle - uuteen nousuun!

Seuraava hajaantuminen tapahtuu Torpin kylässä. Muut lähtevät hakemaan pienempää varpusta, mä tsekkaan perinteiset puskat isomman ja harvinaisemman perässä. Löytämiseen menee pari minuuttia, joista suurin osa kuluu paikalle kävelyyn. Vaan miten hemmetissä muilla voi kestää pikkuvarpusen naulaamisessa viistoista minuuttia?

Storbyssä pysähdys Fjärilsgatanin ladon luona pulustaijilla. Ei löydy tällä kertaa. Postitalon luona seuraava hajaannus, kun jään tsekkaamaan Krogarvikenin liejukanan varalta (eiole) ja komppaamaan mulelia Postitalolta (eiole). Margus, Kalle ja Andrea hoitavat pulut Sandvikenista ja huikkaavat menetetystä 10 tilhen parvesta, jotka vähän myöhemmin löytyvät Postitalon kulmilta - 100 pinnaa rikki ennen puoltapäivää! Storbyn piipahdus kruunautuu Postbrygganin visiittiin, missä ensin harjoitamme sosiaalisia kanssakäymisiä kilpailevan joukkueen kanssa - ja siinä sivussa Margus spottaa aallonmurtajalta kivitaskun! Taisi lähteä sen riemukkaan elämöinnin myötä lätkimään.

Kahden viikon takainen pohjustusreissu auttoi meitä sen verran, että keskustelimme pysähdyksestä Bölen liejukanapaikalla - joka ei hirveästi muistuta klassisia liejukanamestoja, lähinnä siitä tuli fiilis, että se Bongariliiton skaban lintu pysähtyi siihen muutolla. Me kuitenkin pysähdymme, tsekkaamme paikan - ja puolen minuutin päivystyksen jälkeen Margus löytää liejukanan ruovikon sisältä! Tällä kertaa naulaamiseen menee kauemmin kuin puolitoista sekuntia, vaan ei haittaa.


11. Lillbostad

No tää etappi jäi taas vähän tyngäksi. Petostaiji keskeisellä paikalla ei oikein tuota tulosta, mutta suht avoimesti siinä ehtii jutustelemaan "Sherryä, Pentti Arajärvi" -joukkueen kanssa. Yksittäinen, orvon oloinen kapustarinta naulataan pinnaksi ja neuvotaan muillekin. Petotutka toimii vasta paluumatkalla, kun hiffaan itäisellä taivaalla rundaavan hiirihaukan. Oli jo aikakin!

Hammarvallenin koskikarapaikasta käydään pientä kinastelua. Mun mielestä ei kannata pysähtyä (virhe!), mutta Kalle suostuttelee pysähtymään. Karan komppaaminen onkin niin vihoviimeistä puuhaa mihin tässä rallissa voi sortua, mutta sendari kieroilee ja päästää lähikuusikosta äänille tiltaltin! Taisi jäädä rallin ainoaksi ja Saramo pääsi taas kuittaamaan. Nöyrtymisen paikka, hah!


12. Bodafjärden & Bjärströmsträsk

Nämä sivupistot osoittautuivat kaksi viikkoa sitten mallikelpoisiksi rallikohteiksi, ja sinne suunnattiin nytkin. Eka kompattiin Bodanäsenin niitty, missä myötävalon värjäämä niittykirvinen aiheutti ensialkuun hieman hämmennystä. Onneksi pääkoppa pelaa vielä jotenkin, ei tässä vielä huhtikuun loppua eletä. Noh, niitty kompataan ja tällä kertaa kengät ei pahemmin vuoda. Kumisaappailla varustatunut Margus potkii kosteimmista paikoista taivaanvuohea ilmaan toisensa perään, mutta pienempää kurppaa ei irtoa. "Laadukas staijaus" pelastaa tämän yrityksen, kun älyän vilkaista takaraivoni taakse ja katsoa tarkemmin kahta taivaalla vaappuvaa hanhea - ja huuto kajahtaa: valkoposkia! Yllättävä ja oikein kiva rallilaji.

Bodafjärdenin puolella paikalla on yksi sisukas pyöräjoukkue. Pikainen syynäys lahdelle tuottaa sektoriin neljä tiiraa, joista ainakin lähempää lentävät 2 tapausta taittuvat lapintiiroiksi! Marguksen syventyessä tiirojen määritykseen karvanaama kaivaa aallokosta 2 lapasotkaa, tulosta tulee myös yli lentävän tiklin voimin. Vesilintujen syynäämisen jälkeen search mode vaihtuu petotutkaksi (vaikka uiveloa ei lahdelta löydykään), joka löytää melko pikaisesti ruskosuohaukan! Todistettavasti paikalla on pariskunta. Olkavartta kuitenkin kutittaa, joten Hagan pelloille alkaa olla kiire.

Pysähdymme ennen lopetuspaikkoja vielä Bjärströmsträskillä. Kapteeni lähtee komppaamaan pyrstötiaisia. Siinä samalla rallikonkari Saramo kaivaa tukkasotkien ja telkkien joukosta uivelon! Osoittautuu harvalukuiseksi tässä rallissa.


13. Päätös Saltvikin Hagan pelloilla

Faasani olis tässä vaiheessa rallia kovaa kamaa. Matkalla Saltviksfjärdenille nakitan Marguksen ajamaan uimarannalle vessuja syynäämään, muut jalkautuvat ja kuulostelevat samalla fasaania. Ei kuulu. Lähempänä rantaa pitää taas laittaa juoksuksi, kun yli liitää korkealla iso petolintu. Varmaan buteo. G ei kuitenkaan tätä petoa spudella löydä, joten jää määrittämättä - ja lago pinnaamatta. Fjärdenillä kuitenkin tapahtuu, kun Margus on ehtinyt ihmettelemään paikalla pörrääviä tiiroja - kalatiiroja! Enää ei ole perjantain h/a-tiira hampaankolossa. Lahdella kelluu 16 lapasotkaa, joten taitaa useampi joukkue tämänkin lajin handlata. Paluumatkalla Margus profetoi fasaaneista, ja klassisella paikalla karvanaaman lasittunut katse naulaantuu pellonreunan pusikon ruskeaan mönttiin - on se kumma jos Viralassa kasvanut ornitologi ei tällaisia kartanokasvatteja tuntisi - fasaani! Jopa näytillä pellon reunassa.

Uppiniskaista kapteenin diktatuuria: vietämme rallin viimeisen tunnin Haga kungsgårdin pelloilla. Nyt isketään. Peltojen lintumassat (n. 100 hanhea, reippaasti varislintuja, kyyhkyjä ynnä muuta sälää) selataan tiukasti läpi suokukon, pikkutyllin, lapinsirkun tai pulmusen varalta, tuloksetta. Petopuolella sendarilla on näppinsä pelissä, kun klo 16.25 Margus päästää minut piinasta ilmoittaessaan THE LAJIN leijuvan Hagan pohjoisenpuoleisessa ilmatilassa: muuttohaukka! Upea siniharmaaselkäinen lintu ei näytä kiirehtivän minnekään. Kädet tärisevät, keskittymiskyky katoaa, eihän tämän jälkeen voi enää uusia lajeja pinnata, vaikka onkin puoli tuntia aikaa. Eikä sellaisia löydetäkään. Yksi kilpaileva tiimi (Viskisieppo ja sirittäjät) erehtyy vielä paikalle, mutta neuroottiset "kädet tärisee, kädet tärisee" -höpertelyt taitavat karkoittaa rallaajat muille (eikä ainakaan paremmille) lintumaille. HUH! Upea kruunu hienolle rallille!

Ralliajan päättymisen jälkeen suuntamme Godbyn kylille syömään. Ortolana-pizza maistuu, mutta taitaa olla vähän paineita päästä purkupaikalle ajoissa, Idrotscenterin sali on varmasti täyteen ahdettu rallanneita biologeja puoli tuntia ennen purun alkua. Kirjanpidon viidesta lopputarkistusta se viimeinen osoittaa, että lajilistasta uupuu nakkeli ja räyskä, ja lopullinen saldo näyttää 115 lajia! Huikeeta!

Purussa kelpasi muikeilla, vaikka vähän jännittikin. Kuva: Margus Ellermaa

14. Purku

37 joukkuetta ja 167 osallistujaa kertovat riittävästi purkutilaisuuden tunnelmasta. Fiilis on kaikilla korkealla, jekku lähtenyt hyvin virtaamaan ja tupa täyttyy hyvää vauhtia. Purkuprotokolla lähtee hyvin pyörimään ja käsiä nousee ylös peruslaji toisensa jälkeen. Ensimmäisenä nöyryytetään Salametsästäjiä: kaikkien mielestä rallin paras vitsi taisi olla se, kun "Aki ei nähnyt kuusitiaista". Punatulkun kohdalla ilvailu ei sentään ole yhtä

Perinteisesti tohtori Häärän (rallasi sopivasti nimetyssä Palava siili kurkussa) sekä Syrinxin (Tervalla kypsytetyt rallikukot) kanssa kehkeytyy perinteistä nokkapokkaa, ja metsäisten peruslajien kohdalla näyttää siltä, että meitin käy huonosti. Merisirrin kohdallakin pitää nöyrtyä. Vaan kun päästään merikihuun, liejukanaan ja lapintiiraan (ässä!), niin ei niitä käsiä enää niin tiiviisti nouse. Loppuvaiheessa mukamas oltiin loppukaneetteja sanomassa, kun Das Salametsästäjien viimonen laji huudettiin: "Hyvät naiset ja herrat, allekirjoittaneelle seitsemännessä rallissa, vihdoin ja viimein, klo 16.25 Hagan pelloilla muuttohaukka!!" Meinasi ääni sortua kesken kaiken ja yleisö hurrasi lujempaa kuin kierrosta myöhemmin ilmoittamallemme lajimäärälle! =D

Palkitut:

1. sija - The Tjuvägare:115 lajia.
 2. sija - Palava siili ruokatorvesssa (Otso Häärä, Netta Lempiäinen, Niko Felt, Lauri Tuomiranta ja Katja Koskenpato): 108 lajia
3. sija - Viskisieppo & sirittäjät (Olli Jalonen, Susanna Jernberg, Virve Viertiö, Aaro Viertiö ja Mikko Tiusanen): 103 lajia

Pseudopalkinto: Eckerö Chicken Killers Fan Clubille, joka havaitsi traktorissa kutevat paikalliset teinit.

SISU-palkinto: Sukkahousupolkijoille, jotka toteuttivat rallin aikana pitkäaikaisen haaveensa polkea Eckeröstä Hagan pelloille asti (~ 80 km matka yhdessä päivässä).

Tsemppi-palkinto: Joonan haaremille, jotta ensi vuoden rallailu sujuisi paremman optiikan turvin voittoisasti.

Ja kerran vielä -palkinto (risteilylahjakortti Turusta Tukholmaan): Rämekurppeloille, jotka kovasta yrityksestä huolimatta päätyivät Maarianhaminan sijasta Tukholmaan.

Lisäksi kaikki fuksit ja ensikertalaiset palkittiin Kinder-munilla ja tikkareilla.

15. Sunnuntai

Vaikka jatkoilta poistuttiin Nåtön suuntaan inhimmillisiin aikoihin, uni maittoi univelan helpottamiseen. Sunnuntaista emme kummoisempia ehtineet harrastamaan, Maarianhaminan kierros jäi tyngäksi kun Julius Caféstakin loppui pannukakut kesken! Paluumatkan kansistaijilta jäi yläkerralta kvalit näkemättä, mutta alemmalla kannella päivystäneet näkivät Föglön saaristossa kähmyilleen kattohaikaran! Eipä siitä hirveästi katkeroitunut, kun fiilis oli leppoisa, rallihuumaa tasaannuttava ja ohan noita isoja haahkaparvia aina hienoa ihastella.


16. Closure

Kokonaisuudessaan tapahtuma oli jälleen onnistunut - jengi viihtyi, lintuja näkyi ja kaikki joukkeet rikkoivat omia kisaennätyksiään. Älyttömän siistiä kuunnella jengin hehkutusta tapahtumasta, oli takana sitten eka, toka tai kymmenes ralli. Taisi olla niin lähellä bikiniahvista kuin suinkin päästään. Meikäläiselle Symbioosin Ahvisrallissa uusia lajeja olivat harmaasorsa, räyskä, kaulushaikara, punajalkaviklo, räyskä, lyhytnokkahanhi, kaulushaikara, sini- ja ruskosuohaukka, härkälintu, mustakurkku-uikku, lapin- ja kalatiira - ja tietenkin peregrinus. Vuodenpinnoja tällä reissulla kertyi mukavat 11 kipaletta.

Kiitokset tämän vuoden joukkuetovereille (Margus, Andrea & Kalle), kaikille kanssarallaajille, sekä erityisesti Symbioosin peli- ja kilpailuvastaaville, jotka  vastasivat osallistujamäärältään Suomen suurimman linturallin organisoinnista!

Niin mainitsiko joku fraasin:

"Laadukas staijaus!"