On se perkele, että pitää heti lintuasemalta päästyään lähteä yölaulajaretkelle =D Lapin reissua ajatellen lepoa ei kauheasti kerry, mutta toisaalta, yölaulajaretkeilykin on kivaa.
Ensimmäinen yö (9.-10.6.) kului Alex ja Ben Nylanderin kanssa Sipoon ja itäisen Helsingin alueella. Tiedossa oli tyyntä ja pilvetöntä säätä, eli klassista kesäkuun alun tunnelmaa. Aloitimme Sipoon keskustan eteläpuolelta ja tarkoituksena oli jatkaa Hindsby-Immersby-reittiä kohti Östersundomia. Retki lähtee hyvin käyntiin, keskustan eteläpuoleisella peltoaukealla laulaa pari luhtakerttusta ja Hindsbyn puolelta löytyy nopeaan tahtiin kolmas. Byabäckenin kohdalla on sopivan näköistä joenvarsipensaikkoa, komennan stopin ja pian saadaan ihailla pensassirkkalinnun sirinää, odotettu vuodari! Hindsbyn puolella kuullaan myös tietä lähimpänä olevalta metsäalueelta kahden lehtopöllön maastopoikasen kerjuuääniä! Emmekä siinä vaiheessa osaa aavistaa, että millainen pöllöyö tästä on tulossa...
Matka jatkuu Immersbyn suuntaan, muutamalla stopilla satakielien kokonaismäärä on noussut jo kahdeksaan yksilöön. Bergåsa-nimisen tilan kohdalla tapahtuu, kun vieressä laulaa yön neljäs luhtakerttunen, auton itäpuolelta kuuluu lehtopöllökoiraan huhuilua ja pohjoispuolelta mystinen rääkyvä ääni, joka etenemissuunnan perusteella kuuluu jostain määrätietoisesti lentävästä otuksesta. Omat muistikuvat vievät edellisessä elämässä, Mäntsälään kesäkuussa 2018 tehtyyn retkeen, ja pienen hakemisen jälkeen sopiva ääni löytyy ääninäytteistä - huuhkaja! Pähee havis ja jo tässä vaiheessa maisteltiin fiilistä onnistuneesta retkestä.
Jatkoimme Immersbystä etelään, kovin montaa stoppia emme ehtineet välissä tekemään, kun saimme kehrääjän retkenpinnalistalle, samaan pisteeseen kuulimme surisevan koiraan sekä toisen kutsuääniä päästelevän linnun. Siitä muutama sata metriä eteenpäin ja tien viereisellä sähkölangalta löytyi lehtopöllö! Oli tämä sit edellisten reviirien lintu tai ei, niin lehtaritiheydet näillä leveyksillä vaikuttavat huikeilta. Immersbyn eteläpuolella stopattiin pienen hakkuuaukean keskelle ja ihan kehrääjän surinan viereen, ennen retken seuraavaa etappia.
Östersundomiin saavuttiin korkein toivein, yön pimein hetki oli käsillä ja aikaa alueella pööpöilyyn oli riittävästi. Karhusaaren tyveltä kuultiin kolme luhtakerttusta ja pensassirkkalintu, Östersundomin kappelin seudulla useampi satakieli ja Kapellvikeniltä kaksi rytikerttusta. Haaveissa ollut viitasirkkalintu tuntui tekevän tiukkaa, mutta Talosaaren puolelle päästessä fiilisteltiin samaan pisteeseen kuuluneita kolmea lehtopöllöä (2k Ä ja 1 n ä). Eihän tässä jumalauta kannata enää maaliskuussa pöllöretkille lähteä. Torpvikenillä yllätykset jatkuivat, kun keskellä lahtea pyöri ristisorsapariskunta, Bruksvikenin puolelta kuulimme retken ensimmäisen luhtakanan ja vielä yhden luhtakerttusen.
Mut se oli sit siinä, klo 1.45 oltiin jo paluumatkalla kohti Vallilaa ja suht hyvissä ajoin pääsi nukkumaankin. Pähee retki! Yhteenveto haviksista tässä:
Luhtakana 1 ä
Huuhkaja 1 ä
Lehtopöllö 4k Ä, 2n ä, 2 pm ä ja 1p
Kehrääjä 2 Ä ja 1 ä
Satakieli 11 Ä
Pensassirkkalintu 2Ä
Luhtakerttunen 8 Ä
Rytikerttunen 2 Ä
Seuraavana yönä kutsui Siuntion ja Kirkkonummen seutu, retkiseuraksi lähti Anita. Valitsin reitin aloituspaikaksi Siuntion Tjusträskin, joten kaukoputkin piti raahata mukaan. Muutamalla selailulla ei järvenselältä kvaleja löytynyt, tornin tuntumassa ruokokerttusten seassa lauloi kaksi rytikerttusta ja kuusi satakieltä.
Retki jatkui puolen yön jälkeen Kirkkonummella, Evitskogin, Veikkolan ja Lapinkylän ovat entuudestaan tuntemattomia seutuja, tavoitteena oli paikata muutama puutos vuosipisteistä ja kuuntelupisteiden välissä turmella korvia Gojiralla =) Evitskogin Lilla & Stora Lonoksien luona kuultiin kaksi ensimmäistä kaulushaikaraa (vuosipiste!), pari satakieltä ja yön eka luhtakerttunen. Stora Lonoksin rannoilta löydettiin kaksi laulavaa rastaskerttusta, reissun toka vuodari ja toivottu sellainen, mutta ihan näin aktiiviseksi yölaulajaksi en oo lajia mieltänyt =D samoilla mestoilla nähtiin tieltä lentoon lähtenyt kehrääjä!
Jatkoimme Kylmälän suuntaan ja havikseen kirjattiin yksi kaulushaikaraa lisää, Heparin ja Petäjärven välimaastossa kuultiin myös lehtopöllö! Mut muuten tuntui siltä, että uudet lajit ja vuosipisteet olivat tiukoilla: Haapajärven ja Lapinkylänjärven seuduilla kuultiin vielä kaksi uutta kaulushaikaraa, toinen lehtopöllö ja viisi satakieltä, mutta esimerkiksi yhtäkään rantakanaa tai sirkkalintua ei havaittu. Auringon nousun aikaan kierrettiin vielä Espoon Suomenoja, muutamien harmaasorsien, liejukanojen ja mustakurkku-uikkujen ohella hienoin havis oli kuuden punasotkanössön poikue, yölaulajasummiin lisättiin yksi ryti-, yksi luha- ja yksi rastaskerttunen. Lisäksi rantapolun varrella äänteli kolme kultarintaa.
10.-11.6. retken yölaulajien yhteissummat:
Kaulushaikara 5Ä
Lehtopöllö 2Ä
Kehrääjä 1p
Satakieli 13Ä
Luhtakerttunen 3Ä
Rytikerttunen 3Ä
Rastaskerttunen 3Ä
Ei huono! Kiitokset Anitalle, Benille ja Alexille retkiseurasta. Sit pari oikeeta välipäivää ja Lappiin!
