Kotiutuminen Madagaskarilta takaisin Suomeen ei ollut täysin mutkatonta. Tunnelma oli tosin jotain melko uskomatonta; 10.1.2014 vastassa pimeä pohjola, joka heti seuraavana päivänä valkeni vähän pysyvämmän lumipeitteen saattelemana. Trooppiseen valorytmiin oli niin tottunut, että täällä ei ollut toivoakaan heräämisestä ennen auringonnousua. Lisäksi suurin osa komeimmista talviulkoilukeleistä meni mukaan tarttuneesta lenssusta toipuessa, eikä ollut hirveästi paineita lähteä kaivamaan sellaisia leudon talven talvehtijoita, joita näkisi viimeistään toukokuussa. Alkuvuosi oli lintupuolella hiljainen ja orniminen tuli onnistuneesti yhdistettyä sosiaalisiin kanssakäymisiin. Ehtipä näkemään ystäviä, jakelemaan Madakuulumisia sekä säätämään järjestöhommien kanssa. Emmää vielä gonahtanu kuitenkaan ole, minkä tämä päivitys toivottavasti todistaa... =)
 |
| PLY:n lintuilta, kuvaesitys Batumista ja Punkalaitumelta löytynyt, Ari Rantamäen hoidossa ollut lunni. Kaikille muille havis oli tietenkin tosisponde.Kuva: Petteri Mäkelä |
Janakkala, 18.1.
Vuoden eka varsinainen linturetki! Olin edellisenä päivänä käynyt happihyppelemässä Lanankoskella koskikaran perässä - cincluksen lisäksi löytyi tosispondesti talvehtiva laulujoutsen. Nyt lährimme Jaskan kanssa pienoiselle Janakkalan kierrokselle, tavoitteina plokata jokin talvehtivista hiiripöllöistä, tsekata yksi maakotkapaikka ja siinä sivussa koittaa poimia alueella talvehtivia pikkukivoja. Pääkohteet nyt eivät olleet suosiollisia, mutta oli kiva saada tuulihaukka, luhtakana, tavi ja isolepinkäinen vuosipinnalistaa koristamaan. Tietty Jaskan kanssa on aina hemmetin hauskaa maastossa.
Jyväskylä - Saarijärvi - Jämsä, 16.-17.2.
Karvanaama kutsui itsensä Ossin ja Mintun luo Jyväskylään saunomaan ja virvoikkeita nauttimaan. Hyvää seuraa, blinejä, olympialähetyksiä, vodkaa... Orniminen kävi hyvänä oheistoimintana, kun Keski-Suomen syrjäosissa ihmeteltiin kuukkeleita (yht. 4p kuukkelibaarissa), Jämsän Alhojärvellä kahta turkinkyyhkyä, matkan varrella hiiripöllöä ja ynnä muuta peruskivaa tirppaa (harmaahaikara, harmaapää- ja pikkutikka, palokärki, teeri).
Jurmo, 6-9.3.
Ennätyksellisen aikainen kevät ja eka "intensiiviretki" nostattivat ornimisaddiktiota jo vähän reippaammalla kädellä. Reissussa mukana Otso, Niko F, Netta ja Katja K, asemalla lisäksi Timo Palomäki. Jorma Tenovuon kanssa vaihdoimme kuulumisia ja staijasimme osan menomatkasta kimpassa. Torstai oli vielä melko tyyni, mutta suurin osa reissusta saatiin tapella sen kuuluisan ulkosaariston tuulen kanssa. Menomatkan kohokohtia olivat Jurmonselällä havaittu juhlapukuinen ruokki sekä saaressa vastaan lentänyt kulorastas. Perusvessuista ja aikaisista muuttolinnuista ropisi odotetusti vuodenpinnoja.
Perjantaina kokopäiväisesti tositoimiin, vaikka kova tuuli estikin vakiolle menemisen. Laskin soolona länsireitin, saldona mm. lapasotka, merihanhi, ja jokunen naurulokki. Kylille palatessa satamassa vastaan lensi peippo ja tykkikalliolla kottarainen. Iltapäivästä staijia pohjoisrannan kallioiden suojassa, saldona uuttu- ja sepelpulut vuodarilistoille. Päivän häröimmästä haviksesta vastasivat kylän ohittaneet 2 tundrahanhea! Fenologiarari ja paperitöiden paikka.
Lauantaina päästiin jo aamustaijille, Timon kanssa tapitettiin mm. 10 ruokkia. Länsireitin laskeminen meni jälleen sooloiluksi, mutta homma lähti hyvin liikkeelle Sörgenin ja etelälahden väliltä lähteneellä ampuhaukalla. Just kun sain Berlebachin pystyyn reitin aloituspisteelle, hiffasin länsiriutan päällä lipuvan merikotkan - ja sitä saattelevan pienemmän pedon. Pulssi nousee, kiikarit silmille ja sehän se - PEREGRINUS! 2kv-lintu ohittaa länsireitin ilmatilan ja jää pyörimään tykkikalliolle. Koitan intensiivisesti saada asemalta väkeä kiinni, Katja onneksi vastaa ja väki saa perestä kopin, joka hetken hengailun jälkeen lähtee ylittämään Jurmonselkää koilliseen. Länsireitin kruunasivat vielä etelälahdelta potkaistu pulmunen ja Heinäsaareen saapuneet 2 ristisorsaa. Iltapäivästä staijattiin taas kylällä, session aikana Otso kepitti yhden mustavariksen myös karvanaaman vuodarilistalle.
Lähtöpäivän aamuna vakiolla oli entistä tuulisempaa, mutta staijarit palkittiin uivelolla ja 22 metsähanhen parvella. Kummoisempaa ei sen päivän aikana enää tapahdu, mitä nyt tavaroita kärrätessä seipiö unohtui asemalla ja juoksuks'han se meni =) koitin staijata Eivorin kannelta makoa sisäsaariston puolella, mutta sitä ei sendari antanu. Mut olipahan pähee alkukevään reissu, siistiä olla pitkästä aikaa tällä kokoonpanolla maastossa, kasata tölkkipinoa aseman pöydälle ja fiilistellä Eläkeläisiä. Humppalähetystö!
 |
| 2.3. Pornaistenniemen parkkipaikalla, porokeitto maistuu. Kuva: Thomas Brooks |
On tässä välissä Tringan alueellakin pyöritty. Epun kanssa käytiin ihmettelemässä Pornaistenniemen valkoselkätikkaa, myös Karkkilan suuntaan tehty pöllöretki (helmipöllö ja bubo hyvinä täkyinä, siihen päälle pari spondea lehtopöllöä) oli myös piristävää kamaa. Oman mausteensa tälle alkukeväälle toi linturetki IUCN:n tutkimusjohtaja Thomas Brooksin kanssa 2.3. ; Tom saapui Viikin kampuksella Spring Symposiumiin puhumaan ja Peetu järkkäsi Kallen & mut oppaaksi brittiornin kunniaksi järjestetylle linturetkelle. Aamusta painuttiin Nuuksioon ja sinnikkään työn tuloksena 2 harmaapäätikkaa saatiin kivasti näytille. Kanalintujen kanssa kävi ohrasemmin, yhden pulisevan teeren onnistuimme kuulemaan, mutta pyytä ei herunnut usemmallakaan yrityksellä. Kun Villa Elfvikistä ei täkyjä (vaseti, varpuspöllö) irronnut ja Kyläsaaren urpiaisparvi turpoineen teki oharit, niin alkoi usko mennä, ei tämä näin huonosti nyt voi mennä. Pornaistenniemen vaseti onneksi paikkasi ja alkuyön pöllöretkestä saatiin melkoinen seikkailu. Viimosella rastilla osa porukasta kuuli viirupöllön, mutta tiukkojen aikataulujen takia parempiin asemiin ei päästy ja britti jäi valitettavasti ilman sitä helmilajia.
Hittoakos minä valittelin hiljaista alkuvuotta, ohan tässä taas tapahtunut ja tähän mennessä vuodenpinnoja on kertynyt kivat 87 kipaletta, plus PLY:n lintuillan lunni =) saisko kuunvaihteeseen mennessä satasen rikki?
pakkohan tätä on kommentoida. Olin jo kuullut Epulta, että valkoselkätikka on nähty. Sitten yhtäkkiä Tom näyttää kuvan IUCN-kokouksessa "edellisen sunnuntain linturetkeltä" ja esittleee ylpeänä valkoselkätikkaa. meinasin vetästä teet väärään kurkkuun ja pohdin, että kuka hemmetti on tämän takana (niin ja tietty - miksei mua ole kutsuttu!) No, jälkimmäiseen oli helppo vastata ;) , mutta ekaan sain vastauksen vasta nyt. Aki (ja Kalle). Te. Pidän lyhyen hiljaisen hetken vaseti-elämänpinnalle, joka odotuttaa itseään vielä. Saako tavallisetkin kuolevaistet teiltä tällaista vaseti-palvelua? No eipä vaineskaan - vaikka silloin kyllä mietin, että paljonkin bongauksen ja muuten vaan lintujekatselun eri puolia.
VastaaPoistaElä luovuta, kyllä sä valkoselkätikan vielä näät! Mulla on omakohtaisesti samanlaisia toiveita siitä tunturipöllöstä =) Vanhankaupunginlahdella ja Laajalahdella on useita klassisia paikkoja valkoselkätikalle - linnut voi olla aika piilottelevia nyt kun pesimäkausi käynnistyy, mutta oisko "Ninnille valkoselkätikka elikseksi" seuraavan talven projekti? Vielä kivempi se on spontaanisti löytää, mutta onhan bongaaminen muutenkin harrastukseen monipuolisuutta tuova lisä.
Poista