 |
 |
 |
24.9.
Sakhalvasho, D 39
Yöllä myrskysi niin että talo tärisi, sade ja salamointi jatkui aamuun asti ja aamupalalle noustiin tunti myöhässä. Teetä hörppiessä sade oli jo laantumaan päin, ja seuraavaa kuppia ladatessa John juoksi sanomaan notta pari haarahaukkaa meni just talon yli – ja läksi ylös laskentapaikalle. Kymmenen minuutin kuluttua sade oli jo kokonaan laantunut ja matkalla takaisin yläkertaan huomasin viiden tuulihaukan parven painelevan talon yli – optiikka kantoon ja äkkiä ylös!
Yöllä myrskysi niin että talo tärisi, sade ja salamointi jatkui aamuun asti ja aamupalalle noustiin tunti myöhässä. Teetä hörppiessä sade oli jo laantumaan päin, ja seuraavaa kuppia ladatessa John juoksi sanomaan notta pari haarahaukkaa meni just talon yli – ja läksi ylös laskentapaikalle. Kymmenen minuutin kuluttua sade oli jo kokonaan laantunut ja matkalla takaisin yläkertaan huomasin viiden tuulihaukan parven painelevan talon yli – optiikka kantoon ja äkkiä ylös!
Aamuseitsemän jälkeen Sakhalvashon kukkulalla oli täysi rähinä päällä; tuulihaukkoja paineli etelään jatkuvalla tahdilla jokaisella sektorilla, ja länsipuolella oli mennyt jo toistakymmentä arosuohaukkaa! Totesin lakonisesti että ”noita saattaa mennä tänään”, ja se fraasi toteutui, kun Johnin kanssa työstettiin länsipuolen sektoria – siellä ei oikeastaan mennyt mitään muuta kuin tuulihaukkoja ja arosuohaukkoja! Lintuja muutti lähinnä yksittäin, mutta hyvin tasaisesti, ja aika paljon siinä sai skarpata ettei mitään mennyt ohariksi, lintujen liikkuminen kun oli suoraviivaista ja vastatuulessa osa linnuista tuli hyvin matalalla. Siellä saatto mennä kaksi tai kolme koirasta peräkanaa, siihen väliin yksi nuori, yksi naaras, pari nuorta lisää, taas pari koirasta, naaras, taas pari nuorta…
Aamu hujahti yhdessä rytäkässä ja äkkiä huomattiin, että ollaan jo puolenpäivän puolilla. Se aamuseitsemästä alkanut kuusituntinen jakso oli silkkaa hulluutta! Kun lintuja siirtyi myös itäpuoliselle sektorille, kirjuri sai käytännössä koko ajan kulkea laskentapaikan puolelta toiselle ja ”palmtop”-huudot kaikuivat koko ajan, kun arosuohaukkojen pukuvariaatio oli aina vaan satunnaisempaa – no okei, ei siinä ole neljää vaihtoehtoa enempää, mutta ei sitä oikeasti tiennyt mitä sieltä tulee seuraavaksi, nuori, 2kv-koiras vai +1kv-naaras! Määritettiin me jokunen niittysuohaukkakin, ja niillä kuittailtiin itäpuolen nuorisotiimille, jotka janosivat mahdollisimman kovaa lukemaa (”muistakaa että ne kaikki ei oo arosuohaukkoja!”).
 |
| Päivän laji, massa ja kvaliteetti saman lajin alla |
 |
 |
| Ruskosuohaukat jäi vähemmistöön |
 |
| Myös tuulihaukkojen liikehdintä oli näyttävää |
 |
| Ruostesorsiakin nähtiin |
Puoliltapäivin
tahti tuntui aina vaan yltyvän ja kiivaimmillaan Sakhalvashon ohitti yli 45 arosuohaukkaa vartissa! Nyt sain
todistaa sitäkin ihmettä, kun John hylkäsi länsisektorin ja meni ihmettelemään
itäpuolella vellonutta neljän koiraan ja yhden nuoren parvea! Sillä samalla
minuutilla huomasin länsipuolella kaksi koirasta samassa nosteessa, ja pian
niiden seuraan liittyi kaksi nuorta! Oli pakko nauraa ääneen ja heittää
brittiherralle pari kuittia. Vielä kun tätä arosuoparvea seurasi tumma koiras-ruskosuohaukka (näitäkin
nähtiin tänään muutama) niin tunnelma oli aika räväkkää.
Yhtäjaksoista muuttoa kesti sinne klo 13 asti, sen jälkeen meininki hieman rauhoittui, mutta yksittäisiä lintuja nähtiin sinne päivän päättymiseen asti. Olo oli kuin aivovaurion jäljiltä, päivän kokonaissaldoa seurattiin tietenkin pitkin päivää mutta lopulta meillä oli kasassa uskomattomat 292 arosuohaukkaa! Kun Shuamta lisäsi soppaan vielä 92 yksilöä, lähinnä heidän itäpuoleltaan, niin päivän kokonaissummana oli aivan käsittämättömät 384 arosuohaukkaa!
Vähän vaatimattomaltahan se tuntuu, mutta päivän muihin mainintoihin lukeutuvat mm. 150 aropääskykahlaajan parvi, 4 sääkseä, pohjoiseen suunnannut kiljukotka ja 156 pikkukotkaa. Loppupäivästä saatiin muutama sadekuuro, joten toisinaan suohaukoille tyypillistä iltapulssia ei tällä kertaa saatu. Illalla ”koordinoin koordinaattoreita” esitelmien ja tiimisuunnittelun parissa. Lisäksi Jasper Wehrmann saapui tänään Sakhalvashoon! Mies ei oikein meinannut ensin uskoa, että kuinka kova päivämuutto tänään nähtiinkään, mutta upposihan se kertauksella kun ensireaktio oli niin vaatimaton =D Mainittakoon, että Batumi Birding Festival alkoi tänään, joten staijipaikoille odotetaan melkoista väkiryntäystä. Lisäksi Oasis-hotellille pääsee taas kuuntelemaan mielenkiintoisia esitelmiä ihan maailmanluokan ornitologeilta. Tänään ei pystyny, mutta huomenna sitten.
Yhtäjaksoista muuttoa kesti sinne klo 13 asti, sen jälkeen meininki hieman rauhoittui, mutta yksittäisiä lintuja nähtiin sinne päivän päättymiseen asti. Olo oli kuin aivovaurion jäljiltä, päivän kokonaissaldoa seurattiin tietenkin pitkin päivää mutta lopulta meillä oli kasassa uskomattomat 292 arosuohaukkaa! Kun Shuamta lisäsi soppaan vielä 92 yksilöä, lähinnä heidän itäpuoleltaan, niin päivän kokonaissummana oli aivan käsittämättömät 384 arosuohaukkaa!
Vähän vaatimattomaltahan se tuntuu, mutta päivän muihin mainintoihin lukeutuvat mm. 150 aropääskykahlaajan parvi, 4 sääkseä, pohjoiseen suunnannut kiljukotka ja 156 pikkukotkaa. Loppupäivästä saatiin muutama sadekuuro, joten toisinaan suohaukoille tyypillistä iltapulssia ei tällä kertaa saatu. Illalla ”koordinoin koordinaattoreita” esitelmien ja tiimisuunnittelun parissa. Lisäksi Jasper Wehrmann saapui tänään Sakhalvashoon! Mies ei oikein meinannut ensin uskoa, että kuinka kova päivämuutto tänään nähtiinkään, mutta upposihan se kertauksella kun ensireaktio oli niin vaatimaton =D Mainittakoon, että Batumi Birding Festival alkoi tänään, joten staijipaikoille odotetaan melkoista väkiryntäystä. Lisäksi Oasis-hotellille pääsee taas kuuntelemaan mielenkiintoisia esitelmiä ihan maailmanluokan ornitologeilta. Tänään ei pystyny, mutta huomenna sitten.
 |
| Dr. John ja kesy lepinkäinen |
 |
 |
 |
| "... palmtop!" |
 |
| Team Croatia |
 |
| "... keep our spirit levels high" |
 |
| Porukka staijaa nordmanneja |
 |
| Väkee on muutenkin koko kukkulan täydeltä |
25.9.
Shuamta, D 40
Hiphei! Eilisen jälkeen keli selkeni ja lintuja sai alkupäivän ajan katsella hyvältä etäisyydeltä ja hyvässä valossa. Päivä aloitettiin tietenkin arosuohaukoilla, joita laskettiin se rapiat 50 yksilöä. Oikein hyvä summa tältä asemalta, suurin osa linnuista meni erillään, osa vähän lähempää ja joitakin sai poimia päivän ensimmäisistä hiirihaukkaparvista. Ne on kyllä metkoja elukoita, ensin sitä tsiigailee yhtä parvea ja kuin tyhjästä sinne ilmestyy naaras-arosuohaukka! Sit sitä seurailee hetken, parvi pysyy paikoillaan ja se arosuokin on edelleen siinä… eiku hetkonen, tuo on nuori! Se naaras loittonee jo kaukana parvesta! =D
Hiirihaukoilla ja kotkilla oli selkeästi muuttopaineita parin välipäivän jälkeen ja ”can’t wait for the first eagle” -kommentin jälkeen ei tarvinnu oikeasti kauaa odottaa, kun ensimmäiset ilmestyivät matalalle W1/W2-sektoreille. Pari 2kv-kiljukotkaa ohitti aika nätisti ensimmäisten pikkukiljukotkien mukana, samoin 2 vanhaa arokotkaa vastavalon puolelta olivat myös piristäviä, vaikka niitä pitikin seurata ja pyöritellä aika pitkään. Ensimmäisten mukana meni myös yksi vaalea pikkukiljukotka, peitinhöyheniltään todella vaalea/hiekanruskea, rinnassa vahvaa pitkittäisjuovitusta ja vieläpä sis. käsisulat oli vaaleat! Menis aika helposti keisarikotkana =D
Jos aikaisempina päivinä päästiin nauttimaan kotkamuuton laadusta, niin tänään alkoi jo näkymään sitä massaakin. Puoliltapäivin iski jo niin voimakas kotkapulssi, että kokonaismäärät oli pakko laskea päässä. Se iskee aina yhtä salakavalasti; pomarina… pomarina… kaks pomarinaa… ei hitto nuo on kaikki kotkia, tossa tulee 10 lintua peräkanaa! Siinä meni suoraan yli 50 kotkaa viiden minuutin sisään, joista noin puolet sai määritettyä lajilleen. Intensiivisin kotkavaihe taittui klo 13 jälkeen ja suuret linnut siirtyivät kohti rannikkoa, mutta hiirihaukkaparvista löytyi edelleen hyviä määriä ruskosuohaukkoja, jopa ihan kunnollisia ryhmiä, ainakin 7, 12 ja 8 linnun potit!
Iltapäivällä muutto oli taas puhtaasti hiirihaukkavoittoista ja aseman länsipuolelta laskettiin vielä pari tuhatta suurta petolintua, ennen kuin pilvet työnsivät lopullisesti kaiken kauemmas länteen. Joten lopulta Sakhalvashon asema ynnäili paremmat statsit ja rantaviivaa pitkin paineli paljon kotkia.
Hiphei! Eilisen jälkeen keli selkeni ja lintuja sai alkupäivän ajan katsella hyvältä etäisyydeltä ja hyvässä valossa. Päivä aloitettiin tietenkin arosuohaukoilla, joita laskettiin se rapiat 50 yksilöä. Oikein hyvä summa tältä asemalta, suurin osa linnuista meni erillään, osa vähän lähempää ja joitakin sai poimia päivän ensimmäisistä hiirihaukkaparvista. Ne on kyllä metkoja elukoita, ensin sitä tsiigailee yhtä parvea ja kuin tyhjästä sinne ilmestyy naaras-arosuohaukka! Sit sitä seurailee hetken, parvi pysyy paikoillaan ja se arosuokin on edelleen siinä… eiku hetkonen, tuo on nuori! Se naaras loittonee jo kaukana parvesta! =D
Hiirihaukoilla ja kotkilla oli selkeästi muuttopaineita parin välipäivän jälkeen ja ”can’t wait for the first eagle” -kommentin jälkeen ei tarvinnu oikeasti kauaa odottaa, kun ensimmäiset ilmestyivät matalalle W1/W2-sektoreille. Pari 2kv-kiljukotkaa ohitti aika nätisti ensimmäisten pikkukiljukotkien mukana, samoin 2 vanhaa arokotkaa vastavalon puolelta olivat myös piristäviä, vaikka niitä pitikin seurata ja pyöritellä aika pitkään. Ensimmäisten mukana meni myös yksi vaalea pikkukiljukotka, peitinhöyheniltään todella vaalea/hiekanruskea, rinnassa vahvaa pitkittäisjuovitusta ja vieläpä sis. käsisulat oli vaaleat! Menis aika helposti keisarikotkana =D
Jos aikaisempina päivinä päästiin nauttimaan kotkamuuton laadusta, niin tänään alkoi jo näkymään sitä massaakin. Puoliltapäivin iski jo niin voimakas kotkapulssi, että kokonaismäärät oli pakko laskea päässä. Se iskee aina yhtä salakavalasti; pomarina… pomarina… kaks pomarinaa… ei hitto nuo on kaikki kotkia, tossa tulee 10 lintua peräkanaa! Siinä meni suoraan yli 50 kotkaa viiden minuutin sisään, joista noin puolet sai määritettyä lajilleen. Intensiivisin kotkavaihe taittui klo 13 jälkeen ja suuret linnut siirtyivät kohti rannikkoa, mutta hiirihaukkaparvista löytyi edelleen hyviä määriä ruskosuohaukkoja, jopa ihan kunnollisia ryhmiä, ainakin 7, 12 ja 8 linnun potit!
Iltapäivällä muutto oli taas puhtaasti hiirihaukkavoittoista ja aseman länsipuolelta laskettiin vielä pari tuhatta suurta petolintua, ennen kuin pilvet työnsivät lopullisesti kaiken kauemmas länteen. Joten lopulta Sakhalvashon asema ynnäili paremmat statsit ja rantaviivaa pitkin paineli paljon kotkia.
 |
| Naaras-arosuo kuvausetäisyydellä! |
 |
 |
| Nuori arosuo |
 |
| Pilvettöminä päivinä suohaukat voi livahtaa helposti ohariksi |
 |
| Onneks on välillä niitä parempakin kuvausvaloja. Nuori mehiläishaukka.... |
 |
| ... ja hiirihaukka. |
 |
| Lajiparivertailua |
Päivän
kootut tulokset
Mustahaikara 233m
Mustahaikara 233m
Kattohaikara
8m
Mehiläishaukka
898m
Käärmekotka 92m
Pikkukiljukotka
504m
(Sakhalvasho 374m)
Kiljukotka 22m
Arokotka 6m
Kotkalaji
205m
Pikkukotka 596m (Sakhalvasho
540m)
Ruskosuohaukka
353m
(Sakhalvasho 173m)
Arosuohaukka 118m (Sakhalvasho 68m)
Niittysuohaukka
20m
Määrittämätön
sirosuohaukka 120m
Haarahaukka 2 445m (Sakhalvasho 1
825m)
Hiirihaukka
18 472m
(Shuamta 16 459m)
Muuttohaukka 2m
Päivän päätteeksi painuimme Chackviin Oasis Hotelin konferenssitiloihin kuuntelemaan Batumi Bird Festivalin seuraavaa esitelmää; Ecotours Georgian Zura Javakhishvili kertoi Batumin pullonkaulan historiasta, omasta näkökulmastaan. Batumin yli kulkeva petomuutto on ”löydetty” useampaan kertaan, ja osa Javakhishvilin löytämistä, varsinkin varhaisimmista, kirjallisuusviitteistä oli suomeksi! Toden totta, ensimmäinen suomalainen on käynyt Batumissa staijaamassa petoja jo vuonna 1965. Vuoden 1981 ja 1983 retket ja laskennat ovat jo tuoreempaa tietoa. Muuttolintujen metsästykseen ja haukkametsästykseen kiinnitettiin huomiota jo 2000-luvun alussa, ja näiden tietojen pohjalta Javakhisvhili organisoi Makhindjaurista käsin kaksi syyslaskentaa, vuosina 2002 ja 2003, laskien yli 300 000 petoyksilöä per sesonki. Laskentojen jatkeeksi alueelle muodostui luonnonsuojelujärjestö ”Psovi”, joka muuttolintujen monitoroinnin sijaan keskittyi metsästyksen ja haukkametsästyksen seuraamiseen. Nämä laskennat olivat kuitenkin tärkeää pohjatietoa, kun muutamat belgialaiset päättivät järjestää pilottilaskennan muutama vuosi myöhemmin – ja loppu on historiaa...
Illalla residenssiin kuului taivaalla matkanneet 2 yöhaikaraa.
Päivän päätteeksi painuimme Chackviin Oasis Hotelin konferenssitiloihin kuuntelemaan Batumi Bird Festivalin seuraavaa esitelmää; Ecotours Georgian Zura Javakhishvili kertoi Batumin pullonkaulan historiasta, omasta näkökulmastaan. Batumin yli kulkeva petomuutto on ”löydetty” useampaan kertaan, ja osa Javakhishvilin löytämistä, varsinkin varhaisimmista, kirjallisuusviitteistä oli suomeksi! Toden totta, ensimmäinen suomalainen on käynyt Batumissa staijaamassa petoja jo vuonna 1965. Vuoden 1981 ja 1983 retket ja laskennat ovat jo tuoreempaa tietoa. Muuttolintujen metsästykseen ja haukkametsästykseen kiinnitettiin huomiota jo 2000-luvun alussa, ja näiden tietojen pohjalta Javakhisvhili organisoi Makhindjaurista käsin kaksi syyslaskentaa, vuosina 2002 ja 2003, laskien yli 300 000 petoyksilöä per sesonki. Laskentojen jatkeeksi alueelle muodostui luonnonsuojelujärjestö ”Psovi”, joka muuttolintujen monitoroinnin sijaan keskittyi metsästyksen ja haukkametsästyksen seuraamiseen. Nämä laskennat olivat kuitenkin tärkeää pohjatietoa, kun muutamat belgialaiset päättivät järjestää pilottilaskennan muutama vuosi myöhemmin – ja loppu on historiaa...
Illalla residenssiin kuului taivaalla matkanneet 2 yöhaikaraa.
 |
| Pikkukiljukotka ja kohinaa |
 |
 |
 |
 |
 |
| Mustahaikaroita |
 |
| "Mä otan vaan tosta parvesta kuvia" |
 |
 |
| Lisää kohinaa |
26.9.
Sakhalvasho, D 41
Olipa jälleen viihdyttävä ja kirkas aamu, suohaukkameno senkun jatkuu. Olis ollu mukava katsella niitä lännen puolelta hyvässä valossa, mitä nyt yksi hollantilainen (taas!) käveli suoraan sektorin eteen, totesi että mä tuun nyt tähän, ja mä vastasin notta pidä tunkkis ja painuin ihmettelemään vastavalossa lentäviä lintuja =D arosuohaukat kuitenkin jatkavat vahvalla liikehdinnällä, joten taivaalle kyllä kehtasi tapittaa. Tänään laskettiin taas mukavat 58 arosuohaukkaa sekä 105 ruskosuohaukkaa, ja hyviä aamuja on ihan hyvin vielä odotettavissa.
Keskipäivää kohden muutto rakentui oikein näyttäväksi ja päivästä saatiin jälleen todella monipuolinen. Päivän kokonaissumma nousi yli 5 000 petolintuun, mutta haarahaukkaparvissa oli jälleen runsaasti isompaa ja pienempää kotkaa mukana. Tasaisesti niistä parvista löytyi jotain, erityisesti pikkukiljukotkaa ja pikkukotkaa, mutta välillä milloin mistäkin löytyi jalompaa kvaliteettia; nuori kiljukotka päältä, vanha arokotka idästä, pari vanhaa kiljukotkaa lännestä, pari käärmekotkaa päältä, nuori kiljukotka idästä, vanha arokotka sen perässä, ja niin edelleen. Oli myös aika siistiä seurata vanhan muuttohaukan etenemistä, itäsektorille ilmestynyt lintu otti kerta toisensa jälkeen laajempaa ja nopeampaa rundia ennen kuin teurastajan hupulla koristeltu ohjus jatkoi matkaansa kohti etelää.
Myös Shuamta kepitti kvaliteetteja, mainittavimpana 4 keisarikotkaa, joista ainakin osa – ilmeisesti – näkyi myös Sakhalvashon puolelle. Nuotittaminen ois vaan saanu olla vähän parempaa. Yks päivän kieroimmista hetkistä koettiin, kun kuvaajaosasto säikytti matalalla kohti asemaa suunnanneen koiras-arosuohaukan muuanne. Ensin nähtiin suoraan kohti asemaa suunnannut vitivalkoinen lintu, sitten kuului useampi ”wow, cameras!” -huuto, seurauksena useampi sinne tänne säntäilevä kameranopiskelija, 90 asteen käännöksen itään tehnyt kuvauskohde ja kiroileva koordinaattori. Xu toden totta päästi muutaman painokelvottoman sanan, kun olisi halunnut ihastella lintua vähän lähempää. Naurettiin Johnin kanssa räkäisesti siihen päälle ja totesin hyvää tiimihenkeä nostattaen, että jos mä en saa siitä kuvaa, niin kukaan muukaan ei saa siitä kuvaa =D ”You motherf*ck*rs!”
Kirjurivuoro osui paronin kohdalle tunti ennen puoltapäivää, päätin hoitaa datatallennusta vielä seuraavankin tunnin ja antaa tiimin muille tyypeille mahdollisuuden nauttia muuton intensiivisimmästä vaiheesta. Perkele vieköön kun menin hyvää hyvyyttäni leikkimään ritaria, siinä vaiheessa kun huomasin kuinka päältä menee nuori kiljukotka iiiiihanasti eikä lintua oikeastaan ehtinyt edes katsomaan, ja muutama muukin kuvausmahdollisuus meni täysin puihin, niin sehän kävi psyykeen päälle. Joten totesin, että tehdään tätä nyt kun kerran alotettiinkiin, ja päädyin kirjaamaan haviksia neljä tuntia putkeen! Sainpahan hyvän syyn poistua asemalta alas vähän aikaisemmin, kun muutto hyytyi =D
Päivämuuton summista saatiin taas komeaa katseltavaa: käärmekotka 26m, pikkukiljukotka 284m, kiljukotka 11m, arokotka 2m, pikkukotka 274m, haarahaukka 3 327m, mukana myös 44 mustahaikaraa, 2 sääkseä ja 2 sininärheä. Kuultiin myös kauden eka lapinkirvinen!
… ja mitä mitä, pitikö mun mennä tänään ajoissa nukkumaan. Päivällisen jälkeen aloitettiin punaviinin tenuttaminen, joten iltakymmeneltä sitä oli jo aika kypsä ja puolikuolleena pedissä. Mitä nyt nuoriso päätti laittaa residenssin pihalle bileet pystyyn enkä saanut unta kuin vasta puolenyön jälkeen. Saatanan tunarit. Olis pitäny laittaa kuteet päälle ja mennä soittamaan Slayeria.
Olipa jälleen viihdyttävä ja kirkas aamu, suohaukkameno senkun jatkuu. Olis ollu mukava katsella niitä lännen puolelta hyvässä valossa, mitä nyt yksi hollantilainen (taas!) käveli suoraan sektorin eteen, totesi että mä tuun nyt tähän, ja mä vastasin notta pidä tunkkis ja painuin ihmettelemään vastavalossa lentäviä lintuja =D arosuohaukat kuitenkin jatkavat vahvalla liikehdinnällä, joten taivaalle kyllä kehtasi tapittaa. Tänään laskettiin taas mukavat 58 arosuohaukkaa sekä 105 ruskosuohaukkaa, ja hyviä aamuja on ihan hyvin vielä odotettavissa.
Keskipäivää kohden muutto rakentui oikein näyttäväksi ja päivästä saatiin jälleen todella monipuolinen. Päivän kokonaissumma nousi yli 5 000 petolintuun, mutta haarahaukkaparvissa oli jälleen runsaasti isompaa ja pienempää kotkaa mukana. Tasaisesti niistä parvista löytyi jotain, erityisesti pikkukiljukotkaa ja pikkukotkaa, mutta välillä milloin mistäkin löytyi jalompaa kvaliteettia; nuori kiljukotka päältä, vanha arokotka idästä, pari vanhaa kiljukotkaa lännestä, pari käärmekotkaa päältä, nuori kiljukotka idästä, vanha arokotka sen perässä, ja niin edelleen. Oli myös aika siistiä seurata vanhan muuttohaukan etenemistä, itäsektorille ilmestynyt lintu otti kerta toisensa jälkeen laajempaa ja nopeampaa rundia ennen kuin teurastajan hupulla koristeltu ohjus jatkoi matkaansa kohti etelää.
Myös Shuamta kepitti kvaliteetteja, mainittavimpana 4 keisarikotkaa, joista ainakin osa – ilmeisesti – näkyi myös Sakhalvashon puolelle. Nuotittaminen ois vaan saanu olla vähän parempaa. Yks päivän kieroimmista hetkistä koettiin, kun kuvaajaosasto säikytti matalalla kohti asemaa suunnanneen koiras-arosuohaukan muuanne. Ensin nähtiin suoraan kohti asemaa suunnannut vitivalkoinen lintu, sitten kuului useampi ”wow, cameras!” -huuto, seurauksena useampi sinne tänne säntäilevä kameranopiskelija, 90 asteen käännöksen itään tehnyt kuvauskohde ja kiroileva koordinaattori. Xu toden totta päästi muutaman painokelvottoman sanan, kun olisi halunnut ihastella lintua vähän lähempää. Naurettiin Johnin kanssa räkäisesti siihen päälle ja totesin hyvää tiimihenkeä nostattaen, että jos mä en saa siitä kuvaa, niin kukaan muukaan ei saa siitä kuvaa =D ”You motherf*ck*rs!”
Kirjurivuoro osui paronin kohdalle tunti ennen puoltapäivää, päätin hoitaa datatallennusta vielä seuraavankin tunnin ja antaa tiimin muille tyypeille mahdollisuuden nauttia muuton intensiivisimmästä vaiheesta. Perkele vieköön kun menin hyvää hyvyyttäni leikkimään ritaria, siinä vaiheessa kun huomasin kuinka päältä menee nuori kiljukotka iiiiihanasti eikä lintua oikeastaan ehtinyt edes katsomaan, ja muutama muukin kuvausmahdollisuus meni täysin puihin, niin sehän kävi psyykeen päälle. Joten totesin, että tehdään tätä nyt kun kerran alotettiinkiin, ja päädyin kirjaamaan haviksia neljä tuntia putkeen! Sainpahan hyvän syyn poistua asemalta alas vähän aikaisemmin, kun muutto hyytyi =D
Päivämuuton summista saatiin taas komeaa katseltavaa: käärmekotka 26m, pikkukiljukotka 284m, kiljukotka 11m, arokotka 2m, pikkukotka 274m, haarahaukka 3 327m, mukana myös 44 mustahaikaraa, 2 sääkseä ja 2 sininärheä. Kuultiin myös kauden eka lapinkirvinen!
… ja mitä mitä, pitikö mun mennä tänään ajoissa nukkumaan. Päivällisen jälkeen aloitettiin punaviinin tenuttaminen, joten iltakymmeneltä sitä oli jo aika kypsä ja puolikuolleena pedissä. Mitä nyt nuoriso päätti laittaa residenssin pihalle bileet pystyyn enkä saanut unta kuin vasta puolenyön jälkeen. Saatanan tunarit. Olis pitäny laittaa kuteet päälle ja mennä soittamaan Slayeria.
 |
 |
 |
 |
 |
27.9.
Shuamta, D 42
Sääsysteemi kääntyy taas epävakaiseksi; aamusta taivaalla nähtiin oikein hyvää muuttoa, suohaukkoja oli jokusia liikkeellä ja aamun ensimmäisessä haarahaukkaparvessa matkasi 2kv-kiljukotka. Keskipäivällä oli hetkittäin lämmintä ja nähtiin edelleen hyväksi kuvailtavaa muuttoa, mutta klo 13 aikoihin lounaasta saapunut ukkosrintama heitti meidät alas asemalta. Parin tunnin odottelun jälkeen yritettiin uudelleen, mutta puolimatkassa kuultiin uudestaan ukkosen jyrinää eteläiseltä taivaalta. Kannustin porukkaa palaamaan takaisin, laiskuuttani kuulemma, mutta siinä kohtaa kun oltiin uudelleen Elzan terassilla ja vettä satoi niin saatanasti, niin porukka oli ilmeisen kiitollisena oikeasta ratkaisusta =D Terassilla aika kului Forsmania selatessa ja uudet rekryytit olivat oikein kiitollisia ammentaessaan kokeneempien oppeja kotkien määrittämisessä. Mitä nyt se on hankala käydä samalla niitä perusteita läpi, kun yksi Elzan luona majoittunut kaikkitietävä saksalaisturisti aloitti sen klassisen hybridisössöttämisen. Onneksi sitä osattiin ohjata keskustelua siihen suuntaan, että tämä ei tässä vaiheessa oo kovin oleellista.
Nooh, sinä aikana kun muuttoa ylipäätään meni, ehdimme laskemaan mm. 12 mustahaikaraa, 13 käärmekotkaa, 16 pikkukiljukotkaa, 2 kiljukotkaa, 27 pikkukotkaa (Sakhalvashon puolelta vaan 33, pennatuskausi taitaa olla ohi), 75 ruskosuohaukkaa, 31 arosuohaukkaa ja 1 123 haarahaukkaa. Sakhalvashon lukuihin lukeutuivat mm. 230 ruskosuohaukkaa ja 39 arosuohaukkaa.
Illalla käytiin kuuntelemassa Rob Sheldonin esitys Kazakstanin arohyypistä. Projektin taustalla on pitkän matkan muuttajien universaali taantuminen (myös nearktisilla ja Tyynenmeren muuttoreiteillä!) sekä lajin esiintymisessä havaittu dramaattinen väheneminen. Sheldonin ryhmä aloitti perusteellisen tutkimuksen ongelmien selvittämiseen, olettaen että ongelmat ovat pesimäalueilla. Ensimmäiset tulokset osoittivat, että pesimämenestys, poikastuotto ja maastopoikasten selviytyminen ovat todella hyviä; pesivien emojen ja poikasten värirengastus puolestaan osoitti sekä nuorien että vanhojen lintujen vuosittaisen selviytymisen todella alhaiseksi!
Muuttoreittejä tutkittiin tarkemmin satelliittilähettimillä ja vierailemalla paikannettujen lintujen levähdys- ja talvehtimisalueilla; osa löytyneistä lepäilijäparvista osoittautui yllättävän suuriksi (sen hetkinen maailmankanta oli ilmeinen aliarvio) ja lintujen metsästys, erityisesti Irakissa ja Libanonissa muuttoreittien varrella, todettiin pääsääntöiseksi kuolleisuustekijäksi. Lisäksi ryhmä havaitsi, että itäisessä Kazakstanissa pesivät linnut muuttavat eri suuntaan kuin läntiset, lähinnä Intiaan. Myös muutto- ja talvehtimiskäyttäytyminen on mielenkiintoista, sillä laji kyllä kerääntyy suuriksi parviksi (perhana, Batumia lähimmät jossain Kaukasuksen pohjoispuolella, ne menee tästä yli!), mutta talvehtivat yksittäin tai pieninä ryhminä viljelysalueilla. Se, miten metsästysongelmat saadaan ratkaistua, onkin sitten toinen tarina…
Sääsysteemi kääntyy taas epävakaiseksi; aamusta taivaalla nähtiin oikein hyvää muuttoa, suohaukkoja oli jokusia liikkeellä ja aamun ensimmäisessä haarahaukkaparvessa matkasi 2kv-kiljukotka. Keskipäivällä oli hetkittäin lämmintä ja nähtiin edelleen hyväksi kuvailtavaa muuttoa, mutta klo 13 aikoihin lounaasta saapunut ukkosrintama heitti meidät alas asemalta. Parin tunnin odottelun jälkeen yritettiin uudelleen, mutta puolimatkassa kuultiin uudestaan ukkosen jyrinää eteläiseltä taivaalta. Kannustin porukkaa palaamaan takaisin, laiskuuttani kuulemma, mutta siinä kohtaa kun oltiin uudelleen Elzan terassilla ja vettä satoi niin saatanasti, niin porukka oli ilmeisen kiitollisena oikeasta ratkaisusta =D Terassilla aika kului Forsmania selatessa ja uudet rekryytit olivat oikein kiitollisia ammentaessaan kokeneempien oppeja kotkien määrittämisessä. Mitä nyt se on hankala käydä samalla niitä perusteita läpi, kun yksi Elzan luona majoittunut kaikkitietävä saksalaisturisti aloitti sen klassisen hybridisössöttämisen. Onneksi sitä osattiin ohjata keskustelua siihen suuntaan, että tämä ei tässä vaiheessa oo kovin oleellista.
Nooh, sinä aikana kun muuttoa ylipäätään meni, ehdimme laskemaan mm. 12 mustahaikaraa, 13 käärmekotkaa, 16 pikkukiljukotkaa, 2 kiljukotkaa, 27 pikkukotkaa (Sakhalvashon puolelta vaan 33, pennatuskausi taitaa olla ohi), 75 ruskosuohaukkaa, 31 arosuohaukkaa ja 1 123 haarahaukkaa. Sakhalvashon lukuihin lukeutuivat mm. 230 ruskosuohaukkaa ja 39 arosuohaukkaa.
Illalla käytiin kuuntelemassa Rob Sheldonin esitys Kazakstanin arohyypistä. Projektin taustalla on pitkän matkan muuttajien universaali taantuminen (myös nearktisilla ja Tyynenmeren muuttoreiteillä!) sekä lajin esiintymisessä havaittu dramaattinen väheneminen. Sheldonin ryhmä aloitti perusteellisen tutkimuksen ongelmien selvittämiseen, olettaen että ongelmat ovat pesimäalueilla. Ensimmäiset tulokset osoittivat, että pesimämenestys, poikastuotto ja maastopoikasten selviytyminen ovat todella hyviä; pesivien emojen ja poikasten värirengastus puolestaan osoitti sekä nuorien että vanhojen lintujen vuosittaisen selviytymisen todella alhaiseksi!
Muuttoreittejä tutkittiin tarkemmin satelliittilähettimillä ja vierailemalla paikannettujen lintujen levähdys- ja talvehtimisalueilla; osa löytyneistä lepäilijäparvista osoittautui yllättävän suuriksi (sen hetkinen maailmankanta oli ilmeinen aliarvio) ja lintujen metsästys, erityisesti Irakissa ja Libanonissa muuttoreittien varrella, todettiin pääsääntöiseksi kuolleisuustekijäksi. Lisäksi ryhmä havaitsi, että itäisessä Kazakstanissa pesivät linnut muuttavat eri suuntaan kuin läntiset, lähinnä Intiaan. Myös muutto- ja talvehtimiskäyttäytyminen on mielenkiintoista, sillä laji kyllä kerääntyy suuriksi parviksi (perhana, Batumia lähimmät jossain Kaukasuksen pohjoispuolella, ne menee tästä yli!), mutta talvehtivat yksittäin tai pieninä ryhminä viljelysalueilla. Se, miten metsästysongelmat saadaan ratkaistua, onkin sitten toinen tarina…
 |
| Päivän harvoja onnistuneita dokumentteja: haarahaukka... |
 |
| ... ja nuori pikkukiljukotka |
 |
28.9.
Sakhalvasho, D 43
Toinen epävakainen ja tihkusateinen päivä putkeen – ja sehän tietää taas hyvää jalohaukoille ja suohaukoille! Etelätuulessa oli pidemmän päälle suht viileetä staijata, ja lopulta paronikin sai laittaa ulkotakin päälle. Jossain Haliaksella taas tällainen keli kävis lämpöaallosta! Anteron ja Annikan kanssa on ehtinyt viettämään tosi hyvin aikaa, ja taas tänään asemalla oli sen verran hyvin väkeä, että staijikavereiden kanssa ehti jauhamaan schaibaa ja poimimaan taivaalta herkkuja massojen joukosta. Mitä nyt Johnin syynäämälle itäpuolelle ei ollut mitään asiaa mennä huutelemaan väliin, ”onk’ toi macro hallussa” -uteluihin vastattiin jäätävän tappavalla katseella =D
Kroppa ei oo oikein toipunut kaikista näistä riennoista ja laskentapaikoilla vietetyistä tunneista, olo on aika naatti (mutta hyvällä tavalla naatti) eikä keskittymiskyky oikein riittänyt koko päiväksi – onneksi otin iltapäivästä tirsat, niin sitä jaksoi staijata päivän viimeisen tunnin ja kytätä suohaukkojen iltapulssia. Päivä oli jälleen loistava arosuohaukoille, joita laskettiin se hienot 83 yksilöä. Normisyksyinä tää olisi jo päämuuton tasoa, eikä tää tänäkään syksynä vaisulta tunnu, onhan se hienoa kun näitä tällä tasolla menee. Pukujakauma (nuoret, koiraat ja naaraat) on edelleen tasaista ja lintuja muutti enimmäkseen matalalla, aseman molemmin puolin, taas yksittäin tai pienissä ryhmissä. Samoin ruskosuohaukkoja liikkuu edelleen hyviä määriä, päivän summana asemalta 159 muuttavaa, ja tumman muodon ruskosuokoiraita (tänään 4 yksilöä!) näkyy päivittäin.
Toinen epävakainen ja tihkusateinen päivä putkeen – ja sehän tietää taas hyvää jalohaukoille ja suohaukoille! Etelätuulessa oli pidemmän päälle suht viileetä staijata, ja lopulta paronikin sai laittaa ulkotakin päälle. Jossain Haliaksella taas tällainen keli kävis lämpöaallosta! Anteron ja Annikan kanssa on ehtinyt viettämään tosi hyvin aikaa, ja taas tänään asemalla oli sen verran hyvin väkeä, että staijikavereiden kanssa ehti jauhamaan schaibaa ja poimimaan taivaalta herkkuja massojen joukosta. Mitä nyt Johnin syynäämälle itäpuolelle ei ollut mitään asiaa mennä huutelemaan väliin, ”onk’ toi macro hallussa” -uteluihin vastattiin jäätävän tappavalla katseella =D
Kroppa ei oo oikein toipunut kaikista näistä riennoista ja laskentapaikoilla vietetyistä tunneista, olo on aika naatti (mutta hyvällä tavalla naatti) eikä keskittymiskyky oikein riittänyt koko päiväksi – onneksi otin iltapäivästä tirsat, niin sitä jaksoi staijata päivän viimeisen tunnin ja kytätä suohaukkojen iltapulssia. Päivä oli jälleen loistava arosuohaukoille, joita laskettiin se hienot 83 yksilöä. Normisyksyinä tää olisi jo päämuuton tasoa, eikä tää tänäkään syksynä vaisulta tunnu, onhan se hienoa kun näitä tällä tasolla menee. Pukujakauma (nuoret, koiraat ja naaraat) on edelleen tasaista ja lintuja muutti enimmäkseen matalalla, aseman molemmin puolin, taas yksittäin tai pienissä ryhmissä. Samoin ruskosuohaukkoja liikkuu edelleen hyviä määriä, päivän summana asemalta 159 muuttavaa, ja tumman muodon ruskosuokoiraita (tänään 4 yksilöä!) näkyy päivittäin.
 |
| Tumma ruskis 1 |
 |
| Tumma ruskis 2 |
 |
| Tumma ruskis 3 |
 |
 |
| ... ja tumma ruskis 4 |
 |
 |
 |
| Mamma mia! |
 |
| Naaras-punajalkahaukka meni suht läheltä, mutta... |
 |
| Nuori ruskosuohaukka |
Havikseen
kirjattiin myös matalalla länsipuolelta ohittanut vanha muuttohaukka, 26 punajalkahaukkaa, muutama pikkutuulihaukka,
pari turturikyyhkyä, syksyn eka pikkusieppo,
kaksi lapinkirvistä (nyt niitä sit tulloo!) ja kaikista eksoottisempana merellä
etelään suunnanneet yli 500
idänpikkuliitäjää! Antero nuotitti mereltä useamman parven ja ehdin
seuraamaan ainakin yhden n. 150 yksilön potin etenemistä. Siistiä!
Illalla taas lähtö Oasis Hotelin konferenssisaliin kuuntelemaan Richard Porterin esitelmää Lähi-idän linnustosta. Esitelmä keskittyi lajistoon, suojeluun ja ihmisperäisten konfliktien vaikutuksiin. Eilisen jäljiltä Rob Sheldon istahti viereen ja brittiherran kanssa herätettiin pientä pahennusta (”showoff!”) =D Zeissin Gavia-paita sattu sopivaan saumaan päälle, ainakin se herätti esitelmöitsijän huomion. Itse esitelmä oli taas hyvin silmiä avaava, alkaen siitä kuinka Lähi-idän pullonkaulojen petolintulajisto hahmottui, mitä muita tuntemattomia muuttoreittejä alueelta vielä löytyy (esim. Jemenin ylänkö, kuulostaa aika hardcorelta järkätä parin kuukauden laskentasesonki sinne). Lisäksi esitelmässä korostettiin sitä, kuinka laajalla skaalalla muuttolintuja tapetaan, ja arvioiden mukaan pelkästään Lähi-idässä kuolee jopa yli 20 miljoonaa lintuyksilöä joka vuosi. (Tässä kohtaa voin korostaa, että tapetaan niitä lintuja Euroopassakin.) Viimeisimpänä aihepiirinä Richard käsitteli Irakin suo- ja kosteikkoalueita, joita kuivattiin viljelysalueiksi rankalla kädellä joitakin vuosikymmeniä sitten. Toivoa on, sillä osa näistä alueista on ennallistettu, alueen linnusto on toipunut eikä yksikään alueella tavattava pesimälaji ole todetusti alueelta hävinnyt. Silti, yksi esitelmän lainauksista jäi pysyvämmin mieleen.
”What is very precious to us
Illalla taas lähtö Oasis Hotelin konferenssisaliin kuuntelemaan Richard Porterin esitelmää Lähi-idän linnustosta. Esitelmä keskittyi lajistoon, suojeluun ja ihmisperäisten konfliktien vaikutuksiin. Eilisen jäljiltä Rob Sheldon istahti viereen ja brittiherran kanssa herätettiin pientä pahennusta (”showoff!”) =D Zeissin Gavia-paita sattu sopivaan saumaan päälle, ainakin se herätti esitelmöitsijän huomion. Itse esitelmä oli taas hyvin silmiä avaava, alkaen siitä kuinka Lähi-idän pullonkaulojen petolintulajisto hahmottui, mitä muita tuntemattomia muuttoreittejä alueelta vielä löytyy (esim. Jemenin ylänkö, kuulostaa aika hardcorelta järkätä parin kuukauden laskentasesonki sinne). Lisäksi esitelmässä korostettiin sitä, kuinka laajalla skaalalla muuttolintuja tapetaan, ja arvioiden mukaan pelkästään Lähi-idässä kuolee jopa yli 20 miljoonaa lintuyksilöä joka vuosi. (Tässä kohtaa voin korostaa, että tapetaan niitä lintuja Euroopassakin.) Viimeisimpänä aihepiirinä Richard käsitteli Irakin suo- ja kosteikkoalueita, joita kuivattiin viljelysalueiksi rankalla kädellä joitakin vuosikymmeniä sitten. Toivoa on, sillä osa näistä alueista on ennallistettu, alueen linnusto on toipunut eikä yksikään alueella tavattava pesimälaji ole todetusti alueelta hävinnyt. Silti, yksi esitelmän lainauksista jäi pysyvämmin mieleen.
”What is very precious to us
is totally worthless to
others.”
 |
| Itäsektori on hoidossa |
 |
 |
 |
 |
29.9.
Shuamta, D 44
Syyskuun viimeisiä viedään ja sen kunniaksi Batumi näyttää parastaan! Aamulla noustiin keskelle ruskosuohaukkojen rintamaa, lintuja meni hyvällä tahdilla heti kun päästiin ylös ja aamun kahden ekan tunnin aikana onneton kirjuri ravasi staijarilta toiselle, kun lintuja tuli lähinnä pienissä ryhmissä, onneksi lähimmille sektoreille keskittyen. Neljä siellä, kolme tossa, pari tuossa, taas neljä tuossa, seuraavat on tuossa, ja niiden perässä tulee näköjään pieni porukka haarahaukkoja – eiku noi on kaikki ruskiksia! ”Välillä oli vähän kiire” =D
Suohaukkojen rauhoituttua Sakhalvashon puolelle kehittyi oikein mainio virta haarahaukkoja – ja siellä meni kotkiakin jo melko aikaisin aamupäivän puolella. Pienessä shokissa tuijotettiin ensin länteen ja saatiin odotella aika pitkään et jotain konkreettista tapahtuu meidän puolella. Ja lopulta sitä saatiin mitä tilattiin…
Alkuiltapäivästä keskityin lähinnä muiden laskijoiden auttamiseen ja paikkaamiseen, otin pieniä ryhmiä laskettavaksi sieltä täältä. Klo 14 aikoihin aloin laskemaan hiirihaukkavirtaa W1-sektorilla, joka lopulta vakiintui ihan hyvän kokoiseksi ja senkun kasvoi kasvamistaan! Jossain vaiheessa meno oli jo niin intensiivistä, että ”striimin” hallitsemiseen oli skannattava aika paljon ja oikea etusormi hakkas solulaskinta niin vimmatusti. Näitä tapauksia, kun parvelle ei tule missään vaiheessa taukoa ja laskentakohtaa pitää vaihtaa sen mukaan, miten se systeemi sattuu rönsyilemään.
Joka tapauksessa klo 14-16 väliselle jaksolle mahtui todella paljon huonoa huumoria, kieroilua ja kiroilua, huutelua ja fiilistelyä, sekä sitä äärimmäisen intensiivistä petolintumuuttoa joka pistää adrenaliinin kiertämään ainutlaatuisella tavalla. Parin tunnin ajan en tehnyt oikeastaan mitään muuta, kun hakannu solulaskinta ja yrittänyt pysyä taivaalla virtana liitävien pisteiden mukana. Välillä silmät sai taukoa kiikareilla skannaamisesta kun muutto rönsyili välillä ihan viereen ja aseman päälle, ja joidenkin taivaalla olevien pilvien avulla parvea pystyi jakamaan myös toisen laskijan laskettavaksi. Dr. John tykitti hiirihaukkojen joukosta laatukotkaa, ja tietty siinä meni jokunen vanha arokotka ja yksi nuori keisarikotka ohariksi, mutta ehtiihän noita sit lokakuussa.
Oli taas siistiä olla Johnin, Anteron ja Annikan kanssa samalla asemalla. Aika epävarmoin ottein koordinaattorin uransa aloittanut Helene hoiti hommansa taas hyvällä itsevarmuudella ja handlasi muuton kokonaiskuvan oikein hyvin. Meno jatkui niin intensiivisenä vielä ”vakion” päättymisen jälkeen, että vietimme laskentapaikalla ylimääräisen tunnin ja laskimme taivaalta vielä >80 pikkukiljukotkaa, yhden vanhan arokotkan ja nuoren kiljukotkan. Oli aikas siistiä, siinäkin on oma tunnelmansa kun adrenaliinipiikki taittuu ja muutto rauhoittuu, lintuja lipuu edelleen aseman yli.
Syyskuun viimeisiä viedään ja sen kunniaksi Batumi näyttää parastaan! Aamulla noustiin keskelle ruskosuohaukkojen rintamaa, lintuja meni hyvällä tahdilla heti kun päästiin ylös ja aamun kahden ekan tunnin aikana onneton kirjuri ravasi staijarilta toiselle, kun lintuja tuli lähinnä pienissä ryhmissä, onneksi lähimmille sektoreille keskittyen. Neljä siellä, kolme tossa, pari tuossa, taas neljä tuossa, seuraavat on tuossa, ja niiden perässä tulee näköjään pieni porukka haarahaukkoja – eiku noi on kaikki ruskiksia! ”Välillä oli vähän kiire” =D
Suohaukkojen rauhoituttua Sakhalvashon puolelle kehittyi oikein mainio virta haarahaukkoja – ja siellä meni kotkiakin jo melko aikaisin aamupäivän puolella. Pienessä shokissa tuijotettiin ensin länteen ja saatiin odotella aika pitkään et jotain konkreettista tapahtuu meidän puolella. Ja lopulta sitä saatiin mitä tilattiin…
Alkuiltapäivästä keskityin lähinnä muiden laskijoiden auttamiseen ja paikkaamiseen, otin pieniä ryhmiä laskettavaksi sieltä täältä. Klo 14 aikoihin aloin laskemaan hiirihaukkavirtaa W1-sektorilla, joka lopulta vakiintui ihan hyvän kokoiseksi ja senkun kasvoi kasvamistaan! Jossain vaiheessa meno oli jo niin intensiivistä, että ”striimin” hallitsemiseen oli skannattava aika paljon ja oikea etusormi hakkas solulaskinta niin vimmatusti. Näitä tapauksia, kun parvelle ei tule missään vaiheessa taukoa ja laskentakohtaa pitää vaihtaa sen mukaan, miten se systeemi sattuu rönsyilemään.
Joka tapauksessa klo 14-16 väliselle jaksolle mahtui todella paljon huonoa huumoria, kieroilua ja kiroilua, huutelua ja fiilistelyä, sekä sitä äärimmäisen intensiivistä petolintumuuttoa joka pistää adrenaliinin kiertämään ainutlaatuisella tavalla. Parin tunnin ajan en tehnyt oikeastaan mitään muuta, kun hakannu solulaskinta ja yrittänyt pysyä taivaalla virtana liitävien pisteiden mukana. Välillä silmät sai taukoa kiikareilla skannaamisesta kun muutto rönsyili välillä ihan viereen ja aseman päälle, ja joidenkin taivaalla olevien pilvien avulla parvea pystyi jakamaan myös toisen laskijan laskettavaksi. Dr. John tykitti hiirihaukkojen joukosta laatukotkaa, ja tietty siinä meni jokunen vanha arokotka ja yksi nuori keisarikotka ohariksi, mutta ehtiihän noita sit lokakuussa.
Oli taas siistiä olla Johnin, Anteron ja Annikan kanssa samalla asemalla. Aika epävarmoin ottein koordinaattorin uransa aloittanut Helene hoiti hommansa taas hyvällä itsevarmuudella ja handlasi muuton kokonaiskuvan oikein hyvin. Meno jatkui niin intensiivisenä vielä ”vakion” päättymisen jälkeen, että vietimme laskentapaikalla ylimääräisen tunnin ja laskimme taivaalta vielä >80 pikkukiljukotkaa, yhden vanhan arokotkan ja nuoren kiljukotkan. Oli aikas siistiä, siinäkin on oma tunnelmansa kun adrenaliinipiikki taittuu ja muutto rauhoittuu, lintuja lipuu edelleen aseman yli.
 |
| Pikkukiljukotkaa idästä, lännestä ja päältä |
 |
 |
 | |
| Haarahaukkoja on näkynyt tasaisesti pitkin syyskuuta, mutta tänään nähtiin sesongin korkein päiväsumma |
 | ||
|
 |
| Onneksi arokotkiakin osuus joskus hyvin hollille! |
 | |
Tällaisina
huippupäivinä molemmille asemille riittää runsaasti nähtävää:
Shuamta:
Mustahaikara 127m
Shuamta:
Mustahaikara 127m
Sääksi
1m
Käärmekotka 42m
Pikkukiljukotka
395m
Kiljukotka 14m
Arokotka 18m
Keisarikotka 1m
Kotkalaji
69m
Pikkukotka
26m
Ruskosuohaukka
345m
Arosuohaukka 54m
Niittysuohaukka
2m
Sirosuohaukka
25m
Haarahaukka
1 595m
Hiirihaukka
45 917m
Kurki
45m
Muuttohaukka 1m
Sakhalvasho:
Mustahaikara 70m
Sakhalvasho:
Mustahaikara 70m
Sääksi
4m
Käärmekotka 80m
Pikkukiljukotka
206m
Kiljukotka 11m
Arokotka 22m
Keisarikotka 3m
Kotkalaji 543m
Pikkukotka
148m (viimeisiä viedään?)
Ruskosuohaukka
249m
Arosuohaukka 54m
Niittysuohaukka
4m
Sirosuohaukka
48m
Haarahaukka
14 311m
(päämuutto meni nyt!)
… huhheijaa!
Illalla tsekattiin tanskalaisguru Klaus Malling Olsenin määritysesitelmä, lähinnä suohaukkoihin ja jalohaukkoihin keskittyen. Nuorien suohaukkojen pukuvariaatiota ei tuu koskaan kerrattua liikaa, hyvin laajasta pukuvariaatiosta huolimatta sieltä (juv-koiraat ja -naaraat) oppii löytämään jotain säännönmukaisuuksia. Samoin amurinhaukka-punajalkahaukka -lajiparista oli kiva oppia lisää eikä aavikkohaukka- ja muuttohaukkakuviin voi koskaan kyllästyä =D hyvä setti!
… huhheijaa!
Illalla tsekattiin tanskalaisguru Klaus Malling Olsenin määritysesitelmä, lähinnä suohaukkoihin ja jalohaukkoihin keskittyen. Nuorien suohaukkojen pukuvariaatiota ei tuu koskaan kerrattua liikaa, hyvin laajasta pukuvariaatiosta huolimatta sieltä (juv-koiraat ja -naaraat) oppii löytämään jotain säännönmukaisuuksia. Samoin amurinhaukka-punajalkahaukka -lajiparista oli kiva oppia lisää eikä aavikkohaukka- ja muuttohaukkakuviin voi koskaan kyllästyä =D hyvä setti!
 |
| Menoa ja meininkiä! (c) Rik Puls |
30.9.
Shuamta, D 45
Antoivat mulle vapaapäivän ja minä osasin näköjään käyttää sen fiksusti. Läksin laskentatiimin mukana Shuamtaan, linnoittauduin aivan laskentapaikan edustalle olematta kenenkään tiellä (kaikki ne on pressun alla kuitenkin) ja ilmoitin kirjurille yhteensä viisi lintua. Mut kaikki oli laatua!
Aamun ensi tunnit olivat suht hiljaisia eilisen jäljiltä, mutta klo 8 jälkeen kukkulan ympärille rakentui ihan nätti virta hiirihaukkoja, ja lintua meni aamuvaloissa aika tasaisesti ja runsaasti. Ilmojen lämmetessä yli liitävät linnut tarttuivat nosteisiin ja hyviä parviakin rupesi muodostumaan. Itäpuolelle kehittyi aivan käsittämätön hässäkkä, samanaikaisesti kapealla sektorilla näkyi ainakin viisi eri tolppaa ja lintuja ohitti vähintään kolmelta eri etäisyydeltä.
… eikä sitä päivän ensimmäistä keisarikotkaa tarvinnut kauaa odotella, kun paronin tutka löysi suoraan päältä lipuneen kauniin nuoren linnun. Pari tovia myöhemmin löysin toisen keisarikotkan vastavalon puolelta (”… onpa tolla pitkät siivet ja järkälemäinen pää…”). Keskipäivän tienoilla löytyi vielä harvalukuisempi kvaliteetti; seurasin koordinointia sivusilmällä ja jossain vaiheessa laskentapaikalla päädyttiin siihen tilanteeseen, että meidän W1 ja W2 -sektoreilla menneitä virtoja laskettiin Sakhalvashosta käsin, kun virrat siirtyivät puolivälissä olevalle harjanteelle. Rannikko laski lintuja vastavalon puolelta ja mä eipäilin, että noinkohan ne onnistuu sieltä kotkia määrittämään. Skannasin W2-virtaa vähän aikaa ja spottasin sieltä fulvescens-kiljukotkan! Kuittasin lakonisesti koordinaattorille, että löytääköhän ne tuon. No ei tietenkään löytäny =D lisäksi pitkin aamua pelkkää pomarinaa määrittänyt John oli aika katkera moisesta kirsikanpoiminnasta.
Lopulta parvisysteemit kehittyivät sellaisiksi, että meidän päätykin sai laskettavaa, virtojen suunnatessa suoraan etelään sen väliharjanteen sijaan. Välillä muutto taukosi, kuten hiirihaukkojen muutto keskipäivällä yleensä taukoaa, mutta tauko ei kestänyt pitkään ja varhain iltapäivästä päälle vyöryi taas aivan perkeleesti lintuja. Jengi teki erinomaista työtä parvien kanssa, John oli aivan tulessa päästessään määrittämään harvalukuisempia kotkia, ja mahtilintujen saldoiksi saatiin lopulta 391 pikkukiljukotkaa, 11 kiljukotkaa ja 16 arokotkaa. 353 kotkaa jäi määrittämättä, sillä aika pirusti niitä meni vastavalon puolelta. Myös 53 pikkukotkaa on ihan hyvä summa tältä asemalta ja tähän aikaan. Päivän kolmas keisarikotka, esiaikuinen lintu, löytyi itäpuolelta, mutta vieläkin fulvescensista yllättävämpi oli myöhään iltapäivästä länsipuolelta löytynyt VANHA KEISARIKOTKA! Lajilleen päivän neljäs ja puvulleen kauden eka! Tämä tajunnanköyrijä löytyi, niin kuin kotkat yleensä löytyvät, isosta sekä kaoottisesta parvesta, linnun heittäessä pari rundia ja jatkaen aika nopeasti matkaa löytöhetken jälkeen. Sitten sitä miettii, että kuinka kauan se tuolla ehti kieppumaan.
Hiirihaukkoja laskettiin Shuamtasta yli 31 500 yksilöä, joskin melko iso osa Sakhalvashon laskemista 13 100 hiirihaukasta meni alun perin meitä lähempää. Päivän muihin mainintoihin lukeutuvat 92 käärmekotkaa, arohiirihaukka, itäpuolelta ohittanut muuttohaukka (pimittivät perkele!) sekä Sakhalvashon näkemä kauden toinen mustapäälokki. Suohaukoilla ei enää tänää juhlittu, joten nähtäväksi jää kuinka paljon arosuohaukkoja kauden aikana vielä näkyy.
Antoivat mulle vapaapäivän ja minä osasin näköjään käyttää sen fiksusti. Läksin laskentatiimin mukana Shuamtaan, linnoittauduin aivan laskentapaikan edustalle olematta kenenkään tiellä (kaikki ne on pressun alla kuitenkin) ja ilmoitin kirjurille yhteensä viisi lintua. Mut kaikki oli laatua!
Aamun ensi tunnit olivat suht hiljaisia eilisen jäljiltä, mutta klo 8 jälkeen kukkulan ympärille rakentui ihan nätti virta hiirihaukkoja, ja lintua meni aamuvaloissa aika tasaisesti ja runsaasti. Ilmojen lämmetessä yli liitävät linnut tarttuivat nosteisiin ja hyviä parviakin rupesi muodostumaan. Itäpuolelle kehittyi aivan käsittämätön hässäkkä, samanaikaisesti kapealla sektorilla näkyi ainakin viisi eri tolppaa ja lintuja ohitti vähintään kolmelta eri etäisyydeltä.
… eikä sitä päivän ensimmäistä keisarikotkaa tarvinnut kauaa odotella, kun paronin tutka löysi suoraan päältä lipuneen kauniin nuoren linnun. Pari tovia myöhemmin löysin toisen keisarikotkan vastavalon puolelta (”… onpa tolla pitkät siivet ja järkälemäinen pää…”). Keskipäivän tienoilla löytyi vielä harvalukuisempi kvaliteetti; seurasin koordinointia sivusilmällä ja jossain vaiheessa laskentapaikalla päädyttiin siihen tilanteeseen, että meidän W1 ja W2 -sektoreilla menneitä virtoja laskettiin Sakhalvashosta käsin, kun virrat siirtyivät puolivälissä olevalle harjanteelle. Rannikko laski lintuja vastavalon puolelta ja mä eipäilin, että noinkohan ne onnistuu sieltä kotkia määrittämään. Skannasin W2-virtaa vähän aikaa ja spottasin sieltä fulvescens-kiljukotkan! Kuittasin lakonisesti koordinaattorille, että löytääköhän ne tuon. No ei tietenkään löytäny =D lisäksi pitkin aamua pelkkää pomarinaa määrittänyt John oli aika katkera moisesta kirsikanpoiminnasta.
Lopulta parvisysteemit kehittyivät sellaisiksi, että meidän päätykin sai laskettavaa, virtojen suunnatessa suoraan etelään sen väliharjanteen sijaan. Välillä muutto taukosi, kuten hiirihaukkojen muutto keskipäivällä yleensä taukoaa, mutta tauko ei kestänyt pitkään ja varhain iltapäivästä päälle vyöryi taas aivan perkeleesti lintuja. Jengi teki erinomaista työtä parvien kanssa, John oli aivan tulessa päästessään määrittämään harvalukuisempia kotkia, ja mahtilintujen saldoiksi saatiin lopulta 391 pikkukiljukotkaa, 11 kiljukotkaa ja 16 arokotkaa. 353 kotkaa jäi määrittämättä, sillä aika pirusti niitä meni vastavalon puolelta. Myös 53 pikkukotkaa on ihan hyvä summa tältä asemalta ja tähän aikaan. Päivän kolmas keisarikotka, esiaikuinen lintu, löytyi itäpuolelta, mutta vieläkin fulvescensista yllättävämpi oli myöhään iltapäivästä länsipuolelta löytynyt VANHA KEISARIKOTKA! Lajilleen päivän neljäs ja puvulleen kauden eka! Tämä tajunnanköyrijä löytyi, niin kuin kotkat yleensä löytyvät, isosta sekä kaoottisesta parvesta, linnun heittäessä pari rundia ja jatkaen aika nopeasti matkaa löytöhetken jälkeen. Sitten sitä miettii, että kuinka kauan se tuolla ehti kieppumaan.
Hiirihaukkoja laskettiin Shuamtasta yli 31 500 yksilöä, joskin melko iso osa Sakhalvashon laskemista 13 100 hiirihaukasta meni alun perin meitä lähempää. Päivän muihin mainintoihin lukeutuvat 92 käärmekotkaa, arohiirihaukka, itäpuolelta ohittanut muuttohaukka (pimittivät perkele!) sekä Sakhalvashon näkemä kauden toinen mustapäälokki. Suohaukoilla ei enää tänää juhlittu, joten nähtäväksi jää kuinka paljon arosuohaukkoja kauden aikana vielä näkyy.
 |
| Lisää hiirihaukkoja! |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
| ... incoming! |
 |
| Taas tuli arokotka nätist |
 |
| ... tosin tää lintu on melko kärsinyt, vasen siipi sen verran koukussa että haulikosta on tullu... |
Päivän
päätteeksi lähdimme Chakviin ja Batumi Raptor Countin 10v-juhlaillalliselle!
Projektin pitkän aikavälin pääjehu Johannes Jansen ja tuore puheenjohtaja
Folkert de Boer pitivät puheita ja kiitosta saivat niin työmyyrät, perustajat,
isäntäperheet, paikalliset tukijat & avustajat sekä koordinaattorit.
Puheiden ja syömisten välissä nähtiin todella upeita gruusialaisia
tanssiesityksiä, parilta edelliseltä vuodelta tuttuja numeroita, mutta vihdoin
myös sitä Svaneti-tyylistä veitsien viuhtomista – kipinät lenteli ja kovasti
yhtä Game of Thrones – hahmoa muistuttava miestanssija pyöri hyrränä, jos ei
itsensä niin ainakin yleisön, aivan tainnoksiin.
Virallisen osuuden jälkeen homma lähti taas niin sanotusti lapasesta ja Oasis Hotelin henkilökunta sai todistaa, kuinka Batumi Raptor Count järjestää BILEET. Soittolistalla oli niin BRC-reissuilta vuosien saatossa tutuksi tulleita hittejä, kuten Hedningarnan Pornopolkka, The Black Keysin Lonely Boy (”epic shrimping!”) ja gruusialaisia klassikoita (”headbanging!”). Jos Highway to Hell ei vielä siihen täydelliseen hurmokseen riittänyt, niin tunnelma oli katossa viimeistään Rage Against the Machinen Killing in the Name of -kappaleen aikana, kun tanssilattialla jorannut porukka päätti nostaa parrakkaan suomalaisen crowdsurfaamaan! Tähän päälle trollattiin vielä Self Esteemillä ja Ace of Spadesillä, niin pahennusindeksit alko olemaan kohdallaan. Hienot & monipuoliset bileet kuten tämän projektin henkeen kuuluukin!
Virallisen osuuden jälkeen homma lähti taas niin sanotusti lapasesta ja Oasis Hotelin henkilökunta sai todistaa, kuinka Batumi Raptor Count järjestää BILEET. Soittolistalla oli niin BRC-reissuilta vuosien saatossa tutuksi tulleita hittejä, kuten Hedningarnan Pornopolkka, The Black Keysin Lonely Boy (”epic shrimping!”) ja gruusialaisia klassikoita (”headbanging!”). Jos Highway to Hell ei vielä siihen täydelliseen hurmokseen riittänyt, niin tunnelma oli katossa viimeistään Rage Against the Machinen Killing in the Name of -kappaleen aikana, kun tanssilattialla jorannut porukka päätti nostaa parrakkaan suomalaisen crowdsurfaamaan! Tähän päälle trollattiin vielä Self Esteemillä ja Ace of Spadesillä, niin pahennusindeksit alko olemaan kohdallaan. Hienot & monipuoliset bileet kuten tämän projektin henkeen kuuluukin!
 |
| Dr. John lähtökuopissa |
 |
| Before we unleashed hell |
 |
| Tästä lähdettiin... |
 |
| ... ja tähän päädyttiin! (c) Boris Bozic |
 |
| Tällä porukalla tapitettiin yksi kauden hienoimmista päivistä - kiitos! |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti