Liverpool 12.-17.12. - kaupunkilomaa, Englannin talvilintuja ja brittiohrapirtelöä

Taannoisista Symbioosin pikkujouluista piti poistua turhan aikaisin, koska seuraavana aamuna lähdimme Susun kanssa British Airwaysin siivillä kohti Lontoota - ja Lontoosta Liverpooliin. Susu osallistui British Ecological Societyn Annual Meeting -konferenssiin, paronin agendana toimia taustajoukkona, tsekata parit lintupaikat ja viettää sen jälkeen pari päivää kaupunkilomaa.

Englanti oli lennon laskeutuessa aurinkoinen. Heathrown ja Lontoon bussiaseman välinen linja osoittaa, että täällä ainakin talvehtii naurulokkeja, kottaraisia ja sepelkyyhkyjä. Lisäksi nämä englantilaiset pientalot - vaikka osaavatkin olla vieri vieressä - vaikuttavat oikein somilta. Eivätkä Lontoon kantakaupungin läntisetkään osat yhtään hullummilta näytä. Kaupunkiperegrinuksia vaan ei näy, mutta yhdellä puutarhamaisella pläntillä lentäneet kolme kauluskaijaa vähän paikkasivat. Sainpahan WP-wuodarin.

Kaupungissa on käynnissä hirveä sunnuntairuuhka, kuuleman mukaan paljon porukkaa jouluostoksilla, joten bussi kohti Liverpoolia lähtee puoli tuntia myöhässä. Ja kun Lontoosta selvitään, bussin kyydistä kelpaa tuijottaa englantilaista maalaismaisemaa - ja petolintuja! Kauaa ei tarvinnut odotella, kun ensimmäinen isohaarahaukka liihottaa horisontin yläpuolella, ja pian sen perään näkyy toinen ja kolmas yksilö. Isomilvuksia näkyy näemmä pieninä pulsseina, myös seuraavat kolme lintua nähdään tosi lyhyen matkan sisään. Viimeinen yksilö nähtiin puussa päivystävänä, yksin, tai sitten kaverit meni ohariksi. Hiirihaukkoja tuntui näkyvän siellä sun täällä, lähinnä tien varren välittömässä läheisyydessä milloin valotolpassa, aidalla tai korkealla penkalla päivystämässä. Tuulihaukkojakin näkyi muutamia, ja melkoista intoilua aiheuttivat myös laitumilla näkyneet työhevoset. Lopulta summaan bussimatkan parilta ekalta tunnilta 7 isohaarahaukkaa, 6 tuulihaukkaa ja 15 hiirihaukkaa. Ois kelvannu nähdä enempikin, mutta matkan toinen puolisko kului pimeässä.

Liverpooliin saavuttiin iltakuuden tienoilla. Susu ilmoittautui konferenssiin, siitä viettämään ansaittua päivällistä intialaiseen ravintolaan ja hiomaan sotasuunnitelmia seuraaville päiville.

Ensimmäisenä kokonaisena päivänä jatkoin lintumaailman tutustumista Albert Dockin vanhalta satama-alueelta käsin. Koitin kovasti skannata immeriä joelta (ehkä se olikin siellä selän takana olevassa altaassa) ja ottaa vähän tuntumaa lokkien katseluun, mutta vielä ei raria löytynyt. Tosin nyt se citypetotili avattiin, kun nuori Peregrinus jaagasi puluja Birkenheadin puolella! Ilokseni muistin myös sen, että täkäläiset västäräkit ovat vähän eri näköisiä kuin meillä päin. Variksista nyt puhumattakaan.

Mersey-joen vartta

Albert Dockin joen puoleista maisemaa

Birkenheadin puolella lens Peregrinus

Ei se oo Elvis - tietenkään - vaan joku muu

Otin vähän tuntumaa alueen julkiseen liikenteeseen (varautumalla myös huomisiin menoihin) matkustamalla Birkenheadin puolelle. Tsekkasin kaupungin kärjessä olevan Fort Perch Rockin - sieltä oli hyvin merisektoria ja ympärillä vähän vuorovesirantaa. Mereltä on löytänyt sitten mitään, mutta suht pienellä rantakaistaleella oli 16 karikukkoa, 2 suosirriä, jokunen punajalkaviklo ja kymmeniä meriharakoita. Silkkaa säläähän se on täkäläisiin huippukerääntymiin verrattuna, mutta olihan niitä lähietäisyydeltä kiva ihmetellä. Siinä ohella näkyi myös kuovi ja pari jouhisorsaa. Samalla keikalla pyörin New Brightonin lähiöissä, hyviä turkinkyyhkytihentymiä (8 yksilöä alle parin sadan metrin matkalla) ja brittiläistä pientaloidylliä.

New Brighton, Birkenhead

Turkinpulu antennilla!

Fort Perch Rock

Lintukuva

Karikukkoja syynaamassa

Paluumatkalla Albert Docksissa törmäsin BES:n konferenssiin saapuneeseen Heikki Henttoseen! Ja heti perään Tuomas Aiveloon! Eikä siinä, lähdin hankkimaan evästä, flunssakarkoittimia ja verkkoadapterin kaupungilta, ja TESCOn leipähyllyltä löysin Congon! Sit käytiin välipalalla ja olusella. Totta kai BEC vetää suomalaisia, mutta nää oli aika hyviä tiheyksiä =D

Seuraavana päivänä Southport & Marshside

Seuraavana päivänä läksin ornimaan Liverpoolin pohjoispuolelle, Southportin liepeillä sijaitsevalle Marshside-kosteikolle. Spondeiluun ja julkisella liikenteellä liikkumiseen liittyi jälleen niitä ylä- ja alamäkiä, kun junamatkaan meni ensin 45 minuuttia ja ensimmäiselle kunnon spotille pääsemiseen vielä puolen tunnin kävely. Noh, Southportin juna-aseman yli lentänyt 50 lyhytnokkahanhen parvi nostatti retkifiiliksiä ja ekalta sopivalta rantastopilta laskin yli 440 lyhytnokkahanhea! Taustalla 420 ristisorsaa! Ei ollenkaan hassumpaa. Hyviä määriä näkyi tästä eteenpäinkin, kun kauempana olevalla vuorovesirannalla häröili parin tuhannen kahlaajan parvi - enemmistö suosirrejä, joukossa harvakseltaan isosirriä ja tundrakurmitsaa. Meriharakoita samalla suunnalla kuutisensataa yksilöä.

Päivän ensimmäinen lintustoppi

Marshsiden ensimmäiselle kosteikkoalueelle saapuessani totesin, että massaa piisaa täälläkin. Otan vain pienen yleissilmäyksen linnustoon: ihan perhanasti haapanaa ja jouhisorsiakin näyttäis olevan hyviä määriä. Ei silti malta vielä tähän jäädä, vaan jatkan rantatietä pitkin eteenpäin kohti kosteikkoalueen opastuspistettä. Se löytyy alueen kojusta - ja kojut ovat vähän eri mallia kuin mitä Suomessa. Vieressä on bajamaja, valoisassa & siistissä kojussa on tilaa helposti kymmenelle katsojalle ja paikalla päivystää myös RSPB:n vapaaehtoinen opas. Opas on ehkä pienoinen kulttuurishokki jos lintuja haluaisi syynätä omassa rauhassa =) mutta ihan mielenkiintoista taustatietoa opas osaa kertoa, kuulemma Marshsiden ja Ribble Estuaryn muodostamalle kokonaisuudelle kerääntyy enimmillään yli 45 000 haapanaa ja 20 000 lyhytnokkahanhea! Oppaan tarinoidessa koitan saada jotain tolkkua Marshssiden pohjoisosan lintumääristä ja vaikeeta on, kun ilmassa on koko ajan kahlaajaa ja pientä vesilintuparvea. Töyhtöhyyppiä on kerralla ilmassa noin 600 lintua, joukossa n. 400 kapustarintaa. Haapanoita on näkyvillä vähintään kolme tuhatta, hyvänä kakkosena tulee tavi, jouhisorsia ehkä muutamia kymmeniä. Mustapyrstökuireja lentelee ja ruokailee siellä täällä, parinkymmenen yksilön edestä, ja aivan kojun edessä pyörii pari liejukanaa. Parin sadan lyhytnokkahanhen joukosta löytyi pari kaularengastettua tapausta (raportoin eteenpäin) - ja oli siel meri- & kanadanhanhiakin. Suomalaisittain harvinaisinta antia ovat pari kähmyilevää silkkihaikaraa.

Kojutunnelmia. Termarissa oli kiinalaista teetä

Ensimmäisen kojukyttäyksen jälkeen siirryn kohti merenrantaa. Päivän kolmas silkkihaikara lehahtaa reitin varrelta lentoon äänekkäästi protestoiden, neljäs näkyy jossain pohjoispuolella. Kojuoppaan mukaan kyseessä on briteissa hyvää vauhtia runsastuva lintu. Kirjasin havikseen myös 40 lyhytnokkahanhea lisää ja lajin ääni tulee tutummaksi. Rannan lintutilanteen karu totuus paljastuu jo ennen rantaan pääsemistä - rannalla on laskuvesi ja linnut ovat aivan saamarin kaukana ja hajallaan! Lähempää löytyy muutama punajalkaviklo, kuovi ja tundrakurmitsa. Parit dokumenttikuvat, takaisin kohti päätietä - ja sitten se vanha Peregrinus päättää painella ohi ja iskeä kosteikolle! En nähnyt saiko se saalista, mutta oli jo aikakin nähdä ensimmäinen vanha lintu Englannissa!

Silkkihaikara syynissä

Iltapäivä oli jo pitkällä kun lähdin kävelemään takaisin päin. Marshsiden toisella kojulla ei kauaa kestänyt, rupesi rasittamaan tämä ilmankosteus ja jatkuvasti huurussa oleva optiikka rassamaan. Kävelyn myötä hikoileminen ei auta. Anyway, kojusta käsin on kerralla 210 jouhisorsaa ja kolme tuhatta haapanaa näkyvillä, joukossa muutama lapasorsa ja tietenkin mustapyrstökuireja. Jännä fiilis, kun pari vuotta sitten staijasin sorsien massamuuttoa, niin tänne ne sit tulee.

Jatkan Southportin ohi kohti Birkdalen rantaa - RSPB-opas antoi tänne hyvät suositukset. "Jos jostain lähialueelta löytyy rengasnokkalokki, niin sieltä." Ihan suoraa kyytiä tätä useamman kilometrin etappia ei jaksa talsia, vaan välillä pitää pysähtyä syynäämään vuorovesirantaa: pieni tylliparvi, lisää ristisorsia ja lyhytnokkahanhia. Vuorovesirannalta ponnahtaa myös iso varpuslintuparvi lentoon - siin ois toistasataa vuorihemppoa ilmassa! Moisista lähtee huikea meteli.

Päivänvalo hiipuu jo ennen kuin pääsen Birkdalen rantaan. Ehdin katsomaan lähimpien - ja joka tapauksessa määritysetäisyydellä olleiden - lokkien joukosta 3 graelssii-selkälokkia, mutta jenkkilokit jää haaveeksi - tai sitten mä en vaan osannu määrittää niitä =) vuorovesi on alhaalla, linnut kaukana ja auringonlaskun peittää alkava vesisade (muutenhan tästä päivästä selvittiin suht kuivina), joten oli aika suunnata lähimmälle rautatieasemalle ja takaisin Liverpooliin. Hieeno päivä takana ja hotellilla oli lievästi naatti olo, kävelyä takana toistakymmentä kilometriä, eli jopa hieman enemmän kuin keskivertona Jurmon retkipäivänä.

Tähän se päättyi - sektorilla hieman lokkeja, mutta rarit jäi näkemättä...

Kolmantena päivänä sniikkasin sisään BES:n konferenssiin kuuntelemaan Susun esitelmää, pikkuapollojen dispersaalitutkimuksesta. (Eilen konferenssissa pidettiin erillinen Ilkka Hanskin elämäntyötä juhlistava sessio.) Samassa sessiossa oli muitakin hyviä puhujia ja mielenkiintoisia aiheita (mm. rytikerttusen levittäytymisestä, täpläverkkoperhosen ja perhosta loisivien pistiäisten geneettisten erojen vertailusta, gnu-antilooppien häntäkarvojen käytöstä fysiologisina päiväkirjoina), mutta pakko myöntää, että pikkuapolloesitystä koin pientä ylpeyden tunnetta paremman puoliskoni tekemisistä =) session jälkeen kovan luokan perhosproffa Mike Singer esitti Susulta tarkempia kysymyksiä, ja lopulta päädyimme samaan lounaskokoonpanoon - melkoinen tarinankertoja, Ahvenanmaahan, Ilkka Hanskiin ja cinxiaan liittyvää juttua riitti.

Illalla sovimme treffit Heikki Henttosen kanssa, Heikin hotellin vierellä sijaitsevaan Baltic Fleet –pubiin! Ok-tasoinen valikoima laatuviskejä, brittioluita vähän enempi. Ensimmäinen kierros menee sujuvasti, toista maistiaistani hakiessani baarimikko aloittaa haastattelun. Mistä sitä ollaan? Ai Suomesta! Osaan yhden sanan suomea, pärkele. Ja sit oli yks toinen sana. ”Sankarihauta.”

”… you like Moonsorrow?

- Yeah! And then there was another band from Finland, Insomnium. One of my favourites!”

Hetki meni happea ottaessa =D Susun ja Heikin paheksunnasta huolimatta fiilistellään useat suomimetallibändit baarimikon kanssa (ja parit ruotsalaisetkin, Opeth, Amon Amarth ja Dark Tranquillity ovat aina mainitsemisen arvoisia). Helsingissä tämä olisi ehkä todennäköisempää, ja täältäkin varmasti vastaavaa musiikkia kuuntelevia löytyisi jos hakemalla hakisi, mutta tämä tapaus osasi yllättää.

Toisen kierroksen jälkeen siirrymme ruokapaikkaa etsimään – ensimmäinen kohdalle osunut thaimaalainen on mennyt jo kiinni, ja puoli kymmeneltä kannattaa tarttua lähimpään sopivaan tilaisuuteen – löydämme Nandos-nimisen paikan. Tulisilla kastikkeilla höystetyt halloumburgerit menevät bitter-alustusten avulla helposti alas.

Ihminen tarvii olutta

Torstai oli ”vaihtopäivä", siirryimme hotellimajoituksen suojista Hatters Hostelin asiakkaiksi. Ennen siirtymää kävimme lounaalla intialaisessa ravintolassa (Spice Lounge), kiersimme Albert Dockia ja sivistyimme The International Slavery Museumin sisällöllä. Museosta löytyy paljon orjuuteen liittyviä eri teemoja, alkaen erilaisista afrikkalaisista kulttuureista orjuuden historiaan (kun ensin piti ne eteläamerikkalaiset alkuperäiskansat hävittää…), orjakaupan mittakaavaan, orjien kohtaloihin ja orjuuden jälkeisen ajan ilmiöihin, rasismin eri muotoihin, mutta myös maailmalla menestyneisiin mustaihoisiin ihmisiin sekä siihen miten afrokulttuuri on vaikuttanut ”länsikulttuureihin”. Vaikka kokemus oli pahimmillaan todella ahdistava, jokaisen Liverpoolissa vierailevan pitäisi käydä täällä. 
 

Ihmiskaupan virtaa

Hattersiin majoittumisen jälkeen painuimme kaupungille shoppailemaan, mukaan tarttui lähinnä Tescon inkivääriviiniä. Siitä lähimpään thaimaalaiseen ahmimaan kevätrullia, wokkivihanneksia ja tandoorikalaa, seuraavaksi ”oikeita oluita” tarjoavaan pubiin (ei se happojen puute brittioluissa haittaa, kun juoma on niiiiiiin sametinpehmeää) – ja kuten pubikulttuuriin kuuluu, tv:stä tulee laukkaurheilua ja karaoke villitsee muita asiakkaita. Ei, ei menty laulamaan, vaan yhden skeittipunkkibiisin jälkeen sen touhun seuraaminen riitti =) muutoin kaupunkilomailussa ei ole valittamista.

Albert Dockin tunnelmaa

Reissun viimeinen kokonainen päivä kului taas kaupungilla. Ensin tsekkasimme Liverpoolin katedraalin, häröilimme Chinatownissa, ihailtiin Victoria Galleryn ja Walker Galleryn antia, päivän shoppailut keskittyivät tällä kertaa kirjakaupan antiin - ja piti sitä myös pari brittiolutta saada kotiin tuomisiksi. (Ship in a Bottle -olutpuoti on myös erittäin suositeltava vierailukohde, pieni tila on käytetty hienosti hyväksi ja tarjonta on täyttä laatua!)

Semibrittiläinen lounas (halloumwrap) syötiin erittäin brittiläisissä tunnelmissa; perjantai, keskipäivä ja jokainen pubi aivan täynnä väkeä. Brittioluet maistuvat myös, päivän erityismaininnan sai Devil’s Backbone. Illallispaikkaa metsästettiin vähän pidempään, mitä nyt vähän myöhään havahduttiin siihen että tänään on perjantai (nähtiin karsea siihen ravintolaan jossa käytiin toissapäivänä syömässä) ja olisi oikeasti pitänyt tehdä pöytävaraus haluamaansa paikkaan. A-luokan thai jäi syömättä ja Yee Rah –niminen paikka tarjosi sellaista turvallista perus-thairuokaa, mutta parempia curry- ja wokkiruokia on tullut aikaisemminkin syötyä.

Liverpool Cathedral

Chinatown - tuo kiinalainen kaari on suurin Kiinan ulkopuolella sijaitseva

Well, show me the way
To the next whisky bar
Oh, don't ask why Oh,
don't ask why...

Victoria Galleryn käytävää

Täältä löytyi pieni Audubon-näyttely!

Audubonin maalaamat tilanteet eivät aina olleet niitä kaikista realistisimpia, vaikka kädenjälki onkin yksityiskohtaisen upeaa

Johannes Kastaja menettää päänsä. Banish from Sanctuary!

Piti tietenkin...

Lounaspaikka

Walker Gallery, pitäähän sitä se oluen juonnista kertova osasto löytyä...

Lähöpäivän aamuna paikkasimme eilen havaitsemamme erheen – World’s Museum! Akvaarioita, muita luonnontieteellisiä ja mm. Egyptiaiheisia näyttelyitä. Annihilation of the Wicked soimaan ja sinne. Aikaa oli valitettavasti vain tunti, museon avaamisesta siihen kellonlyömään kun piti siirtyä juna-asemalle, mutta akvaariot ynnä muut pakolliset biologin kohteet ehdittiin kiertämään. Yksi museomestari ihmetteli Susun perhostietämystä (”ei kukaan täällä aikaisemmin ole apolloa tunnistanut”), enkä mä koskaan tajunnut, että pöllökehrääjät ovat NOIN isoja…

Akvaario-osasto käytiin tietenkin läpi...

Bug House

Biologilla kädet tärisee...

Pöllökehrääjä siellä scopsin ja bubon välissä. Siistiiiiiii

Museomestarin pahvista ja makaronista valmistamia perhosia

Joku on taitava käsistään

Eikä! Onneksi Nileä voi kuunnella muutenkin kuin museossa.

Pienet kolibrit on tosi pieniä - haitinkolibrin pituus on 6 cm ja paino 2-2.4 grammaa. Kimalaiskolibri nipistää vielä tästä sentin ja puoli grammaa.

Hyppäsimme klo 11.47 lähteneeseen Lontoon junaan ja palumatka taittui hyvin parissa tunnissa. Metroon pääseminen oli siinä lauantai-iltapäivän kaaoksessa melko tuskallista, mutta Heathrow'n terminaali 3 löytyi lopulta ihan iisisti. Siihen se helppous päättyikin; check-iniä tehdessä ihmeteltiin väenpaljoutta ja todettiin, että joku lento on näköjään peruttu. Kun päästään turvatarkastuksesta ohi ja katsomaan, joko klo 18.15 lähtevän lennon porttia olisi jo ilmoitettu, huolestuttavan monta edeltävää, esimerkiksi aikaisempaa Helsingin lentoa, oli siirretty useammalla tunnilla! Ja niin siinä lopulta kävi meilläkin, koneeseen päästiin nousemaan kolme tuntia myöhemmin ja siitä kului vielä tunti, että kone pääsi nousemaan. Kiitoradalla oli kirjaimellisesti jono. Sankka sumu oli sekoittanut lentoliikennettä pahimman kerran, ja tämä on kuulemma melko tyypillistä loppuvuoden Englantia. Noh, falafelipita ja viskimaistiaiset eivät ole niitä pahimpia mahdollisia ajantappokeinoja ja koneessa tarjoillut "komplementaariset" virvoikkeet kelpasivat myös. Silti, kotiin päästiin vasta sunnuntaina aamuviideltä, kätevästi reissusta tuli tasan viikon mittainen.

Se valituksesta. Joulukuinen reissu leudompaan ilmastoon oli ihan piristävä juttu, Liverpoolissa oli runsaamman talvilajiston lisäksi paljon keväisempi tunnelma, kun punarinnat laulaa yllättävänkin oloisissa paikoissa ja harmaalokit kaklattavat talojen katoilla. Liverpool nyt ei vaikuttanut mitenkään kaamealta kaupungilta, kaupungin ruoka- ja juomatarjonta toimi hyvin, ja oli myös tosi siistiä päästä maistamaan kansainvälisen konferenssin ilmapiiriä - ja valokuvaamaan. Kiitos asianomaisille! Jälkisuosituksena vielä Mad Hatter - panimon tuotteet, esim. Toxteth IPA!