Tammikuun talviretket

EkaEkaa-rallin jälkeinen elämä sisälsi kotitoimiston ja kotitöiden lisäksi enemmän tai vähemmän onnistunutta lähiretkeilyä Helsingissä, talvilintulaskennan Suomenlinnaan sekä metson hakemista Mäntyharjulta. Kuun alussa oli oikein kiva pakkasjakso, puoliväli taas sitä eestaas sahaamista, ja kuun lopussa osasi taas nauttia aurinkoisista kiikarinulkoilutuskeleistä. Pari hyvää tammikuulajiakin osui kohdalle!

5.1.

Pakkanen kiristyy ja aamun sinitaivas hohkaa kylmää valoa, siispä aika vuoden ensimmäiselle Vanhankaupunginlahden alueelle suuntaavalle retkelle. Kotitoimistossa pitäs istua iltapäivästä, joten kauas ei tänään kerkiä, eikä toisaalta oo tarviskaan, joten Kyläsaari saa luvan riittää. Aamun matalissa valoissa kyttään jokaisen variksen frugin kannalta. Testailen samalla lahden rannan jäätilannetta - jäätä ilmeisesti on, ja ainakin rannoilla jään päällä hirveästi sohjoa, joten jääylitykset Fastholmaan ja Kivinokkaan eivät ainakaan vielä toteudu.


Kyläsaarta halkovan ojan eteläpuoli ei petä tälläkään kertaa, kun rudelta löytyy 14 örpsin parvi. Aika luottavaisia lintuja, kun vähän aikaa jaksaa rauhassa pällistellä, ja melko nopsaan pienestä parvesta löytyy tundraurpiainen. Nyt on lintua ja valoa, kamera on pakko kaivaa esiin, mitä nyt kuvaussessiota pilkkovat useammat tauot, nahkakintailla ei hirveästi Nikonia räpelletä ja alushanskojen kanssa käsiä on välillä lämmiteltävä toimintakykyisiksi. En oo varmaan koskaan aikaisemmin näin intensiivisesti urpiaisia kuvaillut, mutta ajoittaisesta palelusta huolimatta nautin olostani - kirpeä pakkanen, kirkas taivas, luottavaisia lintuja. Kun keli on hyvä ja kuvauskohteet riittävän lähellä, kehtaa sanoa olevansa itsekin tyytyväinen lopputulokseen. Ja oli näitä kavereita kiva kiikaroidakin. Samoilla paikoilla myös koiras-pikkutikka sekä kiertelevä ad-merilokki, vuodenpisteitä nekin.

Hehe, urpaisten jälkiä!

Äärioikealla päivän "laji"

Ihan nätti!

8.1. laskettiin Suomenlinnan talvilintureitti; viimeisin Tringan nuorisojaosto luovutti laskentavastuun (parin mutkan kautta) Symbioosille, ja keskitalven laskentaa olivat rämpimässä reissun organisoinut Aapo Salmela, Tuomas Lahti, Emma Hakanen, Julius Mäkinen ja allekirjoittanut. Paukkupakkaset olivat juuri laantuneet ja tuulikin tyyntynyt, mutta auringosta päästiin nauttimaan vain ajoittain.

Laskentareitti alkaa jo lautalla Olympiaterminaalin kohdalla, ja kiertää Suomenlinnan saaret vastapäivään. Vuodenpinnojen kuittalu aloitettiin jo satamasta (kyhmyjoutsen, isokoskelo, kalalokki) ja lautan kannella syynätään jokainen jäälautta ja suvanto. Vähän kattellaan sinne Tähtitorninmäelle mustakaularastaan toivossa, mutta ensimmäinen laskentaan kirjattu laji on Kaivopuistoa kohti suuntaava 2kv-kanahaukka.

Isoon Mustasaareen rantautuessa alkaa tiaisten ja varpusten summaaminen. Länsirannalta löytyy myös mukavan näköinen urpiaisparvi, ja heti tärppää, kun Tuomas spottaa parvesta tundraurpiaisen. Mä vähän ihmettelen, että harvoin turpokoiraalla tulee noin törkeitä kupeiden juovia vastaan, mutta ylä- ja alaperä ovat puhtaanvalkoiset ja kaikki muukin täsmäis =) länsirannan tuntumasta löytyvät myös ensimmäiset telkkät ja kierroksen ainoat tukkasotkat.

Aktiivista touhua jo lautan kannelta käsin

Tällane! Kuva: Tuomas Lahti

Ison Mustasaaren ja Susisaaren väliseltä sillalta nähdään päivän toinen kanahaukka. Kustaanmiekkaa kohti kulkiessa ajatukset ovat väkisinkin avomerellä, sieltä vois löytyä vaikka mitä! Kun valleille viimein päästään, niin alku on ainakin lupavaa, Harmajan suunnalla viuhtoo yksi jos toinenkin alli ja näkyvyyttä näyttäis piisaavan. Tuomas ottaa kokonaiskuvaa lokeista, Aapo syynää lounaaseen ja paroni yrittää ynnäillä alleja, kunnes yksi "tiiviissä ryhmässä" uiva vesilintuparvi keskeyttää rutiinit. Ihan turhaan sitä ehdin niistä intoilemaan, linnut jäävät lopulta sen verran kauas että lennossa ne pitäisi nähdä - mutta lännestä nouseva sumu pudottaa näkyvyyden ja takoo paronin totaaliseen psykoosiin. Kustaanmiekassa kähmyilevä isolepinkäinenkään ei hirveästi lohduta, vaan ajatus kirkastuu vasta kun Susisaaren osuus on kierretty loppuun; sillalla muu porukka jatkaa Pikku- ja Länsi-Mustaan, itse painun takaisin Kustaanmiekan kärkeen.

Näkyvyys on onneksi kohentunut, mutta yltynyt tuuli ei varsinaisesti kehota intensiivisempään meristaijiin. Ehdin olemaan kärjessä tunnin, siinä välissä esiaikuinen merikotka pyyhältää syynäämäni merialueen yli ja nostattaa tienoolta jokaisen allin ilmaan - ja kaikki oletetulta sektorilta nousevat linnut ovat alleja. Mielenrauha. Kotkan lisäksi kirjaan havikseen 3500 allia (2k Harmajan suunnalla, 1,5k lounaassa) ja lisää telkkiä. Pikainen konsultaatio reitin loppuun kiertäneisiin kertoo, että Länsi-Mustasta löytyi punakylkirastas ja seuraava lauttavuoro lähtisi kolmen minuutin päästä. Aika mahdoton keikka Susisaaresta, joten seuraavaa lauttaa odotellessa ehtis vaikka ottamaan huurteiset. Jos se panimoravintola olisi sunnuntaisin auki, perkele. Kiitokset ja anteeksipyynnöt Aapolle, Tuomaalle, Emmalle ja Juliukselle!

Alleilla on lääniä lentää

12.1. "On-sitä-huonompiakin-retkiä-tehty" ei jyskyttänyt päässä tämän Viikkikierroksen jälkeen, Keinumäki-Hakala-Mölylä-Fastholma-Mölylä-Mäyrämetsä-pellot -kierroksella löytyi punarinta, isolepinkäinen, Koetilan päällä varispaistia jahdannut kanahaukka ja muutama urpiainen. Voi tsiisus ku o köyhää. No ei ihmekään, jos tuuli huojuttaa puita ja ajoittainen lumisade ropisee puihin sellaisella volyymilla ettei partaansa kuulee.

Päivässä oli kuitenkin, yhden vuodarin lisäksi, hyviä puolia:
- Houkuttelin kaksi henkilöä Tringan jäseniksi
- Poikkesin iltapäiväteellä Symbioosin kerhohuoneella ja tapasin tuttuja. Sit haettiin bilsan fuksille Lintuvarusteesta kiikarit - ornimafia leviää ja Monarch-kultti kukoistaa!

Viikissä vierailun jälkeen poikkesin kotimatkalla Vallilanlaaksoon kun tossa naapurissa se on. Poikkeama rönsyili Arabianrannalle asti toooodella epätoivoisiin sulapaikkoihin, kun tavia ei alkuperäisestä etsintäpaikasta löytynyt, eikä muualtakaan, joten tavi pitäköön tunkkinsa. Ja Tokoinrantaan en jumalaare lähde! Paitsi jos siellä on pullaa syövä tunturipöllö =D


21.1. & 22.1.

Pistoretkiä Mäntyharjulla, edellisistä kiikarinulkoilutuksista on taas turhan pitkä aika. Ensimmäisellä retkelle kompattiin Susun kanssa Niinilammen "legendaarinen" tikkametsä (se paljolti hehkutettu tikkakoivikko mistä ei koskaan löydy mitään), nyt koivikon ulkopuolelta löytyi 2 harmaapäätikkaa kitisemässä ja kisailemassa. Paluumatkalla 2 pyytä lensi koivikkoa reunustavan tien yli, joten ei tarvii seuraavalla talvilintureitillä tässä taas mitään nähdä =D päivän kruunasi Laattaalla vastaan tulleet 16 pyrstötiaista - kuvaa tuli!

Seuraavana päivänä suuntasimme Simpun suuntaan, mistä viime vuonna löytyi kerrassaan upea metson hakomispaikka. Jätöksiä niin tiheään etten ollu kuunaan nähny. Tutut ja karseat avohakkuut sävyttävät jälleen kulkua, mutta olo on vielä tyrmistyneempi metsolaikun reunalle päästessä; jumalauta tätä on harvennettu! Motopolkuja siellä täällä, savotan jäljet tekevät paikasta ilkeän kulkea ja metson kannalta paikka näyttää aikaisempaa paljon suojattomammalta. Eikö sitä raiskiota näissä pitäjissä riitä, kun jäljellä on entuudestaan rippeiden rippeitä oikeista metsistä. Kohta saa anoppilasta käsin ajaa Repovedelle jos metson haluaa nähdä. Toisaalta nyt kyrsii niin, että hiljaisten metsien samoaminen saa hetkeksi riittää. Nyt pitäs päästä saaristoon. Saat*n*n saat*n*!

Piti sitten...

Saman päivän ohjelmistossa poniratsastuksen valokuvaamista, ohessa kokeellisempaa osastoa.

24.1.

Dudeilun puolelle tämä taas eksyy. Vuan ei haittaa ku aurinko möllöttää ja Vanhankaupunginlahden jäälle pääsee turvallisesti steppailemaan! Kyläsaari ei tuottanut kaivattua kottaraista (isolanius sentään) eikä lahden jäällä makoilleen 21 meri- ja 26 harmaalokin joukossa parempia taaskaan löytynyt, mutta lahden toiselle puolelle kiikarointi tuotti taivaalla leijuvan varpushaukan vuodariksi.

Jäitä pitkin retki rönsyää Lammassaareen, pitkoksille ja lopulta Pornaistenniemen kautta Viikin puhdistamolle. Iltapäivä ei oo timaleille kauhean otollista aikaa, mutta jaksan sentään skannata puhdistamon altaan takaosasta 4 tavia (1/3) esille. Hannu Sarvanne osuu myös paikalle ja kertoo löytäneensä ardean jälkiä jätärin takaisesta tervaleppäluhdasta. Komppaan retken päätteeksi vielä parit ojanvarret ilman mainittavia lisähaviksia ja hups, täähän venähti. Mutta hyvähän se on lähteä välillä vähän haahuilemaan...

Kyllä Helsingissä retkeily on jees

Jäälle!

Kuusiluodon rantaa

Tavit taka-altaan takareunassa (ei taida erottua kuvasta)

27.1.

Sama uusiks, mutta aamusta, idyllisessä sumussa - ja tuottoisammin, kun Kyläsaaren rantapuista löytyy heti 6 kottaraista! Jos tiistaina oli jännää kävellä teräksisellä peilijäällä kuunnellessa alustasta kuuluvia humahduksia (kerran aivan jalkojen alka), niin tänään jännitysmomenttia aiheuttivat rasahdukset, kun pinta oli ilmeisesti tässä välissä ehtinyt sulamaan ja jäätymään uudelleen. Kuusiluotoon päästään kuivin jaloin ja sumuista maisemaa oli kiva dokumentoida myös jäältä käsin.

Lammassaaren pitkosten korokkeella kuluu hyvä tovi, mutta timaleita ei täältä käsin löydy. Kierrän myös Pornaistenniemen kojun pitkokset ja siirryn päivystämään, missä sumuisia maisemia kuvaava Markku T. Pääsky tarjoaa teet. Aika kuluu jutustellessa ja tovin jälkeen odotettuja viiksitimalin ääniä kantautuu takalampareen ruovikosta! Schaibanjauhanta on joskus hyvä taktiikka. Markun poistuttua jään vielä torniin päivystämään, ja ilmeinen kanahaukkahäly säikäyttää Lemmenlehdosta 11 kottaraisen parven lentoon! Kiikaroin myös variksia ja spottaan muutaman vaakun jengissä kauhovan mustavariksen! Porukka suuntaa luoteeseen, mutta harmaatakit kääntyvät takaisin lahdelle frugin jatkaessa melko määrätietoisen oloisesti eteenpäin. Kevätmuuttaja? Puhelinkonsultointi Taavi Sulanderille kertoo ettei täällä ainakaan talvehtinut ole, mikä lie kiertelijä tai tunnustelija. Hienoa silti, aika aikainen ja pari hyvää tammikuista vuodenpinna Pornaistenniemen tornista!

Köpöttelen takaisin kohti kotia Arabianrannan kautta ja suureksi ilokseni löydän hyvän setin räksiä ja ilm. samat Kyläsaaren kottaraiset. Rantanurtseilla meno on aika eksoottista, kun aurinkoisella kelillä räksät ja starat hyppivät vihreällä pälvellä kuin huhtikuussa konsanaan! Voi olla, että nämä kaverit tulevat vielä pettymään, vaikka nyt hetken aikaa kelpaiskin. Vaikka nämä pari retkiä vähän paikkasivatkin metsopaikkojen raiskauksista johtuvia apeita mielialoja, silti mieli vie naapuriyhdistyksen retkimaille - ensi viikolla lähtö talviseen Jurmoon!

Päätelkää itse

Ja niin, tämmönen ötökkä tuli tammikuun aikana vastaan! Ihan rehellisesti sanottuna osuin paikalle =D