Batumi 2017, osa I – alkuvalmistelut & Kolkheti National Park

Mustanmeren itärannikon kukkulat ja sanoinkuvailematon ilmankosteus toivottivat karvanaaman tervetulleeksi Batumiin elokuun 13. päivänä. Vaikka tietyt matkustamiseen liittyvät elementit sujuvat enempi rutiinilla (tällä kertaa se lähtöjännitys iski vasta 30 minuuttia ennen kentälle lähtöä), niin vaihtelua näillä reissuilla on ainakin saanut nähdä. Ensin sitä jännitti sitä, että miten ihmeessä check-inin sähköpostimuistutus näyttää jatkolennon määränpääksi Turkissa sijaitsevaa Hopaa, seuraavaksi sitä että mitä sitä tällä kertaa jäi rinkasta pakkaamatta. Pitkä vaihtoaika Istanbulissa oli tällä kertaa eduksi, kun just koneen lähtiessä Helsinki-Vantaan portilta kesän kovin ukkosmyrsky pakotti koneen palaamaan kiitoradan alusta takaisin portille! Lento Istanbuliin lähti puolitoista tuntia myöhässä, mutta jäipähän vähemmän aikaa tapettavaksi kentällä.

Istanbulissa oli vastassa tuttu, kansainvälisen lentokentän tunnelma. Tämä paikka ei nuku koskaan, se oli mukava huomata ilman niitä pahimpia ruuhkia. Anekdootit jäi lähinnä musiikin parissa torkkumiseen ja yhden Wacken-paidalla varustetun matkaajan kanssa turisemiseen (mutta ei, en halunnut lähteä kaverin kanssa ryyppäämään aamukolmelta). Aamun lähestyessä suuntasin Batumin koneen lähtöportille – ja löysin sieltä ensimmäiset Batumiin matkaavat lintuharrastajat! Bart Hoekstra oli tuttu kasvo jo viime vuodelta, ja oli nyt matkustamassa paikalle Elien-siskonsa kanssa, suunnitelmissa retkeillä Chorokhin suistossa ennen kuin laskenta alkaa.

Sakhalvashon isäntä Ruslan nappasi mut kyytiin lentokentältä ja saman tien alkoi säätilan päivittely – syystäkin, täällä on aivan helvetin lämmin, jopa paikallisilla standardeilla. Hiki virtaa istuessa, syödessä, nukkuessa, ja viileä suihku auttaa vain hetkeksi. Aina sen muistaa, aina se järkyttää, ja aina sitä pelottaa että mitenköhän tähän tottuu. Sakhalvashossa aika kului muita isäntäperheitä tervehtiessä ja torkkuessa. Lisää väkeä kuitenkin saapuu jo saman päivän aikana, BRC:n vakikalustoon kuuluva espanjalainen Rafa saapui Tbilisistä iltapäivällä, ja lyhyen kuulumisten vaihdon jäljiltä lähdettiin Batumiin oluelle ja vastaanottamaan iltalennolla saapunut Simon. Aina yhtä siistiä nähdä näitä, vuoden 2013 reissulta tuttuja ystäviä, koko porukalla on pirun hyvä fiilis näin uuden sesongin kynnyksellä. Simonin kanssa Batumiin saapui 20-vuotias Frank, hollantilainen opiskelija, ja maittavan ravintolaillallisen jälkeen palattiin kotiin rautatieaseman kautta, mistä noukittiin Saksassa opiskeleva kiinalainen Xu mukaan koordinointitiimiin. Ranskalainen Hélène saapuisi vasta huomenna. BRC kansainvälistyy edelleen!

Illalla residenssiin tienoilla huuteli kyläpöllönen.

14.-15.8.

Valmistelupäivien ohjelmaan kuului seuraavaa

–       Välineinventaario

–       Varusteshoppailua kaupungilla (uudet laukut laskentakamoja varten, SIM-korttien hankintaa, termospulloja, uusia USB-kaapeleita jne), Rafan kanssa todistettiin kaikenlaista elektroniikkakauppojen inventaariopuutoksista järjettömän tuntuiseen termarialennukseen.

–        Parit oluet kulttimainetta nauttivassa ”train barissa”

–        Uusien koordinaattorien perehdyttämistä, laskentaprotokollan kertaamista, koordinointikäytäntöjen kertaamista, niihin menee yllättävän hyvin aikaa.

–       Jälkimmäisen valmistelupäivän päätteeksi ryypättiin – kotipolttoset väkijuomat oli hyvä huuhtoa alas punaviinillä, niin sitä välttyi ikäviltä jälkimauilta.

–       Valmistelupäivien haviksina muutama kaukasianuunilintu, yksi samamisicus-leppälintu ja residenssin pihapuissa piipahtanut vuorisirkku. Sakaalit ovat edelleen äänessä, usein juuri auringonlaskun jälkeen.

Train bar!

16.8.

Aamupäivällä tehtiin vielä viimeisiä järjestelyjä, ja keskipäivällä suurin osa projektin väestä ahtautui kahteen autoon ja suuntasi kohti Potin kaupungin kupeella sijaitsevaa Kolkhetin kansallispuistoa. Yhdestä suuresta järvestä sekä metsä-joki-kosteikko-mosaiikista koostuva kansallispuisto vetää tähän aikaan vuodesta hyviä määriä tiiroja, ja talvella runsaasti vesilintuja. Kiva nähdä uusia kohteita ja kiitokset Rafalle reissun järjestelyistä!

Alkuiltapäivästä otettiin vauhtia kansallispuiston infokeskuksesta – hyvät ja modernit fasiliteetit, mutta ainakin lintuinfossa oli jonkin verran korjattavaa. Kuvassa oleva nuori pikkulokki infottiin pikkukajavana, hernekerttu kirjokerttuna ja niin edelleen. Rafan kontakti järkkäsi meille venekyydin järvelle, joten infokeskuksesta suunnattiin kansallispuiston reunalle ja retkiporukka asettui meille järjestettyyn veneeseen.

Potin puoleinen vesialue oli lintupuolella melko hiljainen, rannasta käsin nähtiin pari silkkihaikaraa ja ensimmäisiä valkosiipitiiroja ja pikkulokkeja rupesi näkymään tovin odottelun jälkeen. Nämä osoittautuivatkin paikan valtalajeiksi, mutta joukosta löydettiin jokunen mustatiira ja valkoposkitiira. Rafa spottasi parven pronssi-iibiksiä kaukaa horisontista, samoin merimetsoja liikkui siellä täällä. Reittimme kulki vastarannan jokisuistolle ja jokea pitkin syvemmälle puiston metsäisemmälle alueelle, ja just ennen jokisuistoa spottasin naurulokkien seasta pari kaitanokkalokkia! Lähempää en oo aikaisemmin nähnykkään, mitä nyt kamera näytti tykkäävän enemmän noista ridareista.

Kaitanokkalokki naurulokin kanssa

Tiirahärveliä

Avoimempien vesialueiden jälkeen joenvarsi oli yllättävän lintuköyhää. Maisemissa ei ollut valittamista, mutta muutoin havainnointi rajoittui lähinnä kahteen sääkseen, reissun ekaan mehiläissyöjäparveen, jokuseen pääskyyn ja pariin kuningaskalastajaan. Kuski toi meidät melko hyvän matkan päässä olevalle taukopaikalle, missä tankattiin Ruslanin sponssaamat ”khachapurit” ennen paluumatkaa. Kuskin kanssa sovittiin, että jos tällä kertaa pysähdyttäis sille jokisuistossa olevalle lintutornille, jonka ohi mennessä tyylikkäästi ajoimme, mutta tässä vaiheessa valo järven puolella oli jo melko lailla kaameaa. Osasi se ukko kertoakin, että aamulla tänne pitäisi tulla lintuja katsomaan =)

Tiukkaa staijausta. Kuva: Triin Kaasiku

Joen varrella henganneesta natiiviporukasta löytyi Aatun kaksoisveli!

"Mä kattosin ensin et vois ottaa maisemakuvan mut hitto siin olikin lintu..."

Tornilta käsin osasi jo vähän paremmin arvioida linnuston kokonaistilannetta, ja ainakin järven tällä puoliskolla pörräsi sellainen parin tonnin pikkulokki/chlidoniashässäkkä. Tornista käsin nähtiin myös mustaotsalepinkäinen ja aina länsieurooppalaisia lintuharrastajia lämmittävät merikotkat. En tiedä mitä me tehtiin tai mitä kuski teki eri tavalla, mutta nyt kuvausetäisyydelle saatiin ihan eri tavalla lintuja – erityisesti pikkulokkeja! Pukuvaihtelu tuntui aivan käsittämättömältä, aina kontrastikkaista juveniileista sulkimisasteesta riippuen eri näköisiin esiaikuisiin ja vanhoihin lintuihin. Eestiläisen Triin Kaasikun kanssa istuttiin veneen keulassa ja tykitettiin ohi ja päällä viuhtovia pikkulokkeja. Nähtiin myös ilmeinen heugilini-selkälokki sekä mustanokkainen kalatiira, isot lokit osoittautuivat lähinnä etelänharmaalokeiksi.

Lisää tiirahässäkkää

Pikkulokki eksy lähelle

Lähtöpisteessä veneestä purkautui onnellinen joukko orneja. Palasimme takaisin Sakhalvashoon alkuillasta ja lopulta ilta venyi sinne puolilleöin, kun porukalle esitelmöitiin muista projekteista ja uusia tulijoita perehdytettiin täkäläisiin käytäntöihin. Aikaikkuna nukkumiseen taisi kutistua viiteen tuntiin, eikä tämä helvetillinen kuumuus siinäkään auta.

Se introlätinöistä, sillä seuraavana päivänä käynnistyi Batumi Raptor Countin kymmenes syyslaskenta! Paikalle odotetaan paljon väkeä ja koossa on jo nyt tosi innostunut ja sopivan heterogeeninen tiimi. Laskennan ensimmäinen viikko tulee todennäköisesti olemaan taas vähän hiljaisempi, mutta aineiston kannalta on hyvä päästä käsiksi siihen, miten muutto alkaa ja kehittyy. Joka tapauksessa, seuraavan parin kuukauden aikana näkyy petolintua taas niin maan perkeleesti. 

"Wish us good fortune for the counts to come!"