Lisää massoja

24.9.

Day 12

Shuamta

Ennakko-odotusten mukaisesti LINTUPÄIVÄ. Heti aamulla asemalle kiivettyämme löysimme hiirihaukka-tolppia itäpuolen kukkuloilta ja muutto näytti olevan täydessä vauhdissa. Myös suohaukkoja, erityisesti eripukuisia arosuo-koiraita näkyi oikein kiitettävästi. Mitä nyt pohjoisen puolella roikkuneet sadepilvet jarruttivat menoa muutamaksi tunniksi, mutta iltapäivällä miehittäjät saivat jälleen nauttia hektisestä muutonlaskennasta. Ei sitä oikeasti meinaa käsittää millaisia massoja täällä todistaa, päivän aikana laskimme asemalta yli 55 000 hiirihaukkaa! Karvanaama huolehti lähinnä länsipuolen sektorista, omaksi osaksi jäi noin 6000 petoa. Työsarkaa siinäkin!

Massojen joukosta erottui muutama hieno rariteetti, päivän kruununa upeat 2 fulvescens-kiljukotkaa! Ensimmäinen pikkukorppikotka meni ohariksi omien laskentavelvollisuuksien takia, mutta päivän toinen löytyi onneksi omasta linjasta. Myös kaksi ad-muuttohaukkaa piristivät, kuten aina. Mustahaikaroita näkyi myös tottumattomalle komeita määriä, päivän aikana yhteensä 43 yksilöä, 23 ja 20 linnun hienoissa parvissa. Päivän kiintiömuuttohaukat (2m) nähtiin myös.

Koska massat lähtivät liikkeelle suht myöhään, laskenta-ajan loppuessa taivaalta löytyi vielä tuhatkunta laskematonta petolintua. Vaan minkäs teet, kun kyyti odottaa ja protokollaa (laskennan vakiointia) pitää noudattaa.

Jäi päivästä muutakin mieleen kuin hiirihaukkamassat rareineen. Arosuohaukkoja havaittiin 27 muuttavaa, joista 12 koiraslintuja. Punajalkahaukkoja nähtiin 4, kuin myös 1 kaukainen arohiirihaukka. Pikkusieppoja on maastossa aivan peevelisti, päivittäin 6-10 yksilöä molempien laskenta-asemien ympäristössä. Lintupuolen ulkopuolelta voisi mainita myös aamulla polun vierestä juoksuun ampaisseen sakaalin!
 

25.9.

Day 13

Sakhalvasho

Nyt sitä lintupäivää vasta povattiinkiin, aamulla Sakhalvashon asemaa siunattiin tämän jakson parhaimmilla näkyvyyksillä – osia pohjoisesta Kaukasuksen vuoristosta näkyi todella upeasti. Ja tässä puhutaan sadan kilometrin näkyvyydestä ja yli viisi kilometriä korkeista huipuista! Taivas oli pilvetön, mikä oli sääli Shuamtan aseman miehittäjille, sillä muutenkin itäisemmän muuttoreitin valitsevat (idän)hiirihaukat muuttavat mieluusti vuoristojen läpi. Ilman vuoristoja peittäviä pilviä odotetut massat saattavat livahtaa idän kautta ohitse. Tällä nyt ei ollut henk. koht. suurta merkitystä, sillä nakki napsahti lähemmäs rannikkoa.

Jos eilen mässäiltiin hiirihaukoilla, tänään oli haarahaukkojen vuoro. Ensimmäinen kunnon parvi lipui pahaksi onneksemme lähemmäs toista laskenta-asemaa – silti omaa piruuttani laskin parven kooksi vajaa 500 yksilöä, 50 enemmän kuin kilpailevalta nyppylältä. (: Toisessa parvessa jäätiin jo reilusti alakanttiin, joten kilpailua oli turha jatkaa pitemmälle. Vaan pian saimme oikeita töitä, kun rannikkoa pitkin näytti kulkevan parvi jos toinenkin. "Sieltä ne tulee!" -huudot kaikuivat asemalla ja hiljalleen näitä lentäviä laiskiaisia lipui aseman päälle ja taivas täyttyi haarahaukoista. Niitä meni päältä, idästä ja lännestä, läheltä, paljon, 7100 haarahaukan yhteissummana! Tähän päälle vielä toisen laskenta-aseman kuittaamat 2700 haarahaukkaa!

Massaklikkailun sijaan karvanaamalle pamahti uniikimpi nakki, sain tehtäväksi päältä lentävien haarahaukkojen ikämääritykset. Kaikkia ei tarvinnut (eikä suinkaan ehtinyt) määrittämään, riittävä otos oli tärkeintä. Eli sen mukaan miten linnut liikkuvat ja millaisissa valaistusolosuhteissa ikämääritykseen kykeni. Homma on paljon hankalampaa kuin esim. mehiläishaukoilla, joilla ikäluokat ovat aivan eripukuisia. (En yllättyisi jos Linné aikoinaan erehtyi luulemaan näitäkin eri lajeiksi, hah!) Haarahaukoilla piti keskittyä puvun yksityiskohtiin: isojen peitinhöyhenten vaaleisiin kärkiin, rinnan juovitukseen, sulkasatoon tai yhtenäisen vaaleaan siiven takareunaan. Ensimmäinen parvi meni vielä lämmittelystä ja vanhan kertauksesta – opittua teoriaa oli ensi alkuun hankalampi soveltaa tuoreeltaan nähtyihin lintuihin. Selvät yksilöt ovat selviä yksilöitä, mutta jokunen esiaikuinen lintu saattoi mennä väärään luokkaan. Parvien välissä pikaselaus Forsmanin peto-oppaasta, yksittäisten lintujen silmäilyä ja homma alkoi jopa sujuakin.

"They are coming!"

Nuori (1kv) haarahaukka...

Tässä taas "esiaikuinen" (2kv) tapaus...

... ja vielä aikuispukuinen (+2kv) haarahaukka.

Jos haarahaukkaparvet eivät lipuneet sopivalta etäisyydeltä, jäi aikaa kaukaisempien lintujen katseluun, kuvaamiseen tai muiden lajien etsimiseen. Hieman nautinnollisempi päivä. Rarit eivät jääneet kakkosaseman erityisoikeudeksi; Sakhalvashon miehittäjiä piristivät yksi hienosti lännen puolelta poimittu aikuinen arohiirihaukka, idän puolelta painellut nuori kiljukotka, sekä karvanaaman huutama (kuis muutenkaan) vanha calidus-alalajin muuttohaukka.

Haarahaukka on esim. hiirihaukkaa tai kotkia aamuvirkumpi laji, joten puolenpäivän jälkeen meno hyytyi ja itäisten virtojen poimimiseen jäi reilusti aikaa. Mainittujen lisäksi päivän aikana kirjattiin 114 pikkukotkaa, 1 kiljukotka ja jokunen mustahaikara. Kiva anekdooti sattui vessareissullekin; entisen isäntäperheen pää oli lounastamassa ystäviensä kanssa talon terassilla. ”Chammi chammi! Cha-cha! Cha-cha!” Eihän sitä voi paikallisesta vieraanvaraisuudesta kieltäytyä. Laskenta-asemalle palasi hyvin kestitty sekä jokseenkin humaltunut laskija. Mitäpä pienistä.

Illalla pidetiin isot rantabileet. Väki vaihtuu taas, muutamasta hyvästä tyypistä piti taas luopua, mutta onneksi tulee porukkaa tilalle.

Arohiirihaukkaa puskee nyt päivittäin.

Kuva: Filiep T'jollyn

26.9.

Day 14

Shuamta

Nyt puski massapäivää toisensa perään. Tänään olivat vuorossa kotkat. Eihän niitä oikeasti voi kutsua samalla tavalla massapäiviksi, mutta hitto vieköön, yhden päivän aikana 800 kotkaa. Oikeesti? Kyllä.

Aamu lähti hienosti liikkeelle muutamalla ruskosuohaukalla ja hienolla mustahaikaraparvella. Keskipäivä oli yllättävän hiljainen, mutta iltapäivällä hiirihaukkaparviin livahti aina vain enemmän kotkia, ja äkkiäkös mahtilintuja näkyi melko puhtaina parvina. Ensin pikkukiljukotkia ilmestyi liiaksi iänmääritysten varmistamiseen, mutta hektisimpinä tunteina lintuja oli ilmassa liikaa lajinmäärityksen varmistamiseen! Lopulta lintuja piti klikata pikkukilju-/kilju-/arokotkina, jolloin yhden puolituntisen aikana klikkeriin ilmestyi seuraavia lukemia: 120 määrittämätöntä kotkaa ja 80 pikkukiljukotkaa!

Kokonaisuudessaan laskin itäpuolelta kolmisensataa kotkaa, ja aina kun suinkin kantti riitti, piti vilkuilla itäsektorilta ylöspäin – plusmiikasta paineli jatkuvalla syötöllä kotkaa yli! Arthur poimi pikkukiljukotkien joukosta jokusen kiljukotkan ja karvanaamalle pukuelikseksi kaksi vanhaa arokotkaa! Yhteensä päädyimme seuraaviin kotkasummiin:

Käärmekotka 55
Pikkukiljukotka 503
Kiljukotka 14
Arokotka 16
Pikkukilju-/kilju-/arokotka 254
Aquila sp. (tn. keisarikotka) 2
Pikkukotka 60

Sekametelisopan mausteina myös:

Mustahaikara 87
Idänmehiläishaukka 1
Ruskosuohaukka 94
Hiirihaukka 3633
Arohiirihaukka 2
Sääksi 2
Pikkutuulihaukka 1

... aika HELVETIN HUIKEETA!

Kotkamenoa riitti pitkälle iltapäivään, juuri ennen protokollan loppumista meno tyssäsi kuin seinään. Toissapäivän tavoin ei tarvinnut hirveästi murehtia, että mitäköhän meillä menee ohariksi.

Idänmehiläishaukka! Kuus harittajaa sekä koiraan tunnusomainen pyrstön kuvio näkyy selvästi ;) kuva kun kuva, vaikka dokumenttitasoa onkin.

Pikkukiljukotkat olivat kotkien massalajina.

... ja käärmekotkiakin on mennyt laskennan jokaisena päivänä.

... mutta kiljukotka on ollut kamerallekin harvinaisemaa herkkua.