Etelä-Viron kevättä: Kabli 27.3.-6.4.

Kevät jatkuu Viron eteläosissa! Margus Ellermaa organisoi Kablin lintuasemalle koko kevään kestävän muutonlaskentaprojektin, joka toteutetaan noin viiden vuoden välein (samaan tyyliin kuin Spithamin muutonlaskennat). Edellinen tarina Kablista ajoittuukin keväälle 2012, ja paikka syöpyi silloin mieleen erityisesti toukokuun alun lajikirjostaan.

16 km Latvian rajasta pohjoiseen sijaitseva Kabli on sijainniltaan mitä otollisin monien maa- ja kosteikkolintujen kevätmuuton näkemiseen. Riianlahden rantaviiva toimii hyvänä johtolinjana, eikä saaristo hajauta muuttoa. Tuulet säätelevät muuton näkyvyyttä: luoteistuuli ohjaa kosteikkolintuja lähemmäs rantaviivaa, vastaavasti koillistuuli lähettää maalintuja sisämaasta lähemmäs staijareita.

Lähtökohdat kymmenen päivän jaksolle olivat otolliset. Kevät on ottanut vasta pieniä harppauksia eteenpäin ja edelleen talviset olosuhteet sekä pohjoisvirtaukset panttaavat muuttoa. Tälle reissulle odotetaan lisää todellisia alkukevään ryminöitä.

27.3.

Margus koppaa kantiksen kyytiin Pärnun linja-autoasemalta, kauppareissu ja siirtymä Kabliin sujuu suoraviivaisesti Sacred Reichin rässin tahdittaessa matkaa. Asemalle saavutaan hyvissä ajoin, aseman isäntä näyttää paikkoja, perehdyttää pikaisesti rutiineihin ja aikaa jää ruhtinaalliseen alkufiilistelyyn. Muutto on ollut viime päivinä kohtalaista ja tämä päivä oli tarjonnut kauden ekat jalo- ja kattohaikarat, reilut 700 kiurua, 43 kangaskiurua sekä 130 mustavarista.

28.3.

Hyvää liikehdintää jo jakson ekana päivänä; noin kuuden tunnin staijilla laskettiin yli 4 000 lintua, joista reilu 1700 metsuria ja >200 tundrahanhea – osa hanhista tulee muuten aivan helvetin upeasti näytille rantaviivaa seuraten. Lisäksi kiuruja muutti melko tasaisesti (294), samoin kulorastaita (69). Loppu olikin sellaista Carduelis-peippo-sirkkuhässäkkää, muutamalla petolinnulla, kurkiparvella, pulmusella ja mustavariksella maustettuna. Uusina saapujina havaittiin kanadanhanhi, isokäpylintu sekä västäräkki, muita jakson avauksen pikkukivoja olivat mm. 5 muuttavaa viiksitimalia (oli kiva nähdä näitä muutolla!) ja vuorihemppo.

Aseman pihaan kuuluu niin pähkinänakkeli, harmaapäätikka kuin viitatiainenkin. Maisemat ovat komeat ja kontrastikkaat: Riianlahden rannat ovat pitkälti jäässä ja avovesi on yli kolmen kilometrin päässä. Ajojääröykkiöitä näkee siellä täällä ja itämerennorppia köllii jäällä lepäilemässä erityisesti keskipäivällä. Aurinko paistaa eikä tuuli Berlebachia juuri tärisytä.

Loppupäivä kului puutöiden, blogin työstämisen ja maisemakuvaamisen parissa. Keväiset fiilikset jatkuivat iltaan asti, kun aseman ohitti 260 hanhen parvi ja ensimmäisen staijipäivän kruunasi niityllä huutanut peltopyy!

29.3.

Kylmänpurkaus jatkuu jäätävän viileänä aamuna, vakion alussa pakkasta kymmenen astetta ja staijareita hyväili koillistuuli. Näkyvän muuton kannalta suunta oli kuitenkin hyvä, sillä tuuli pakkasi pikkulintumuuttoa lähemmäs rantalinjaa. Lajisto ei ollut niin monipuolista kuin eilen, mutta ainakin keltasirkkuja (555), kiuruja (486) ja urpiaisia (699) muutti hyviä määriä. Peippomäärät ovat pienoisessa kasvussa ja rastaiden kärjessä oli jälleen kulorastas (73). Hanhia nähtiin vähän eilistä vaisummin ja suurempi osa linnuista jäi määrittämättä, metsähanhet ovat edelleen selkeästi runsaampia.  Aamun piristysruiskeita olivat 29 kangaskiurua ja Margusta herätelleet 9 pyrstötiaista =)

… mutta edelleen mä oon tästä Kablin varpuslintumuutosta hieman kujalla. Turhan usein huomaan staijaavani muuttavien ohitussektorille tulosuunnan sijaan, eikä kirkkaalta taivaalta tahdo löytää lintuja. Eikä niitä lintuja mitään kohtuuttomia määriä mene. Vielä. Onneks rutinoitumiseen on vielä muutama päivä aikaa, ennen kuin sääennusteet näyttävät vihreää valoa ensimmäiselle aallolle…

30.3.

Noniin! Eilisen haparoinnit tuntuvat jo historialta, kun koillistuuli työntää varpuslintumuuton alemmas ja lähemmäs rantaviivaa. Urpiaisia lasketaan reilu sata lintua ekan vartin aikana, ja hyvin tuntuu summaa kertyvän muiltakin lajeilta. Lajisto vaan on köyhempää, ja vastatuuleen lentävät linnut väsyvät nopeammin, jolloin aamu on käytännössä katsoen kahden ekan tunnin jälkeen ohi. Kolmannella tunnilla jo paleltaa ja neljäs kuluu lumisateessa. Loppupäivä onkin sit aikaa työstää rästissä olevia blogitekstejä ja ihastella sakenevaa lumipyryä.

Mainittujen urpiaisten (565) lisäksi laskettiin 502 vihervarpusta, 30 mustavarista, 66 punatulkkua ja 166 keltasirkkua. Margus kävi illalla Pärnussa hakemassa Kalle Mellerin Kabliin!

 

31.3.

Kallen jakson eka päivä ei ois voinu köyhempi olla, kun sekä koillistuuli että Latvian puolella levittäytynyt sumurintama jarruttivat muuttoa. Laskettiinkohan me edes kahtasataa lintua… vakion päättymisen jälkeen tornissa ei kauaa viihdytty, vaan loppupäivä panostettiin puutöihin. Kalle roudasi polttopuutavaraa ja Marguksen kanssa raivattiin naapurin kuusiaitaa sekä mäntyjä. Näkyvyyden kannalta aika marginaalista, mutta lintuaseman syyspyynnin kannalta oleellisempaa, jolloin lintuja toivottavasti ohjautuisi enemmän tien länsipuolelle ja aseman pyydyksiin. Kolme tuntia siinä hujahti.

1.4.

S’on huhtikuu taas! Aprillipäivän kunniaksi muutto piristyy ja vakion ekalla puoliskolla lasketaan tuttua varpuslintumössöä voimistuneessa itätuulessa. Näkyvyyttä riittää, mutta puoltapäivää kohden taivas pilvistyy.

Muutto näyttää piristymisen merkkejä muutoinkin kuin massojen suhteen ja lajisto on pitkästä aikaa vähän monipuolisempaa. Vakion alkuvaiheissa Margus spottaa kaukana merellä muuttaneet 3 jalohaikaraa ja yhden nauru- ja harmaalokkihässäkän mukana matkaa selkälokki.

Vakion loppuvaiheilla Margus poistuu naapuritontin puolelle jatkamaan puutöitä, ja Kallen kanssa kepitetään Kablin keväänpinnoiksi vielä pienessä hanhiparvessa matkannut lyhytnokkahanhi ja rannan puolelta ohittanut ruskosuohaukka (2kv naaras). Itätuuli työnsi myös muutaman muun petolinnun (3 tuulihaukkaa, varpushaukka ja tuulihaukka) lähemmäs rantaviivaa, mutta ei siinä viimassa oikein kuutta tuntia enempää jaksanut.

Päivä lajeina ja lukuina: jalohaikara 13, kiuru 686, kangaskiuru 12, kulorastas 198, mustavaris 21, vihervarpunen 650, pulmusia 91 ja jo mainitut petolinnut.

Peippo fotobombas jalohaikarat

2.4.

”Tossa pahimman sateen aikana arvioin, että tuohon niitylle putos 60 miljoona lumihiutaletta minuutissa.”
- Staijipäällikkö Ellermaa

Koko päivän sato lunta. Aamuvakio staijattiin aseman terassilta käsin välillä vuoroja vaihtaen, parhaimpana kevään eka koiras-sinisuohaukka. Mut riitti sitä iltapäivälläkin ihmettelemistä, kun päivystin aseman terassilla puhelin korvalla ja pihaan kurvanneesta autosta hyppää ulos Batumista tuttu Triin Kaasiku! Triin oli pääsiäisen pohjoisempana valmistelemassa väitöskirjatyön maastohommia kollegansa kanssa, eikä paluumatka Tartoon ilmeisesti isompaa mutkaa tehnyt =D

Virallinen tiimipotretti, "orni ja kolme dudea"

Jälleennäkemisen riemua

3.4.

Kevät se vaan jatkuu! Yltynyt länsituuli hyydytti varpuslintumuuttoa, mutta laittoi isompaa maalintua liikenteeseen! Tuuli haittas havainnointia huomattavasti vakion ajan, mutta keskipäivällä tyyntyi ja loppupäivästä oli jo oikein lepposaa. Jo aamusta nähtiin mm. hyviä määriä hyyppiä, hanhet alotteli yhdeksän jälkeen ja kurkia tais mennä (se mitä täällä menee) Kablin asemaenkan verran (883m). Staijattiin melkein koko päivä, ainakin klo 6:45-16:15 ja vielä iltastaijit klo 18:05-19:45 välillä.

Keväälle uusia saapujia olivat mm. pikkujoutsen, valkoposkihanhi, tylli, kapustarinta, haahka ja ampuhaukka. Muita kivoja olivat mm. 15 jalohaikaraa ja 2 kattohaikaraa – mullekin osui jakson eka kattocicce iltastaijilla klo 19 jälkeen.

Muita summia:

metsähanhi 2337, tundrahanhi 1468 (määrittämättömät anserit yht. 1099), merimetso 633, harmaahaikara 66, kurki 883, töyhtöhyyppä 1445, naurulokki 465, sepelkyyhky 818, kiuru 1321, niittykirvinen 93, peippo 380, pulmunen 93.

Todennäköisesti monilla näistä meni tänään kevään parhaimmat summat, lisäksi aseman muuttoenkka rikkoutui merimetsolla, merihanhella, töyhtöhyypällä ja kurjella.

Päivän jännänä tollanen vaalea metsähanhi

4.4.

Tästä päivästä povattiin kauden kovinta päivää; eilisen jäljiltä eteläiset virtaukset nostivat lämpötiloja, eli rastaiden ja peippolintujen piikkiä olisi tiedossa. Aamu näytti kuitenkin ihan joltain muulta; ainoastaan itätuuli tuntui pitävän merellä vellovan sumun poissa ja ekan tunnin rastas-sirkku-peipporyntäyksen jälkeen meno tuntui tyssäävän jo heti alkuunsa.

Parin huonosti nukutun yön jäljiltä olo on aavistuksen kehno. Väsyttää, ei malttais keskittyä, tornin lattialla otetut torkkuyrityksetkään ei auta, joten piti paeta sisätiloihin. Sanoin Kallelle mennessäni, että soittele perään jos tarviit apuja.

Heräilen reilun tunnin torkkujen jälkeen ja kävelen aseman kuistille pienoisessa tokkurassa. Utelen muuttotilanteesta vaisulla huudolla, samalla ehdotan vaihtoa ja Kallelle päiväunimahdollisuuksia, niin vähän ujo ja lakoninen kuittaus sieltä kuuluu takaisin (”No olishan se hyvä saada joku toinenkin tänne torniin, rastaita alko menemään”).

Ja niinhän siellä menikin. Väylä oli juuri avautunut ja isoa rastasta valuu tornin ohi laajalla rintamalla. Teen tokkurassa pari vilkasua merelle – ja helkkari, tossa menee myös hyyppiä! Näköjään joku hanhiparvi horisontissa, joiden suunnalla menee lisää hyyppiä, sit lähempää painelee kyyhkyparvi, jota skannatessa näkökenttään eksyy puolisensataa peippoa ja hiirihaukka. Mitä helvettiä täällä tapahtuu?

Seuraava viistuntinen hujahtaa ohi hetkessä, kun muutto kasvaa ja yltyy totaaliseksi kaaokseksi. Ensimmäisen tunnin ajan ehdin itsekin hikoilemaan, kun peippolinnut ja kiurut, rastaat, hyypät, kyyhkyt ja hanhet täyttävät eteläisen Viron taivasta täysin sattumanvaraisessa järjestyksessä. Kun Margus saapuu torniin, niin staijisektoreita saadaan paremmin jaettua – tai oikeastaan Kalle ja Margus jakavat sektoreita ja karvanaama kirjaa sen minkä ehtii, seuraavan neljän tunnin ajan. Välillä sitä ehtii fiilistelemään parempia lajeja tai pahimpia ryntäyksiä, mut paperin tuijottelukshan se sit menee. Mut ”tärkeetähän se on huolehtia kirjanpidosta massapäivänä” =)

Moni laji petras eilisestä ja viidellä lajilla lyötiin uusi asemaennätys! Keväälle uusia saapujia oli ainakin piekana, metsäviklo, peukaloinen, nokkavarpunen ja lapinsirkku. Mielenkiintoista myös, että kun lajit alottaa, ne alottaa myös kunnolla; metsävikloja nähtiin samoin tein 18 ja peipot petras reilusta kolmesta sadasta sinne yli 15 000 yksilöön!

harmaahanhet 11 300

kanadanhanhi 29 - aseman muuttoenkka! =D

jalohaikara 7

harmaahaikara 19

kattohaikara 27

ruskosuohaukka 12

hiirihaukka 81

kurki 558

töyhtöhyyppä 3288

kapustarinta 22

taivaanvuohi 53

sepelkyyhky 5918 (aseman parhaimmistoa mut ei ihan enkkaa)

kangaskiuru 45

kiuru 1067

niittykirvinen 340

västäräkki 318

mustarastas 225

räkättirastas 2052

kulorastas 683

kottarainen 988

tikli 96

nokkavarpunen 7

pulmunen 135

pajusirkku 212.

Päivällisen jälkeen datauksessakin kesti aikansa ja Kalle tapitti tornissa iltamuuttoa vielä reilun tunnin. Sen avulla saatiin mm. se kulorastasenkka rikki! Hanhia meni vielä auringonlaskun jälkeen, ja päivän lopullinen summa oli sen 49 500 kevätmuuttajaa. Jebu ja jee.

”Oli tää mun 17 vuoden Kablin uran kolmanneks paras päivä.”

-          Ellermaa

5.4.

Jakson viimeinen täysi staijipäivä antoi taattua laatua. Eilen iltapäivällä alkanut muutto jatkui yötä vasten, ja aamulla herättiin taivaalta kuuluviin sirahduksiin, tiksahduksiin, ratinoihin ja puskissa möykkääviin punarintoihin. Lämmintä, aurinkoista, tyyntä, kylällä laulaa mustaleppälintu – KEVÄT!

Ensimmäiset staijarit kapusivat torniin jo puoli tuntia ennen vakion alkamista, ja kun itse pääsin torniin, oli lomakkeella jo mm. 270 mustarastasta. Pyörittelin päätäni hetken aikaa, tehtiin työnjakoa Kallen ja Marguksen kanssa, ja aloin rannan puoleisen sektorin lisäksi katsella myös merelle. Aamu alkoikin kevyesti sellaisella 5600 hanhen kertalaskennalla, jonka jälkeen jatkoin sitä rastaiden ja peippolintujen setvimistä. Muutto ei muutenkaan ollut suoraviivaista, kun joka kuudes rastas tuntui suuntaavaan etelään, yksittäisiä sepelkyyhkyjä tai lokkeja ei millään muistanut raportoida kirjattavaksi ja aivan varmasti sellaista pienempää sälää pääsi myös ohariksi. Hyvä kun pysyin yleisimpien lajien perässä, ja hanhiparvia laskiessa oli annettava vastuu rastaista ja peippolinnuista kirjurille. 

Ja sitä setvimistä sit riitti. Taukoja oli vaikea pitää ja käytännössä Margus olis luetellu lukuja koko ajan omalta sektoriltaan, ellei olis välillä antanu vuoroa mulle. Eilen iltapäivällä alkanut muutto jatkui yhtämittaisesti yön yli seuraavaan iltapäivään, seurauksena monella lajilla vielä eilisestä rikkoutunut muuttoenkka sekä 12 keväänpinnaa! Aika absurdia, kun samana päivänä saapuu niin harmaasorsa, punarinta, peukaloinen, mustaleppälintu, pikkutylli, mustapyrstökuiri ja sääksi. ”Parhaimmat” lajit säästyivät myöhäiselle iltapäivälle muuton rauhoituttua, kun Kalle kepittää muuttavan haarahaukan ja sen jatkeeksi elämöidään tornin ohittavasta haarapääskystä!

Milvuksen lisäksi nähtiin muutakin petolajistoa: ruskosuohaukalle kepitettiin asemaenkka (25m), lisäksi sinisuohaukka (5m) ja sääksi (7m) ylsivät aseman historian toiseksi parhaaseen tulokseen. Myös 8 piekanaa ja 2 ampuhaukkaa olivat hehkuttamisen arvoisia (”jes!”).

Muita summia:

Hanhet >46 000

Pikkujoutsen 23

Merimetso 707

Kattohaikara 44

Jalohaikara 15

Sepelkyyhky 6203

Västäräkki 674

Mustarastas 1110

Räkättirastas 1653

Kulorastas 332

Laulurastas 212

Viiksitimali 8

Mustavaris 41

Peippo 15 322

Tikli 153

Nokkavarpunen 18

Päivän kokonaissaldona yli 85 000 lintua! Päivän ohjelmaan osui myös tuttuja, kun Baltian retkellään olevat Christer Casagrande, Istvan Kecksmeti et. al. piipahtivat Kablissa pienellä staijilla. Miehillä oli tavoitteena Kuurin kynnäs, joten lintuja tulisivat varmasti hekin näkemään.

Staijattiin pitkälle iltapäivään, jonnekin klo 17:45 asti, jolloin saderintama pakotti miehittäjät sisätiloihin. Sateen tauottua fiilisteltiin hienoja iltavaloja ja usvaista merta, mutta se ei enteile hyvää huomiselle…

Yks reissun tavoitteista oli päästä kuvaamaan muuttavia lintuja jäistä merta vasten

Ruskosuohaukan kanssa melkein onnistukin

Mutta sinisuohaukat sais aina tulla vähän lähempää

6.4.

Kolmen huippupäivän jälkeen sumu ja länsituuli pudotti varpuslintumuuton nolliin. Ilmavirtaukset olivat suosiollisia vesilinnuille, ja sorsamuutto otti kunnon harppauksen eteenpäin, kun utuiselta mereltä laskettiin jo ihan kunnollisia haapana- ja sinisorsaparvia, porukassa mukavasti jouhisorsiakin. Myös hanhia riitti. Lounaanpuoleinen tuuli puolestaan pyyhki irtojäitä pois Kablin edustan merialueilta, joten merellisiä sorsiakin nähtiin pitkästä aikaa.

Kahden tunnin staijaamisen jälkeen painelin sisään tauolle, ja sillä aikaa tuuli yltyi ja vettä ripsi jo niin, että Kalle ja Margus pakenivat aseman terassin suojiin. Siinä se aika kului, kunnes vakion vikalla puolituntisella sää selkeni ja kapusimme uudelleen torniin. Massoja ei menny vieläkään, mutta kaverit kepitti keväänpinnoiksi mm. mustalinnun, kaakkurin, räyskän ja riuttatiiran! Aikaisemmin näky ainakin punasotka, lapasotka ja silkkiuikku. Aseman pihalla pyörineet 2 mustaleppälintua piristivät myös.

Staijin jälkeen pakkailtiin, fiilisteltiin, kiiteltiin isäntää mitä parhaimmasta isännöinnistä, lampsittiin Kallen kanssa bussipysäkille ja otettiin suunta kohti kotia. Bussin odottelu ois voinu mennä paremminkin, kun taivaalta satoi tiskirättejä ja eka bussi ei ottanu meitä kyytiin kun ilmoitti menevänsä vain Häädemeestiin asti =D noh, Pärnuun saavuttiin just sopivalla vaihtoajalla ja Tallinnassa satamaan siirtyminenkin sujui hyvin.

Lintuasemalta poistutaan tyyliltä ja vielä tässä vaiheessa hyvässä säässä. (c) Margus

Bussia odotellessa auringonpaiste vaihtui tiskirätteihin

Ylipäätään tän reissun kanssa kävi melkeinpä juuri niin kuin pitikin käydä. Alkukevään ryminät todistettiin aitiopaikalta, oli myös hienoa nähdä miten Viron pikkukivat (jalo- ja kattohaikarat sekä riuttatiira) saapuvat aikaisin pesimäpaikoille. Harjalintu ei vielä ehtiny, mutta eihän sitä kaikkee…

Kiitos Margukselle erinomaisesta isännöinnistä, Kallelle toisesta yhteisestä Kablin jaksosta, paikan päällä tavatuille tutuille sekä kotijoukoille ymmärryksestä. Kevät koittaa, vielä Suomessakin!