Põõsaspea VI - Vironpinnaa ja vaelluslintuja

Kyhmypilkkasiipi alempana. Maalaus: Juho Könönen

14.9.

Jos eilinen lupaili parempaa muuttoa, tänään saatiin niskaan kaaosta. Koillistuuli piti parvet kaukana, hajanaisina ja sekavina. Jokaista länteen puskenutta mustalintuparvea vastaan lensi telkkäparvi itään. Meren pintaan tapittamalla oli kiirettä muutenkin, lisäksi kirjuri huolehti mainituista telkistä, plusmiikasta painelleista kaakkureista sekä mantereen puolen pikkulintuliikehdinnästä. Maestro Könöseltä jälleen vahvempaa suoritusta kuin Janakkalan kasvatilta, vaikka molemmat myönsimme olevamme väsyneitä eilisestä.

Muuttosigmoista saatiin silti kelpo katseltavaa: telkkiä liikehti 380 linnun edestä, samoin tukkakoskeloilla oli reipasta menoa (439m). Kaakkureita muutolla 244 lintua, nättiä menoa monissa yli kymmenen linnun parvissa. Sorsamuuton poimintoina 2000 haapanaa, 10 harmaasorsaa, 490 tavia, 107 jouhisorsaa, 2 heinätavia, 470 lapasotkaa, 3 punasotkaa ja 8900 mustalintua. Tuuli puski myös maalintuja liikkeelle; omilla staijajoilla nähtiin 3 hiirihaukkaa, 2 sinisuohaukkaa, 2 ampuhaukkaa ja 1 nuolihaukka. Myös kurkimuutto oli siistiä seurattavaa, kun parvia paineli idästä, lännestä ja jokunen päältäkin, päivän sigman yltäessä yli 2800 kurkeen. Suurin parvi (410 lintua) paineli etelään päivän viimeisissä valoissa.

Puoliltapäivin meno hieman laantui ja inhimmillisemmällä tahdilla muuttavien parvien seuraamiseen jäi enemmän aikaa hienossa valossa. Juhon kanssa aika kuluu myös schaibaa jauhaessa, mutta klo 12.55. ohittanut pilkkasiipiparvi johti seuraavanlaiseen keskusteluun:

" Nyt on oudon näkönen pilkkasiipi. Eka koiras parvessa."
"...  o-ho!"
................
"... siinä se sitten meni."

Juholla on ollu pitkin sesonkia koiras-pilkkasiivet projektina ja työn alla, kaveri on seurannut aika intensiivisesti näiden lintujen yksityiskohtia Virolle uuden lintulajin toivossa. Päivä ei olisi voinut olla otollisempi, kun 2570 pilkkasiipeä saattaa jäädä projektin parhaaksi päiväsummaksi. Nyt nähdystä linnuista ehdin sen muutaman sekunnin ajan erottamaan normaalia suuremman ja silmän taakse kääntyvän silmätäplän sekä paksun nokan tyven. Nokan vaatimaton väritys pisti silmään - deglandilla (ja tässä tapauksessa I-Siperian ssp. stejnegerillä) kun on tummempi nokka kuin pilkkasiivellä - mutta yhtä lailla fuscien nenävärkkien värit ovat haalistuneet tai tummuneet juhlapuvusta. Ja deglandilla paljasta nokan pintaa näkyy vähemmän kuin pilkkasiivellä. Vaan hitto vieköön, siinä sitä tuijotetaan haavi auki loittonevaa pilkkasiipiparvea, mukanaan Viron ensimmäinen kyhmypilkkasiipi. Kamerat vieressä, eikä ohitushetken aikana ehtinyt kuvaamaan. Selvennykseksi, että tämä lintu katosi sen niemenkärjen tornin taakse heti lyhyen ohitushetken jälkeen. Tästä tragediasta yritimme toipua Vana Tallin Signaturella. Legendaarisia raripäivien huudahduksia lainaten: "Aateltiin huomenna nähdä joku kova!"

Tukkakoskelot liikkeellä.

Syksyn edetessä jouhisorsia näkyy lähes lajipuhtaina parvina.

15.9.

Koillistuulta, jostain syystä muutto aivan nollissa koko aamuvakion ajan. Juhon vuoro koisia, joten karvanaama paikkasi laskemalla lähinnä itään suuntaavia telkkiä. Hetken jo mietittiin, että olisiko tämä aamu tässä ja lähdetty möksälle päivää viettämään ennen iltavakiota. Kymmenen jälkeen kuitenkin tapahtuu, kun niemenkärjen ohittaa muutama sotka- ja sorsaparvi. Haapanoista ja lapasotkista ehdin keräämään ihan hyvin pukutietoja, ennen kuin tahti alkaa käydä liian kovaksi. Juho heräilee juuri sopivasti yhdentoista aikoihin ja päivän muuttopiikkiä todistetaan keskipäivällä! Eikä se parvien tahti nyt niin tiuha ollut, mutta ohitustilanteiden ollessa nopeita pukutiedot pitää seuloa aika pienellä aikavälillä, eikä kiire tule silloin kun parvet löytää tarpeeksi ajoissa tulosuunnasta (eli itäiseltä staijaussektorilta). Tällaiseen staijausrutiiniin meni tovi ja toinenkin, sitä kun välillä tuijottaa turhan orjallisesti sille sektorille, mistä linnut ohittavat.

Se lässytyksestä, takaisin siihen muuttoon. Tuon muutaman tunnin ajan Põõsaspea tarjosi taas parastaan: 3200 haapanaa, 530 jouhisorsaa, 8 punasotkaa, 470 lapasotkaa ja 150 kaakkuria parhaina poimintoina päivän summista. Oma lukunsa ovat pitkin pohjolaa liikkuvat palokärjet; eilen bunkkerilta kirjattiin ylös 20 palohullua, ja tänään lintuja saatiin vielä 14 tikan edestä. Suurin osa linnuista lähtee niemen metsästä itään, osa lähtee lentelemään bunkkerin päälle, jokunen sekopää saattaa jatkaa siitä Osmossaareen tai pitemmälle! Sepelhanhet ovat myös aloitelleet (tänään 168m) ja rareitta ei selvitty tänäänkään, kun maestro Könönen spottasi yhdestä parvesta hrota-alalajin sepelhanhen! Ensimmäinen laatuaan meikäläiselle, näitä sitä toivoi täällä näkevänsä ja lisää pitäisi tulla.

Datattuani suurimman osan päivän aineistosta niemenkärjessä läksin mökille kokkaamaan, vastineeksi Juho rankaisi staijaamalla kärjestä nuoren tunturikihun.

"Hrota" parvessa, viides oikealta. Vaalea kyljen ja tumman rinnan välinen kontrasti voimakkaampi kuin nimialalajin linnuilla, lisäksi kyljen tummat pystyjuovat erottuvat paremmin.

Punasotkaa pukkaa Põõsaspean mittapuulla mukavasti.

16.9.

"Hiljenee kuin syysmuutto marraskuun edeltä..." Aamuvakion ekan jakson aikana näkyi heti, että ei tästä lintupäivää saada, joten karvanaama staijasi keskenään ja Juho kuittaili ansaitusti univelkoja. Mitäs korjailee meikäläisen datausvirheitä pitkin yötä =) hiljaista olis ollu muuten, mutta kuikkalinnuilla oli suht reipasta menoa: parvia ja yksittäisiä sai poimia sekä horisontista että pään päältä, suurin osa havaituista kuitenkin ohitti ihanteellisella etäisyydellä ja korkeudella. Sekaparvia ja pukuvaihtelua, kyl gaviamuutto on hienoo! Päivän saldoina 280 kaakkuria ja 53 kuikkaa.

Kun Gaviat hiipuivat, niin pilkkasiivet virittelivät taas kelpo muuttoa keskipäivän molemmille puolille, kärjessä tapitettiin mukavat 620 pilkkasiipeä. Iltapäivästä kauppareissu Dirhamin kyläpuotiin, loppupäivä mökillä datatessa ja blogia työstäessä. Kärjessä kävi tänään staijarien lisäksi muutakin väkeä, ryhmä brittituristeja laatuoptiikan kanssa sekä pariskunta Tampereelta.

Britit fiilistelevät palokärkeä.

17.9.

Mahdan olla herkkäuninen kaveri, kun mökin yläkerrassa koisiessani herään alakerran tiskikaapissa mekastavaan kotihiireen tai pihapuissa haukkuvaan viirupöllöön. Jälkimmäisestä ei käy valittaminen.

Hemmetin kylmä aamu, hieman tuli kynsikkäitä paksumpia hanskoja ikävä. Päivästä kehkeytyi kuitenkin lämmin ja tyyni, oli kiva torkkua betonilla auringon lämmittäessä kasvoja sekä käsivärsia. Tänään meni vaihteeksi lapasotkia 1950 linnun verran, mukavina parvina, hyviltä etäisyyksiltä ja pukutietojen keräämisen kannalta hyvässä valossa pitkin vakiota. Kaakkurit petrasivat vakion loppupuolella, eilisestä sigmasta jäätiin parin linnun päähän, tänään 279 kaakkuria. Pilkkasiivillä edelleen hyvää menoa (1080m). Nähtävää riitti pitkälle iltapäivään, jolloin Juho lähti mökille nauttimaan ansaitusta vapaa-ajasta ja karvanaama jäi paikkaamaan iltavakiota.

Illalla ei massoilla enää juhlittu, mutta monipuolista lajikirjoa sai taas tapittaa. Kahlaajia kivasti; myöhäinen pikkukuovi, vanha pulmussirri, jokunen tundrakurmitsa ja rapiat sata suosirriä.
Petolinnuista nuori sinisuohaukka ja ampuhaukka. Valkoposkihanhet virittelivät 3.000 linnun edestä, sepelhanhiakin 157 muuttavaa. Niemen ympärillä myös paikallisia lintuja mukavasti: haahkoja pitkin horisonttia 1200p, silkkiuikkuja 99 p, päivän lajidiversiteetiä koristivat myös juveniili ruokki, riskilä sekä kärjessä kääntyneet pähkinänakkeli & viitatiainen.

Metsälinnut ihmettelemässä niemenkärjen tornin rakenteita:

... kavalkadin kvaliteettina kärjessä muutenkin harvalukuinen viitatiainen.

18.9.

Jälleen aamuun painoittunut työpäivä, soolostaijia melkolailla aamuseitsemästä yhteen iltapäivällä. Heinä- ja elokuulta on tottunut siihen, että ne aamun ensimmäiset tunnit sekä iltavakiot ovat kaikista hektisimpiä, vaan syyskuussa meno on toista. Aamut voivat olla melko hiljaisia ja muutto voimistuu hiljalleen aamuyhdeksää kohti, ja taas tänään hikisimmät tunnit olivat yhdeksästä yhteentoista.

Kohtalaisenakin muuttopäivänä yksin staijaaminen Põõsaspean kaltaisella paikalla voi olla haastavaa - ainakin tällaiselle noviisille. Blogista ja projektin kotisivuilta löytyvien muuttosummien taustalta löytyy muutakin, kuin pelkkää yhteen laskemista:

- Yli sadan linnun ja viiden eri lajin sekaparvien setvimiseen menee aikaa. Yhden parven jäljiltä päässä saattaa pyöriä 7 eri kirjattavaa lukua, mukaanlukien parven kokonaismäärä. Yhtä parvea seuratessa näkökenttään saapuu lisää parvia, joita ei ehkä ole huomannut aikaisemmin. Ja parvia tulee tasaisesti lisää.

- Parvien pukutietojen määrittäminen on otollisinta ohitussektorissa, eli Osmossaaren ja niemen välisessä salmssa tai ennen sitä. Ideaalitilanteessa parvesta laskee kokonaismäärän kauan ennen ohituskohtaa ja vasta myöhemmin pukutiedot. Kun vesilintuparvia menee läheltä että kaukaa, kuikkalintuja pään yli ja hanhia mantereen puolelta, niin ihan kaikista parvista ei enää saa suositeltavia detaljeja (sukupuoli- ja ikäjakaumia) irti.

- Yksin staijatessa parvien kirjaamiseen menee myös aikaa, mikä on tietenkin pois uusien parvien etsintäajasta, ja työskentelysektoria on vaikeampi saada pois sieltä ohituskohdalta - kirjaamisen aikana missatut parvet pitää tietenkin laskea, mutta se tekee seuraaviin parviin varautumisesta entistä hankalampaa.

Tätä muutama tunti putkeen, niin vähemmästäkin huimaa. Vaikka muutto pysyisi hallussa, niin siihen myös väsyy - taisin vasta klo 11.20 skannata koko sektorin ilman ensimmäistäkään uutta muuttavaa parvea. Ei tässä mitään marttyyria (Juho oli leponsa ansainnut) saati staijisankaria yritetä leikkiä, hyvä vaan höpistä siitäkin kuinka muutonseuranta on muutakin kuin lintujen yhteenlaskemista. =) Tämä aamu kävi hyvästä oppitunnista monipuolisen vesilintumuuton handlaamisessa - ja tätähän tänne on tultu oppimaan.

Massaa kuitenkin kertyi, kuten myös pukutietoja; 1880 haapanaa, 480 jouhisorsaa, 1 heinätavi, 13 punasotkaa, 3200 lapasotkaa, telkkäparvessa itään painellut uivelo ja 191 kaakkuria. Oli tällä hektisellä aamulla myös palkintonsa: muuton rauhoituttua oli aikaa skannata mantereen puolellekin, ja peeveli, männikön päältä löytyi neljän hiirihaukan kanssa kaarteleva maakotka! Kova havis niemenkärjestä ja sendarin suoma palkinto aamun rehkimisestä =)

Staijari työssään. Kuva: Margus Ellermaa