Batumi2017, osa IV - Syyskuun alku, mehiläishaukkamyllyt ja suohaukkapulssit

 1.9. Sakhalvasho, Day 16

Syyskuu alkoi epävakaisen näköisenä; aamu oli pilvinen ja meno näytti kehittyvän sateiseksi, mutta sehän lopulta selkeni! Aamulla meni taas nätisti suohaukkoja, Sakhalvashon summiksi laskettiin 87 niittysuohaukkaa, 66 ruskosuohaukkaa ja 64 määrittämätöntä sirosuota, niiden mukana pieni kiintiöllinen arosuohaukkoja. 

Siinä missä elokuun mehiläishaukkamuutot olivat yhden parven peliä, niin tänään muutto rönsyili vähän pahemmin, ja itäpuolen virran rinnalle kehittyi 3-4 eri systeemiä ja noin puolen tunnin ajan karvanaama ravas pitkin asemaa huudellen ohjeita joka suuntaan – laske tuosta, älä laske noita kun ne lasketaan jo, laske nuo ennen kuin ne liittyy tuohon parveen, laske nuo lähempänä/kauempana/ylempänä/alempana olevat linnut ja niin edelleen. Se oli oikeastaan aika siistiä, kiirettä piti jonkin aikaa ja koko ajan oli jotain uutta järjesteltävää, mutta missään vaiheessa ei oikeastaan tuntunut siltä että muutto räjähtäis käsiin. Iltapäivästä pilvet työnsivät muuton rannikolle mutta ei se meno siitä yhtään hiljentynyt! W2-sektorilla nähtiin helvetin intensiivistä menoa, jota sai vahtia aika paljon (laskin 90 asteen sektorilta 9 eri ”hornankattilaa”!), ja heti pilvien väistyttyä muutto siirtyi takaisin sisämaan puolelle. Muuton kokonaiskuvan seuraaminen on parhaimmillaan tosi palkitsevaa puuhaa ja kun mukana on hyvä tiimi, niin tuloksiakin kehtaa katsoa. Tänään 36 300 mehiläishaukkaa tuntui oikein hyvältä.

Syyskuun alku tuo massoihin lisää diversiteettiä, ja tänään havaittiin (pitkästä aikaa) arohiirihaukka (vanha lintu pyörähti aseman päällä), parisenkymmentä sirovarpushaukkaa, sääksi, merikotka ja 4 mustahaikaraa. Sininärhet pistivät parastaan 106 yksilön voimin, mutta kaukaa itäpuolelta vauhdilla etelään suunnannut välimerenhaukka jäi hieman sapettamaan, en oikein ehtinyt näkemään muuta kuin silhuetin ja kevyet siiveniskut, mitäs olin liian hidas.

Andrea Maier liittyi tänään laskijatiimiin ja seipiötiimi senkus vahvistuu! 

Tiimityö on onnistuneen laskennan a ja o

Rantalinjaa pitkin suuntaavia lintuja

Arohiirihaukka pyörähti päällä

2.9. Sakhalvasho, Day 17

Yritin viettää vapaata aamupäivää, jäin kuittamaan univelkoja aamuyhdeksään asti ja seurailin tilanteen kehittymistä kotitoimistosta käsin. Klo 10:30 muutto näytti piristyvän ja residenssin vierestä meni muutamia hienoja parvia ja pari niittysuohaukkaa. Jäin kuitenkin vielä toimistolle säätämään…

… kunnes aamuyhdeltätoista räjähti. Alapilvet peittivät näkyvyyden hetkeksi, ja niiden väistyttyä Simon huusi paniikinomaisesti, että Aki helvetin äkkiä tänne! Minähän menin ulkoterassille ja katsoin, kuinka koko pohjoispuolen sektori oli täysin lintujen peitossa! Aivan talon edustalta aina pohjoispuolen kukkuloille. Siitä sit kiireen vilkkaaa staijikukkulan laelle, missä pernismylly oli eilisen kaltaisesti keskittynyt rannikon puolelle. Xu koordinoi, Simon saapui samaa kyytiä ylös ja seuraavat minuutit seurattiin pohjoispuolelle kertynyttä petolintukaaosta; se ei ollut enää parvi, ei virta, ei edes seinämä, vaan useita kilometrejä leveä kuhiseva hornankattila, johon saapui aina vaan lisää lintuja pohjoisesta. Hitto vie, itsekin täällä jokusen hyvän petomuuton nähneenä meinasin saada sydärin sitä katsoessani.

Suurin osa suuntasi eilisen kaltaisesti länteen ja meren puoleinen sektori vaati jatkuvaa työstämistä, joskin homma oli näin ehkä hieman helpompaa, kuin että se parikytätuhatta mehiläishaukkaa olis tullu kerralla yli. Rannikko oli yhtä kuhisevaa systeemiä ja tahti oli kiivaimmillaan yli 10 000 mehiläishaukkaa vartissa! Kyllä siitä selvis kun neljä laskijaa laski ainoastaan mehiläishaukkoja ja kaksi muuta etsivät sieltä seasta suohaukkoja ja muita lisälajeja. Parvet olivat välillä niin massiivisia, että eri laskijoiden piti vetää rajaa tiettyjen maamerkkien, kuten antennin kärkien, horisontin tai pilvien välille. Intensiivisin vaihe taisi kestää vain kolmisen tuntia, ja iltapäivän edetessä meno rauhoittui yllättävän aikaisin – liekö alapilvillä ja loppupäivän tihkusateilla jotain osuutta asiaan. Samalla parvia siirtyi aseman päälle ja itäpuolelle, muuton intensiteetti laski hieman mutta koordinaattorin työsarka kasvoi – Simon oli onneksi suurena apuna länsipuolella.

Pohjoinen ilmatila aivan tukossa linnuista

Nuo ei oo roskia kennolla

Filmiä palaa ja syystäkin

Tulee tästä kuvasta edelleen sellanen "hitto nyt lähtee!" -fiilis

Myöhään iltapäivästä tihkusade yltyi ja linnut siirtyivät itään, jolloin fanaattisimmat laskijat ynnäsivät vielä joitakin tuhansia lintuja sateenvarjon suojissa. Päivän päätteeksi oli aika naatti olo, ja vaikka porukka on ollut vähän organisoidumpi ensimmäisten kiireellisten päivien jäljiltä, tiimin toiminta oli pahimmillaan aika kaaottista, ja yksi koordinoinnin haasteista onkin siinä, miten sietää sitä kun neljä eri laskijaa kysyy vuorotellen samasta parvesta, että kuka noita laskee =D ”hengitä, hengitä, hengitä ja hengitä vielä kerran.”

Sitten ne tulokset. Muutto näytti puoliltapäivin siltä, että tänään päästään sadan tuhannen linnun tuolle puolelle, mutta sateiden takia summat jäivät ”vain” 70 200 mehiläishaukkaan. Sieltä seasta poimittiin 2 idänmehiläishaukkaa, koiras länsipuolelta ja hyvin vaalea naaras itäpuolelta. 143 kattohaikaraa on Batumin tasolla suht hyvä luku ja aamun asemalla staijanneet laskivat 79 sininärheä ja 93 turturikyyhkyä. Suohaukkoja nähtiin 87 ruskosuo- ja 169 niittysuohaukan edestä, samoin haarahaukkojen (771m) määrät kasvavat päivä päivältä.

Kuvatuista linnuista löytyi yksi ilmeinen mehiläishaukan ja idänmehiläishaukan risteymä; punainen silmä ja pyrstön voimakas juovitus viittaavat idänmehiläishaukkaan, mutta linnun rakenne ja siipisulkien juovitus taas meikäläiseen apivorukseen. Nyt ei enää haittaa se elokuun puolella ohariksi mennyt hybridikandi!

Menee näitä lajipuhtaiksikin tulkittuja läheltä

Mehiläishaukat tuovat mukanaan myös suohaukkoja, tänään pääosissa eri ikäiset ja -pukuiset niittysuohaukat

Onnellinen tiimi päivän päätteeksi

3.9. Sakhalvasho, Day 18

Hui hemmetti mikä päivä! Heti aamusta, tasan 6:40, alkoi helvetillinen petomylläkkä itäpuolella, uudet parvet lähtivät heti liikkeelle pohjoisesta ja laskentasektorille nousi jatkuvasti yöpyneitä lintuja. Siinä oli laskettavia lintuja sviddu neljällä eri etäisyydellä, koko ajan paikkaa vaihdellen, ja intensiteetistä kertonee se että aamukymmeneen mennessä olimme laskeneet yli 10 000 mehiläishaukkaa! Meno jatkui kun aseman päälle ja länsipuolelle  saapu lisää parvia, juoksin taas pitkin poikin asemaa ja koko ajan piti vahtia menoa, aina jonnekin klo 15 asti kunnes aivot oli niin jumissa ettei ajatus kulkenu. Nestehukka ja alhaiset verensokeritasot saattoivat myös vaikuttaa siihen.

Mitä pari päivää sitten pohdin, että koordinointi on parhaimmillaan tosi palkitsevaa – ja oli se nytkin, mutta usein aamun saa ottaa rauhallisemmin ja seurata vähän iisimmin kuinka muutto lähtee rakentumaan. On sitä nähty suurempiakin päivämuuttoja (tänään saldona 69 670 mehiläishaukkaa), mutta nyt oli täysi höyry päällä aamun ensi valoista lähtien ja reilu seitsemän tuntia putkeen. Koordinointia ei oikeastaan helpottanut se, että se ”Sakhalvashon kylähullu” oli taas vaatimassa lisää väkeä taloonsa (just niin, Rolandin äiti, TAAS) entistä kovemmilla räyhääjäindeksillä, lisäksi ekoturistien möykkä ja torspoilu (siellä jotkut sankarit huuteli partakorppikotkaa haarahaukasta ja keltapäähaukkaa tuulihaukasta) yhdistettynä siihen neljä-ihmistä-kysyy-samaa-asiaa-kerralla -huuteluun, niin kasaan saatiin ehkä yksi raskaimmista päivistä mitä täällä on tullut koettua. Mutta siitä selvittiin.

Helene otti homman haltuun kun muutto (ja möykkä) hieman rauhoittui, joten pääsin hieman nollaamaan pääkoppaani ja hörppimään pari kuppia matea. Iltapäivästä muutto fiksoitui itäpuolen sektorille, ja John & Bjorn napsivat suohaukkoja hyvällä tahdilla mehiläishaukkojen joukosta. Mä seurasin sitä sivusta, vielä vähän toipilaana, kunnes totesin että tossa irrallaan parvesta menee yks jota kukaan ei nää – suuntasin Zeissin lintuun ja rupesin takomaan! Valo oli yllättävän hyvä pilviä vasten lentäneihin lintuihin, joten niittysuohaukkojen ja ruskosuohaukkojen pukukirjoa oli taas kerran siistiä seurata. Piruuttani varastin Johnin skannaussektorilta tumman muodon ruskosuohaukan! Sitä näytöstä kesti sinne viiteen asti, kunnes palasin alas talolle kauppaamaan turisteille t-paitoja (ja multa kun muka viime vuoden perusteella kiellettiin talouspuolen työt tässä projektissa =D )

Päivän summista saatiin taas komeat ja Batumin maine elää edelleen: mehiläishaukka 69 700, ruskosuohaukka 150, niittysuohaukka 347, arosuohaukka 29 (määrittämättömät sirosuot 99 ja Shuamtan puolelta yht. 170 suohaukkaa lisää), haarahaukka 3230, ja seassa 2 vanhaa pikkukorppikotkaa, 56 kattohaikaraa, 5 mustahaikaraa, 3 pikkukiljukotkaa, kauden eka kiljukotka (idästä ohittanut 2kv-lintu), 50 sirovarpushaukkaa ja 39 sininärheä. Tämän jälkeen piti eristäytyä Insomniumin Winter’s Gaten avulla ja ottaa kunnon yöunet.

Vaihteeks vähän parempia kuvausvaloja

Tosin tää nuori sirovarpushaukka suuntas sille huonomman valon puolelle

Ne alkusyksyn lentävät jalokivet - sininärhiä!

4.9. Sakhalvasho, Day 19

Kauden ensimmäinen täysin pilvetön aamu! Näkyvyyttä riitti aina Kaukasukselle asti, melko harvinaista syyskuun alussa. Aamu itsessään oli suht seesteinen ja ekat linnut laskettiin taas itäpuolelta. Melko aikaisin aamusta, siinä kahdeksan jälkeen, seurasin yhtä pientä mehiläishaukkojen porukkaa, joiden perässä kauhoi aivan jääääätävän kokoinen mehiläishaukka – nuotitin lintua muille ja Dr. John takavasemmalta totes, että siinä menee naaras-idänmehiläishaukka, vaikka pukutuntomerkkejä ei näykään!

Mehiläissyöjät lähti ensimmäistä kertaa kunnolla liikkeelle ja systemaattisella laskennalla olis varmaan saanu tuhansia yksilöitä kasaan, tässä äänimaisemassa olo on entistä kotoisampi. Samoin törmäpääskyjen muutto oli tänään näyttävää ja päivän mittaa aseman ohitti useita monien kymmenien törmäpääskyjen parvia.

Puoliltapäivin aseman itäpuolelle iski tosi intensiivinen pulssi; käytännössä lintuja piti laskea 4 km pitkältä sektorilta (”pernisprotokolla”, Sakhalvasho laskee mahdollisimman paljon mehiläishaukkoja aina 9.9. asti jotta osa datasta olis mahd. vertailukelposta ensimmäisten laskentojen dataan), missä parvet vaihtuivat jatkuvasti ja työtä piti jakaa koko ajan läheltä, kaukaa, korkealla ja matalalla lentävien lintujen kesken. Työ vaati noin 6-7 laskijan panoksen ja ohjeistuksen, joten kokenutkin koordinaattori saattaa pudota kärryiltä siinä et kuka tässä olikin tekemässä ja mitä. Hektisistä hetkistä huolimatta porukassa säily hyvä fiilis ja mikä tärkeintä, missään vaiheessa ei itselle tullut sellainen ”voi helvetti kun en tiedä miten tää pitäs hoitaa” -fiilis, vaan porukkaa pystyi kannustamaan vaikka koordinointityyli oiskin aika tiukka.

Myöhemmin iltapäivällä meno keskittyi kauemmaksi itään, ja yksi päivän parhaista puolista oli jälleen suohaukkamuutto – eilisen kaltaisilla määrillä ei mässäilty, mutta nyt meni hyvää laji- ja pukukirjoa, läheltä ja nätisti. Arosuohaukkojen osuus (tänään 20m) on ihan hyvällä tasolla, siinä missä niittysuohaukkoja nähtiin 56 lintua (+ määrittämättömät 25 suohaukkaa), samoin ruskosuohaukatkin ylsivät kohtuulliseen päiväsummaan (70 yksilöä). Mehiläishaukkoja ynnäiltiin 17 900 yksilöä, mukana 2 käärmekotkaa, 2 pikkukiljukotkaa, 37 pikkukotkaa, 62 sirovarpushaukkaa ja rapia tonni haarahaukkoja.

Iltasella pidin koko laskijaporukalle lyhyen laskijapalaverin, koskien lähinnä vapaapäivien ottamista ja asemalla olevaa tungosta, parvia koskevaa kommunikointia, ylimääräistä meteliä ja muita epäkäytännöllisiä juttuja. Ei täällä oo tarkotus ketään pomottaa, mutta loppujen lopuksi työskentely on helpompaa jos joitakin epäkohtia oikaistaan. Päivän päätteeksi painuttiin taas oluelle lähikapakkaan ja uudet laskijat saivat määrityspläjäyksen sirosuohaukoista.

5.9. Sakhalvasho, Day 20

Hiljainen aamu, ja oli kiva jättäytyä eilisen muutaman hektisen päivän jälkeen vähän taka-alalle, staijailla selustasta ja häröillä kamerakaluston kanssa. Eilen aamulla Worlds Collide -dokumenttia työstävät Nick Rodd ja Heather Stuckey aloittelivat kuvaussessiotaan asemalla, Nickin kanssa oli hienoa vaihtaa kuulumisia ja testailla Heatherin Nikon-valikoimaa (70-200mm, very nice). Samalla istuin kenialaisen Marthan kanssa aika pitkään, tuijottaen tyhjyyteen ja fiilistellen yhtä pikkukotkaa, joka spotattiin kaukaa kilometrien päästä ja leijaili kaikessa rauhassa yksinään kohti etelää.

Keskipäivä oli melko hiljainen, mutta edelleen aurinkoinen, ja etelätuulen tyyntyessä piti rauhoitella porukkaa ja korostaa kärsivällisyyttä, hyvällä säällä uusien lintujen näkeminen on vain ajan kysymys. Ja niinhän siinä kävikin; ensin itäpuolen virta kasvaa ja lopulta pohjoisesta saapuu uusia lintuja leveämmällä rintamalla, sitä pystyy melkein huutamaan lähtölaskennan kaaoksen alkamiseen. Sellainen ”3, 2, 1, sviddu nyt lähtee!” -fiilis.

Samalle iltapäivälle saatiin samalla käsky ylemmältä taholta, että paikalle saapuvalle pienelle turistiryhmälle pitäis järjestää opastusta. Ryhmän sijaan paikalle saapui vain yksi saksalainen turisti, mutta yhdestäkin turistista voi saada potentiaalisen tukijan. Siinä sit tämän Sophien kanssa ihasteltiin sinne tänne rönsyilevää ja intensiivistä petomyllyä. Xu hoiti ansiokkaasti koordinointia, ja jäsenkalastelun jälkeen pääsin takas tiimin pariin avustaan koordinoinnissa, työstään mehiläishaukkojen ikäluokkia ja määrittämään suohaukkoja.

Päivän viimeset kaksi tuntia olivatkin sit sitä klassista Batumia, kun suohaukat aloittivat liikehdinnän valtavan pernisvirran rinnalla pieninä ryhminä ja sieltä mehiläishaukkojen seasta napsittiin muitakin laatulajeja, kuten suoraan aseman yli liitänyt nuori arokotka ja itäpuolelta ohittanut vanha pikkukorppikotka. Mehiläishaukkojen laskeuduttua nähtiin vielä muutama hieno ryhmä niittysuohaukkoja, ja päivä päättyi komean 2kv-arosuokoiraan ohilentoon! Päivän summiksi saatiin 48 000 mehiläishaukkaa, 139 niittysuohaukkaa, 37 ruskosuohaukkaa, 32 pikkukotkaa, 2600 haarahaukkaa ja 10 sininärheä.

Siihen se hupi sit tän päivän osalta päättyikin. Oltiin just poistumassa asemalta alas kun Simon soitti ja kertoi, että vapaana kulkenut koira oli purrut Marthaa jalkaan! Sairaalareissu tiedossa. Itse puremajälki ei ollut kovin paha, joskin kivulias, mutta rabieksen varatoimena piti lähteä Batumiin. Simonin piti järjestellä asioita isäntäperheiden kanssa, joten lähdin Marthan seuraksi ja tueksi. Ensimmäisessä sairaalassa ei ollut rokotteita ja toisessa piti odotella lääkärin saapumista paikalle vähän vajaan tunnin ajan, mutta on pakko nostaa hattua tämän kenialaisen nuoren naisen asenteelle ja huumorintajulle, naureskeltiin mm. sille, miltä tällainen kombinaatio kadulla (kenialainen nainen ja suomalainen karvanaama) mahtaa paikallisten silmin näyttää. Nyt on nähty tämäkin. Ja mikä tärkeintä, rokotukset saatiin ajoissa ja Marthalla on vastoinkäymisistä huolimatta fiilis ja asenne kohdillaan.

6.9. Sakhalvasho, Day 21

                                                 

Lykkäsivät eilisen päätteeksi mulle vapaapäivän! Joten mikäs siinä, eilisen perusteella oli odotettavissa suohaukkoja, joten olin kerrankin ensimmäisenä ylhäällä ja Dr. John saapui tiukasti peesissä =D

Ja niinhän siinä sit kävi, parin pienen lämmittelylinnun jälkeen lännessä ja päällä rupes lappaan sirosuota jatkuvalla syötöllä! Nyt puhutaan siis reilun sadan linnun jonoista, ei ollu ihan niin intensiivistä kuin pari vuotta sitten (28.8.2015), mut ehkä taannoisista jotain oppineena tästäkin aamusta selvittiin. Helene hoiti suurimman osan koordinoinnista paronin kompatessa ja ohjeistaessa taustalta. Sitä osas myös nauttia!

Suohaukkojen pukuvariaatio oli koko aamun sitä parasta mahdollista, vanhojen niittysoiden joukossa on jo tasaisesti nuoria eikä macrot oo enää yksittäistä herkkua. vaan niitä on löytynyt jo aika tasaisesti. Toki nuoret niittysuohaukatkin jaksaa ihastuttaa. Vaikka meno tyyntyi parin ensimmäisen tunnin jälkeen, niin Johnin kanssa tapitettiin suohaukkaa toisensa perään länsipuolelta ja myötävalon puolelta. Sirosoiden ohella herkkua tarjos mm. 3 tumman muodon ruskosuohaukkaa! Siinä samalla itäpuolelle kehittyi taas hyvä pernisvirta, joka kasvoi eilisen kaltaiseksi myllyksi, vyöryen yli välillä idästä, välillä lännestä tai päältä, usein leveänä rintamana ja todella intensiivisesti.

Viimeistä päivää paikalla viettävä Simon hoiti suurimman osan koordinointivastuusta ja silminnähden nautti hommasta, noin 12 hengen tiimi oli suurimmalti osalti työllistetty, joten vapaapäiväläinenkin osallstui laskentaan määrittämällä suohaukkoja ja työstämällä sekä mehiläis- että haarahaukkojen ikäjakaumaa (tähän hommaan tarvitaan aina erillinen laskija). Jossain välissä silmät vaan tuntu niin väsähtäneiltä, että oli pakko pitää hieman taukoa. Mutta ei tätä lakkaa ihmettelemästä, oikeastaan se tuntikausia joka suuntaan rönsyilevä systeemi oli suorastaan naurettava ja pohjoisesta lappaa vaan koko ajan lisää lintuja – aivan käsittämätöntä, nyt on Batumissa kova meininki!

Klo 16.40 poistuin alas silläkin riskillä, että nuijaisin jokusen suohaukan (ja niin siinä tietenkin kävi, pari nuorta niittysuota meni nätisti yli kohti residenssiä kulkiessa), mutta illalla oli tiedossa paljon duunia ja koordinaattorien palaveri, sekä Simonin läksiäiset. ”Eikä sitä kaikkea voi nähdä” =D

Mut olipa perhanan siistiä ihan vaan fiilistellä suohaukkoja ilman koordinointivastuuta, ja vieläpä piikkipäivänä, tehdä samalla kevyempä laskentaa ja pitää frendien kanssa hauskaa. Päivän priimaa edustivat aseman yli painellut vanha Peregrinus ja 2 arokotkaa (1 vanha päältä ja 1 subad itäpuolelta). Diversiteetti on muutenkin kohdillaan, kun massojen joukosta löytyi myös käärmekotka, 2 sääkseä, 4 pikkukiljukotkaa ja 30 sininärheä. Loputkin lukemat puhuvat puolestaan; mehiläihsaukka 66 171, haarahaukka 6200, pikkukotka 86, sirovarpushaukka 81, ruskosuohaukka 204, arosuohaukka 25, niittysuohaukka 458 ja määrittämättömät sirosuot 275 - saman aseman päiväsaldona yhteensä yli 960 suohaukkaa! Lisäksi Shuamtasta laskettiin kolmisensataa suohaukkaa lisää, aivan huikeeta!

Päivän suohaukkakavalkadia, olkaa hyvä:

7.9. Sakhalvasho, D 22

Lähes täyspäiväinen sade- ja toimistopäivä, laskenta Shuamtasta käsin oli aika mahdotonta ja suurin osa Sakhalvashon tiimin ajasta kului sadetta pidätellen. Sade taukosi loppupäivästä ja ylös kavunneita palkittiin mm. 65 sininärhen iltamuutolla ja muutamalla suohaukalla. Paroni valmisteli aamupäivällä powerpoint-esitelmää yhdelle turistiryhmälle (joka ei sit georgialaiseen tyyliin saapunutkaan paikalle) ja iltapäivällä kirjoitin nettisivuja varten alkukauden raporttia (joka projektin tyyliin kuitenkin julkaistaan vasta syyskuun lopussa). Oli ihan virkistävää viettää sisäpäivää ja häröillä Johnin kanssa. Ai miten niin meillä on huono huumorintaju?

8.9. Sakhalvasho, D 23

Sadepäivät on hyväksi, yhden välipäivän jälkeen riittää taas energiaa ja muutto jatkuu pirteänä! Kiirettä piti heti aamusta, kun ekan tunnin aikana laskettiin yli 400 suohaukkaa ja niitä riitti hyviä määriä päivän myöhemmille tunneille. Kahden rennomman päivän jälkeen oli aika palata taas sorvin äärelle, ja aika paljon sai tehdä duunia siihet et kannusti ihmisiä laskemaan. Onneksi Maarten, Andrea ja Albert loistivat tänään ja Dr. John kepitti suohaukkoja edelleen rautaisen ammattimaisella otteella.

Päivä oli kuitenkin taas aika kuluttava. Periaatteessa muuton kanssa ei ollut ongelmia, itäpuolelta meni melko paljon lintuja mutta melko rauhallisella tahdilla, aika säännöllisesti paikkaa vaihtaen. En tiedä oliko parin päivän takaisella yleisellä kurinpalautuksella jotain tekemistä mutta nyt

-          porukka ei ilmoita uusista linnuista sektoreillaan, jolloin lintuja valuu ohi

-          porukka kävelee laskentasektoreiltaan pois kesken laskennan, jolloin lintuja valuu ohi

-          yksittäisillä laskijoilla on vähän ”kaikki tai ei mitään” -asennetta, joko lasketaan lintuja useammalta sektorilta tai sit ei lasketa mitään

-          se on myös välillä aika yllättävää miten ihmiset ei tuu yksinkertaisissakaan tilanteissa toimeen keskenään =D

-          lisäksi asemalla kuuluu liikaa p*skanjauhantaa ja huutelua aivan turhista linnuista (jos hollantilaiset eivät olisi jo valmiiksi äänekkäitä, niin ryhmä hollantilaisia torspoja vasta katastrofi onkin)

… joo, tiedän että me ollaan kaikki vapaaehtoisia, mutta välillä se sisäinen kyynikkoni kysyy, että tulinko mä tänne koordinoimaan muutonlaskentaa vai lastentarhaa =D toisaalta mietin sitäkin, että ottaako sitä jo viidennellä kaudella paljon asioita itsestäänselvyytenä ja itselle helpot asiat voi olla vaikeita käsittää sellaisille, jotka on ollu täällä vasta muutaman päivän. Mut millaisia odotuksia pitäs asettaa niille jotka on ollu jo pari viikkoa tai vajaan kuukauden? Noh, koordinaattorin hommiin kuuluu myös kouluttaminen, ja joskus sitä kärsivällisyyttä vaaditaan vähän enempi.

Ja se on kuitenkin aina palkitsevaa, kun päivän päätteeksi jengillä on hyvä fiilis ja Trektelleniin tulee dataa näytille; tämän päivän saldoina 23 600 mehiläishaukkaa, 5500 haarahaukkaa, 170 ruskosuohaukkaa, 213 niittysuohaukkaa, 256 sirosuohaukkaa (joukossa taas hyvä määrä arosuohaukkoja (34m), 111 pikkukotkaa, Sakhalvashon puolelta 130 ja Shuamtasta hienot 447 sirovarpushaukkaa! Diversiteetin kruununa tänään hienosti itäpuolelta mennyt vanha pikkukorppikotka, vähän kauempaa idästä livahtanut vanha arokotka (aika clangamainen, mut lämpimän ruskeet yläpuolen peitinhöyhenet ja törkeen isot Aquila-laikut), 4 käärmekotkaa, 3 pikkukiljukotkaa ja rannikon puolelta kaakkoon, aivan aseman edestä pyyhältänyt nuori Peregrinus.

Petolintujen ulkopuoleltakin riitti nähtävää; 86 kattohaikaran parvi oli ihan piristävä, mustahaikaroita näkyy päivittäin (tänään 9m), lisäksi turturikyyhkyillä (237) ja sininärhillä (32) oli pirteää menoa. Aseman ympärillä lenteli jälleen harjalintu, pari kuhankeittäjää ja Albert hoksasi kukkulan rinnepuihin lentäneen mustapääsirkun!

Illalla käytiin promoamassa projektia ja kauppaamassa t-paitoja hollantilaiselle turistiryhmälle (itse Nils van Duivendijk on vetämässä ryhmää). Lukuja ja päivämäärää katsellessa näyttäis siltä, että mehiläishaukkojen massat ovat takana päin. Vaikka mitään järkälemäistä piikkimuuttoa ei lopulta saatukaan, kauden kokonaissumma on kuitenkin puolen miljoonan paremmalla puolella. Seuraavaksi sitten syyskuun puoliväli ja 20 petolintulajin päivämuutot!

Mehiläishaukkoja aamuvaloissa

Haarahaukka, taustalla Mount Elbrus

Neophron!

Samoin isot kattohaikaraparvet. Istanbulin ja Israelin kautta menee toki enemmän mut kyllä nää suomipoikaa viihdyttää

Mustahaikaratkin ilahduttaa

Nämä painii sit jo ihan omassa sarjassaan

!!!!!