Ahvenanmaan talvilintulaskennat 2018

Lintuvuosi 2018 lähti vauhdikkaasti käyntiin, kun kutsu kävi Ahvenanmaan talvilintulaskentoihin. Kunniasymbiontti Matti Koivulan nykyisin luotsaamia laskentoja on ahkeroitu jo yli 50 talven ajan, ja menomatkan laivastaijin lisäksi pääsaarilla olisi kierrettävänä 16 eri reittiä. Jos rareja ei löydy, niin ainakin vuodareita kertyy vuoden ekalta viikolta runsaasti.

2.1.

Keväämmällä Ahvenanmaalle matkaajalle laivaetapin eka tunti oli melkonen kulttuurishokki - klo 8:45 on vielä helllvetin piemää, joten aamupalapöydässä ehtii istumaan pitkään ennen kannelle rymyämistä. Kun kannelle lopulta päästään, niin pimeetä on edelleen ja pimeetä on pitkälle keskipäivään. Kihdinselkään asti meno on lähinnä lokkien, vanhojen knöläreiden ja isokoskeloiden ihmettelyä. Mutta vaatimattomistakin vuodareista iloitaan. Aurinkoakin nähdään jossain lähempänä Maarianhaminaa. Kukaan ei kuitenkaan uskalla sanoa ääneen, että onneksi ei sada...

Kihdinselällä sitten tapahtuu. Tax Free -visiitit tehdään porrastetusti, omalla vahtivuorollani spottaan yhdellä kivellä makoilevat neljä harmaahyljettä, mutta palaan takaisin viininhakureissultani vain kuullakseni nuijanneeni yhdellä luodolla saalistelleen sinisuohaukan ja reissun ekat merisirrit. Korkki sano narsk ja vuoden 2018 pettymysten nieleminen alkoi siitä. Onneksi merisirrit paikattiin, ensin muutama lintu Kihdinselällä, sit Matin kanssa ihailtiin kahta lähempänä olevaa lintua Båtskärillä ja lopulta Kobbaklintarin hujakoilla nähtiin hieno 36 linnun parvi. Kannelta havaitut hiiripöllö, isolepinkäinen, hiirihaukka ja 9 lapasotkan parvi paikkasivat myös.

Vesilintujen massat olivat suurimmalti osalti kateissa, mainittavimpana pari isompaa tusoparvea, mutta muutamilta muilta lajeilta tuli hyvin sigmaa, parhaimpina mm. 47 harmaahaikaraa, 40 naurulokkia,  148 merimetsoa, 1760 tukkasotkaa, 702 telkkää, 785 isokoskeloa ja rapiat 1020 kyhmyjoutsenta. Lisäksi Heksa näkee ampuhaukan ja Matti pienen parven tukkakoskeloita.

Koivulan autokunta suuntasi retkelle heti satamasta ulos päästyään. Möckelön eteläpäässä ihmetellään jotain rantapuissa olevaa joka on "joko hiiripöllö tai ei mitään" (rasti jälkimmäisen vaihtoehdon kohdalle), Lampinen ynnää Torpfjärdeniltä reilut 900 tukkasotkaa ja tirehtööri Koivula ohjaa meidät talvivalokuvapinnahimoissaan kohti Hagan peltoja. Jari Helstolan löytämät kaksi kurkea löytyvät suht vaivatta, sen lisäksi kokeillaan kompata yhtä kosteaa niittyä ja sopivalla ruovikkopaikalla Koivula atrapoi muutaman viiksitimalin ääneen. Haga toimii tammikuussakin.

Illan aluksi nautimme reissun ekat pizzat Diablossa, jonka jälkeen majoitumme hotellille ja aloitamme ekan laskentakierroksen suunnittelua. Se onkin sit oma prosessinsa, kun muuttujia on yllättävän paljon reittien sijainnista, laskentaparien kuljetuksesta ja säätilanteesta riippuen. Huomiselle povattiin reissun parhainta näkyvyyttä, joten rantareittejä priorisoitiin. Sit meno oli aika levotonta jo ekasta illasta alkaen, aivan kuin osa porukasta olisi ollut täällä aikaisemminkin...

Ekan laskentapäivän suunnittelua

3.1.

Sumplin itseni Matti Koivulan aseenkantajaksi Kungsön reitille. Tiedossa rantakallioilla rämpimistä, avomerinäköaloja, rantalepikköjä, rakkolevävalleja ja muutama hieno aarniometsäpläntti. Hengenvaarallisen liukkoja alustoja, talvisia valoja, lunta ei nimeksikään, merivesi helvetin korkealla ja hiki virtaa, kun ei kauheasti tuullut ja lämpötilakin oli reippaasti plussan puolella. Suurimman osan reitistä tarkeni ilman villapaitaa.

Mennessä pudotettiin taistelupari Meller-Lampinen Hammaruddan reitille, ja kruisailtiin Kungsöbatterin tie läpi. Matti läks toiseen päähän, jätti mut kävelemään ja en kauas ehtiny kun nakkeli huuteli vuodenpinnaksi. Palattiin Matin kanssa uudestaan rikospaikalle ja samalta paikalta löydettiin toinen nakkeli! Pari kilsaa myöhemmin Matti kuuli vielä kolmannen yksilön.

Ulkomerelle tapittaminen palkittiin pilkkasiivellä ja parilla riskilällä. Merisirrien näkemiseenkin oli hyvät edellytykset, mutta ei me tällä kertaa osattu. Tukkakoskeloiden näkemistä saatiin odotella vähän turhankin pitkään, mutta sit kun nähtiin, nähtiinkin hyvin ja 13 yksilön edestä.

Kungsön rannat olivat harvinaisen kustannustehottomia. Piiskutus ja kiroilu raikasivat, mutta pariin hassuun peukaloiseen oli tyytyminen. Trogloja löytyi lisää reitin myöhemmiltä etapeilta, lopulta viisi lintua, mutta ainakin tirehtööri Koivula manasi moneen kertaan sitä, kuinka tyhjillään rakkolevävallit, ruovikot ja tervalepiköt olivat. Matti myös kannusti staijausmentaliteetin omaavaa karvanaamaa ripeämpään tahtiin ja ihan hyvin pizza-aterioiden ja hotelliaamiaisten kalorit siinä kuluivat.

Vuodareita paukku taas ihan tavislajeista (mm. harakka, tilhi, viherpeippo) noihin mainittuihin lajeihin. Lisäksi palokärki, isolepinkäinen, isokäpylintu ja töyhtötiainen ilahduttivat. Pääsimme takaisin autolle hämärän laskeutuessa, ja päivälliset mässäiltiin sataman kupeessa sijaitsevassa sporttibaarissa.

Muilta reiteiltä tykitettiin laatua; Tällholmenista löytyi tiltaltti ja Hammaruddan reitiltä mustapääkerttu. Peukaloisia, pikkurastaita, taivaanvuohia ja merisirrejä löytyi jo ekalta päivältä hyviä määriä.

Kungsö ja Hammarudda lähtövalmiina

Burskatanin eteläkärki, riskilät haltuun!

Komeita rakkolevävalleja mut mitää lintui täällä ollu...

4.1.

Noniin! Tutkapari Meller-Aintila touhuilivat tänään pahaksi parjatulla Emkarbyn "metsätiaisreitillä". Todettakoon et metsätiaisia ei havaittu juur ollenkaan. Gölbyssä oli hyvää tajaamalintu- ja ruokintameininkiä, mutta potentiaalia ei osattu hyödyntää enempää kuin seitsemän peipon verran. Yhden pihapuskan takana smyygailevaa keskikokoista lintua, joka on "ehkä närhi", mutta osoittautuu lopulta fasaaniksi - minkäs sille mahtaa kun näkee ensin pelkkää liikettä. Vuodari se oli kuitenkin! Ja vuodarin sai siitä parin kilsan päässä havaitusta närhestäkin.

Alapilvet ja ajoittaiset sadekuurot saattelevat matkaamme. Emkarbyn puolella nähdään suurin osa päivän 116 laulujoutsenesta, samoin yhden navettapiston yhteydessä ihmetellään 60 örpsin parvessa näkyvää vaaleampaa tapausta. Onneksi sama parvi näyttäytyi uudestaan ja yksi vaalealla ylä- ja alaperällä koristautunut yksilö erottui porukasta. Tundraurpiaisen voi hyvällä omatunnolla kirjata vuodariksi, niin pitkään kuin vielä voi. Samoilla mestoilla nähdään viisi punakylkirastasta päivän suurimman räksäparven mukana, kiva kun marjalintutalven jämiä näkee vielä tämänkin vuoden puolella. Rastasparven takaa löyty haavassa päivystävä hiirihaukka.

Matka jatkuu kohti Bjärströmiä. Kalle käy tsekkaamassa jäätyneen Bjärströmsträskin, karvanaama komppaa tyhjää kurppaojaa ja sekoilee yhdessä tervaleppäluhdassa, eikä kumpaisellekaan irronnut mitään mainittavampia havaintoja. Seuraava vastaavanlainen jakautuminen tapahtui Bodafjärdeniä edeltävällä salmella, kun Kalle tsekkas salmen pohjoispuolen kunkkupaikat ja Aintilan äpärä nosti laskentatilastot Tiiran etusivulle järkälemäisellä 370 keltasirkun parvella (yhteensä reitillä rapiat 510 keltasirkkua). Järrit tuntuu olevan vähissä, ainakin mun reiteillä, eikä "huikea järrisyksy" näy ainakaan täällä päin maailmaa.

Bodafjärdenistä hekumoitiin tämän laskennan kohokohtaa. Vaan murheeksihan se muuttui, kun Bodanäsetin niitty tulvi niin että kurpatkin hukkuu ja joutsenenpoikaset ui ojissa, ja iso siivu Bodafjärdenin pohjukasta oli jäässä. Sviddu, kompattiin se silti (#idiootit), vaikka sen isolepinkäisen ois ihan hyvin nähny ilman rämpimistäkin.

Kun Bodafjärdenin jäätilanteen aiheuttamasta järkytyksestä selvittiin ("olispa edes se uivelo"), niin optimismi nosti hieman päätään, josko edes yksi parempi vesilintu löytyis. Kalle skarppas horisontista sen uivelon samalla kun karvanaama ihmetteli eroja joutsenlajien ikäjakaumassa. Bodafjärdenin jälkeen meno oli melkosta rääseikkörämpimistä ("ennen ollaan menty tosta rantaa pitkin mut nyt vesi on aika korkeella") ja päätiellä kaahailuksi. Mutta hieno laskenta oli! Vielä hienompaa oli päästä tekemään sitä Kallen kanssa. 👍

"Bodanäset veden valtaamana. Kompattiin silti. #Idiootit"

#tärähtänytjekkuselfie

5.1.

Paronin ekalle Ålandlaskentakeikalle osui molemmat "privaattireitit"; jos Kungsö on Koivulan yksityisomistuksessa, niin tänään väylä aukesi Sampo Laukkasen hallussa olevalle Sundin reitille.

Talsiminen alkaa Kastelholman kylältä ja monipuolisimmat lintupaikat keskittyvät oikeastaan ekalle kilsalle; Sampo komppaa suurimman osan linnan edustan ruovikoista, ite kierrän linnaa ja käyn tsekkailemassa lähilahden vessuja. Sampo sit nokitti taivaanvuohella, parilla punarinnalla, varpushaukalla ja muutamalla peukaloisella, ja ilmeisesti se mun näkemä tikliparvi oli jo entuudestaan havaittua porukkaa. =D

Mä sain jotenkin sellasen käsityksen, että reitti on aika pitkä ja tässä tulee kiire jos meinaa ehtiä autolle valoisaan aikaan. Aattelin sit, että ei tässä kannata hidasteeksikaan jäädä, vaan koitin jättää staijaamiset vähemmälle ja yrittää kävellä sen mitä flunssaisena ja jalkavammaisena pystyy. Jälkikäteen sit kuulen huutelua että mä tahti oli välillä turhankin kova. Pyydän anteeksi, vaikka päästiinkin takas autolle siinä puoli neljän aikoihin.

Kastelholmankin jälkeen riitti nähtävää; Finbyn suoran varrella vihelteli pyy (tooodella kovaa valuuttaa Ahvenanmaalla) ja Svensbölen kylällä se keltasirkkuparvien syynääminen vihdoin kannati, kun yhdestä löytyy kauan kaivattu vuodari: järripeippo! Viitisenkymmentä metriä eteenpäin ja pähkinänakkeli lentää tien yli, kovaksi yllätyksekseni tää oli uusi laji reitille!

Knallenissa virkistäytymässä

Välissä käydään Knallenissa virkistäytymässä - tää on varmaankin se syy miks Sampo on reitin itelleen haalinut. Sofistikoituneesti siemaillun punaviiniannoksen jälkeen reitillä on vielä annettavaa, erityisesti sillä "pomminvarmalla kurppapaikalla", joka ei sit sitä kurppaa annakaan. Kuulemma eka kerta ikinä, mut minkäs teet kun talvi on niin lauha et linnut ovat todella hajallaan maastossa. Puliseva teeri keskeyttää yhden talsimisetapin, ja oli se Sibbyn maatilakeskittymäkin nasta. Tiaisia, keltasirkkuja ja varpusia saa ynnäillä aivan kylliksi, ja kaiken kaaoksen keskellä Sampo skarppaa jossain horisontissa tiksuvan nokkavarpusen! Samoin Sampon spottaama 5 punakylkirastaan parvi oli myös mainitsemisen arvoinen.

Viimeiset kilometrit sujuvat aika seesteisesti. Mä hieman Sampolle ennakkoon vihjailin, että täpläverkkoperhosen talvipesän näkeminen tammikuussa olis kiva juttu, eikä sitä Brännbolstadin raittia tarvinnu kauaa talsia, kunnes karvanaama syöksyy maasta sojottavien puukeppien suuntaan ja intoilee jostain peukalon kokoisesta seittipallosta. En kuitenkaan ottanu toukkien lukua ylös.

Cinxian talvipesä talvilintulaskentapinnaksi.

Kun tahti oli kova, niin meillä oli varaa myös pikkasen rönsyillä. Ennen autolle asettumista käytiin tsekkailemassa yhtä järven rantaa, mitään nähty mutta ei sitä scoloa löyä jos ei yritä. Peukaloissumaa saatiin korotettua vielä yhdellä (yhteensä 11 yksilöä!), lisäksi tallareiden ja keltasirkkujen yhteissummat nostavat nämä tieteentekijät Tiiran etusivulle.

... ja tänä iltana hotellilla vietettiin reissun viimeistä iltaa, purettiin Magyn ja Vilpun talvilintuspektaakkelin tunnelmia (päivän parhaina Apalholmin isolokki ja Skagin jääkuikkalaji) ja otettiin niskalihaksista mittaa. Kyllä täälläkin osataan!

#IAmTheLaw!

#wtf?

6.1.

Lähtöpäivälle jäi vielä Maarianhaminan cityreitti. Laskijoita on sen verran hyvin, että reittiä saatiin splittailtua sopiviin lohkoihin. Sampo ja minä omittiin anthraxpäissämme Itäsatamaa ja Lilla Holmenia sivuava lohko, joka osoittautui oikein monipuoliseksi!

Aloiteltiin Strandnäsin pohjukasta kevyesti 1200 tukkasotkan parvella ja peukaloisella. Joku merikotkakin siellä horisontissa tais kauhoa. Itäsataman rantaa tuli tsekkailtua varsin leppoisissa tunnelmissa, kiva niitä tusoja on ihmetellä vähän lähempääkin, ja vähän odotetusti sieltä laiturihässäkän seasta löytyi myös pari nokikanaa! Kivojen lajien poimiminen jatkuu Lilla Holmenin puolella, kun seuraavasta ruovikkopläntistä löytyy päivän toka peukaloinen puiston toiselle puolelle siirryttäessä spottaan yhden lepänrunkoa ylös viipottavan pähkinänakkelin - ja hetken kyttäilyn jälkeen paikalle ilmaantuu toinen!

Jatkoimme kantakaupungin itäreunaa takaisin kohti Strandnäsiä. Arkenin kulmilta löytyy viisi punakylkirasta (taitaa olla saarivaltion keskimääräinen ilin parvikoko at the moment) ja ydinkeskustan pohjoispuoleisella pientaloalueella spotattiin laulurastas. Päivän ensimmäisestä - ja pomminvarmasta - punarinnasta kävelen tylysti ohi, mutta onneksi pienellä takapakilla lintu löytyy, ja pari kadunpätkää myöhemmin tarjotaan revanssia. Tulihan sekin vuodari sit kuitattua.

Talsimisosuuen jälkeen otettiin auto alle ja paineltiin satamaan syynäämään lahden vesilinnut vähän paremmin. Hyvä kun ne tukkasotkat tuli laskettua sieltä Strandnäsistä käsin, sillä ilmeisesti hali oli säikyttänyt sen parven paremmille lintupaikoilla. Nyt pohjukasta kuitenkin löytyi 31 uiveloa reilun sadan telkän joukosta. "Ja onhan tossa lähimmässä tusoparvessa lapasotkakin..."

Siinä ne tämän reissut linnut likimain olikin. Tässä vaiheessa uskallan mainita, että omille laskentakilometreille osui myös laskentojen ainoa luhtakana. Lähtösähellyksen ohella koetettiin notta nähtäiskö Solhemin nurkilta löytyneet turkinkyyhkyt, mutta sähellyskertoimet tais kasvaa liiaksi. Paluumatkalla kevyttä staijausta noin Herrölle asti, nähtiin toistakymmentä merisirriä. Ja illaksi kotiin omaan sänkyyn.


Matti Koivulan tekemä yhteenveto laskennoista:

Kuudellatoista maareitillä havaittiin 38317 lintuyksilöä ja 89 lajia, mitä voi luonnehtia tavanomaiseksi 2010-luvun perspektiivissä. Laskentajaksoa sävyttivät kuurosateet ja lumettomuus; purot virtasivat sulina ja rantametsät tulvivat monin paikoin. Jaksolla Etelä-Suomen rannikko sekä monin paikoin järvet olivat sulia ja pellot lumettomia. Oletettavasti tästä syystä sorsalintuja ja sotkia oli Ahvenanmaalla noin puolet 2010-luvun keskivertomääristä. Toisaalta kyhmy- ja laulujoutsenia oli enemmän kuin kertaakaan 2010-luvulla. Vesilintujen talvinen runsausvaihtelu liittyy usein avoveden määrään, ja lämmenneet talvet näkyvät laskenta-aineistossa 1970-luvulta tasaisesti kasvaneina määrinä.

Merikotkaa, joka oli vielä 1970-luvulla harvinainen, nähtiin nyt 2010-luvulle tyypilliset 90. Merimetso ilmaantui Ahvenanmaan laskentalajistoon 1970-luvun lopulla ja vakiintui 1990-luvulla, mutta kasvu näyttää taittuneen ja jopa kääntyneen laskuun.
Merisirrin 71 yksilöä oli kaikkien aikojen ennätys (2010-luvun keskiarvo 16) ja lisäksi niitä nähtiin menomatkalla laivan kannelta 66; niitä ruokaili nyt jopa pääsaaren rannoilla eikä pelkästään uloimmilla luodoilla. Voisikin olettaa, että etelärannikon kasvaneet havaintomäärät eivät johdu pelkästään vaihtuvista retkeilytavoista tai parantuneesta optiikasta, vaan laji on runsastumassa ja/tai talvehtimistavat muuttumassa.

Teeri ja pyy olivat 1970-1980-luvuilla useimmilla reitillä säännöllisiä. Nyt niitä tavattiin kumpiakin yksi yksilö!
 
Hyvä pihlajan- ja tyrnimarjasyksy näkyi hyvinä rastasmäärinä - räkättirastaan 3576 on uusi 2010-luvun ennätys -, mutta tilhiä oli yllättävän niukasti (300), ja taviokuurna jäi kokonaan havaitsematta.
Hippiäis- ja tiaismäärät olivat 2010-luvun perspektiivissä tavanomaisia. Hömö- ja töyhtötiaisen väheneminen on pitkäaikainen trendi, sillä 1960-1980-lukujen määrät olivat moninkertaisia 2010-lukuun verrattuna. Toisaalta sinitiaisen trendi on päinvastainen.
 
Järripeipon 90 yksilöä oli 2010-luvun ennätys, joskin 1980-luvun huippuluvuista jäätiin kauas. Niitä on nähty alkutalvesta myös mantereella isoinakin parvina. Viherpeipolla taas on arveltu menevän heikosti, ja niiden määrä (494) olikin 2010-luvun alhaisimpia. Urpiaisilla sitä vastoin tehtiin 2010-luvun ennätys; 1665 yksilöä oli kaksinkertainen toiseksi kovimpaan urpo-talveen verrattuna.
Vähälukuiset talvehtijat kiinnostavat osaa lintuharrastajista. Eckerön Skagissa havaittiin muutolta laskeutuva jääkuikkalaji, Lemlandin kirkonkylän reitillä härkälintu ja Lemlandin Apalholmissa nuori isolokki. 

Pähkinänakkeli on viimeisten 10-20 vuoden aikana vakiintunut Ahvenanmaan pesimälajistoon ja niitä havaittiin kaikkiaan 26. Peukaloisen 124 yksilöä oli kaikkien aikojen ennätys; aiempi 98 oli kahden talven takaa. Niitä löytyi yhtä lailla niin metsistä kuin rantapensaikoista. Muita mantereella vähälukuisia talvehtijoita olivat mm. luhtakana (1 yksilö), taivaanvuohi (11), lehtokurppa (4), mustapääkerttu (2), tiltaltti (1), punarinta (24), rautiainen (5), laulurastas (5), punakylkirastas (21) ja pajusirkku (25). 

Laskentontojen järjestelyistä vastasi Matti Koivula. Lisäksi mukana olivat Johan Ekholm, Heikki Eriksson, Jari Helstola, Jari Laitasalo, Markus Lampinen, Sampo Laukkanen, Kalle Meller, Valtteri Salonen, Tuomas Seimola, Johannes Silvonen ja Vilppu Välimäki. Laskentoja tuki taloudellisesti Luonnontieteellinen keskusmuseo. Kiitos!