Batumi2013, osa 5 - Helteitä

13.9. – DAY 14, SHUAMTA

Hui hemmetti kuinka helteinen ja krapulainen päivä. Eilisen suistoretken päätteeksi piti lepuuttaa päätä ja silmiä. Mutta sitten ranskalaiset ekoturistit ja Chartreuse ”happened”. Crenoblen ylpeys virtasi varmaan vielä aamupalan aikana veressä. Nooh, yllättävän skarpisti päivä sujui, pari ensimmäistä tuntia meni aineiston tallentamisessa ja suurin osa päivästä yläpuolen sektorin ikämäärityksissä ja lajistoa setviessä.

Aampupäivästä Clément ja minä löysimme samanaikaisesti ja toisistamme riippumatta päivän kvaliteetin: koiras-idänmehiläishaukka matalalla n. 200 metrin päästä! Laskettavien lintujen varsinaiset massat menivät lähinnä idästä, mutta aseman päältä löytyi koko ajan jotain kivaa katseltavaa, läheltä ja hyvässä valossa. Siinä sai huudella muille laskijoille hyviä kuvauskohteita ja hyvää jälkeä syntyi omankin kameran kennolle. Leppoisaa hommaa ja väsymyksestä huolimatta pää ja laskeminen pysyivät suht hyvin kasassa. Pahimmillaan kämmentietokoneelle piti raportoida pari sekaparvea, useampi suohaukka sekä pikkukotkia kahdelta eri sektorilta! Asemalla notkunut tanskalainen ekoturisti ihmetteli, että kuinka pitkään tuota luettelointia jatkuu ja miten ihmeessä tuo voi muistaa tuon kaiken!   =D

Yksi päivän lajeista oli kuitenkin laskettavien lajien ulkopuolelta, tänään taisi painella enemmän sirovarpushaukkoja kuin mitä näin viime syksynä yhteensä. 18 linnun parvi oli jo suht sykähdyttävä, mutta kun löysin koillisen puolelta 88 sirovarpushaukan parven, sitä meinasi jo pudota penkiltä. Päivän aikana Shuamtan aseman ohitti arviolta 170 sirovarpushaukkaa. Täällä näiden veijareiden muutto menee kauempaa sisämaasta, joten Batumin tasolla oikein hyvä päiväsumma. Muista päivän summista 233 pikkukotkaa ja kolmisensataa ruskosuohaukkaa indikoivat ihan kelpo menosta.

No nyt! Kuva idänmehiläishaukasta, josta oikeasti tunnistaa lajin =)

Sirovarpushaukkojen muuttopiikkinä ehti onneksi jokusen kuvankin ottamaan

Yksi brevipes laskeutui lähipuuhun poseeraamaan.

14.9. – DAY 15, SHUAMTA

Todella vaihtelevia kelejä; aamulla tuuli niin että Berlebach tärisi! Tuuli kävi mantereen puolelta, siinä oli hyvä elätellä toiveita munkkikorppikotkasta =) ei nähty.

Haarahaukoilla ollut hyvä meno päällä, eilen ynnäiltiin yli 7000 lintua ja tänään oli vähintäänkin yhtä kovaa menoa. Eilisen lepäilypäivän jälkeen laskin lintuja jälleen idän puolelta, yli kuusi tuntia ja useamman tuhannen milvuksen edestä. Veemäistä hommaa, parvia ilmestyi milloin mistäkin, osa linnuista paineli laskentapaikalta suoraa itään ja sieltä kaakkoon, joko useampana pienenä parvena siellä täällä tai valtavana epämääräisenä lössinä. Samaan aikaan piti laskea kahdella eri sektorilla lentäviä lintuja – ja ihan hyvin se sujui. Massalaskenta oli pitkästä aikaa kivaa hommaa, sektoria vaan voisi jatkossa vaihtaa. Dynamiikka taitaa toimia niin, että ensimmäisenä asemalle ehtivät valtaavat ne parhaat katselupaikat. Ja minä heikkokuntoisempana roudaan halkopinoa sekä ylipainavaa linssiä jatkuvasti mukanani…

Laskenta-asemalla oli koko päivän tukahduttavan kuuma ja porukka tiivistyi aika tehokkaasti varjoon. Illalla lämpötila oli edelleen +35 astetta, helvetillisen helteistä menoa!

Nuoria mehiläishaukkoja:

... mutta vanhojakin vielä riittää.

15.9. – DAY 16, SAKHALVASHO

Välipäivän makua, aamulla paljon alapilviä ja laskenta-asema osittain sumun peitossa. Iltapäivästä jatkuvaa sadetta, jolloin kukkulalla ei tarvinnut notkua kokonaisen päivän edestä. Lintuja nähtiin melko vähäisiä yksilömääriä, mutta ne muutamat parvet menivät todella matalalla ja läheltä. Mitä nyt metsästäjätkin tiesivät lintujen tulevan matalalla, lähikukkuloilta kuului koko ajan pauketta ja päivän aikana näimme kuuden mehiläishaukan taival päättyvän ennenaikaisesti.

Kovilla rareilla ei usein sadepäivinä juhlita, mutta karvanaaman skanneri ja aivot pelaavat vielä eilisen(kin) tällin jäljeltä, kun spottasin länsipuolelta matalalla painelleen calidus-alalajin muuttohaukan. Matalat pilvet pudottivat myös pääskyjen ja mehiläissyöjien muuttoa lähemmäs maanpintaa. Hektisimpään aikaan, n. klo 10.00-10.50 pääskyjä paineli jatkuvana kolmen kilometrin levyisenä virtana ja viiden minuutin otoslaskennan perusteella arvioin tuolle aikavälille yli 35 000 muuttavaa pääskyä. Lisää osoituksia pullonkaulan tärkeydestä myös muillekin kuin petolinnuille. Saataisko tänne varpuslintumuuton pilottilaskentojakin?

Sieltä ne rarit tulee...

Mehiläissyöjiä oli helpompi kuvata kuin pääskyjä

Pikkukotka sumussa.

16.9. – DAY 17, SHUAMTA

Jo aamusta Shuamtan yllä kaarteli mukavan näköisiä parvia, mutta odotuksista huolimatta tästä saatiin ”vain” ensimmäinen hiirihaukkojen lämmittelypäivä (4988m), haarahaukat olivat tällä asemalla vaihteeksi vähissä. Kotkiakin alkaa massalajien mukana näkyä enemmän, tänään 54 pikkukiljukotkaa (mm. kaksi 6 yksilön ja kaksi 4 yksilön parvea), 4 arokotkaa (1 juv hienosti aseman päältä) sekä 2 kiljukotkaa, joista toisen löysin pohjoisen puolelta ja ad-tyyppinen lintu ohitti nätisti idän puolelta.

Sesongin edetessä tapahtuvien muutosten lisäksi on metkaa vertailla eri lajien muuton ajoittumista vuorokauden sisällä. Mehiläis- ja haarahaukat ovat aamuvirkkuja, mutta kuin kellonlyömällä aamupäivällä parvien paino kallistuu huomattavasti hiirihaukkoihin.

Omana laskentasektorina jälleen kaukaisempi itäsektori, suurin osa päivästä vastavalossa. Lisäksi haalean pilvien peittämälle taivaalle tapittaminen tuntuu olevan raskaampaa kuin siniselle. Ei ihme että silmät ovat punottaneet jo viikkotolkulla.